Tyhjä tila sielussani

No Comments

Tumma vereni kuohahtaa aina, kun sisustuslehdissä joku sanoo hankkineensa taulun, koska se sopi sohvan väreihin. Minun mielestäni tuollainen kommentti on taiteilijan työn aliarvostamista. Kullakin on oikeus ostaa taidetta omista henkilökohtaisista syistään. Minä en hanki sitä täyttämään tyhjää tilaa seinällä, vaan enemmänkin täyttämään tyhjää tilaa sielussani.

Kuulun samaan koulukuntaan postausten kirjoittajana. En koskaan mieti, että tällä kirjoituksella puhuttelisin tiettyä kohderyhmää tietyssä kanavassa. Minulle kirjoittaminen on ääneen ajattelemista ilman sen suurempia tavoitteita. Jos joku inspiroituu tekstistäni, niin hyvä. Jos joku on eri mieltä, niin hyvä. Useimmilla elämän osa-alueilla jokainen mielipide on yhtä arvokas.

Minun maailmassani tauluja ei osteta sohvaan sopivasti. Minun maailmassa otsikoita ei optimoida robotin ehdolla eikä sisältöä kirjoiteta tietylle ostajapersoonalle. Minun maailmassani mielipiteitä ei sovita kuulijakuntaa myötäileviksi. Minut on kasvatettu olemaan ylpeä omista mielipiteistäni ja kerron niistä perustellen, vaikka ne joskus aiheuttaisivat ristivetoa. En pukeudu sulautuakseni tapettiin.

Rakastan taidetta. Hankin vain töitä, joiden sanomalla tai tekijällä on minulle merkitystä. Tärkeämpää kuin se, millaisia teokset ovat, on se, miten ne ripustetaan. Niitä tulee voida katsoa oikealta etäisyydeltä, oikealta korkeudelta, oikeassa valossa. Niille pitää antaa aikaa avautua ja kertoa tarinansa. Aivan kuten ihmisille ja heidän mielipiteilleen. Tämä on tosin vain minun mielipiteeni.

Out of etäoffice

No Comments

Yhtäkkiä eskaloitunut etätyöbuumi on vaikuttanut rajusti ainakin minun työntekooni. Koska lähikontaktit ovat minimissä ja tapaamiset sovitaan vain verkon yli, työkalenterista on tullut haavoittuvainen. Päivät täyttyvät toinen toistaan seuraavista 30 minuutin – tunnin Hangouts-, Teams-, Zoom- ja Skype-palavereista. Kun edellinen neuvonpito on kesken, seuraavaa jo hälyttää. Pissataukoakaan ei ehdi pitää.

En koskaan lue tietotekniikan manuaaleja. Ehkä pitäisi. Eilen löysin Google-kalenterista sattumalta Out of office -toiminnon, jolla voi estää uudet ja perua jo sovitut palaverikutsut vaikka koko päivältä. Olemme monet poissa fyysiseltä toimistolta, mutta joskus pitää olla lupa olla pois myös virtuaalityöyhteisöstä. Pitää olla oikeus miettiä kiireettömämmin; olla hetki yksin omien ajatustensa kanssa.

Työviikot ovat nyt niin täyteen pakattuja, että kaikkien uusien virikkeiden prosessoimiseen ei jää varatuksi aikaa. Ainakin omalla kohdallani hyvä elokuva, teatteriesitys tai kirja avautuvat vasta jälkikäteen. Katsomisen tai lukemisen aikana kiinnität huomion yksityiskohtiin, kokonaisuus avautuu vasta etäämmältä. Siksi kalenterissani lukee tänään Out of office. Levittelen siipiäni ja yritän nousta korkeammalle – nähdäkseni laajemmin.

Koska olen sen arvoinen. Sinä olet.

Mistä tunnistat huomisen voittajan?

No Comments

Viime kuukausina olen tarkkaillut kohtaamiani yrityksiä tavallista kriittisemmin. Olen miettinyt, mikä yhdistää tulevaisuuden menestyjiä. Uskon, että menestys rakentuu samaan hiileen puhaltavista ihmisistä, jotka tietävät olevansa enemmän yhdessä kuin yksin. Väitän, että monen tulevaisuuden menestysyrityksen taustalta löytyy kolmen A:n tiimejä.

