tammi 30
juusoYleinen
Markkinointi & Mainonnassa – kaupallisen viestinnän pää-äänenkannattajassa – oli haastateltu Satumaa Family Busineksen uutta ruotsalaista toimitusjohtajaa Johan Birathia, joka lausuu: ”En erota, onko mainos hyvä vai huono, mutta yritystä osaan rakentaa.”
Itse olen päivän pörssitiedotteen mukaan Zeeland Family uusi luova johtaja. Perhekeskeisyyden, piiskamaisen hoikan olemuksen ja etunimen etymologian lisäksi meissä on Birathin kanssa myös muuta samankaltaista. Itse kyllä väitän erottavani, onko mainos hyvä vai huono, mutta en voi väittää tietäväni, miten juuri niitä hyviä tehdään.
Ville Tolvanen kirjoittaa paljon, monesti myös asiaa. Jo reilut kolme vuotta sitten hän pohti blogissaan luovan johtajan toimenkuvaa. Tolvanen kokee, että organisaation sijaan erityisesti jokainen brändi tarvitsee luovan johtajan. Jokainen kehittyvä brändi vaatii tuekseen luovaa strategiaa ja sen johtamista. Luovan johtamisen tehtävä on pitää asiakaskokemus ja -suhde relevantteina ja kiinni strategiassa.
Zeeland Family on Suomen monipuolisin markkinoinnin palvelutoimisto. Saa meitä mainostoimistoksikin kutsua, jos se tuntuu tutummalta, vaikka työstämme puhdasta mainontaa taitaa olla enää reilu kolmannes. Tehtäväni ei uudessa positiossa ole johtaa oman yhtiömme asiakaskokemusta. Tehtäväni on innostaa lukuisat tiimimme johtamaan asiakkaittemme meille ulkoistamien brändien markkinointia. Minun tehtäväni on lähinnä tunnistaa oikeat strategiat, luovat suunnitelmat ja oikeat tekijät. Ne kaikki ovat jo nyt omissa käsissämme. Nyt vain teemme niistä asiakkaillemme entistä kunnianhimoisempia ja kaupallisempia yhdistelmiä. Entistä ennakkoluulottomammin, entistä tarkemmin.
tammi 27
juusoYleinen
Annetaan intro ystävällemme Wikipedialle: Ylikunto tarkoittaa sitä, että elimistöä on rasitettu enemmän kuin mistä sillä on mahdollisuudet palautua. Ylikunto heikentää elimistön suorituskykyä. Ylikuntoon joutuneen henkilön fyysisen ja psyykkisen kuorman määrä on kasvanut kovemmaksi, kuin mistä elimistöllä on mahdollista palautua.
Mitä tähän sanon minä? Aivot ovat keskeinen osa elimistöä. Jos niiden kuorma on kestämätön, ei siinä hyvä sydänkään auta.
Miten tähän on tultu? Omalla kohdallani kyse on valuvirheestä ja työtä arvostaneesta kasvatuksesta. Yksi pääsky tekee kesän. Sota kaipaa yhtä miestä. Ajatukset ovat pitkään olleet illalla siinä, mitä pitäisi huomenna. Olohuoneen pöydälle kasaantuu muistilappuja, kännykkään hälytyksiä. Rengeiksi tarkoitetutut to do -listat ottavat isännän roolin.
Joskus on hyvä ottaa etäisyyttä. Olen viettänyt kolme päivää Bostonissa. Purkanut rauhassa tekemättömiä töitä. Kukaan ei ole soittanut, kukaan ei ole nyppinyt hihasta, ei pyytänyt mielipidettä. Olen saanut tehdä aloittamani työt alusta loppuun keskeytyksettä. Se on ollut mahtavaa. Olen saanut itsetuntoni takaisin. Osaan kyllä, jos saan aikaa.
Maanantaina minibreikki on ohi. Tekemättömät työt on tehty, on tilaa uusille haasteille. Ensi viikolla ajatellaan isommin Amerikan opeilla. Stay tuned!
tammi 19
juusoYleinen
Voin sanoa olevani poikkeuksellisen usein oikeassa – ihan objektiivisesti arvioiden. Haluaisitko olla kuten minä? Jos vastaat kyllä, lue tästä vihjeet oikeassa olemisen tielle.
