Tahdon asia

No Comments

Addiktio on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Minä olen aina tavoitellut voitontunnetta. Olen peruskömpelö, enkä koskaan valikoitunut joukkuepelien harrastajaksi. Mutta minunlaiselleni riitti voitettavaa taitoaineiden sijasta lukuaineissa. Minusta kehittyi erinomainen opiskelija. Opintojen rinnalla minusta kasvoi menestynyt ravivedonlyöjä. Tunnistin taipumukseni riippuvaisuuteen ja lopetin vedonlyönnin kerralla 21-vuotiaana kolmen merkittävän onnistumisen jälkeen.

Kohdistin jo varhain addiktioni työhön. Työelämässä riippuvuuden vaikutus voi olla myös hyödyllinen. Jos keksin hyvän idean, en halua lopettaa siihen, koska seuraava saattaa olla parempi. Vuoraan pöydät post-it -lapuilla. Yhdistelen ideoita, jaan, kyseenalaistan ja altistan kommenteille. Mutta jätän aina vielä yhden takataskuun. Palavereissa se kutkuttaa ja odottaa hetkeä, jolloin se voisi paljastua.

Sanotaan, että addiktioiden takana on poikkeuksetta kaipuu yhteyteen. Että taustalla olisi kokemus hylätyksi tulosta, tai muisto siitä, ettei olisi itsenään arvokas. En koe tulleeni koskaan hylätyksi tai olleeni arvoton. Ehkä minua kuitenkin ainakin nuoruudessa leimasi jonkinlainen ulkopuolisuus. Urheilujoukkueisiin sopimattomana kasvoin kirjanoppineeksi. Mutta ei minua palkittu koskaan siitäkään menetyksestä. Opettajien mielestä en tarvinnut stipendejä, koska olin niin hyvästä kodista.

En ole koskaan kokenut sopivani muiden asettamille mittaristoille. Se on kai syy siihen, miksi olen aina ollut hyvin yrittäjähenkinen ja auktoriteettikammoinen. Minulla on tahto voittaa, mutta yhtä lailla minulla on tahto määrittää itse omat menestyksen mittarit. Tunnistan kyllä kaipuun yhteyteen. Minulle osoitus syntyneestä yhteydestä on asiakkaan tai työkaverin vilpitön innostuminen. Se on minulle niin suuri palkinto, että sen vuoksi saatan vielä tänäänkin täyttää muutaman post-itin. En pidä sitä työnä ensinkään.

Lokin päällä lokki

No Comments

Olen ylpeä työyhteisöstäni. Sitä voi hyvällä syyllä sanoa moniääniseksi ja -arvoiseksi. Meillä saa olla oma itsensä. Saa antaa itsestään pelkäämättä juuri niin paljon kuin haluaa. Inklusiiv-organisaation perustaja Katja Toropainen on kertonut monesti, että psykologisesti turvallinen tila keskustella ja oppia luo työyhteisölle mahdollisuuden purkaa ennakkoluuloja ja huolia sekä lisätä yhteistä ymmärrystä. Koen, että työyhteisömme on psykologisesti turvallinen. Toki aina on kehitettävää. Olemme huomanneet sen joka torstaisissa hyvän mielen keskusteluissa, jossa tänään pohdittiin muun muassa asiakaspalautteen prosessoimista. Keskustelussa oli erilaisia mielipiteitä ja koin, että niitä kaikkia pidettiin arvokkaina.

Ehkä ajatuskantojemme ymmärtäminen perustuu keskinäiseen luottamukseemme. Kokemus on opettanut meitä purkamaan tiedostamattomat ennakkoluulot. Katja Toropaisen mukaan juuri tiedostamattomat ennakkoluulot vaikuttavat käsityksiimme esimerkiksi eri sukupuolten edustajista, nuorista ja vanhoista, eri etnisistä taustoista tulevista ja eri uskontoa harjoittavista. Ennakkoluulojen tiedostaminen, näkyväksi tekeminen ja purkaminen auttavat tekemään parempia päätöksiä niin rekrytoinnissa kuin tiimien rakentamisessa.

Voittavien tiimien rakentamisessa onkin luottamuksen rinnalla yhtä tärkeää jäsenten moniarvoisuus. Emme voi tarkastella maailmaa vain tapaluterilaisen keski-ikäisen lihansyöjän silmin. Asiakkaamme ansaitsevan laajemman tarkastelukulman. Siksi olenkin iloinen, että henkilökuntamme monikulttuurisuus vahvistuu. Opimme toisistamme, opimme toisiltamme.