Avuliaisuus

Ihminen on luontaisesti auttavainen. Lapset ovat usein avuliaita, mutta kyynistyvät aikuiset menettävät usein luontaisen kykynsä auttaa ilman vastapalvelusta. Aikuiset perustelevat käyttäytymistään sillä, että työtä on muutenkin ihan riittävästi. Avulla on kuitenkin taipumus heijastua takaisin antajalleen. Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa. Kaiken hyvän lisäksi tutkimuksetkin osoittavat, että auttaminen vaikuttaa myönteisemmin auttajaan kuin autettavaan.

Alkuvoima

Menestyvän yrityksen taustalla on miltei poikkeuksetta jotakin rajoja rikkovaa ja pelotonta. Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että me ihmiset emme halua minkään muuttuvan. Haluamme, että maapallo rullaa radallaan kuin ennenkin. Matkustusrajoitukset hiertävät, turvaetäisyyden raastavat ja kasvomaskit ovat vapaalle maailmalle suurin mahdollinen kuviteltavissa oleva turn-off. Menestyvissä yrityksissä on halua sopeutua muutokseen, kykyä johtaa siitä. Muutos on uuden alkuvoima. Alkuvoima mahdollistaa muutoksen.

Anteeksianto

Kun kehittää uutta reseptiä, ainesosat ja työvaiheet menevät harvoin kerralla oikein. Joskus uutta rakentaessa kaatuu aitoja, joskus jopa yrityksiä. Uutta luodessa tulee väistämättä tehtyä myös virheitä. Niissä ei ole mitään hävettävää. Hävetä kannattaa vain silloin, jollei opi virheistä. Väitän, että huomisen menestyvissä yrityksissä on muita suurempi kyky anteeksiantoon. Kyky antaa anteeksi joskus törmäyskurssillekin ajaantuneille kumppaneille, mutta ennen kaikkea itselleen.

Pois silmistä, pois mielestä.

No Comments

Olin eilen ruokaostoksilla kauppakeskuksessa sijaitsevassa marketissa. Menin sinne aamukymmenen jälkeen. Parkkihallissa oli jo silloin paljon autoja. Päivittäistavarakauppa, Alko ja apteekki olivat auki. Erikoisliikkeet järjestään kiinni. Kävelin kauppakäytävää, jolla oli paljon lapsiperheitä ja totesin pimeiden myymälöiden ikkunoihin kliistratuista lapuista, että ne aukeisivat joko klo 11 tai klo 12 ja menisivät kiinni klo 18.

En ole kauppias, mutta ihmettelin kyllä heidän epäaktiivisuuttaan. Itse olisin kyllä kauppiaana ollut paikalla jo klo 9 ja tarkkaillut ihmisten käyttäytymisen muutosta. Jos ja kun olisin huomannut, että suljetun rulo-oveni takana on jatkuva virta potentiaalisia asiakkaita, olisin avannut aiemmin. Nyt poikkeusoloihin tunnutaan suhtautuvan kuin armeijassa karvalakin käyttöön: Korvaläppien käytöstä päätetään kalenterin, ei sään mukaan.

Korona on antanut meille hyvän oppitunnin sopeutumisen tärkeydestä. Poikkeusolot ovat koskettaneet meitä kaikkia, mutta toiset meistä ovat onnistuneet sopeutumaan niihin paremmin. Jos muutosten edessä lamaantuu ja ajaa liiketoiminnan totaaliselle säästöliekille pariksi kuukaudeksi, notkosta nouseminen on tuskien tie. Näinä aikoina kuluttajan kohtaamien viestien määrä on niin suuri, että kahden kuukauden hiljaisuus pudottaa hyvänkin yrityksen ihmisten mielistä.

Ei kahta ilman kolmatta

No Comments

Perustimme Hansdotterin kaksi vuotta sitten. Synttärit olivat vapun jälkeen, mutta niitä ei etätyön lomassa huomattu juhlistaa. Toisaalta juhlaan ei tarvita erityistä päivää. Hyvässä seurassa elämää voi juhlia arkenakin.

Kaksi ensimmäistä vuotta ovat olleet meille suotuisat. Olemme keskittyneet nuorena yrityksenä työmme laatuun. Uskomme siihen, että tinkimättömästi tehty työ näkyy ajan myötä myös liikevaihdon ja tuloksen kasvuna. Näin on ollut. Jokainen kuukausi on ollut edellistä vahvempi laadullisesti, mutta myös tuloksellisesti. Tulokset laskemme asiakkaittemme menestyksestä.

