Lisää vain vesi

No Comments

Tapasin perjantaina potentiaalisen asiakkaan. Hän ei pyytänyt minua esittämään yrityspresentaatiota. Hän ei kysynyt referenssejä. Häntä ei liioin kiinnostaneet prosessit. Hän kysyi yhden ainoan kysymyksen: ”Millainen mies on Juuso Enala?” Vastasin niin rehellisesti kuin pystyin.

Kerroin osaavani yhdistää yllättäviä asioita ja ihmisiä toisiinsa. Kerroin osaavani ratkaista muiden ongelmia, mutta en omiani. Väitin luultavasti olevan kohtalaisen yleissivistynyt. Muistaakseni väitin tietäväni kaikesta jotakin, en mistään kovin paljon. Sanoin varmasti olevani hyvin impulsiivinen ja nopea. En ole kuppi haudutetun teen ystävälle. Olen pikakahvi. Olen poretabletti. Lisää vain vesi.

Takanani on melkoinen määrä kilometrejä. Olen silti yhä soiva ja toimiva peli. Mutta kun kokeilet, muista runsas vesi. Ilman sitä – joskus sen kanssakin – saatan olla monelle liian hapokas. Kirpeästi pirskahteleva. Se olen varmasti.

 

effervescent-tablets-061104072228655

Ihmisiä isolla I:llä

No Comments

Aleksi Valavuori teki virhearvioinnin siirtyessään promoottorista provokaattoriksi. Hänen ulostulonsa ei ollut huumoria, se oli mauttomuutta. Kun Valavuori sanoi, että Espoo United ei rekrytoi homoja, monikulttuurisuudesta tunnettu markkinointiviestintä- toimisto Hasan & Partners ilmoitti vastapalloon rekrytoivansa ihan homona sukupuolisesta suuntautumisesta välittämättä. Juupas eipäs.

27 yrittäjävuoden aikana olen palkannut maalaisia, kaupunkilaisia, vakaumuksellisesti uskovaisia, ateisteja, vasenkätisiä, vihreäsilmäisiä, lyhyitä, urheilullisia, sairaita, hauskoja, totisia, nuoria, ujoja, raivohulluja, hiljaa myhäileviä, maahanmuuttajia, lukihäiriöisiä, viulunsoittajia, juristeja, insinöörejä, heteroja, teroja, vasemmistolaisia ja Rauman Lukon kannattajia. Vain yksi asia on yhdistänyt heitä. He ovat olleet ihmisiä. Ihmisiä isolla I:llä.

He ovat olleet tullessaan eri mieltä. Heillä on ollut oikeus pitää mielipiteensä. Heillä on lupa kertoa se ääneen. Eriäviä mielipiteitä kunnioitetaan, mutta niistä väitellään joskus värikkäästikin. Jos on luottamus siihen, että työkaveri arvostaa sinua ihmisenä, se luo vakaan pohjan ilmaista itseään. Se antaa jokaiselle oikeuden olla omanlaisensa. Miten paljon kauniimpi maailma onkaan, kun sitä saa katsella eriväristen lasien läpi. Yhdessä kollegojen kanssa. Yhdessä ystävien kanssa.

14487730_m-2

Onko anteeksipyyntö konsepti?

No Comments

Jos ei oikein tiedä, miten kerätä huomiota positiivisen kautta, aina voi provosoida. Mielensäpahoittajien maassa se onkin suorin ja varmin tie julkisuuteen. Kun brändimielikuvaansa vahvasti kohentaneen Lidlin maitopurkki toteaa ”vihdoin uskaltavansa tulla ulos maitokaapista”, vähimmistöjen ennalta laskelmoitu someraivo on valmis. Sitten pyydetään anteeksi. Kun Felix valitsi mainokseensa tummaihoisen näyttelijän, joku uhkasi spontaanisti tai autettuna ketsuppiboikotilla. Hyökkäys oli syöttö suoraan tomaattiviestijöiden lapaan, sillä heille syntyi ainutlaatuinen mahdollisuus korostaa suvakkiuttaan puolustamalla ihmisten välistä tasa-arvoa neuvomalla rasisteja suksimaan vi****n. Jos kukaan ei huomaa alkuperäistä isolla rahalla ostettua mainosta mediassa, palstatilaa voi yrittää kerätä provolla ja siihen vastaamisella. 15 sekunnille julkisuudessa saa taitavalla viestinnällä arvokkaan jatkoajan.

