Yksin olen eri

No Comments

Kulunut työviikko oli taas näin jälkikäteen katsoen pienimuotoinen ihmiskoe. Viime päiviin on mahtunut suunnittelutöitä, luottamustehtäviä, uusasiakashankintaa ja edustusta. Jos katsoisin itseäni valvontakamerasta, voisin todeta olevan kaikissa rooleissa uskollinen arvoilleni, mutta pintautuva käytökseni on eri tilanteissa hyvin vaihtelevaa.

Luovana suunnittelijana olen Iivo Niskanen perinteisen yhteislähdössä. En kyttäile, vaan menen rohkeasti vetohommiin, vaikka tiedän sen olevan joskus henkilökohtaisen menestyksen kannalta riskialtista. Onneksi en ole yksilöurheilija. En pane lainkaan pahakseni, vaikka joukkuekaverit lykkivät loppusuoralla ohi oikealta ja vasemmalta.

Luottamustehtävissä yllätän usein itsenikin olemalla hämmentävän johdonmukainen. Otan kantaa ja jaksan jopa perustella kantani. En koskaan lakkaa ihastelematta sitä, miten paljon vaivaa asioita esittelevät ihmiset ovat monesti nähneet meidän luottamushenkilöiden hyväksi ja miten tarkalla korvalla he kuuntelevat näkemyksiämme.

Uusia asiakkaita tavatessani olen eittämättä kohtalaisen hurmaavaa seuraa. Olen perusvirkeä, avoin, persoonallisuutta rakastava ja tavoitteellinen. Viihtyisin oikein hyvin omassa seurassani. Varsinkin, jos en joudu olemaan yksin, vaan joku kollegoistani antaa minulle tilaa ottamalla roolin asiakkuudesta huolehtivana peruspilarina.

Edustustehtävät ovatkin sitten paha rasti. Vieraiden ihmisten kohtaaminen ei ole ydinosaamistani. Mieluiten hakeudun väkijoukossa syrjään tai jonkun ennestään tuntemani luottohenkilön läheisyyteen, jotta näytän sosiaalisesti kiireiseltä. Onnekseni olen varustautunut vaimolla, jonka kvaliteetteihin kuuluu ilmiömäinen kyky kontaktoitua.

Rooleja on monia. Ainoa niitä yhdistävä huomio kohdallani on se, että jonkun toisen seurassa minulla on parempi mahdollisuus olla oma itseni kuin yksin. Vaikka teen monet henkilökohtaiset päätökset yksin, huomaan lunastavani ne aina muiden tukemina.