Lopun alku

No Comments

Kirjoitin tämän lauantaina sisällä mökissä, koska ulkona puhaltaa lännestä 17-19 m/s. Palju lämpiää hiljalleen. Takka rätisee. Lapset ja koira lähtivät aamulla Turkuun / Helsinkiin, me jäämme vielä viikoksi pitämään sadetta ja tuulta. Kyllä sieltä vielä aurinkokin tulee. Iltapäivällä ystävät tulevat vierailulle.

Kesä(loma) on ihmisen parasta aikaa. Silloin ehtii tavata rakkaitaan kiireettömästi. On aikaa puhua ja parantaa maailmaa. On aikaa vain olla ja elää yhteistä arkea. Mutta mikä minuun on vanhemmiten oikein tullut! Vihaan yli kaiken lähtöjä. Omia ja muiden. Alakulo valtaa, kun pelkästään ajattelee vierailujen päättymistä.

Kohtaaminen on ihanaa. Lähteminen on haikeaa. Kaikki yhdessä touhuaminen siinä välissä on elämää, jonka arvoa ei aina osaa riittävästi arvostaa. Käyn laittamassa paljuun puita, savustan kalan, pesen perunat ja hinkkaan saunan lauteet mäntysuovalla. Valmistaudun seuraavaan ihanaan kohtaamiseen.

Työt alkavat ensi viikolla. Odotan kevätkaudella etäisiksi jääneiden työkavereiden ja asiakkaiden kohtaamisia. Minua tuntevien mielestä olen jonkinasteinen ADHD. Nyt kuitenkin lupaan, etten elokuussa turhaudu palavereissa, vaikka ne joskus jatkuisivat kestokykyäni pidempään.

Työssäkäyvä aikuinen on entinen lapsi

No Comments

Kun koronakriisi eskaloitui ja kouluissa siirryttiin etäopetukseen, lastensuojeluviranomaiset varoittivat: ”Aamuherätys, lämmin ruoka, turvalliset aikuiset. Ne ovat juuri nyt poissa monen lapsen elämästä.”

Kun yrityksissä siirryttiin etätyöhön, työnantajat riemuitsivat: ”Toimistotilat ovat yrityksille iso kustannus. Etätyön sujuessa niistä luopumalla voidaan hakea säästöjä. Ja helpottaahan etätyö myös perhe-elämän ja työn yhteensovittamista. Jopa tutkimusten mukaan ihmiset ovat tehokkaampia etätöissä.”

Työssäkäyvä aikuinen on entinen lapsi. Moni meistä kaipaa elämäänsä päivää rytmittävää työmatkaa, lämmintä lounasta ja työpaikkansa yhteisöllisyyttä. Yhä useampi meistä elää yksin ja heille lähityön mahdollistama yhteisöllisyys on korvaamatonta. Tärkeää se on myös perheellisille. Ainakin itselleni työkavereiden kohtaaminen antaa turvaa ja tuo ainutlaatuisen mahdollisuuden tulla kuulluksi ja nähdyksi. Yhteisö antaa voimaa ja turvaa.

Etätyö on monelle meistä hieno mahdollisuus. Mutta joillekin se myös luo uhan liudentua näkymättömäksi ja kuulumattomaksi. Olen monesti sanonut, että tekniikka muuttuu nopeammin kuin ihminen. Maslowin perinteisen viisiportaisen tarvehierarkian kolmannella tasolla on yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarve; ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen. Teoria on 80 vuotta vanha, mutta en usko, että ajasta ja paikasta irrottautumisen tarve on vieläkään ajanut sen edelle.

Olen nähnyt tutkimuksia, jossa etätyön vaikutusta on peilattu yksilön tarpeisiin, ja sillä on nähty olevan hyötyjä turvallisuudentunteiden ja kognitiivisten tarpeiden osalta, mutta suuria haasteita itsensä ylittämisen osalta. Itse allekirjoitan haasteen itsensä ylittämiseen etänä. Ihmisen on ikävä toisen luo, koska yhdessä olemme enemmän.

Kuva Malindu Wickremasinghe

Downshiftaamisen romantisoinnin kääntöpuoli

No Comments

Valtamedia Helsingin Sanomien agendalla downshiftaamisen romantisointi on korkeammalla kuin koskaan. Tänäänkin oli juttu vastavalmistuneesta kauppatieteen maisterista, joka oli jo 24-vuotiaana ehtinyt palaa työurallaan miltei loppuun työskennellessään traineena big fourilla. Onneksi raskasta harjoittelua seurasi vaihtovuosi Uudessa-Seelannissa, jossa shifteri pääsi surffaamaan, vaeltamaan ja olemaan hiihtopummina. Paluumatkalla hän rentoutui surffaamalla Balilla, palasi työhön syksyllä 2018, mutta kesti vain jouluun. Oli aika downshiftata.