Jaakko Soudunsaari Paper Planelta kirjoitti blogissaan terävänäköisesti:

”Konsepti on valitun strategian toteuttamiseen vaadittavien toimenpiteiden kirkastus. Konsepti on siis alisteinen strategialle, jossa tulisi jo oivaltaa oleellista kohderyhmästä ja markkinoitavasta tuotteesta tai palvelusta. Konseptin tarkoitus on elegantisti kuvailla, mikä idea toimenpiteiden takana on.”

Mielensäpahoittamisen ja provokaatioiden valjastaminen brändinrakennuksen veturiksi ei ole konsepti. Tosin näiden vältteleminen tekee viestinnästä särmätöntä ja mitäänsanomatonta. Tämä on vaikea toimiala. Niin tai näin, aina väärinpäin.  Joskus tunnen olevani ”oikea maito väärässä tölkissä. Joskus väärä oikeassa.”

 

194315-jpg

 

Loppu hyvin, kaikki paremmin

No Comments

Olimme perjantaina teatterissa. Rock of Ages –musikaali Turun kaupunginteatterin väistötiloissa Dominossa. En odottanut erityisen paljoa. Kasari-rockia yhdistettynä löyhään juoneen kahden nuoren unelmien täyttymisestä ja hinnasta. Lavastus oli kunnianhimoton ja ilmeinen, tuttujen biisien uudet suomennokset etäännyttäviä, roolihahmot hyvin ennalta arvattavia. Tyylilaji oli kokonaisuutenaan hakusessa. Väliaika oli poikkeuksellisen pitkä ja yleisön osallistuminen olikin monen kohdalla tuplattujen väliaikatarjoilujen vuoksi selkeästi riehakkaampaa toisella puoliajalla.

En tiedä oliko vika korvissani vai tekniikassa, mutta itselläni oli suuria vaikeuksia saada selvää näyttelijöiden vuorosanoista. Äänentoisto oli puuroinen. Onneksi sentään joidenkin näyttelijöiden ääni kuului muita kirkkaampana. Mielessäni annoin esitykselle sen loppuminuuteilla kaksi tähteä viidestä. Teatterissa on kuitenkin taikaa. Tällä kertaa se ilmeni vasta esityksen päätyttyä: Uuden Musiikin Kilpailusta tuttu pääosan esittäjä Mikael Saari – joka suoriutui roolistaan erinomaisesti – oli aplodeja vastaanottaessaan niin energinen ja iloinen, että hän sai katsojat täysin esityksen taakse. Hänestä välittyi vilpitön ilo siitä, että hän sai esiintyä. Hänen ansiostaan lähdin salista hymy huulillani ja samalla huomasin tuplanneeni tähteni. 4/5

Kun lopetan seuraavan myyntipresentaationi, en jätä kokoushuonetta luimistellen.

 

30401749825_edef1edd2e_z-1

Mikael Saaren kuva Otto-Ville Väätäinen

 

BumtziBum!

No Comments

Katsojakadosta kärsivä lineaarinen televisio ripustautuu nostalgiaan. Maikkari palauttaa kanavalleen sekä BumtsiBumin että Kokkisodan. Kuulosti äkkiseltään ihan toimivalta idealta, kunnes ilmeni, että ysärikulttisarjojen mitä elinvoimaisimmat suosikkijuontajat Marco Bjurström ja Sikke Sumari eivät kelpaa osaksi comebackia.

”Haluamme uudistaa ohjelmien ilmeen ja esiintyjät”, MTV perustelee tiedotteessa.

Jos ohjelmat päivitetään, miksi nimi pitää säilyttää? Eikö luotto uusittuun konseptiin riitäkään? Jos Bjurström korvataan Heikki Paasosella, kyseessä ei ole päivitys vaan halpa facelift. Jos Bjurström korvataan Arttu Lindemanilla, kyseessä ei ole enää sama tuote. Joskus tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että ohjelman tai työorganisaation voi uudistaa myös ihmisiä vaihtamatta.

Me nostalgiannälkäiset keski-ikäiset olemme lineaarisen television viimeiset uskolliset. Entä meidän lapsemme? BumtsiBumin ja Kokkisodan kulta-aikoina 90-luvun puolivälin jälkeen syntynyt Z-sukupolvi on konservatiivisempi kuin vanhempansa. Miksi heille yritetään väen vängällä tyrkyttää macaronseja, jos he vaikka haluaisivatkin korvapuusteja?

