Kiitos, ei.

No Comments

Elämme poikkeuksellisia aikoja. Monen yrityksen liiketoiminta on sulanut alta muutamassa päivässä. Olen siitä yksioikoinen ihminen, että jos minulle tulee mieleeni ajatus, jonka kuvittelen edistävän yrittäjäkollegan liiketoimintaa, kerron siitä. Yksi yrittäjän elämän tarkoituksista on auttaa toista yrittäjää.

Yhteenottoni tulevat vastaanottajalleen monesti tilaamattomana ja yllättäen. Parin viime viikon aikana vastaukset ideoihin ovat vaihdelleet riemukkaan vihreästä empivän keltaisen kautta kiukun kasvoilleni nostavaan punaiseen. Ymmärrän yrittäjien paineen, mutta jos on aikaa vastata ei, senkin voi tehdä kohteliaasti.

Keltaisilla ja punaisilla vastauksillakin on eroja. Jos minun pitää ostaa joskus toimistolle minineukkari tai puhelinkoppi, todellakin tiedän, mistä en sitä osta. Toisaalta, kun mietin seuraavaa laskettelulomaa, valintani kohteesta on selvä. Ensimmäisen kanssa ei syntynyt asiakassuhdetta kumpaankaan suuntaan. Jälkimmäisen suhteen ainakin minusta tuli jo nyt asiakas. Ja kyse oli vain vastauksen äänensävystä, ei sen sisällöstä.

Neuvon jokaista makustelemaan mielessään seuraavaa omaa kielteistä vastaustaan. Ensin kiitos, sitten kielto. Paino sanalla kiitos. Kiitos, ei. Eikä sen jälkeen mitään turhia ja yhteydenottajaa alentavia selityksiä ja opetuksia. Kiitos, ei.

Ole, hyvä.

Kohdennetaan tuki vastuullisille yrityksille

No Comments

Suomessa valtiovalta ja viranomaiset ovat reagoineet määrätietoisesti korona-pandemian hidastamiseen. Ensi vaiheessa päätökset on luonnollisesti tehty terveyden ehdoilla, seuraavassa aallossa torjutaan negatiivisia talousvaikutuksia. Yritysten taloudellisestakin tuesta on jo saatu ensimmäisiä konkreettisia päätöksiä. Lisää varmasti seuraa lähipäivinä sekä Suomen että EU:n tasolla.

Yritysten taloudellisen tuen tarve on valtava ja tukea jakavilla viranomaisilla on lähiviikkoina kohtuuton työ rahojen oikeassa kohdentamisessa. On oletettavaa, että tukea jaetaan ensiaallossa tasapuolisesti hakijan taustoja kriittisesti tarkistamatta. Jatkossa toivoisin kuitenkin tuen antamiseen myös laadullista tarkastelua. Yrityksiä tulisi voida palkita vastuullisuudestaan.

Nyt pelkään, että tuki helposti jaetaan saman suuruisena sekä vastuulliselle että vastuuttomalle yritykselle. Jos yritys on elänyt yli varojensa jo ennen koronakriisiä, sillä ei ole oikeutta maksattaa virheellisiä päätöksiään veronmaksajilla pandemiaan vetoamalla. Miten yritys osaisi käyttää oikein valtiolta saatavia tukia, jos se ei ole onnistunut pitämään huolta omistajiensakaan rahoista? Jos pandemian vuoksi vastuuttomille yrityksille jaetaan piiloyritystukia, se vääristää kilpailua.

Uskon  suomalaisten päättäjien kykyyn selviytyä tästäkin vaikeasta tehtävästä. Kuten suuronnettomuuspaikalla, yritykset tulee jakaa avuntarvitsemisen tärkeyden perusteella. Valitaan avun kohteeksi ensin toimialat, jotka liikkumis- ja kokoontumisrajoitusten vuoksi ottavat vastaan iskuja meidän muidenkin puolesta. Ja vasta sitten autetaan meitä muita. Kyllä me selviämme tästäkin – yhdessä.

