Vinkkejä megafonin ostajalle

No Comments

Markkinointi & Mainonnassa oli perjantaina artikkeli siitä, miten Google on päättänyt estää seuraavan parin vuoden kuluessa Chrome-selaimesta kolmansien osapuolten evästeet.  Jaoin jutun somessa ja totesin, että juttu oli mielenkiintoinen, mutta hieman vaikeasti avautuva. Korkealle arvostamani ex-kollega, Econometrics Finlandin toimitusjohtaja Ismo Tenkanen selvensi:

Google siis aikoo jatkossa estää Chrome-selaimeltaan 3. osapuolen evästeet, joita mainonnanhallintajärjestelmien evästeet yleensä ovat. Googlen omat analytiikkaevästeet ovat 1. osapuolen evästeitä. Käytännössä tämä lopettaa selainperusteisen kohdentamisen, jolleivat mainonnanhallintajärjestelmät keksi muuta tilalle. Eli Zalando ei enää seuraisikaan meitä kolmea viikkoa tarjoamalla juuri niitä kenkiä, jotka juuri ostit heidän verkkokaupastaan 😉 Rohkeimmat saattavat tosin epäillä, että Googlen omistuksessa olevan DoubleClick-mainonnanhallintajärjestelmän evästeitä tämä esto ei koske. Jatkossa saatetaan kuitenkin taas tarvita niin hyviä mainoksia, että ihmiset löytävät niiden luo ja kutsuvat kaverinsakin katsomaan.

Seurannan väheneminen, yksityisyyden vahvistuminen ja sisällön laadun paraneminen ovat kaikki hyviä uutisia. Ne ovat sitä ainakin minulle. Niiden tulisi olla sitä myös mainostajille. Ostin pari viikkoa sitten Farfetchilta uuden lippiksen. Löysin sen ihan itse. Verkkokaupan myyntipuheen mukaan kyseessä oli varaston viimeinen yksilö. Nyt Farfetch on kuitenkin pari viikkoa seurannut minua kaikkialle ja tarjonnut ostettavaksi jo puolitoista viikkoa sitten DHL:n kotiini tuomaa varaston viimeistä lakkia. Valehteva Stalkkeri-Farfetch ärsyttää minua.

Mainonnassa uudet välineet muuttuvat usein itsetarkoituksiksi. Olemme hakoteillä silloin, kun sanomisen muodosta tai kanavasta tulee tärkeämpää kuin sen sisällöstä. Stöpselin voi vetää irti seinästä, kun esimerkiksi tekstintuotantoa ohjaa enemmän hakusanaoptimointi kuin pyrkimys rikkaaseen ja lukijaa palvelevaan sisältöön. Tai silloin, kun markkinointiviestinnän rooli muuttuu aidosta tiedon välityksestä tavoitteeksi siirtää pahaa-aavistamaton kuluttaja nolliksi ja ykkösiksi myyntifunnelin laveaan päähän.

Markkinointiviestintä ON kestävyyslaji. Brändinrakennus EI OLE välineurheilua. Kestäviä suhteita rakennetaan kurinalaisuudella, määrätietoisuudella ja aitoudella. Tässä työssä tekniset vipstaakit ja algoritmit ovat aina renkejä. Sisältö on tärkeintä. Aina. Ennen kuin ostat megafonin, mieti: Mitä, miksi, kenelle ja millä äänensävyllä haluat puhua.

 

Vahvan ihmisen keskeinen heikkous

No Comments

Olen onnellinen. Työelämässä hommat ovat sujuneet tammikuussa yhtä hyvin kuin vapaalla. En ole aikoihin voinut näin hyvin. Tässä kirjoituksessa ei ole mitään kritiikkiä, paitsi itseä kohtaan.

