EDIT: Kestävä brändinrakennus on tekoja, ei temppuja

No Comments

15 minuuttia julkisuudessa on kiihottava ajatus. Jos selfie ei kiinnosta kohderyhmää riittävästi, aina voi koettaa päästä yhteiskuvaan jonkun itseään tunnetumman kanssa.

Doyle Dane Bernbach -mainostoimisto suunnitteli Avis-autovuokraamoketjulle jo vuonna 1962 We try harder -kampanjan. Avis tunnusti olevansa markkinakakkonen ja siksi heidän pitää yrittää enemmän pärjätäkseen. He onnistuivat asemoimaan itsensä kuluttajien mielissä haastajayritykseksi, jonka palvelussa on aina jotain enemmän. Kampanja ei ollut vain mainospuhetta. Henkilökunta oli valmennettu lunastamaan lupaukset.

Pari viikkoa sitten Finlayson julisti olevansa vastuullisempi lakanakauppias kuin IKEA. Kampanja satoi ilmiselvästi brändikuvaltaan eheämmän IKEAn laariin. Tänään samaan noutopöytään tuli haaskalle parikymmentä ihmistä työllistävä kangasalalainen alusvaateompelimo Tam-Silk, joka julisti paikallislehden kannessa: Ikea ja Finlayson, siirtäkää tuotanto Suomeen, niin jatketaan keskusteluja.

Ihan kiva, mutta.

Finlayson ja IKEA nokittelivat raaka-aineittensa vastuullisuudesta. Kalsarifirma nosti vertailuun alkuperäisen dialogin ulkopuolelta suomalaisen työn. Tosin kohtuullisen ontuvasti, sillä Finlayson ja IKEA työllistävät monikymmenkertaisen määrän suomalaisia. Entä Tam-Silkin raaka-aineiden vastuullisuus? Niistä ei löydy verkkosivuilta juurikaan tietoja saati sertifikaatteja. Minulle jäi epäselväksi, missä kankaisiin tarvitut silkkiperhosentoukat on kasvatettu, missä ne on keitetty ja mitä niiden keittäjä on saanut työstä palkakseen. En saanut myöskään selville, missä kankaat on kudottu. Onko tuotantoketju läpinäkyvä ja verifioitu. Lakanaompelijoiden viestinnässä esille nostettu vastuullisuus oli todennettu.

Hyvää tässä on se, että kaikki kolme ovat nostaneet keskusteluun joko raaka-aineiden vastuullisuuden tai meille kaikille tärkeän suomalaisen työn. Huonoa on se, että julkisuustemppuilulla ei saa korvata raakaa työntekoa. Walk the talk. Ja juuri tässä järjestyksessä. Ensin kävellään ja vasta sitten puhutaan siitä.

EDIT: Nöyrin anteeksipyyntöni. Luin Tam-Silkin sivuja huolimattomasti. Sivunavigoinnissa luin vain Läpinäkyvyys-osion alakohdat Materiaalit ja Ekologisuus, enkä näistä löytänyt tietoa materiaalien sertifioinneista, mutta siellä ne olivat koko ajan. En ymmärtänyt etsiä sisältöä Läpinäkyvyys-kohdan alta. Sieltä selviää, että Tam-Silkin raaka-aineet ovat vastuullisesti tuotettuja ja hankittuja. Eli yhtiö pystyy yhdistämään vastuullisen materiaalihallinnan ja suomalaisen työn kilpailukykyisillä hinnoilla. Hienoa!

 

 

 

 

 

Rekrytoiminen on hopeaa, hiljainen tieto kultaa

2 Comments

Elämme nousukauden loppumetrejä. Nyt on looginen hetki etsiytyä strategialtaan ja taloudeltaan vakaampien työnantajien palvelukseen. Liian monesti poislähtijä on ex-työnantajalle helpotus ja antaa luontaisen mahdollisuuden toiminnan tehostamiseen sen sijaan, että keskityttäisiin henkilöstön pitkäjänteiseen, yli suhdanteiden ulottuvaan sitouttamiseen ja repaleisen yrityskulttuurin vahvistamiseen.

