Mielipiteeni on värittynyt

No Comments

Turun Palloseuran jääkiekkojaos tuli julkisuuteen kampanjalla, jossa seuran mustavalkoinen tunnus oli aseteltu kaikki sateenkaaren värit sisältävälle taustalle. Häveliäisyyssyistä värit oli eroteltu toisistaan valkoisilla palkeilla, jolloin lopputulos näytti enemmän IKEAn pussilakanalta kuin sateenkaarilipulta. No, ajatus tuli kuitenkin selväksi.

Ulostulo ei tehnyt minuun vaikututusta. Kollegani kysyi syytä miksei.

1) En ole TPS:n kannattaja, koska Porin Ässät. Tämä on kuitenkin syistä mitättömin.

2) Joukkue varmasti vilpittömästi halusi kertoa suvaitsevaisuudestaan. Se kuitenkin unohti, että se ei omista itse omaa brändiään. Se on kannattajien omaisuutta. Heidän mielipiteidensä ulkopuolinen ohjaaminen on riskialtista. Vaikkakin ehkä tavoiteltua.

3) Mutta mikä tärkeintä. Suvaitsevaisuuden korostaminen ei saa olla mainostemppu. Julkisuuden sijasta panostus olisi tullut kohdentaa sisäiseen viestintään. Suvaitsevaisuuden tulisi näkyä juhlapuheiden sijasta arjessa. Sen tulisi olla jokaisen valmentajan, huoltajan, joukkueenjohtajan ja pelaajan selkäytimessä. Toimintatapojen pukukoppitason muutoksella ei kylläkään saa haluttua media- ja somejulkisuutta. Tosin nyt en tiedä, mistä puhun. Voi olla, että sisäinen viestintä ja arvojen jalkautus onkin organisaatiossa jo kunnossa.

4) Ja lopuksi. Julkisella ulostulolla aiheutetaan keskustelua, mutta myös keskustelun polarisoitumista. Vihaajat vihaavat, suvakit suvakoivat. Jos negaa ei luontaisesti synny, sitä synnytetään, jotta huomio saavutetaan. Olen markkinointiviestinnän ammattilainen. Uskon tietäväni, että monesti vastakkainasettelu on valitettavan toivottu tavoite. Kun Felix-ketsuppi teki joskus reilu vuosi sitten mitäänsanomattoman tv-filmin, sen huomioarvoa nostettiin julkisella tiedotteella, jossa elintarvikejätin viestintäosasto otti näkyvästi kantaa mainoksessa esiintyneen tummaihoisen suomalaisnaisen arvostelijoita vastaan. Hienosti tehty. Samalla mainos muuttui kiinnostavammaksi. En olisi yllättynyt, vaikka joku viestintäkonsultti olisi käsikirjoittanut koko debatin ennakolta. Yhtälailla TPS:n somefiidin keskustelupalsta oli alatyylistä puolesta-vastaan eipäs-juupasta.

5) Mutta. Jos TPS:n monivärikampanja auttaa edes yhtä nuorta elämään kuten sydän sanoo, se kannatti tehdä. Tämä kirjoitus edusti vain omia mielipiteitäni ja tiedän, että saatan olla väärässä. Olen tarpeen vaatiessa valmis myös muuttamaan mielipiteitäni.


21106882_10154748078917554_2802836210302034848_n

Työ on toisaalla

No Comments

Suomen talous on vihdoin vakaassa kasvussa. Esimerkiksi Turun talousalueella ja pääkaupunkiseudulla työvoiman heikko saatavuus alkaa olla kasvun este. Erityisesti korkeasti koulutetuille teknisen alan asiantuntijoille on kova kysyntä. Kun suunnittelijoiden paikat saataisiin täytetyiksi, se johtaisi nopeasti tuotantohenkilöstön palkkaamiseen.

Samaan aikaan naapurimaakunnissa on työttömyyttä. Meillä on työn ja sen tekijöiden kohtaanto-ongelma. Mikseivät työttömät sitten yksinkertaisesti muuta työn perässä? Satakuntalaisen muuttotappiokunnan omakotitalon hinnalla (jos joku sen ylipäätään ostaisi) saa perheelleen Turusta vanhan kaksion, Helsingistä yksiön. Puolisollekin pitää löytää työ. Lapsille uusi koulu, harrastukset ja ystävät. Minne koirat mahtuvat kaksiossa? Kuka sitä nyt kotoaan pakolla muuttaisi.