 

 

Seuraavaksi on jälleenrakennuksen aika

No Comments

Korona on ihmisiäkin nopeammin tarttunut talouselämään. Ihmiset ovat viranomaisten ohjeiden mukaisesti vetäytyneet kuoreensa ja moni pieni palveluntarjoaja näkee sen dramaattisena asiakaskatona. Kilpailu vähentyneestä kysynnästä kiristyy. Nyt ei ole oikea hetki edes nopeiden voittojen toivossa hiekoittaa kilpailijan latua, vaan on aika luottaa vuorovetoon. Ei polteta siltoja, vaan varustaudutaan jo nyt aktiivisesti jälleenrakennuksen aikaan. Nopeimmin sillat rakennetaan, kun työ aloitetaan molemmista suunnista. Puuttuva palanen on sinun käsissäsi.

Etänä. Rinnalla.

No Comments

Kirjoitin tämän ensi alkuun muistilapuksi itselleni. Mutta kait tämä on jakamisenkin arvoinen.

Koronavirus leviää. Työpaikoilla kannustetaan turhien ihmiskontaktien, matkustuksen ja väkijoukkojen välttämiseen. Se onkin monelle mahdollista kehittyneiden etätyömahdollisuuksien ansiosta. Etätyö on mahdollisuus, mutta siihen liittyy myös kääntöpuoli. Monelle meistä työyhteisö on elämän keskeinen sosiaalinen verkosto. Kun siihen joutuu esimerkiksi nyt käsillä olevan epidemian vuoksi ottamaan etäisyyttä, se lisää myös epävarmuutta. Etänä epävarmuuksien ja pelkojen jakaminen kollegojen kanssa ei ole totutun luontevaa.

Siksi teinkin tänään päätöksen, joka vaatii kaltaiseltani funktionaaliselta suoraan asiaan -viestijältä kurinalaisuutta. Kun nyt korona-aikakaudella lähetän viestejä, en menekään suoraan asiaan. Jokainen viestin vastaanottaja ansaitsee samankaltaisen dialogin kuin mitä tekisin kasvokkain nähden. Tervehdin, kysyn mitä kuuluu, pyydän palaamaan, mikäli on jotakin mieltä painavaa.

Viestien kirjoittamiseen ja puheluihin saa mennä nyt normaalia enemmän aikaa, mutta olemme sen arvoisia. Etätyö ja sähköiset viestivät voivat olla myös mahdollisuus uudenlaiseen interaktiivisuuteen ja keskustelukumppanin äänen tarkempaan kuulemiseen.

Viimeinen sana

No Comments

Se on ihan oma vikani. Minulla on mielipide miltei kaikkeen. Ja kun mielipide on, myös kerron sen. Jostakin syystä mielipiteeni kiinnostavat kanssaihmisiä ja he haluavat kuulla niitä lisää.

Päätin, että kun minua seuraavan kerran pyydetään kertomaan ajatuksiani, ajanpuutteeseen vedoten kieltäydyn ainakin viidestä seuraavasta pyynnöstä. Kurinalaisuudestani kertoo jotakin se, että tällä viikolla vastasin jokaiseen kolmeen kyselyyn, että ”Joo, kyllä se sopii.”

Nyt sitten selitän asian itselleni niin, että sain taas kolme uutta mahdollisuutta oppia, vaikuttaa ja verkottoitua. Ja onhan tämä tottakin. En olen kovin tavoitteellinen uuden opiskelija. Olen yrittänyt istua koulutuksissa, viimeksi kauppakorkeakoulun täykkärin Certified Foresight Professional -ryhmässä, jossa kehitettiin ennakointiajattelua hyödyntämällä tulevaisuudentutkimuksen metodeja ja systeemistä ajattelua. Asiallista settiä, mutta minulle liian teoreettista. Olen ongelmanratkaisija, en filosofi.

Mielenpiteiden vaihto on minulle parasta oppimista. Kerron omiani ja kuuntelen muiden. Tutustun muiden katsantokantoihin. Yritän ymmärtää niitä. Ymmärrän niitä. On hauska huomata, että monesti vastakkaisiltakin tuntuvat näkemykset ovat ennemminkin eroja sanoituksissa kuin perusarvoissa.

Piti taaskin sanoa ei, mutta sanoin kyllä. En taaskaan jäänyt aggressiivisesti odottamaan ymmärrykseni kasvamista. Nyt sitten vain tuntosarvet herkiksi ja oppimaan uutta ihmisistä, liiketoiminnasta ja elämästä.