Pidän kovasti Apulannan Lokin päällä lokki -biisistä. Siinä on kohta:

Järjestelmäshokki,
lokin päällä lokki
Toisistansa nokki
joka repaleen.

En tiedä, mitä kirjoittaja on sillä tarkoittanut, mutta itse tulkitsen sen niin, että tämä nollasummapelin aika pakottaa ottamaan toiselta, jotta voisi itse saavuttaa enemmän. Näen asian Apulantaa lohdullisemmin. Meidän pitää oppia antamaan, jotta saavuttaisimme enemmän yhdessä. Se vaatii moniarvoisuuden arvostamista ja ruokkimista. Lokin rinnalla lokki.

 

 

Miksi aina pitää ankeuttaa?

No Comments

Talousmedia uutisoi, että pörssiyhtiön tulos laski. Ei vahingossakaan, että se ylitti odotukset.

Suomalaisurheilija jäi kakkoseksi sen sijaan, että hän olisi voittanut hopeaa.

Ei iloita siitä, että pandemia on kurissa, koska pahempaa saattaa olla tulossa.

Sääennusteen lumisade on valkoinen kurittaja, ei talven ihmemaan tuoja.

Ja minun suosikkini: Ihastelin kerran vauvan suuria silmiä. Ankeuttaja vieressäni sanoi, että silmät ovat kaikilla yhtä suuret, vauvalla on vain pienet kasvot.

Elämä menee harvoin itse ennalta kirjoittaman juonen mukaisesti. Pessimisti se ei pety ja jos tarpeeksi kauan ennustaa maailmanloppua, joskus todennäköisesti osuu oikeaan. Mutta koska on oletettavaa, että maailmaa rullaa radallaan huomennakin, olisiko klikkiotsikoiden kiimassakin mahdollista miettiä, että toivo on ankeutta vahvempi voima.

Haluan todeta lähipiirilleni työssä ja vapaalla, että hyvin me ollaan vedetty. Olette tuoneet elämääni joka päivä uskoa, olette valaneet toivoa, olette antaneet rakkautta. Kiitos kaikille läheisille rinnalla kulkemisesta. Yhdessä jaksaa paremmin.


Kuvan jäissä puskevasta Föristä on ottanut monivuotinen työkaverini Esko Keski-Oja.

Tieto lisää uskoa

No Comments

Perustimme Hansdotterin vuoden 2018 kesällä, koska halusimme luoda itsellemme unelmien työpaikan. Työpaikan, jossa onnistuminen mitattaisiin asiakkaiden menestyksellä ja henkilökunnan tyytyväisyydellä. Taloudellisetkin tavoitteet luonnollisesti asetettiin, mutta tiesimme, että ne toteutuisivat, mikäli asiakkaat ja henkilökunta voivat hyvin.

Eilen saimme iloisen uutisen: Hansdotter on jo toisen toimintavuotensa jälkeen yksi Vuoden toimisto 2021 -tutkimuksen finalisteista. Se on meille kaikille erityisen tärkeä saavutus, sillä tämä Pohjoismaiden suurin markkinointiviestintätutkimus mittaa asiakastyytyväisyyttä. Finaalipaikka kertoo siitä, että meihin on luotettu ja yhteistyöhön on oltu tyytyväisiä.

Tieto kilpailukykyisestä asiakastyytyväisyydestämme lisäsi uskoa siihen, että olemme tehneet paljon oikein. Emme ole päästäneet itseämme helpolla, mutta emme ole päästäneet asiakkaitammekaan. Olemme uskaltautuneet pureutua koko ajan syvemmälle toimeksiantojen perusteisiin. Olemme nostaneet kumppaniemme rimaa pelottomasti. Kun asiakkaamme menevät yli korkeammalta, menemme mekin.

Vahvan yhteisen arvopohjan ansiosta työyhteisömme on selvinnyt myös pandemian aiheuttamasta sosiaalisesta epävarmuudesta ja työtapojen muutoksista. Jaksava ja osaava henkilökunta on ainoa kilpailuetumme. Siksi jatkamme työtämme henkilöstön hyvinvoinnin turvaamiseksi. Siinä Suomen Mielenterveys ry:n Hyvän mielen työpaikka -hanke on jo parin ensimmäisen kuukauden aikana osoittautunut erinomaiseksi avuksi.

Hyvät asiakkaat, parempi mieli.