Voihan työn perässä ajaa. Perhe jää kotiseudulle ja jompikumpi vanhemmista käy päivittäin kasvukeskuksissa. Valtiohan suorastaan tukee liikkuvuutta. Olen vuosia liikkunut työn perässä. Asun Turussa. Viime viikolla kävin kolme kertaa Helsingissä, kerran Jyväskylässä. Tuleva viikko ei eroa menneestä. Matkoineen työviikko venyy helposti 65-tuntiseksi ynnä iltaiset meileihin vastaamiset. Perjantaina nukahdin iltayhdeksältä. Lauantaina kahdeksan jälkeen.

Tuoreen saksalaisen tutkimuksen mukaan jo 45 minuutin päivittäinen työmatka kasvattaa merkittävästi terveysoireiden riskiä. Pitkää työmatkaa tekevillä on muita useammin korkea verenpaine ja veren stressihormonit ovat korkealla. Selkä- ja päänsärkyoireet ovat myös tavallisia, samoin vatsavaivat. Syynä on se, että pitkiä matkoja pendelöivät joutuvat keskittämään elämänsä rentoutushetket ja kuntoilun pelkästään viikonloppuihin. Entä etätyö, kuulen jonkun ajattelevan. Sosiaaliselle ihmiselle (sellaisiksi evoluutio on valtaosan meistä jalostanut) se on usein liikkumistakin suurempi kärsimys.

Kun Jari Tervo lausui nerokkaasti, että elämä on toisaalla, mutta sinne pääsee taksilla, hän tuskin ajatteli työelämää. Sinne pääseminen ja siellä pysyminen on päivittäinen kamppailu.

asc_blog_commuter

Kuivausrumpu on rikki

1 Comment

Taloutemme on tiivistynyt lasten muuton jälkeen kaksihenkiseksi. Tarvitsemme enää harvoin kuivausrumpua, mutta silloin harvoin kun tarvitsemme, olisi eduksi jos se toimisi. Nyt se ei toimi. Pyörii, lämmittää ja puhkuu, muttei kuivaa. Sen sijaan huojuu ja kitisee.

Tremolo! On uuden rummun aika.

Menemällä menin kodinkonehalliin. Avasin oven itse, kävelin omin jaloin pesu & kuivaus -osastolle uutta rumpua ostamaan. Niitä olikin tarjolla ainakin parikymmentä erilaista. Olisin kysynyt myyjältä, mikä olisi teholtaan ja ominaisuuksiltaan sopivin satunnaiskäyttöön. Olisin. Kommunikaatio jäi konditionaalin asteelle. Viiteen minuuttiin en saanut kontaktia myyjään. Yritin. Ja kun sanon, että yritin, se tarkoittaa, että yritin.

Ihminen ei osaa enää hakeutua livetilanteessa ihmisen luo. Miksi chat-ruudun takaa on helpompi kysyä, kuinka voin palvella? Itse kuulun ihmisiin, joka valitsee lentoasemallakin ihmisen tekemän passintarkastuksen koneellista mieluummin. Katson mieluummin silmiin ihmistä kuin tekoälyä. Toki odotan, että minua katsotaan takaisin.


