Muita parempi ihminen

No Comments

Tiesin jo lapsena olevani muita parempi ihminen. Olin tavattoman ujo, enkä pärjännyt fyysisissä harrastuksissa, joten minun pelattavakseni jäi kirjanoppineen ruutu. Siinä olinkin ensiluokkainen. Kiltti ja muista huolehtivainen luokan priimus. Lukioikäisenä käsitys paremmuudestani vahvistui. Vaikka en oppinut luistelemaan, opin ratkaisemaan vaikeimmatkin pitkän matematiikan tehtävät ilman ongelmia. Olin yhä kiltti ja muita aidosti ajatteleva, mutta sisälläni paloi.

Yliopistovuosina usko paremmuuteni häilyi hetken. Olin maalainen, en purjehtinut, en lasketellut ja puhuin junttia murretta. Huomasin kuitenkin olevani jollain tasolla pidettävä. Täyteen mittaansa puhkeamaisillaan ollut tulinen temperamenttini onneksi esti ympäristön totaalisen massahurmaantumisen. Työelämässä olen lopullisesti löytänyt parhaimmuuteni. Kannan aidosti huolta kanssaihmisistäni. Buffet-pöydästä otan itselleni viimeisenä. Iloitsen vilpittömästi muiden puolesta. Viime viikkoina olen liikuttunut miltei päivittäin ystävieni menestyksestä ja onnesta.

Viimeisen parin viikon aikana olen huomannut olevani erityisen etuoikeutettu ihminen. Jätän taakseni itselleni rakkaan mainosmaailman, jossa nykyisin rakastetaan sisällön sijasta tekniikoita. Siirryn sijoituspalveluyhtiö Privanetiin. Siirtyminen pelotti. Sain kuitenkin nimitysuutisen jälkeen satoja vilpittömiä onnitteluja ja kannustavia viestejä. Niistä merkityksellisimmät sain juuri niitä ihmisiltä, joiden reaktiota jännitin eniten. Nyt tiedän, etten ole koskaan ollutkaan muita parempi ihminen. Olen vain ollut joskus sen verran hyvä, että minulle on kertynyt poikkeuksellisen rakkaita ja lojaaleja ystäviä. Maailmassa, jossa ihmisen arvo mitataan kvartaaleittain, aito ja pyyteetön ystävyys tuntuu uskomattoman hyvältä. Elämä on ihmisen parasta aikaa. On. On. On!

Pahoittelut banaalista kuvasta. Siinä on nätit värit.

Hiljainen tieto  

No Comments

Voin sanoa mentorointia jopa yhdeksi harrastuksekseni. Minulla on ollut etuoikeus ohjata jo kahdeksaa valmistumisvaiheessa olevaa tai vastavalmistunutta, työelämään siirtyvää yliopisto-opiskelijaa. Mentorointi on toimiva prosessi, jossa tieto ja osaaminen – erityisesti hiljainen tieto – siirtyy kokeneemmalta kokemattomammalle. Mentorointi on kokemus- ten, näkemysten ja osaamisen siirtämistä ja välittämistä henkilöltä toiselle. Se on kaikkea muuta kuin yksisuuntaista toimintaa. Itse olen oppinut vuosien mittaan valtavasti nuorilta. Koen olleeni selvästi saamapuolella.

Mistä tapaamisissa keskustellaan? Hyvin tyypillinen keskustelu käsittelee oikean työnantajan valintaa. En anna erityisiä ohjeita, kunhan hahmotan nuoren tavoitteita: tähtääkö hän asiantuntijaksi vai esimieheksi, korporaatioon vai startupiin, onko hän yrittäjähenkinen, miten hän mittaa onnistumiset, mikä häntä motivoi. Ensimmäisellä vakituisella työpaikalla on usein keskeinen merkitys koko elämänmittaiseen työuraan.

Nykyään monen yrityksen henkilökunnan sisäänkäynti on kuin pyöröovi. Vaihtuvuus on suurta. Kun yksi menee sisään, kaksi tulee ulos. Ulos valuu myös hiljainen tieto. Työnantajakuvaa onkin vaikea hahmottaa vain nykyistä henkilökuntaa haastattelemalla. Parempi totuus löytyy työpaikkaa vaihtaneilta. Jos heiltä saa edellisestä työnantajasta positiiviset arviot, ovesta uskaltaa mennä myös sisään. Jos lähtijät kokevat itsensä persona non gratoiksi, sisäänmenoa kannattaa vielä vakavasti harkita. Hyvä työnantaja arvostaa henkilökuntaansa mennen tullen.

