Voittaako vimma viileyden?

No Comments

Hansdotterin kaltainen kasvava asiantuntijaorganisaatio tuottaa valtavasti hajanaista tietoa. Jos henkilökunta kirjaa ylös tiedot myynnistä, suunnittelusta, alihankinnoista ja laskutuksesta edes olennaisilta osiltaan, se selkeyttää merkittävästi liiketoimintaprosesseja ja helpottaa niiden johtamista. Kaikki kollegani ovat toiminnanohjausjärjestelmän käyttäjinä esimerkillisiä.

Joukossamme on vain yksi huono esimerkki. Minä olen korimme mätä omena. En ole koskaan kirjannut ensimmäistäkään tekemääni työtuntia. En ole raportoinut myynnin vaiheita. Itse asiassa en edes tiedä Visma Severan tunnuksiani. Näkemättä kollegoitteni pään sisälle tai sydämeen, perustelen erityisoikeuteni ainutlaatuisuudellani. Aivan kuin kukaan muu ei olisi erityinen. Kun katson peiliin, en näe sieltä medelsvenssonia vaan Zlatanin. Näen vain oman peilini; oman pelini.

Soitan viiden minuutin myyntipuhelun tai käyn puolen tunnin asiakaskäynnillä. Kirjaisinko puhelusta viisi minuuttia työaikaa, vaikka siihen keskittyminen vei minulta työpäivän edestä energiaa? Puolta tuntia asiakkaan neukkarissa on saattanut edeltää vuosien työ: Olen seurannut kurinalaisesti potentiaalisen asiakkaan liiketoimintaa ja sen kehitystä. Mihin se työ kirjataan?

Trendikkäässä mainosmaailmassa pitäisi ymmärtää fanittaa Flown sivulavan marginaalisia indie-artisteja. Minä olen aina pitänyt Kaija Koosta. Hänen rallinsa ovat tarttuvia ja sanat parhaimmillaan hyvin voimaannuttavia. Mutta Kaijan suurin voima on hänen intensiivisyydessään. Hän elää musiikkiaan. Hänen vimmaiset tulkintansa läpäisevät ainakin minun suojaukseni. Vimma voittaa viileyden. Minun maailmassani vimma on erityistä, viileys opeteltua.

Tietenkin tiedän, ettei minussa ole mitään erityisempää kuin kenessäkään muussa. Kentällä voi olla kerrallaan vain yksi Zlatan, stagella yksi Kaija. He eivät olisi mitään ilman kanssaihmisten erityisyyttä. Kirjaukset toiminnanohjausjärjestelmään ahdistavat minua, jollekin toiselle ne tuovat turvaa. Olen ainutlaatuinen, mutta onko minulla oikeus pelata omilla säännöilläni. En oikein siedä poikkeuksia muilta ihmisiltä. Miksi siedän niitä itseltäni? Määrittelenkö itseni poikkeukseksi, joka vahvistaa säännön? Oletko koskaan miettinyt, mitä tämä usein toistettu sanonta ylipäätään tarkoittaa? Yleiskäytössä sanonta oikeuttaa tulkintaan, jonka mukaan jokaisella säännöllä olisi oltava poikkeus. Jotkut meistä käyttävät tätä vääristynyttä tulkintaa jopa säännön rikkomisen oikeutuksena.

 

AP Photo/Francois Mori

 

 

 

 

Tavoite ja kontrolli

No Comments

Kun istun junassa Turun ja Helsingin välillä, asetan jokaiselle matkalleni tavoitteen. Oli tavoite sitten 30 sähköpostiin vastaaminen tai asiakaslehtijutun viimeistely, tapanani on tavoittaa se. En voi elää ilman selkeää päämäärää. Tavoitteellisuus on elämäni tarkoitus.

***

Pitkälle lennolle lähtiessäni tarkistan aina lentoajan. Sitten tsekkaan matkakirjani sivumäärän, pistekoon ja arvioin tekstin haasteellisuuden. Koen onnistumista, mikäli luku-urakka on valmis puoli tuntia ennen laskeutumista. Tapanani on onnistua.

***

Kun käyn puhumassa, en käy vain jakamassa kokemuksiani ja näkemyksiäni. Käyn rakentamassa muistijälkeä. Jos katsomossa on 200 ihmistä, minulle riittää, että 5 % heistä kokee ahaa-elämyksiä. En ole kaikkea kaikille. Toivottavasti olen edes jotakin jollekin.

***

Tavoitteellisuuteni ja kontrollointini huipentuu IKEAssa. Olen ennalta kellottanut ajan ovelta ovelle. Kuljen laput silmillä sivuille vilkuilematta. Katseeni pysyy koko ajan pallossa. Tein eilen täydellisen suorituksen. Kolme kärryllistä tavaraa minuutilleen tavoiteajassa ja eurolleen budjetissa.

***

Tein jo tänään töitä. Sen jälkeen kävin tapani mukaan lukemassa lehtiä ruotsalaishenkisessä löylyttömässä saunassa. Etsin lämmössä jotakin uutta reseptiä sunnuntain päivällispöytään. Lohi-currykeittoa se on. Kohta rentoudun. Katson lineaarisesta televisiosta väkisinhiihdon perinteistä.

***

Jos totta puhun, ilman tavoitteellisuutta en pystyisi rentoutumaan. Voin hyvin, kun tinkini on tehty: kun tiedän tavoitteen ja mittarit sen arvioimiselle. Kun teen kampanjaa asiakkaalleni, soitan ensimmäisenä mahdollisena hetkenä ja kysyn: ”Miten kauppa on käynyt?”

***

Onko vain onnistuminen tärkeää? Ei se niin voi olla. Tärkeintä on päämäärä ja vilpitön yritys sen tavoittamiseksi. Aina ei onnistu. Silloin pysähdytään, keskitytään ja tehdään korjaavat toimenpiteet. Joskus mielenkiintoisin reitti perille kulkee kiertotien kautta.