symbol-of-drying-667717_640

Värisuora

No Comments

Sain käteeni synnyinlahjaksi värisuoran. Voittavaan käteeni kuuluivat lapsuus ja nuoruus Kokemäenjoen suistossa. Vuolaasti virtaava joki oli valjastettu energian tuottoon. Se oli ollut merkittävä kuljetusväylä. Joki tarjosi vettä ja ravinteita viljavalle savimaalle, josta olikin kasvanut sotien jälkeen hyvinvoiva talousalue. Porin alue kävi 80-luvulla läpi rajuja rakennemuutoksia, kun teollistuneen kaupungin suurimmat työllistäjät yksi toisensa perään menettivät asemiaan maailmanlaajuisessa kilpailussa. Yhteiskunnan tukirakenteet kuitenkin auttoivat työnsä menettäneet pahimman yli. Poliittiset kannat olivat hyvinkin polarisoituneita, mutta silti aina mahduttiin samaan neuvottelupöytään. Erimieliset arvostivat toistensa vakaumusta. Naisten asema oli jo lapsuusvuosinani Suomessa yksi maailman parhaista. Samoin lasten varhaiskasvatus. Kouluissa sai ruokaa. En koskaan muista ketään pilkatun eri uskonnollisesta vakaumuksesta tai sen puutteesta. Suurin rajanveto teinivuosina taisi olla punkkareiden ja fiftareiden välillä. Välitunneilla huhuttiin, että kylällä olisi myös yksi diskohile, mutta muistaakseni siihen ei koskaan saatu vahvistusta. Mikään ei ollut yltäkylläistä, mutta valtaosin suhtauduimme tulevaan luottavaisesti. Nallekarkit maksoivat pennin kappale. Niitä riitti kaikille. Maauimalaan pääsi lentokentänsuoraa pyörällä. Metsistä ja mäistä ei alavassa jokilaaksossa ollut tuulensuojaksi. Aina tuuli vastaan. Korvat särkivät. En juurikaan muista korvasärkyä suurempia vastoinkäymisiä. Joskus koulukaveri kuoli liikenneonnettomuudessa. Niihinkin murheisiin suhtauduttiin satakuntalaisella tyyneydellä. Kunnan suurin työnantaja oli nahkatehdas, jonka kansainvälinen menestys loppui suurpaloon. Tuhkasta noustiin. Muutin Turkuun opiskelemaan. Olen sillä tielläni. Se on ollut hyvä tie. Olen tottunut uuteen kulttuuriin. Kulttuurierot ovat maan sisälläkin dramaattisia. Tänä viikonloppuna olen miettinyt, miten erilainen elämäni olisi luultavasti ollut, jos olisin saanut käteeni kortit, jotka olisivat oikeuttaneet minut köyhän paimentolaisen pojaksi Atlas-vuoristoon. Olisiko minulla ollut yhteiskunnan ja perheen tukea tulevaisuuteni rakentamiseen? Olisinko kokenut epäoikeudenmukaisuutta? Olisinko vain halunnut pois? Ja kun olisin päässyt, olisinko ollut enemmän eksyksissä kuin koskaan? Katsoin muutama viikko sitten upean suomalaisen dokumenttielokuvan Laulu koti-ikävästä. Siinä kerrottiin riipaisevasti juurettomuudesta. Kahden eri kulttuurin ristipaineesta, joka vaikuttivat teinistä aikamieheksi kasvaneen miehen elämässä vielä kolme vuosikymmentä myöhemmin. Moni suomalainen siirtolainen alkoholisoitui, syrjäytyi ja kriminalisoitui, vaikka he muuttivat samaan arvopohjaan perustavaan naapurimaahamme. 70-luvulla Suomesta poisvienyt siirtolaisuus on kääntynyt toiseen suuntaan. Yhteiskuntaamme on enemmän tulijoita kuin lähtijöitä. Kotimaataan ei ole helppoa jättää. Ei varsinkaan, jos uuden kotimaan yhteiskuntajärjestys, kulttuuri ja kieli osoittautuvat täysin omasta poikkeaviksi. Meillä on talvisin kellarit täynnä punajuuria, perunaa ja lanttuja. Silti haluamme pöytiimme mehukkaita ja värikkäitä appelsiineja. Jos laatikon joukossa on yksi huono hedelmä, se ei pilaa koko laatikkoa. Oli kyse sitten etelän hedelmistä tai Pohjolan juureksista.


package-box

Asiakaskohtaamisia Robbie Williamsin tapaan

No Comments

Viikko sitten kerroin parhaiksi osoittautuneista myyntikäytännöistä. Nyt haluan kertoa vastaavia vinkkejä asiakkaan kohtaamiseen. Vaikka en ole kaupparatsu, myyminen on minulla veressä. Kai sitä voi sanoa yrittäjähenkisyydeksi. Jos arvioin varovaisesti, että 30 vuodessa olen joka viikko kohdannut vähintään yhden minulle tuntemattoman asiakkaan viikossa, se tekee havaintoaineistoksi 1500 kohtaamista. Valikoi näistä vinkeistä omalle persoonallesi sopivimmat.

