Palamme halusta, alamme alusta.

2 Comments

Tänään meiliini kilahti odotettu viesti Patentti- ja rekisterihallituksesta. Sain vahvistuksen uuden yhtiön nimestä ja y-tunnuksesta. Uusi yritys on siis pian valmiina aloittamaan. Toistaiseksi yhtiö on vain kuori unelmille. Vappuun mennessä se alkaa täyttyä yhteisistä arvoista ja tavoitteista; ilosta, luottamuksesta ja ihmisten välisestä ymmärryksestä.

En tiedä, millainen uudesta yrityksestä kasvaa. Mutta sen tiedän, että yrityskulttuuri tulee rakentumaan vain ja ainoastaan keskinäiselle luottamukselle, erilaisuuden arvostamiselle ja yhteisön – ja sen jäsenten – kehittymiselle. Se ei ole siiloutumaton vain sisäisesti, vaan se riisuu raja-aitansa myös asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden suuntaan.

Jos haluat virittäytyä yhteiseen, positiiviseen tulevaisuuteen kanssamme, pysy taajuudella. Jos olet lukenut ennenkin blogiani ja siitä pitänyt, uskon, että olemme samalla taajuudella jo nyt. Pian on vappu. Silloin juhlitaan kevättä, hyvää suomalaista työtä ja uutta alkua.

Se voi olla vielä kuiskaus

No Comments

En ole muita parempi. Tunnustan itsekin valehdelleeni usein. Vuoden 2001 syyskuussa maailma muuttui dramaattisesti. Kaksoistornien myötä romahti lukemattomien ihmisten tulevaisuudenusko. Aistin työkavereitteni epävarmuuden. Muistan julistaneeni suureen ääneen, että vaikka epävarmuutta on ympärillämme entistä enemmän, niin työpaikkamme on jatkossakin turvasatama. Ja, että olemme juuri päättäneet palkata lisää ihmisiä. Minua pelotti, mutta onnistuimme yhdessä.

Negatiivisten henkilömuutosten yhteydessä uskotellaan, ettei sota kaipaisi yhtä miestä. Ei varmasti kaipaakaan. Vielä todempaa on se, että yksikään nainen tai mies ei kaipaa sotaa. Mutta miksi juuri he, jotka eivät usko yksilöiden merkitykseen, ampuvat heitä tykillä. Järjestetään koreita paraateja, osoitetaan voimaa ja vaurautta. Tai ainakin niiden kulisseja. Trumpin ja Putinin kaltaiset johtajat mahtailevat ja tekevät itsensä naurunalaisiksi. Sodalla voi uhata ihmisiä, mutta mahtailijat eivät ymmärrä, että aatteen henki on sitkeä.

Sota ei kaipaa yhtä ihmistä. Rauha sen sijaan on monesti kiinni pienestä henkäyksestä. Malala Yousafzai alkoi jo 11-vuotiaana vastustaa taleban-liikettä ja puolustaa tyttöjen oikeutta käydä koulua. 15-vuotiaana häntä ammuttiin koulubussissa. Malala antoi kasvot tyttöjen oikeuksille. Maailman rohkein tyttö toipui ja sai Nobelin rauhanpalkinnon. Karua symboliikkaa on siinäkin, että sotaisalla dynamiitilla omaisuutensa luoneen, mutta pasifistiksin luonnehditun Nobelin palkinnoista arvostetuin myönnetään rauhantyöstä.

”Ei hyvyys saavu huutaen, se kulkee hiljaa kuiskaten.” – Eino Leino

 

Keskustelunavaus

No Comments

Minglaaminen sopii vartalotyypilleni. Olen kohtalaisen peloton kontaktoija ja puhetta piisaa. Saan kontakteja aikaiseksi, mutta niiden syventämistä hidastaa poikkeuksellisen huono kasvomuistini. En muista huomenna eilen näkemiäni ihmisiä. Onneksi muistan, mitä he sanovat. Ihmisellä lienee jonkinlainen synnynnäinen taipumus yrittää lokeroida keskustelukumppaninsa. Suomessa kysytään usein keskustelukumppanin ammattia, italialaiset tiedustelevat asuinpaikkaa. Tavoite lienee sama.

