Osaatko katsoa markkinointiasi asiakkaan silmin?

No Comments

Laiskuus on kehittymisen pahin vihollinen. Jos se toimi 90-luvulla, miksi mennä korjaamaan ehjää. Ei ole vanhan kunnon AIDA-mallin ylittänyttä: Herätät huomion, sitten kiinnostuksen, lisäät ostohalua ja saat aikaan toimintaa. Attention > Interest > Desire > Action. Malli jalkautetaan puhelinbuukkausfirman myyntiräppiin: kylmäsoitto, omakehu, katteeton lupaus ja kalenterikutsu. Menestys on varmistettu, kun toimintamalli integroidaan autuaaksi tekevään myynnin automaation alustaan.

Kuvasin yllä karrikoiden narsistisen brändinrakentajan ja myynnintekijän maailmankuvan.

Mitä sitten tilalle? Yritin jäsentää mielessäni omaa toimintatapaani. Yllätykseni oli suuri, kun sain senkin sopimaan samaan AIDAan. Samoissa kuorissa on vain uusi sisältö.

A = Arvot

Kirjoitan paljon sosiaalisessa mediassa. Tapaan ihmisiä kasvotusten. Kerron omista ja organisaation arvoista. Ne ovat minulle tärkeitä. Ne ovat meille tärkeitä.

I = Intohimo

Ihmiset eivät muista juurikaan, mitä sanoit. Ne muistivat, miten sanoit. Olen aina tosissani. Sanominen lähtee sisältäni. En sano sitä, mitä oletan toisen haluavan kuulla.

D = Dialogi

Saatan olla se, joka aloittaa. Keskustelun avaus on monesti sen vaikein osa. Tärkein osa on virittäytyä kuuntelulle. Kun mielipiteeni saa vastakaikua, tiedän onnistuneeni.

A = Avoimuus

Rohkeat mielipiteet aloittavat keskustelun, mutta omat näkemykseni ovat parhaimmillaankin keskeneräisiä. Vain avoimuus voi auttaa meidät toistemme lähelle.

Arvot > Intohimo > Dialogi > Avoimuus on minulla toimiva malli. Oletko miettinyt, mikä toimii sinun kohdallasi?

 

 

 

 

 

 

 

Small talk on iso asia

No Comments

Olin kolme päivää työmatkalla Amsterdamissa. Olisin selvinnyt matkasta parissakin päivässä, mutta perjantain paluulennon valitessani matkat tulivat edullisemmaksi kuin mitä yksi lisäyö kustansi hotellissa. Ajattelin purkaa to-do -listaani tekemällä etätöitä kahviloissa. Enkä nyt tarkoita coffeeshopeja, mutta rehellisyyden nimissä pitää tunnustaa, että tein onnistuneesti töitä myös hotellin eloisassa lobbybaarissa. Grolsch!

Työt tulivat tehdyiksi. Sain kylkiäiseksi myös tärkeää oppia ihmisten välisestä kommunikaatiosta. Olen kait hyvin helposti lähestyttävä ihminen. Pyöreä pään muotoni ei pelota satunnaista kanssaihmistä ja kun tapanani on kuulemma katsella muita ihmisiä lapsenomaisen avoimesti, moni tulee puhumaan kanssani. Tämä kerta ei ollut poikkeus.

Lapsena juomani Kokemäenjoen suiston pohjavesi ei edesauttanut sosiaalisten kykyjeni rakentumista. Porilaiseen tapaan small talk -taitoni olivat pitkään – tua noi – viitteellisellä tasolla. Hollannissa huomasin, että moni alkoi jutustella kanssani niitä näitä. Puhuin ajoittain puhelimessa, ja sen innoittamana arvuuteltiin äidinkieltäni. Yhtä kiinnosti, mitä kirjoitan, kun vaikutin niin innostuneelta näpytellessäni. Lippalakissani oleva Insta-friendly peilikuvateksti on varsinainen jäänmurtaja. Joka tapauksessa, kun keskustelu oli edennyt pari minuuttia, tuli täsmäiskun aika. Koska olin jo melkein tuttu, minulta oli luontevaa kysyä, voinko lainata laturiani, osasinko käyttää hotellin suihkua (no, en!) tai sopiiko minun vartioida kassia tupakoinnin ajan. Tottakai. Mikäs tässä. Tuttujen kesken.

Kaltaiselleni ujohkolle, mutta mielipiderikkaalle henkilölle small talkin suuri kaupallinen mahdollisuus on sosiaalisessa mediassa. Siellä on helppo jutustella, rakentaa ystävyyksiä ja kertoa omista arvoistaan. Kun potentiaalinen asiakas päättää uudesta kumppanistaan kahden tasavertaisen vaihtoehdon välillä, valinta kallistuu helposti tutumman puoleen. Sosiaalisessa mediassa tuntemattomasta voi kasvaa puolituttu, puolitutusta tunnustettu asiantuntija, asiantuntijuudesta kauppa. KLING! Ja vaikka ei aina kilahtaisikaan, maine vahvistuu. Oletko koskaan miettinyt, millainen maine sinulla on sosiaalisissa verkostoissa?

Ylpeilyä ja haaveilua

No Comments

Syksy on ollut palkitseva. Olen saanut seurata rinnalta, miten rakkaat ystävät ovat menestyneet työ- ja yrittäjäurillaan. Olen vilpittömän iloinen heidän puolestaan. En osaa ollenkaan kadehtia muiden menestystä. Menestys tuo mukanaan lieveilmiöitä, jotka veisivät minut totaaliselle epämukavuusalueelle. Olen ulospäinsuuntautunut, rohkea ja itsevarmakin, mutta kavahdan olla huomion keskipisteenä. Sain kouluaikoina paljon huomionosoituksia. Olisin nauttinut niistä enemmän, jos niistä ei olisi kerrottu kenellekään. Ajatus puheiden pitämisestä jopa läheisimmässä perhepiirissä ahdistaa. Osaan kirjoittaa hyvän puheen – ja pitää huonon. Mutta rakastan istua katsomossa, kun ystäväni puhuvat ja loistavat lavalla.

Luultavasti edellä kerrotusta johtuen olen ajautunut työhön, missä minulla on etuoikeus kirjoittaa lyriikoita muiden esittämiksi. En kirjoita koskaan mitään, mikä ei ole totta. Kuuntelen asiakkaitani ja rohkaisen heitä korostamaan omia vahvuuksiaan. Neuvon heitä usein tuomaan sanomiseen enemmän tunnetta ja yritystasollakin haluan viestintään lisää tarinallisuutta ja henkilökohtaisuutta.  Se kuinka sanotaan, ei ole tärkeämpää kuin se, mitä sanotaan. Mutta sanomisen tapa on käytännössä aina muistettavampaa kuin sisältö. Markkinoinnissa vastaanottajan puhuttelu, liikuttaminen ja koskettavuus tuovat viestiin erottuvuuden ja muistiarvon. Mutta edellisiin ei kannata ripustautua ennen kuin faktapohja on pitävä ja rehellisyys läpikäyvää.

Ja kun ihan totta puhutaan, osaan minä kadehtia. Kadehdin määrätietoisesti joidenkin ihmisten loputtomalta tuntuvia lomia;) Ja Toni Wirtasta. Jos onnistuisin työlläni antamaan yhdellekään ihmiselle yhtä paljon voimaa kuin mitä Valot pimeyksien reunoilla on minulle antanut, olisin palkintoni ansainnut. Nauttisin siitä piilossa. Mutten yksin.