Pari kuukautta sitten toimintamme keskiöön nousi yrityskulttuurimme toinen tukijalka: vastuullisuus. Tunnemme vastuumme henkilökuntaamme, asiakkaitamme ja kumppaneitamme kohtaan. Olisi helppoa lomauttaa tai jättää alihankintalaskut maksamatta. Emme ole tehneet niin. Olemme yrittäneet entistä enemmän.

Tässä vaiheessa kenelläkään meistä ei ole näkymää, miten pitkään poikkeustila jatkuu. Epävarmuus ei saa kuitenkaan lamaannuttaa. Myllerryksistä huolimatta pyrimme tekemään työmme yhtä tinkimättömästi ja vastuullisesti kuten aina. Jos voimme viettää ensi vuonna synttäreitä yhtä iloisina ja touhukkaita kuin tänä vuonna, olemme onnistuneet.

Onnistuminen vaatii venymistä, keskinäistä luottamusta, vuorovetoa ja vastuullisia kumppaneita. Nämä kaikki meillä on. Siitä tiedämme, että huomenna on hyvä päivä.

Kiitos, kun yritätte

No Comments

”Aikaisin aamulla, kun et laiskuutesi tähden haluaisi nousta, muista tämä ajatus: Nousen tekemään ihmisen työtä.”  – Marcus Aurelius

Kanadalaisesta johtajuusvalmentaja Robin Sharmasta poiketen en herää aamuviideltä hikoilemaan, meditoimaan tai kasvamaan ihmisenä. Herään tekemään ihmisen työtä.

Harva meistä palvelualan yrityksistä on immuuni koronan vaikutuksille. Ennakkoarvioiden mukaan Suomen BKT on ollut parin viime kuukauden ajan 15 %:n syöksyssä. Joillakin toimialoilla myynnin lasku on ollut totaalinen. Markkinointiviestintätoimistojen liiketoiminnassa pandemian vaikutus osuu totaalisen pysähdyksen ja 15 %:n välimaille. Arvioisin, että alamme liikevaihto on laskenut maalis-huhtikuussa 30-40 %. Meidän 16-henkisessä tiimissämme se tarkoittaisi 5-7 henkilön työpanosta.

Tilanteeseen voi suhtautua vain kahdella tavalla: Odottaa poterossaan voivotellen tsunamin rauhoittumista, joustaa lomautuksilla ja turvata oma kassa itsekkäästi alihankintamaksuja viivästyttämällä. Poteron suojasta voi yrittää kurottaa kättä valtion taskuun ja kritisoida, että väärin autettu. Tai sitten voi yrittää enemmän. Luotan jälkimmäiseen.

On toimialoja – kuten ravintola- ja matkailu – joiden liiketoimintaedellytykset ovat menneet poikkeuslain pakkopäätösten myötä. Näillä aloilla aktiivisuudellakin on vain hyvin rajallinen vaikutus liiketoimintaan. Sitten on markkinointiviestinnän kaltaisia toimialoja, jotka pystyvät paremmin vaikuttamaan selviytymiseensä omilla toimillaan. Siksi herään joka aamu viideltä yrittämään. Jos ehdotus ei mennyt kaupaksi eilen, parannan sitä ja yritän uudelleen. Tietäkää, kerron tämän kokemuksesta: Yksikään asiakas ei ole koskaan sanonut, että älkää ehdottako enää. Lopettakaa yrittäminen! Ei. He sanovat: Kiitos, kun olette aktiivisia. Kiitos, kun yritätte.

Olemme aktiivisuudellamme toistaiseksi onnistuneet pysymään pinnalla. Olemme oppineet luottamaan tiimikavereihin entistäkin enemmän. Olemme pidentäneet päivää kummastakin päästä, olemme yrittäneet enemmän yhdessä. Teemme näin, kunnes tilanne normalisoituu. Kunnes maailma taas avautuu. Kunnes saamme taas palata takaisin osoittamaan tukemme meille rakkaisiin ravintoloihin, hotelleihin ja kivijalkakauppoihin; ystävien pariin. Se on elämän parasta aikaa. Aikaa, jota odottaessa jaksaa yrittää.