Viime viikolla näin poikkeuksellisen tärkeän ystäväni vuosien tauon jälkeen. Olin uskotellut itselleni, etten ollut kaivannut häntä. Olin valehdellut itselleni. Kun taas tavattiin, sydämeltäni putosi taakka. On kaksi syytä, miksi kerron tästä: Tällä viikolla ystäväni Crisi kirjoitti siitä, miten hän sairastui vahvuuteen. Hänen rohkeutensa kosketti minua väkevästi. Tänään luin Talouselämästä Hanna Eskolan upean jutun työyhteisön psykologisesta turvallisuudesta. Sekä Crisin että Hannan kirjoituksissa välittyi näkemys siitä, miten moni meistä kantaa mukanaan ahdistavia pelolla johtamisen kokemuksia vielä vuosien jälkeen.

Olen ollut siellä. Olen joutunut joskus työskentelemään ympäristössä, jossa turvattomuuden tunteen luominen oli osa vallankäyttöä. Mielipiteitä väheksyttiin. Ja silloin kun ne jätti kertomatta, syytettiin vaikenemisesta. Minua tuntevat ihmiset tietävät, että harvoin vaikenen. Koska olen vahva.

Koska olen vahva, huudan tornien kaatuessa, ettei mitään hätää. Koska olen vahva, haluan näyttää, miten vastoinkäymiset selätetään. Asetun poikkiteloin epäreiluuden edessä. Puolustan ystäviäni kohtuuttoman kritiikin edessä. Mietin iltaisin ratkaisuja mitä moninaisempiin haasteisiin. Koska olen vahva, olen usein myös yksin. Yksin ollessani en aina jaksa hoitaa omia asioitani.

Olen siitä etuoikeutettu, että minulla on monta rakasta, lojaalia ja pyyteetöntä ystävää. Tämän yhden kanssa historiani on poikkeuksellisen pitkä. Hänen seurassaan minulla saattaa olla erityistä uskallusta olla heikko. Ei ole ehkä tarvetta olla, mutta nyt voin taas pitkästä aikaa kuulla korvissani hänen sanansa: ”Älä nyt tuollaista murehdi. Hoidetaan se juttu.” Jo pelkkä mahdollisuus helpottaa.

Tarjouksiin kirjoitettu virhe

No Comments

Työskentelen yrityksessä, jonka liikevaihto kasvoi juuri päättyneellä tilikaudella 119 % edellisestä. Prosentit ovat prosentteja, mutta niiden takaa paljastuu, että viime vuonna yrityksestämme valmistui asiakkaillemme 531 toimeksiantoa, siinäkin kasvua vuositasolla yli 200 kappaletta. Kasvu on suurelta osalta uuden asiakkaiden luottamuksen voittamista. Vähintään yhtä suurelta osalta se on nykyisten asiakkaiden luottamuksen ylläpitämistä. Jos mainostoimisto – tai miltei minkä alan yritys tahansa – menettää asiakkaansa, siihen voi olla montakin juurisyytä. Kolme yleisintä ovat kokemukseni perusteella seuraavat:

  • Helpoin tie menettää asiakas on jättää laiskuuttaan tekemättä kustannus- ja/tai tuntiarvio tilatusta työstä ja koetella projektin päätyttyä asiakkaan ymmärrystä sopimattomalla laskulla.
  • Hyvänä kakkosena tulee epärealistisesti lupailluista aikatauluista lipsuminen.
  • Kolmantena on kyky turhauttaa asiakas jatkuvilla tiimin ja toimintatapojen muutoksilla.

Näitä seuraavat toimiston proaktiivisuuden puute, kyvyttömyys uudistua ja asiakkaan kuuntelemisen vaikeus (= oman äänen rakastamisen -syndrooma). Mielestämme yritysten välisessä yhteistyössä kohtien 1-3 pitää olla must have -ominaisuuksia. Teemme ennen projektin aloittamista työarviot, aikataulutuksen sekä tiimityksen ja pidämme niistä kiinni. Kun perusasiat on juurrutettu selkäytimeen, se vapauttaa meiltä aikaa kohtien 4-6 kehittämiseen.

On silti joka kerta yhtä ilahduttavaa saada asiakkailta tälläkin viikolla saamamme kaltaista palautetta: ”Kiitos tarjouksestanne. Se oli poikkeuksellisen selkeä sekä hinnoittelultaan että aikataulutukseltaan. Haluamme jatkaa keskusteluja yhteistyöstä kanssanne.” Minulle tämä kertoo vain siitä, että meillä on ollut malttia kuulla asiakastamme ja vastata hänen esittämiinsä toiveisiin selkokielellä. Näin meistä valtaosa tekeekin keskustellessaan ystävänsä kanssa. Jos keskustelukumppanit muuttuvat ihmisistä yrityksiksi, miksi yhteydenpidosta usein tulee mystifioitua ja kryptistä? Yritetäänkö epäselvyydellä piilottaa epävarmuus? Se on turhaa, sillä totuudella on taipumus paljastua ennemmin tai myöhemmin: kustannukset karkaavat, aikataulut venyvät tai tiimi paljastuukin vain tarjoukseen kirjoitetuksi. Näin ei tarvitse olla.

Happea palavalle sielulle

No Comments

Teki mieli kirjoittaa blogi, mutta iski tyhjän paperin syndrooma. Kysyin febussa vinkkejä, ja Miikka ehdotti aiheeksi kirjoittaa erilaisista intohimon lajeista. Kiehtova aihe. Vaikea aihe. En osaa tuollaisesta kirjoittaa. Mutta intohimo jäi kutkuttamaan. Mitkä ovat omat intohimoni? Saanko ohjattua niiden voiman oikeaan suuntaan. Eikö elämän tarkoitus ole jättää jälkipolville jotakin, joka tekee maailman heille paremmaksi?

Tyominäni on monta napsua kotiminääni vimmaisempi. Molemmissa rooleissani on kaksi keskeistä intohimoa. Työssä toimintaani eniten ohjaava intohimo on puolustaa itseäni hiljaisempia. Siitä harvoin saa kiitosta. Valtaansa rakastuneet eivät kuuntele hyvällä mielipiteitä, joita eivät odottaneet kuulevansa. Monesti iltavuorossa saa siivota tuulettimeen osuneen paskan. Toinen työintohimoni on yrittää kertoa monimutkaiset asiat yksinkertaisesti. Elämä on niin monimutkainen konsepti, että selkeys on poikkeuksetta positiivisesti erottava tekijä. Tämä selkeyden tavoittelu ei valitettavasti yllä suulliseen ilmaisuuni.

Kotioloissa kaksi intohimoani ovat kauneuden ja pysyvyyden tavoittelu, josta jälkimmäinen on ensimmäistä vallitsevampi. Rakastan yltiöpäisesti taidetta, musiikkia, kirjoja ja ystävien kanssa yhdessäoloa. Elämässäni on juurikin tästä syystä ennätysmäisesti kerroksellisuutta. Ensin pinoutuivat kirjat ja levyt, sitten taide. Enkä halua luopua mistään. En ystävistäni ja mikä kummallisinta: en vihamiehistäkään. Joskus vielä löydämme toisemme. Se, että olen ehdoton mielipiteissäni enkä pelkää kertoa niitä, johtaa joskus erimielisyyksiin. Osaan suuttua suurieleisesti, mutta aina lopulta lepyn. Sopua solmiessa en enää mieti kumpi oli oikeassa, kumpi väärässä.

Intohimoni on ylpeyttä ja pelottomuutta. Intohimoni on oikeudenmukaisuutta ja anteeksiantoa. Intohimoni on olla uskollinen itselleni. Ainakin tämän viimeisen lunastamisessa koen onnistuneeni kiitettävästi. Jollen olisi, liekki sisälläni olisi tukahtunut.