Nyt hän on talvisin korkeakoulutettu hiihtopummi Innsbruckissa ja kesät korkeakoulutettu surffipummi Balilla. Nyt kun ei pääse kiusallisten matkustusrajoitusten vuoksi pummeilemaan, hän maisteripyöräilee ympäri Suomea.

Mikä minä olen tuomitsemaan oman tiensä kulkijoita. Mutta sen haluan todeta, että elämä on nollasummapeli. Yhtä downshiftaaja kohden vaaditaan ainakin yksi mediaepäseksikäs upshiftaaja. Jonkun pitää oravanpyörästä polkupyörän selkään vaihtaneen korkeakoulutus, pyörätiet ja terveydenhuolto maksaa. Aikamme ei kuitenkaan ole otollinen kertomaan heistä, jotka kantavat työllään vastuuta.

Media romantisoi omaehtoisia downshiftaajia. Viime kuukausina moni on joutunut himmaamaan ihan ilman omaa tahtoaan. Työpaikkojen ovet ovat olleet valtioneuvoston määräysten vuoksi säpissä – tai kuten meillä markkinointiviestintätoimialalla – miltei kaikki työnantajat ovat varmuuden vuoksi lomauttaneet henkilökuntaansa ja hamuavat nyt rahaa valtiolta. Vähemmän näkyy tarinoita siitä, miten poikkeusolojen aikana upshiftaamalla on saatu pidettyä pyörät pyörimässä ja osaava henkilökunta pois työttömyyskassoista. Suomenkin hyvinvoinnin taustalla oleva työn sankaruus on viime vuosina korvautunut kuluttajakansalaisuudella, jossa on trendinä shoppailla työelämässä aivan kuten ruokakaupassa. Otetaan hyllystä vain herkkupaloja.

Siskonmakkarasoppa on luusereille.


Siskonmakkarakeiton kuvan tarjoaa K-Ruoka.

 

 

 

 

 

Heidän etunsa on minun

No Comments

Saimme tänään soiton uudelta asiakkaalta. Heidän nykyisen mainostoimistonsa asiakasvastaavalla olivat puhelut menneet koko viikon vastaajaan ja meilissä oli lomaviesti. Kiireinen projekti pitäisi saada tulille heti, koska valmista pitää olla elokuun alussa: ”Voitteko auttaa?”

Kyllä, kiitos.

Moni yritys tuskailee myyntinsä kanssa. Asiakaspalvelu ei ainakaan parane, mikäli aukioloaikoja vähennetään ja valikoimista tingitään. Kevät on mennyt monella kituutellessa, mutta silti kesälomat pidetään tavalliseen tapaan, vaikka nyt työtä olisi tarjolla. Kävin tänään ruutukaava-alueella ja poikkesin kymmenen aikoihin Hansakorttelissa ostamassa varrettomia sukkia ja uusia nauhoja lenkkitossuihin. Erikoiskaupat olivat kiinni. Poikkesin avoinna olevaan Stockmanniin, jonka miesten kerroksesta ei löytynyt lainkaan varrettomia sukkia eikä nauhoja lenkkareihin. Stadiumista löytyivät molemmat, mutta myyjällä ei ollut aavistustakaan, miten pitkät nauhojen tulisi olla. Valikoimaa tosin oli vain kaksi: 120 cm ja 150 cm. Otin varmuudeksi molemmat. Väristä ei tarvinnut valita. Tarjolla oli pirteä musta.

Monelle yritykselle asiakas tuntuu olevan kuin velka. Se on veli otettaessa, mutta sisarentytär, kun tulee lupausten lunastamisen aika. Toki ihmiset ovat lomansa ansainneet, mutta erityisissä oloissa lomia pitää jaksottaa uudella tavalla ja lomallakin pitää pystyä jatkamaan etätyötä rajallisesti. Sanoo hän, joka lähtee lomille huomenna. Olen huolehtinut tuuraajista ja luulen, että tsekkaan viestit useamman kerran päivässä vapaallakin. Jos vapaa-ajasta tinkiminen on tänä kesänä asiakkaitteni etu, silloin se on myös oma etuni.