1) Valmistaudu

Yhteenkään kohtaamiseen ei kannata mennä hyvin valmistautumatta. Yhtä tunnin tapaamista kohden perehdyn asiakasyrityksen toimintaan, tuotteisiin, palveluihin ja kilpailukenttään vähintään yhden työpäivän verran. 1 htp > 1 h

2) Anna asiakkaan johdattaa

Valmistaudu, mutta älä tarjoile valmista ratkaisua. Keskustelu on paras käyttöliittymä. Powerpoint tappaa kiinnostuksen, jos sitä on laitteiden virittelyn jälkeen edes jäljellä. Anna asiakkaan aloittaa. Hän kertoo itselleen tärkeistä aiheista. Kuuntele. Kysy. Vastaa.

3) Älä tee muistiinpanoja

Paina mieleesi – älä näppikselle. Aisti tunnelma. Vähintään yhtä tärkeää, kuin mitä sinulle sanotaan, on miten se sanotaan. Jos energiasi menee kaiken kuullun ylöskirjaamiseen, missaat koko shown. Miten liiketapaaminen eroa mistään muusta ihmisten välisestä kohtaamisesta? Teetkö rapujuhlissa kohtaamasi ihmisen puheista muistiinpanot?

4) Älä myy

Monet myyjät ovat käyneet myyntikoulutuksessa. Heillä on kiire klousata kauppa. Myös pöydän toisella puolella on ammattilainen. Hän osaa ostaa. Kumpi voittaa? Vastakkainasettelua ei synny, jos myymisen sijasta keskityt ostamisen esteiden poistamiseen.

5) Älä dissaa kilpailijaa

Miltei aina ostajalla on jo kumppani, jonka tontille olet työntymässä. Milloinkaan ei pidä arvostella vanhan kumppanin tekemisiä, sillä sekin on yleensä ollut ostajan valinta. Haluatko sinä, että uuden auton myyjä etsii tarjoamastasi vaihtoautosta pelkkiä vikoja?

6) Ylitä odotukset

Älä ylimyy. Älä lupaa mitään, mitä et pysty lunastamaan. Värikynällä maalailullakin voi toki voittaa joskus asiakkuuden, mutta jos lupausten lunastus alkaa harmaansävyissä, yhteistyö ajautuu helposti väärälle raiteelle. Sieltä pakittaminen on monesti mahdotonta.

7) Ole vilpitön

Jos et osaa vastata johonkin kysymykseen, sano, ettet tiedä, mutta otat selvää. Jos et osaa jotakin, mitä asiakas pyytää, lupaa opetella. Ratinan stadionilla viime viikolla konsertoinut Robbie Williams lopetti konsertin sanoihin: ”Be honest!” Hän tietää, mistä puhuu.


robbie-t

Kannattaako yhdestä salaatinlehdestä edes mainita?

No Comments

Monet pitävät minua suorasanaisena. Eivät he väärässä ole. Tiedätte varmasti saippuaoopperan, jossa kohtaus jatkuu ja jatkuu, koska keskustelun kumpikaan osapuoli ei sano sitä ilmeistä, minkä katsoja tietää. En ole mukana niissä kohtauksissa.

Totuus on tarua karumpi. Moni työyhteisö muistuttaa telenovelaa. Tarinankerronta polkee paikoillaan, ja jos asioista puhutaan, varmuuden vuoksi niistä ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Ettei vaan kukaan suuttuisi. Tai edes huomaisi.

Jos kokouksen esiintyjällä on salaatinlehti etuhampaiden välissä, eikö ole parempi mainita siitä mieluummin heti kuin odottaa presentaatio loppuun. Moni vaikenee, koska viestintuoja on itse vaarassa joutua huomion keskipisteeksi. Silentium est aurum.

Minua ei kannata rekrytoida saippuaoopperan käsikirjoitustiimiin. Sarjasta tulisi historian lyhin. Hermoni eivät kestäisi saman taikinan veivaamista vuodesta toiseen. Ei työssäkään. Mielestäni sandwich-palautteella ei ole mitään arvoa, jos pihvi on mitäänsanomaton.

I-heart-beef1

 

Jätinkin jo viestin vastajaan ja nyt olen täällä meilissä

No Comments

Olen työkseni ideanikkari, strategi ja kirjoittaja. Johdan myös isoksi kasvaneen pörssiyhtiömme luovaa suunnittelua. Oman toimeni ohella olen aktiivinen myyntimies. Olen kaupallisesti lahjakas kirjoittaja, mutta jos puhun totta, olen myyjänä paljon lahjakkaampi. Osaan myydä omaa ja kollegoitteni osaamista. Koska jakaminen on välittämistä, haluan kertoa muutamista toimivista myyntikäytännöistäni.

