Italialainen kesä

No Comments

Radiossa haastateltiin juhannusaattona liikkuvan poliisin päivystäjää. Hän sanoi, että juhannus alkaa joka vuosi entistä aiemmin. Aaton ruuhkahuiput ovat siirtyneet aatonaatolle. Tänä vuonna sielläkin jo aamupäivään.

Toista oli ennen. Ennen oli paremmin. (toim.huom.)

Pyydän jo tässä kohden anteeksi, että kirjoitan tästä toistuvasti. Mutta työn arvostuksesta tai sen puutteesta on tullut yhteiskuntamme keskeinen kipupiste. Kun puhumme kestävyysvajeesta, puhumme työn arvostuksen laskemisesta.

Työn tuottavuuden vaatimus kasvaa samaan aikaan kuin työn arvostus vähenee. Yhtälö ei täsmää. Tyypillinen oire on muutaman viime vuoden aikana noussut ilmiö: pehmeä laskeutuminen lomaan. Sen sijaan, että huhkittaisiin viimeisinä työviikkoina rästit pois pöydiltä, aletaankin himmailla, jottei vain lipsahdettaisi lomalle turhan väsyneinä. Ennen neljän viikon kesäloma oli sääntö, nyt poikkeus. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että paria viikkoa ennen varsinaista kesälomaa pidetään viikon stressiloma, jotta jaksetaan painaa juhannusbreikin yli kohti varsinaista lomaa. Joka sekin on venynyt 5-6 –viikkoiseksi.

Ennen siivottiin pöydät ennen lomia, nyt vietetään italialaista lakkoa. Työt tehdään, mutta hidastetulla tahdilla. Eihän lomalle nyt saa väsyneenä lähteä.

Loppuun vielä varoituksen sana: Tarkistakaa kalenterista, ettei elokuun alkuun ole sovittu palavereja. Ihminen menee ihan maitohapoille, jos joutuu vaihtamaan pehmustetun rantatuolin neukkarin puiseen – ihan tosta vaan.

 

Leave a Reply