 

 

Tarinat ympärilläni

No Comments

Olemme asuneet ihanassa kodissamme parikymmentä vuotta. Sinä aikana emme ole maalanneet yhtään seinää sisällä (ulkoa Simon maalasi talomme vihdoin uuteen uskoon viime kesänä), emme lakanneet lattioita, emme vaihtaneet kiintokalusteita. Kotimme henki on niin terve, ettei se kaipaa päälleliimattua pintaremonttia.

Ne harvat teistä, jotka ovat meillä käyneet, varmasti nauravat nyt hiljaa sisäänpäin. Miksi maalata seiniä, jotka on peitetty lukemattomilla taideteoksilla? Ei galleriaankaan mennä katsomaan seiniä. Mutta meillä on koti, ei galleria. Jokaisella seinälle ripustetulla ja ikkunalaudalla lepäävällä työllä on tarina, joka on meille tärkeä. Useimmiten tarina on taiteilijan tarina: Jarin maalaamaa tupaantuliaislahjaa katsoessani kuulen hänen naurunsa, Lingon Barry muistuttaa Antin ihmeellisen valoisastasta elämänasenteesta ja Erwinin puuveistos palavasta nuoruuden innosta. Eskon salakuljettama Sergein omakuva on piilossa kentiapalmun takana, mutta piilostaankin se kertoo ajasta, jolloin Viro ei ollut vielä itsenäinen. Hannan graafikanlehti Yhteys on meillä, mutta myös rakkaillamme Tukholmassa.

Minne tahansa pääni käännänkin, näen uusia tarinoita. Kotini on samanlainen kuin työurani. Matkalla kohtaamistani työkavereista on mahdotonta luopua. Miksi edes yrittäisin maalata piiloon yhteisiä hetkiämme? Kollegani Maria lausui minulle koskettavasti toimistomme pienessä keittiössä alkuviikolla. Hän sanoi minun vaikuttaneen paljon hänen elämäänsä. Toivottavasti vaikutus on positiivinen.

Olen aina ollut hyvin lähimmäisriippuvainen ihminen. Taisin olla ainoa koululuokaltani, joka ei halunnut kesäloman alkavan. Suvivirsi kertoo minulle vieläkin vain erosta. En ole koskaan pystynyt osallistumaan yhdenkään kollegani läksiäisiin kuin pintapuolisesti. Aidot hymyt ja aidot kyyneleet saavat minut pois tolaltani. Sitä olen tässä miettinyt, että kun kaksinaamainen ihminen hymyilee ulospäin, irvistääkö hän samalla sisäänsä. Turha sellaista on miettiä. Katso ympärillesi: Aidot hymyt valaisevat pimeyden. Miten kauniina ne loistavatkaan!

Luottamus

No Comments

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vastasi tänään virkaanastujaisissaan eduskunnan puhemies Maria Lohelan tärkeään kysymykseen siitä, mikä aisti hänelle on tärkein presidenttinä:

”Vastaan teille, että se on tunto. Se on oikeudentunto ja se on vastuuntunto ja niiden varaan rakentuva luottamus.”

Luottamus on yhtä suuri sana kuin kiitos tai anteeksi. Luottamus on varmuutta siitä, että toiseen voi luottaa, eikä luotettu petä häneen asettuja toiveita. Jos ihminen syystä tai toisesta epäilee toisen moraalia, aitoa luottamusta ei synny. Luottamusta toiseen ei voi syntyä ennen luottamusta itseen. Luottamuspula on salakavala tauti. Olen kuullut paljon tarinoita siitä, miten luottamuspula ruokkii itseään. Epäluulon ilmapiirissä hyvätkin aikeet tulkitaan pahoiksi. Yksilöiden välinen epäluottamus tartuttaa helposti koko yhteisön, varsinkin jos sillä ei ole vahvaa yhteistä kulttuuria. Jotta organisaatioon syntyy keskinäisen luottamuksen ilmapiiri, tarvitaan kaikille yhteisiä oikeudenmukaisia toimintatapoja ja yhteisiä sääntöjä.

Olen iloinen, että meillä on rohkea tasavallan presidentti, joka haluaa rakentaa yhteiskuntaamme määrätietoisesti keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen ilmapiiriä. Siksi hän on ainakin minun esikuvani.

Copyright © Tasavallan presidentin kanslia

Newer Entries