Kutsukaa minua Luluksi

No Comments

Älkää kuvitelko tuntevanne kollegojanne. Älkää kuvitelko tuntevanne minua. Tuula Amberla lauloi kasari-klassikossaan kolmimielisestä Lulusta. Sellaisia ihmiset ovat. Minäkin.

Ensimmäinen mieli: innostavuus

Olen nopeiden käyntien myyntimies. Nykyisen tai potentiaalisen asiakkaan kohdatessani minulla on luontainen kyky innostua ja innostaa. Osaan poimia kumppanin puheesta piilotetut helmet ja rakentaa niiden pohjalle yhteistyösuhteen. Jaksan yleensä puoli tuntia ja sitten herpaannun. Ajatus alkaa harhailla. Miltei aina se puoli tuntia kuitenkin riittää. Kauppakello sanoo KLING.

Toinen mieli: kunnianhimoisuus

Tiimipelaajana olen haastava. Luotan kyllä pitkälti kollegojeni ammattitaitoon, mutta olen ahmija. Minulla on ikuinen karkkipäivä. Jos ja kun tiimi tuottaa hyvää, haluan sitä lisää. Vielä se ja se ja se. Silloin harvoin, kun en ole täysin tyytyväinen ehdotukseemme, suunnittelen varmuuden vuoksi varjosuunnitelman. Jos presentaatio ajautuu sivuraiteelle, minulla pitää aina olla takataskussa kikka kolmonen.

Kolmas mieli: vaikeaselkoisuus

Puheen tuottaminen ei ole vahvin osaamisalueeni. Aloitan lauseen, mutta se usein päätyy jonnekin toisaalle. En jaksa seurata agendaa. Olen Muppetien välihuutelija. Jos en sano heti, pelkään sen unohtuvan. Hätäpäissäni menen aina suoraan asiaan. Sidesanat ja pehmennykset loistavat poissaolollaan, kun lasautan mielipiteeni pöytään innosta ja ahdistuksesta ISOIN KIRJAIMIN. Kirjoittaminen on helpompaa, mutta kuka nyt enää lukee.

Vapaa-ajalla kaikki on sitten ihan toisin. En yleensä innostu, en ole kunnianhimoinen enkä vaikeaselkoinenkaan. Haluan, että mikään ei muuttuisi. En halua uutta sohvaa, en uutta kotia, en tavoittele kuuta taivaalta. Kotona, perheen ja ystävien kesken on hyvä. Tai no, ehkä tästäkin on joillakin eriäviä mielipiteitä;)


c35c47be8d319ae656bedfd67a03dd2d33f6be2510e544b7d8680060450b303e

Kuusi kahdeksan kuusi neljä kolme seitsemän yksi*

No Comments

Olen hermoromahduksen partaalla. Tosin se nyt ei luovalla alalla taida olla mainitsemisen arvoinen tilanne. Viime viikkojen paineessa olen tuntenut taas olevani hierarkiassa tasolla, missä minua lähestytään lähinnä silloin, kun kollegojen ideoiden vaahto ei enää pese. Minua on lähestytty tiheästi.

Ymmärrän, että minulta kysytään, koska minulla on mielipiteitä. Kun kertoo mielipiteensä, on vaarana, että niistä joko pidetään tai sitten ei. Ja jos mielipiteet värittää tarkoitushakuisesti mustavalkoiseksi, myös reaktiot ovat mustavalkoisia. En pidä mustasta.

Asuntojen myynti-ilmoituksia ei nykyisin erota toisistaan. Vähiin päin kaikki asunnot on stailattu tekijänoikeuksia loukkaavilla klassikkohuonekalujäljitelmillä toistensa kaltaisiksi. Ylivalotetut kuvat ovat skandinaavisen kuulaita, mutta realistiseksi saati elämän- makuiseksi niiden kalvautta en kutsuisi. En pidä valkoisesta.

Minun kodissani on paljon väriä. Minun elämässäni on paljon väriä. En tiedä onko se syy vai seuraus, mutta myös mielipiteeni ovat värikkäitä. Maalaan canvakseni nopeasti, pelottomasti ja usein varmoinkin ottein. Silti se sattuu joka kerta, jos joku ei pidä näkemyksestäni. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että jonkun mielestä mielipiteeni olisi väärä. Se on minun mielipiteeni.

* Olen sietämätön tyyppi ja mielipiteeni ovat vääriä


ArchitectureArtDesigns-2722

Se riski on otettava

No Comments

Talvi on ollut ammatillisesti matalalentoa. Töitä on riittänyt kiitettävästi. Tutut asiakkaat ovat luottaneet meihin ja moni uusikin on uskaltanut lähestyä.

Huomenna menemme tiimin kanssa presentoimaan yhtä kilpailutyötä. Kisassa on mukana lisäksemme pari muuta kandidaattia. Toimeksianto oli hyvin annettu ja sen innoittamana olemme tehneet taustatyömme kunnolla. Tunnemme kohderyhmät, kilpailijat, mediakäyttäytymisen ja toimialan megatrendit. Olemme varmalla pohjalla.

Tänään tuli kiusaus lisätä ehdotukseemme hieman taikapölyä, peittää tarkoin mietitty sisältö mediaseksikkäällä kuorrutteella. Tiedämme, että sillä saisi potentiaaliselta asiakkaalta ihastuksen huokauksia. Mutta mielestämme tässä tapauksessa moderneimpien ratkaisujen käyttäminen ei tuo parasta lopputulosta. Sosiaalinen media ja laajennettu todellisuus ovat täällä, mutta samaan aikaan 1,4 miljoonaa suomalaista katsoo maastohiihdon parisprinttejä lineaarisesta televisiosta. Jani Halmeen Kotimaan katsaus valittiin suureksi ilokseni vuoden journalistiseksi teoksi. Kuka muistaa Apu-lehden? Moni odottaa yhä perjantaita. Avun levikki on 130.000 ja sillä on 350.000 lukijaa. Se on monta laikkausta, peukkua ja sydäntä. Tämä ei ole virtuaalista tai laajennettua todellisuutta. Tämä on todellisuutta.

Siksi emme vain yritä puhua huomenna niin totta kuin voimme. Puhumme täysin totta. Riskinä on se, että rehellisyys vaikuttaa asiakkaan silmissä liian perinteiseltä. Totuuden nimissä se riski on otettava.

 

B0mexLaZqleokWx9