Toiminnan tehostajilta tapaa unohtua, että jokainen poislähtijä on muutakin kuin helposti korvattava lista taitoja ja kokemusvuosia. He ovat asiantuntijoita, joilla on syvällistä, hiljaista tietoa yrityksestä ja työstään. Tietoa, jota ei ole voitu tallentaa manuaaleihin tai intranetiin. He ovat luoneet vuosien mittaan merkityksellisiä suhteita asiakkaisiin. Heistä on kasvanut yrityksensä sisäisiä vaikuttajia ja henkisiä johtajia. He eivät ole korvaamattomia, mutta he ovat monesti paljon kokoaan arvokkaampia.

Miten sitten varmistaa avainhenkilöiden pysyvyys? Oman kokemukseni mukaan sitoutumista voi vahvistaa kolmella keinolla. Ehkä tärkein on avoin johtamiskulttuuri. Koko henkilöstöllä tulee olla yhteinen, selkeä tavoite ja heillä tulee olla oikeus vaikuttaa siihen. Toinen tärkeä vaikutin hyvään työtyytyväisyyteen on tunnustuksen antaminen. Vain työyhteisölleen näkyvä työntekijä voi hyvin. Itse uskon jopa siihen, että rakentava kritiikkikin on parempi kuin huomiotta jättäminen. Sosiaalinen poissulkeminen on työpaikkakiusaamisesta julminta. Kolmantena avaintekijänä näen luottamuksen. Molemminpuolisen luottamuksen perusta on yhteinen, eettinen arvopohja, joka mahdollistaa suvaitsevaisuuden, vilpittömyyden ja pienen kurittomuudenkin. Kyllä. Vain avoin, luottava ja palautetta antava organisaatio voi olla aidosti kuriton.

Jan Ohlsson näytteli kuritonta, mutta sydämellistä Vaahteranmäen Eemeliä.

Mystifiointi ei rakenna asiantuntemusta

No Comments

Olemme kaikki olleet palavereissa, missä esittelijä alustaa käsiteltävää asiaa kryptisin sanakääntein: Lyhenteet, lainasanat ja muoti-ilmaukset kutovat vyyhdin, josta ei löydy alkua, ei loppua, ei ulospääsyä. Liian usein seuraava puhuja nokittaa vielä musertavammalla terminologiavyöryllä.

Sanokaa minua sitten vaikka populistiksi, mutta tapanani on yrittää kiteyttää vaikeaselkoinen keskustelu arkielämän analogiaan. Rinnastan joskus mielessäni – ja useammin ääneeni ajatellen – monimutkaisia asioita yksinkertaisimpiin tai kuulijoille tutumpiin ilmiöihin. Uskon vakaasti siihen, että asioiden mystifiointi ei helpota päätöksentekoa, niiden yksinkertaistaminen helpottaa.

Suunnittelen ammatikseni mainontaa. Parhaat ideat ovat aina hyvin yksinkertaisia. Mutta monesti huono itsetunto saa meidät piilottamaan loistavan oivalluksen turhien sivujuonteiden kätköön. Mitä monimutkaisempi ongelma, sitä yksinkertaisempi ratkaisu. Mitä yksinkertaisempi ratkaisu, sen helpompi se on muistaa. Sen helpompi sitä on toistaa.

Maailman kaunein lakana

No Comments

On hienoa saada tehdä oikein. Jos pussilakana on tehty luomupuuvillasta ja pakattu muovia säästäen, homma on bueno. Näillä olisi hyvä mennä. Mielestäni Finlayson katkaisi ulostuloltaan turhaan oman teränsä vertailemalla toimintaansa IKEAan, jota en ennen kampanjaa edes pitänyt potentiaalisena lakanoiden ostopaikkana. Nyt pidän.

Hiihtäminen vaatii kurinalaisuutta. Vielä suurempaa kurinalaisuutta vaatii se kuuluisa oman hiihdon tekeminen. Jos teen oikein, en teen sitä oikeammin, mikäli kiinnitän huomion mielestäni väärin tekijöihin. Nyt kuulen korvissani tuohtuneen kohahduksen: Mitä se Juuso siellä jeesustelee! Sehän on juuri tuollainen virheiden osoittelija, sanotaan.