1) Älä delegoi

Kun keksin jotain myytävää, tunnen itse parhaiten oman ja tiimini tarinan. Miksi ulkoistaisin kontaktoinnin jollekin ulkopuoliselle?

2) Kuuntele

Myyntitilanteessa arvokkainta on mahdollisuus kuunnella. Kun myy itse, kuulee asiakkaan palautteen itse suoraan ja suodattamattomana.

3) Ole monikanavainen

Pitää tiedostaa, ettei kukaan ole päivän ainoa myyjä. Siksi lähestyn asiakasta aina paria kolmea kanavaa pitkin. Jos puhelu menee vastaajaan, laitan perään postia.

4) Ole julkinen

Kun myyt, älä tee sitä suljettujen ovien takana. Oma myyntipuhelu motivoi myös kollegoja ja saat tukea omallekin myyntityöllesi.

5) Älä masennu

Jos saan joskus harvoin nuivan vastaanoton, totean, että vastaajalla oli huono päivä, ei minulla. Huomenna uusi yritys.

6) Ole kunnioittava

Moni asiakas elää terveessä suhteessa ja sitä älköön väkivalloin rikottako. Silloin suhdetta kannattaa rakentaa delikaatisti ja kunnioittavasti.

7) Muista toistot

Silloin kun itse olet kyllästytynyt tietylle asiakkaalle myymiseen, hän ei ole vielä edes oppinut nimeäsi. Jaksa yrittää.

contact-us

 

 

Menetetty mahdollisuus

No Comments

Oikaisen 3-4 kertaa viikossa Kampin kauppakeskuksen läpi. Narinkkatorilta ensimmäiset liukuportaat toiseen kerrokseen ja siitä Fredalle. Tai toiseen suuntaan. Joskus harvoin ostan Starbucksista mukaani kaakaon. Pari kertaa kuussa – kuten tänään – käyn vitoskerroksessa lounaalla. Olen kauppakeskuksen keskiostosta rajusti laskeva asiakas. Tänään minulla oli muutama minuutti ylimääräistä aikaa ja päätin ostaa yskäntabletteja kutiavaan kurkkuuni. Minulla ei tosin ollut aavistustakaan, onko Kampissa apteekkia ja jos on, niin missä.

Muistin kuitenkin, että matkani varrella, liukuportaiden yläpäässä on infopiste. Ilokseni se oli miehitetty ja jonoton. Päätteellä istui viehättävän näköinen tyttö. Kysyin häneltä, missä lienee apteekki. Hän nosti vasemman kätensä, osoitti Fredan suuntaan ja sanoi: ”Tuossa päässä, kerros alempana.” Käden ojennus oli huoliteltu ja elegantti. Kuten rakenne- kynnet. Asiakaspalvelutilanteen aikana hän ei kuitenkaan malttanut nostaa oikeata kättään näppikseltä eikä katsettaan ruudusta. Kohtaamisemme jäi vaillinaiseksi. Tämän päiväisen turhautumiseni vuoksi seuraavalla kerralla  lääpin luultavasti keskenäni infotaulua.

Vähän jäi harmittamaan kauppakeskuksen puolesta. Asiakkaana suorastaan tarjouduin ostamaan lisää. Mutta minulle ei suotu edes katsetta. Ei ole ihme, että kivijalkakaupat nääntyvät verkon rutistuksessa, kun edes oven avanneita ei huomioida. Retargetoitu banneri on infotyttöön verrattuna suorastaan ystävä. Itse vannon kohtaamisten nimiin. Voin hyvinkin matkustaa 8-10 tuntia yhden lyhyen palaverin vuoksi. Pakon edessä GoToMeeting, Skype ja Hangouts ovat ihan jees, mutta minä haluan aistia tunnelman kokonaisvaltaisemmin. Pelkkä digitaalisuus ei minulle riitä. Jokainen kohtaaminen on minun hetkeni. Se on myös sinun hetkesi.


Businessman on video conference with her colleague in office job

 

Minulla on sellainen kutina

No Comments

Olen nähnyt tutkimuksia, joiden mukaan jopa 60 prosenttia bisneksen ennustamisesta tehdään pelkästään yritysjohdon henkilökohtaisten käsitysten pohjalta. Selkäytimestä nouseva mututuntuma voi olla pelastava silloin, kun harkintaan perustava päätösprosessi on liian hidas.