Sano se ääneen
Silloin kun hiukseni vielä kasvoivat, parturitytöt Marju, Heli ja Jarna tapasivat kutsua minua lempinimellä ”koko elämä kolmessa minuutissa.” Saattaa olla ihan hyvä kuvaus. Olen avomielinen ja puhun paljon. 95 % sanomisistani on kuulijalleen merkityksetöntä. Jos loppu on hänelle merkityksellistä, olen täyttänyt tehtäväni. Itse harvemmin tiedän, mikä on se olennainen 5%.
Älä kirjoita pöytälaatikkoon
Jos Kun minulla on mielipide, kerron sen. Ei sitten tule päänsisäisiä jälkipuheita tai -viisasteluja. On harmi sinänsä, että jokainen ääneen lausuttu mielipide tekee sanojastaan suojattoman. Mielipiteistäni ei aina pidetä. Ne nostattavat tunteita. Vahva mielipide oikeuttaa myös vastapuolen vahvaan mielipiteeseen. Se on hyvä. Vasta-argumentti on usein oikeampi kuin omani. Valitsen sen.
Muista, että olet hänen äänensä
Minulla on suhde Kaija Koohon. Suhde on hyvin kompleksinen. Olen aina pitänyt hänen biisiensä sanoituksista, mutta Kokemäenjoen suistossa kasvaneen miehen ei ole aina helppo tunnustaa pitävänsä itse itsensä määrittelevän naisen mielenmaisemasta. Kesällä radiossa oli voimasoitossa Koon Siniset tikkaat, jossa hän laulaa:
Ja aina kun kaaduin / joo se sattui / Niinkuin sinäkin nytkin / minäkin joskus itkin
Laulaako hän itsestään vai laulaako hän kuulijalleen? Kummassakin tapauksessa hän on oikeassa.
On ihan ok vaihtaa mielipidettä
Maailma muuttuu. Siihen sopeutuminen on haastavaa, sillä omat asenteet pysyvät tiukassa. Tiedostan, että oma arvonmaailmani periytyy vuosikymmenten takaa. Piirakkapohjani on tehty Patakakkosen pohjalle, mutta nyt se pitäisi täyttää nyhtökauralla ja kvinoalla. Kulttuurit kohtaavat. Mutta ei se haittaa. Vanhasta on lupa päästää irti. Takkia ei tarvitse kääntää. Ajallinen kerroksellisuus on rikkautta.
Bonusraita
Ja mikä tärkeintä: jos kaiken tämän jälkeen joskus oletkin väärässä, älä ota sitä niin vakavasti.
tammi 16
juusoYleinen
Uskottelen itselleni, että seuraan kilpailijoiden somepresenssiä enemmän oppimis- kuin stalkkausmielessä. En ole synnitön minäkään, joten pidän kivet taskussa. Rohkenen kuitenkin esittää pienen paheksuntani.
Moni stagnaatiovaiheessa kärvistelevä toimija haluaisi liittää itseensä dynaamista taikapölyä. Jos kaupalliset näytöt puuttuvat, niitä voi yrittää korvata rekrytointiuutisilla. Ensin työpaikkoja avataan, sitten täytetään. Jos kahdenkymmenen hengen yritys kertoo vuoden mittaan 7-8 uudesta rekrytoinnista, mutta henkilöstömäärä ei silti laisinkaan kasva, on lupa epäillä: Joko perälauta vuotaa tai sitten työntekijät otetaan kevyin perustein kuin kesäkissat
Suunnittelualan yrityksessä ei ole mitään tärkeämpää kuin sen työntekijät. Uutta kollegaa rekrytoidessa on mietittävä, miten hän täydentää persoonallaan ja osaamisellaan nykyistä henkilöstöä. Poimurilla kauhoen saa kerättyä massaa, joka vaatii poimijaltaan paljon työlästä ja turhauttavaa jälkikäsittelyä. Koneellinen poiminta myös rikkoo herkkiä marjoja. Vastuullisten työsuhteiden rakentaminen ei saa koskaan olla holtitonta kauhomista vaan pitkäjänteistä ja interaktiivista käsityötä.
tammi 13
juusoYleinen
Kaikki tunnistamme tilanteet, joissa liika on liikaa. Viidet ylioppilasjuhlat samana päivänä. Jokainen perhe on pistänyt pöytään parastaan. Tarjoilut näyttävät herkullisilta, mutta vatsa ei kerta kaikkiaan vedä. On pakko kieltäytyä kohteliaasti.
Liikunnan mukanaan tuomat endorfiinit houkuttavat treenaamaan ylikierroksilla. Eilinen lenkki meni kevyesti, tänään on mahdollisuus yrittää uutta ennätystä. Jossain kohden tulokset eivät enää parane. Keho ei ota enää vastaan. On levon aika.
Kehoa on helpompi tulkita kuin mieltä. Ylensyönti ja liika treeni tuntuvat pahana olona. Fyysinen paha olo antaa oikeutuksen ottaa kevyemmin. Toisin on henkisen ylikuorman kanssa. Sitä on vaikeampi tunnistaa. Sen tunnustaminen nolottaa.
Siksi on meidän jokaisen tehtävä huolehtia oman työkuorman lisäksi kollegan työkuormasta. Taitava ja kuuliainen työntekijä saa helposti tehtäväkseen liikaa. On helpompi yrittää venyä kuin sanoa ei. Sitten kun vihdoin ymmärtää kieltäytyä, ei enää jaksa.
Jokaisella tulee olla oikeus työhön, mutta myös inhimilliseen työkuormaan. Vaivihkaa eskaloituvaa ylikuormaa ei helposti tunnista itse. Työkuorman tasainen jakaminen on esimiehen velvollisuus. Se on läheisen kollegan velvollisuus. Pitää opetella sanomaan EI – myös työkaverin puolesta.
Olen itse hyvä huono esimerkki. Yleensä sanon ehtiväni. Ehdinkin. Työpäivää voi venyttää molemmista päistä. Vanhemmiten olen oppinut olemaan itselleni hieman armeliaampi. Siksi päätin olla viikon etätöissä. Olen onnekas, sillä kollegani kannustivat minua pieneen etäisyyden ottamiseen. Etätyöviikollani teen, minkä ehdin. Kerrankin omaan tahtiin.
tammi 09
juusoYleinen
YLE TV1:llä alkoi tänään 10-osainen Meidän maamme – Vårt land –ohjelmasarja. Se ei ollut minun kuppini teetä. Jaksoin katsoa sitä hampaita kiristellen muutaman minuutin. Droneja oli lennätetty oikein huolella. Viipyilevää ja mielikuvituksetonta kuvakerrontaa, mahtipontista ja laahaavaa musiikkia. Antti Tikanojan Maisemakuvia Suomesta olisi voinut antaa ohjelmaan kaipaamaani lisäpotkua. Luin YLEn sivuilta, että ohjelmaa oli valmisteltu neljä vuotta. Sitä kuvailtiin paljonpuhuvasti slow-TV –sarjaksi. Toivottavasti se miellyttää niitä katsojia, joiden kellotaajuus on hieman pienempi. Toisaalta. Mitä se kertoo minusta, etten jaksa katsella Suomen kaunista luontoa kuin hetken?
Soitin tänään yhdelle pk-yrittäjälle. Olisin laittanut sähköpostin, mutta kun ei nettisivuilla ollut meiliosoitetta. Ei ollut kännykkänumeroakaan. Soitin siis ainoaan löytämääni numeroon. Yrittäjä ei ollut paikalla. Kännykkänumeroa en saanut pyynnöistä huolimatta. Kysyttiin, haluanko jättää soittopyynnön. Yrittäjä vastaisi luultavasti huomenna tai ylihuomenna. Mitä asia koskeekaan?
Jätin soittopyynnön. Kerroin asiani. Odotan soittoa huomenna tai ylihuomenna. Ei sillä sen kiireempi olekaan.
tammi 06
juusoYleinen
Juhlakutsussa mainitaan usein korrektista pukeutumisesta. Asianmukainen pukeutuminen kertoo vieraan arvostavan kutsujaa ja hänen juhlaansa. Dresscoden noudattaminen on kohteliaisuus juhlatilaisuuden järjestäjälle. Tyylikkäänkään pukeutumisen ei kuitenkaan pidä olla persoonatonta. Erityisesti luovien alojen ihmisiltä on totuttu näkemään etikettiä kunnioittavia, mutta sitä rikastavia pukeutumisratkaisuja.
Vastaamme markkinointiviestintätoimistossa vuoden mittaan kymmeniin tarjouspyyntöihin. Niihin pätee sama perussääntö kuin pukeutumiseen. Vastaamme aina pyynnön edellyttämällä tavalla: määrämuotoiseen määrämuotoisesti, keskustelevaan keskustelevasti. Mutta koska työmme päätehtävä on parantaa asiakkaidemme viestinnän huomioarvoja, on luonnollista, että vastauksessamme käytämme omia vahvuuksiamme: kirjoitamme mahdollisimman hyvää kieltä, visualisoimme ja mahdollisuuksien mukaan hyödynnämme toimivimpia presentaatiotekniikoita.
Kuudes Aisti Oy:n referenssisivuilla LeasePlan Finlandin toimitusjohtaja Petteri Pihlas kiteyttää loistavasti: ”Myyntivalmennusta kannattaa ostaa joltain joka osaa myydä.” Sama pätee markkinointiin. Itsenäisyyspäivän vastaanoton parhaaksi pukeutujaksi ylivoimaisella äänimäärällä arvioitiin Robin, joka kunnioitti etikettiä, mutta uskalsi tyylikkäineen heloineen ja eriparikenkineen samalla vahvistaa omaa persoonaansa ja brändiään. Hän toi lisäarvoa sekä itselleen että juhlien järjestäjälle. Juuri tätä meidän alamme kilpailuttajatkin hakevat: näkyvyyttä ja huomioarvoa, mutta samalla kurinalaisuutta ja prosessien ymmärrystä. Järkeä ja tunteita. Hyvä kilpailuttaja ei koskaan aseta niitä vastakkaisiin vaakakuppeihin.
tammi 02
juusoYleinen
Istuin tänään toimistomme suuren pyöreän pöydän äärellä. Yksi työkavereistani tarjosi pullaa synttäreittensä kunniaksi. Vitsailtiin, naurettiin ja laulettiin. Katsoin ympärilleni ja näin pelkästään iloisia kasvoja. Yksi meistä aloittaa yksityisyrittäjänä. Minua liikutti, miten jäljelle jäävät kollegat miettivät, miten hänelle järjestetään mahdollisimman hienot läksiäiset. Vanhoja ketjukavereita arvostetaan, vaikka seura muuttuisi.
Lojaalimpia työkavereita en voisi kuvitella. He osaavat pelata yhteen säilyttäen omat värikkäät erikoispiirteensä. Mielipiteet sanotaan ääneen. Painokkaastikin. Erilaisiakin näkemyksiä osataan kuunnella. Työt tehdään tarkasti ja innolla. Tehdään useimmiten enemmän kuin on pyydetty. Kaikki tehdään humaanisti asiakasta ja työkaveria kuunnellen. Olen niin ylpeä työkavereistani.
Suomalaisuuteen kuuluu nöyryyden ihannointi. Menestyskin pitää ottaa nöyränä vastaan. Työtä pitää tehdä, ja jos työ tuottaa menestystä, onni pitäisi kätkeä. Omasta menestyksestä iloitseminen tulkitaan helposti ylpeydeksi, jonka me luterilaiset tiedämme käyvän lankeemuksen edellä. Menköön uuden vuoden ja Suomen 100-vuotisjuhlien piikkiin, mutta uskallan sanoa olevani ylpeä työyhteisöstämme. Olen ylpeä itsestänikin, koska olen saanut kasvaa yhdessä heidän kanssaan.
Uusimmat kommentit