Mutta kun en ole. Arvomaailmani, maailmankuvani ja toimintatapani ovat olleet hyvin samanlaisia koko työurani ajan. Olen aina saarnannut samoista asioista. Niin kauan kuin tekee maaleja yhteisessä joukkueessa, mielipiteitä ja maneereita siedetään, vaikkei niitä arvostettaisikaan. Kun joukkue vaihtuu, kaikki muuttuu ex-tiimiläisten silmissä pahaksi.

Jos sanon arvostavani nykyistä työyhteisöä ja sen kannustavaa ilmapiiriä, moni mennyt mies kokee, että tarkoitan kaiken olleen ennen väärin. Ei ollut. Eikä kaikki ole nytkään oikein. Haluan vain sanoa, että arvostan nykyistä työyhteisöä ja sen kannustavaa ilmapiiriä. Työni on aina perustunut kollegoitteni arvostukseen, tukemiseen ja – rakkaudelliseen vinoiluun.

Minulla on maailman kauneimmat pussilakanat. Ne on ommeltu Alvar Aallon suunnittelemasta sinivalkoisesta Siena-kankaasta 25 vuotta sitten. En tiedä miten niiden puuvilla on viljelty, en muista, miten ne oli pakattu. Mutta jos niitä on käytetty 25 vuotta, niiden hiilijalanjälki alkaa olla kuolletettu. Hyvää ei kannata suotta vaihtaa. Ei mielipiteissäkään.

Loma on kehittymisen ja löytämisen aikaa

No Comments

Kiitos kysymästä. Lomani sujui hyvin.

Tykkään puuhastella. Mökillä tein reilun viikon rakennus- ja maalaushommia. Maalaus- ja kittaushommat ovat kaltaiselleni tuohupepulle opettavaisia. Minulta vaatii erityistä kurinalaisuutta odottaa maalausten kuivumista ennen uutta kerrosta. Rakennustöissä pitää muistaa aina sääntö vie mennessäs, tuo tullessas. Naputtelin mökkilaituriin uutta verkkoaitaa. Sitä ennen revin tolpista irti reilut parisataa vuosien varrella kertynyttä tarpeetonta naulaa ja ruuvia. Kuonaa kertyy kaikkialle.

Omaa synnyinseutua on joskus vaikea arvostaa. Heinäkuun puolivälissä kävin ensimmäistä kertaa Porin Suomi Areenalla. Mielenkiintoisia keskusteluja, hedelmällisiä kohtaamisia ja riemastuttavia porilaisia. Tunnelma oli kauttaaltaan hyvä ja lämminhenkinen. Menen toistekin. Ja voihan Porista aina ostaa Annan marenkeja.

Lukeminen kannattaa aina. David Grossman ja Dan Rhodes olivat minulle uusia tuttavuuksia. Oli ilo tutustua. Jeffrey Eugenides ja Hanif Kureishi olivat takuuvarmoja. Väliin muutama kevyempi dekkari. Eniten ajatuksia kuitenkin herättivät Saku Tuominen ja Patrick Lencioni, joiden oppeja voi hyödyntää myös syksyn työelämässä. Oppia voi ammentaa myös kahdesta loman aikaisesta kohtaamisesta, jossa annoin negatiivista palautetta asiakaspalvelijalle. Toinen oli oppikirjamainen epäonnistuminen. Niin oli toinenkin, kunnes se taikaiskusta kääntyi mahtavaksi molemminpuoleksi voitoksi. Tästä kirjoitan alkuviikolla oman postauksen

Parasta olivat kuitenkin hetket ystävien ja perheen kanssa. Maailmaa tuli parannettua, hyviä ja huonompia tarinoita naurettua, herkkuja nautittua. Söin Italiassa ehkä elämäni parasta pastaa ja eilen, 28-vuotishääpäivänämme vietimme parhaassa seurassa täydellisyyttä hipovan illan Fjäderholmarnas Krogissa. Loma loppui ja huomenna saa taas nähdä levänneenä mainiot työkaverit. Ei sekään väärin ole.