Scientific Reports –julkaisussa tiedemiesryhmä väitti saaneensa todisteita siitä, että kaikenlaiset kutinat todellakin voivat kertoa arvokasta tietoa siitä, miten markkinoilla pitäisi toimia. Tuntemukset eivät tutkijoiden mukaan kumpua pelkästään henkilön vatsanpohjasta, vaan myös sydämestä, keuhkoista, rakosta, suolistosta ja ihosta. Tuntemukset sisältävät signaaleja, jotka kertovat ihmisille heidän tunnetilansa, kipunsa, ahdistuksensa ja epäilynsä.

Jotkut ihmiset ovat kuitenkin toisia parempia tunnistamaan nämä signaalit. Esimerkiksi maailman valuuttamarkkinoita toistuvasti järisyttävän George Soroksen väitetään perustavan päätöksensä mututuntemuksiin. Hänen kutinansa valuuttakurssien muutoksista muuttuvat tosiksi.

Rationaalisten päätösten tekeminen on päivä päivältä vaikeampaa. Tiedon määrä on niin rajussa kasvussa, että ainakin itse huomaan yrittäväni yhä useammin suojautua kaikkialta vyöryvästä informaatiosta. Vaihdoin puhelinta ja ensi töikseni varmistin, että kaikki soitto- ja ilmoitusäänet sekä värinät on vaiennettu. Jatkuvan ja taukoamattoman hälyn keskellä ei tunnista omia tunteitaan ja vaistojaan. Ensin mute, sitten mutu.

2000px-Mute_Icon.svg-1

 

 

 

 

Koko palvelu yhdeltä luukulta

No Comments

Ei ole helppoa. Erityisen helppoa ei ole saada hyvää palvelua.

Päätin suorittaa eilen jokakesäisen autopesuni. Ja imuroinnin. Hesen pesukadulla oli maininta, että jos renkaiden profiili on alle 8 cm, vanteille mahdollisesti aiheutuneita skraabuja ei korvata. Alle on. Autoni renkailla on kuljettajansa matala profiili. Siis kadun toiselle puolelle Shellille. Siellä oli palvelumuotoilu viety huippuunsa. Tilasin kassalta parhaan mahdollisen, 39 euron arvoisen pesun. Palveluhenkilö ei puhunut mitään, vaan osoitti sormellaan pesuhinnaston alle kiinnitettyä laminoitua lappua: ”Autopesu tilapäisesti pois käytöstä. Pahoittelemme.” Siis läheiselle Teboilille. Siellä tulikin puhdasta, mutta imuria ei ollut. Toimiva imuri löytyi Shellin vähäpuheiselta mieheltä. Auton pesua ja imurointia varten minun piti käydä neljällä luukulla.

Olisin mielelläni ostanut koko palvelun yhdeltä luukulta. Tosin jos yhdellä luukulla on kaupungin paras pesu, mutta tehottomin imuri, ajaisin kyllä kahdellekin luukulle. Neljä on liikaa. Luukulta toiselle juokseminen on arkipäiväistä. Kesällä yritimme hoitaa satakuntalaisen kaupungin virkamiesten kanssa sukulaistemme asiaa, mutta siellä neljä luukkua ei riittänyt kuin alkupaloiksi. Jokainen kiinni saatu ihminen istui tiukasti omassa siilossaan. Valtaosa tavoitetuista ihmisistä oli ystävällisiä, mutta kapean osaamisalan asiantuntijoita, jotka varoivat ottamasta kantaa kollegoittensa puolesta. Kokonaiskuvan hahmottaminen ulkoistettiin asiakkaan vastuulle. Turhautti. Itse työskentelen organisaati- ossa, joka tarjoaa asiakkailleen Suomen monipuolisimmat markkinointiviestinnän palvelut. Jos olen huomannut, että asiakas tarvitsee palvelua, johon itse en ole paras tuottaja, en ole vielä koskaan ohjannut asiakasta yksin ja kylmiltään kollegani puheille. Menemme sinne aina yhdessä.

Palvelu on asiakkaan kanssa yhdessä kulkemista.


kindness-two-kids-walking-together