Perjantaina kuulin keskustelunavauksen, joka oli jotain aivan muuta. Palaverissa minulle ennestään tuntematon ihminen avasi toteamuksella: ”Jos osaisit laulaa, laulaisit varmaan kuin Ed Sheeran. Jos osaisin? Miksi hän oletti, etten osaisi. Miksi juuri Ed Sheeran? Sanooko hän kaikille jotakin vastaavaa? Oliko Ed Sheeran valittu hän sympaattisuutensa vuoksi? Pitää kokeilla itsekin jään murtamista seuraavassa palaverissa. Jos kirjoittaisit, kirjoittaisit varmasti kuin Fernando Pessoa. Maalaisit kuin Nanna Susi. Kahden käden rystysi olisi kuin Rafael Nadalilla.

Ehkä kuitenkin pitäydyn entisissä avauslaineissani. Tapanani on usein kysyä heti kärkeen: ”Kui sää voit?” Olen saanut tähänkin klassikkokysymykseen monesti verrattain syvällisiä ja värisyttäviä vastauksia. Sellaisia kuullessaan tuntee olevansa etuoikeutettu.

 

 

 

Keep Your hyphen, airBaltic.

No Comments

Jos tämä on sandwich-palaute, tästä puuttuu sämpylän kansiosa. Pihviä on senkin edestä.

Varasin eBookersista lennot Amsterdamiin. Lentoyhtiöksi valikoitui airBaltic. Varasin kolme menopaluuta Turku-Riika-Amsterdam. Koska en varatessani tiennyt seurueen pakaasitarpeista, ajattelin tilata ruumaan menevät laukut lähempänä lähtöpäivää. Lähtö oli kiirastorstaina, joten lähtöä edeltävänä maanantaina oli hyvä hetki varata kaksi ruumaan menevää matkalaukkua. Etsin varausvahvistuksestani varaustunnuksen ja menin päivittämään omaa varaustani. airBalticin palvelu vastasi minulle eleettömästi: This booking cannot be retrieved due to the fact that it’s an offline booking.

Kokeilin kolmetoistanumeroista lipunnumeroa. This booking cannot be retrieved due to the fact that it’s an offline booking. Ahaa, mutta löysin ohjeen, että numeroista kolme ensimmäistä pitää erottaa varausvahvistuksesta poiketen hyphenillä eli väliviivalla. This booking cannot be retrieved due to the fact that it’s an offline booking.

Online-palvelussa ruumaan menevä laukku olisi maksanut parikymppiä. Se reitti oli tehokkaasti tukittu. Vaihtoehdoksi jäi vain maksullinen puhelinpalvelu. Siihen vastattiinkin nopeasti parissa minuutissa. Call centerin Lena puhui suomea raikkaalla aksentilla, mutta sain varattua aika sujuvasti kaksi laukkua ruumaan hintaan 35 €/kpl + puhelinpalvelumaksu 60 c/min. Puhelun aikana minulta kysyttiin toistuvasti, että olenko tehnyt varaukseni eBookersilta. Kun vastasin myöntävästi, minulle korostettiin, että jos varaus olisi tehty airBalticin sivuilla, ongelmia ei olisi ilmennyt. Kysyin Lenalta, että mikäköhän on toimiva varaustunnus, koska eBookersilta saamani ei toiminut. Hän meilasikin välittömästi varaustunnuksen ja lippujen numerot. Ne olivat täsmälleen samat kuin alkuperäisessä eBookersilta saamassani vahvistuksessa. Paluumatkalla Amsterdamin kentällä ilmeni, että Lena oli varannut laukut huomaavaisesti vain menomatkalle, vaikka olin luonnollisesti pyytänyt menopaluuta. Paluumatkalle laukut piti maksaa erikseen, nyt uuteen lentokenttähintaan 40 €/kpl. Tosin maksua ei voinut suorittaa lähtöselvitystiskillä, vaan se piti käydä maksamassa Swissportin palvelupisteessä lähtöhallin vastakkaisessa nurkassa. Maksupääte ei luonnollisestikaan toiminut.

airBaltic sai iltalypsettyä minulta 80 euroa ylimääräistä. En tiedä, kannattiko. Enää en heidän siivillään lennä, vaikka Riikan kenttä onkin poikkeuksellisen toimiva vaihtopaikka ja yhtiön lennot ovat aina täsmällisiä ja ajallaan. Niin tälläkin kertaa. Se kai matkustamisessa on tärkeintä. Heti asiakasymmärryksen jälkeen.

 

 

Newer Entries