77974_macaron_ak

Ihminen ei ole kone

No Comments

Media kertoi tänään kiehtovan nimitysuutisen: Suomalaisen ohjelmisto- ja palveluyritys Tiedon datakeskeiset liiketoiminnot -yksikön johtoryhmän uusi täysivaltainen jäsen on – dadaa – tekoälyrobotti Alicia T.

Robotti edistää nimitystoimikunnan mukaan johtoryhmän datakeskeisyyttä ja auttaa johtoryhmää löytämään uusia innovatiivisia tapoja käyttää tietoa. Alicia T. osallistuu johtoryhmän toimintaan täysivaltaisena jäsenenä ja sillä on äänioikeus.

”Uskon, että tekoäly tukee meitä relevantin tiedon löytämisessä ja auttaa tekemään puhtaasti dataan perustuvia päätöksiä, joita ihmiset eivät olisi välttämättä osanneet keksiä”, yksikön johtaja Ari Järvelä Tiedolta sanoo.

Mielenkiintoinen avaus. Tosin suomalaisessa jorytoiminnassa olisi ennen tekoälykokeilua syytä laittaa rohkeasti kuntoon perusasiat. Johtoryhmiin kannattaisi edes kokeeksi nimittää jäseniä, jotka tukevat yritystä sen keskeisen tuotannontekijän – henkilökunnan – ymmärtämisessä.

We are programmed just to do
Anything you want us to
We are the robots
We are the robots
We are the robots
We are the robots

Kraftwerk

chi-inc-robots-doing-more-office-work-bsi-hub-20150617

Aina ei voi voittaa. Koskaan ei saa luovuttaa.

No Comments

Näinkin moderniksi ihmiseksi olen hyvin vanhanaikainen – ja ylpeä siitä. Aikamme kuva on jatkuva muutos ja pikavoittojen tavoittelu. Yrityskumppanuudet tuntuvat olevan jatkuvan kilpailutuksen alla. Henkilökuntaan suhtaudutaan kuin kesäkissoihin. Jatkuva organisaatiomuutos oikeuttaa toistuviin YT-menettelyihin. Kumppanuudet ovat kuin kykykilpailuja. Jos koe-esiintymiseen edes pääsee, siinä taitojen esittelylle jää aikaa minuutteja. Missä vaiheessa elämästämme tuli sarja pikataipaleita?

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että työnantajien tulee toimia yhtä paljon työntekijöidensä eduksi kuin päinvastoin. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että YT ei saa olla savuverho henkilöstön vähentämisille vaan se osaamisen optimoimiselle. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että jatkuva epävarmuudessa olo ei paranna ihmisten tai yritysten sitoutumista toisiinsa. Hääpäivä tuntuu olevan tässä ajassa elämän suurin hetki. Ei ole. Se on päivä muiden joukossa. Onni mitataan arjessa, kun mietit viikon kolmatta kertaa mitä tänään laittaisi jauhelihasta.

Muutama viikko sitten olin tapani mukaan menossa tapaamiseen hiukan etuajassa ja odottelin muutaman minuutin asiakkaan aulassa. Siellä minua ja muita paikalle tulevia palveli vahtimestari, joka kaikesta päätellen oli tehnyt työtään lukemattomia vuosia. Hänellä oli jokaiselle asiakkaalle jotakin mukavaa sanottavaa. Minun jälkeeni tuleva kertoi tulleensa tapaamaan Henriä. Vahtimestari vastasi lämminhenkisesti kutakuinkin näin: ”Hän tulee yleensä viisi minuuttia myöhässä – ei enempää – ja sanoo, että olipa Länsiväylällä tänään ruuhkaa. Sitten hän kysyy, otetaanko kahvia mukaan? Otatteko te kahvia, voin hakea teille molemmille valmiiksi.”

Ihailin vahtimestarin ammattitaitoa, persoonallisuutta ja vuosien mittaan kasvanutta ammattiylpeyttä. Antaako aikamme enää uusille vahtimestareille tilaa kasvaa? Opimmeko tuntemaan työkavereitamme ja yhteistyökumppaneitamme? Meidän pitäisi. