Teidän olisi pitänyt ymmärtää, etten tarkoittanut sitä.

No Comments

Ruotsin hallitus on jo päättänyt perinteistä tekniikkaa edustavien uusien diesel- ja bensiiniautojen myyntikiellosta vuodesta 2030 alkaen. Nyt naapurimaan valtiovarainministeri Per Bolund kertoo, että hallituksessa on käsittelyssä ehdotus päivämäärästä, jolloin Ruotsissa ei saisi myydä myöskään vanhoihin autoihin fossiilisia polttoaineita. Mitä edelläkävijöitä ruotsalaiset ovatkaan! Hehän profiloituvat vastuullisen maailman esikuviksi. Kuten vuonna 1980, jolloin järjestettiin kansanäänestys ydinvoiman kieltämisestä. Vaihtoehtoja oli demokratialle sopivasti kolme: EI, EI ja EI. Ainoa valinnanvapaus oli päättäminen luopumisen päivämäärästä. Äänestyksen voitti EI ja vuosi 2010. Mutta koska populismi on vain realismin velipuoli, päätös on tietenkin kumottu. Ydinvoima voi Ruotsissa hyvin ja käyttöluvat on myönnetty 2040-luvulle ja uuttakin saa rakentaa kymmenen reaktorin verran.

Pekka Seppänen kirjoitti tänään terävänäköisessä kolumnissaan businessjargonista: ”Murros on käyttökelpoinen sana, koska siihen voi aina vedota, jos ei ole onnistunut liiketoimissaan kovin hääppöisesti. Tai kun tuhannen ihmisen organisaatiota alkaa kutsua ketteräksi, se yhtäkkiä ei tunnukaan jäykältä, byrokraattiselta tai hierarkkiselta, vaan… niin, ketterältä. Ei kömpelöltä ollenkaan.”

Olen saanut nähdä, miten monessa organisaatiossa ketteryys on totta vain myyntipuheissa. Lupauksen lunastavat työntekijät istuessaan edustajiensa välityksellä puolivuosittain toistuvissa YT-neuvotteluissa. Tutuksi on tullut myös huonoja henkilöstöuutisia introamaan lausuttu latteus siitä, että hetki ennen auringonnousua on kylmin. Lausuja tietää jo sanoessaan, että nouseva aurinko on parhaimmillaankin musta. Jälkikäteen hän puolustautuu, että teidän olisi pitänyt ymmärtää, että se oli vain metafora eikä liittynyt erityisesti meidän yhtiömme tulevaisuuden ennustamiseen.

Kyllä me tiedämme. Valehtele ihan keskenäsi.

Leuat liikkuvat kevyemmin kuin jalat. Yritysten verkkosivuilla henkilökunta on poikkeuksetta yrityksen tärkein voimavara. Se on sitä myös rekrytointihaastattelussa. Mutta miten on lupausten jalkauttamisen kanssa? Monessa yrityksessa Walk the talk on käytännön sijasta tuttua vain TED talkeista. Vastuullisuus ei synny sanoista. Luottamus ei synny sanoista. Ne syntyvät pienistä, monesti merkityksettömiltäkin vaikuttavista teoista. Aitoa välittämistä ei voi teeskennellä.

 

Meidän tähtemme

No Comments

Vaakani toisessa kupissa on pitkäjänteisyys, toisessa vimmainen asioihin tarttuminen. Lähipiirini tukemana olen pystynyt kelvollisesti tasapainoilemaan näiden kahden välillä. Tiedän, että hyvää haudutetaan ajan kanssa, mutta jos viikkopalaverissamme 15 ihmistä istuu tunnin, sisäinen excelini laskee yhteisen ajan maksavan yhtiölle kaksi henkilötyöpäivää. Joskus se ahdistaa. Eikö mentäisi jo töihin?

Eilen huomasin toimistomme isoimman salin katossa vapaan kattopistokkeen ja ovenpielessä siihen ilmeisesti liittyvän valokatkaisijan. Tämä avasi mahdollisuuden käydä ostamassa Clas Ohlsonilta valkoisen paperitähden. Koska huonekorkeus on likemmäs neljä metriä, ostin tähdistä suurimman mahdollisen, läpimitaltaan puolitoistametrisen. Vaihdoin sähköjohdon pistokkeen kattorasiaan sopivaksi, mutta määrämittaisuutta tavoitellessani lyhensin johtoa malttamattomuuksissani liiaksi ja jouduin vähin äänin käydä ostamassa uuden johdon.

Tähti oli vihdoin valmis ripustettavaksi ja katto yhä neljässä metrissä. Tiina oli tuonut kotoaan työhuoneensa nurkkaa koristamaan antiikkiset, mutta olletikin miehen painon kestävät puiset A-tikkaat. Niillä yltäisimme kattoon. Paitsi että minua alkoi huimata toiseksi ylimmällä portaalla. Ville otti lennosta ripustusvastuun. Katonrajassa ilmeni, että sähkörasiassa olikin koukun sijaan ripustukseen soveltumaton o-rengas. Kristiina värkkäsi pannuhuoneesta löytämästään paksusta kuparilangasta häthätää s-koukun ja ripustus jatkui. Ville kiipesi, Sanna ja Samu pitivät kiinni tikkaista ja loput henkilökunnasta jännitti puolikaaressa ympärillä. Kulunutta aikaa ei laskettu. Kattoon ripustettiin meidän tähteämme.

Vielä tuntia aiemmin Clasun seinäpiikissä roikkuneesta anonyymistä tähdestä oli tullut meidän tähtemme. Juuri tästä on kyse yhteisen identiteetin rakentamisessa ja vaalimisessa: yhteisistä kokemuksista, yrityksistä ja erehdyksistä, toistemme tukemisesta, yhteisten tavoitteiden saavuttamisesta. Juuri siitä on kyse myös itsenäisyydessä. Meidän itsenäisyydessämme.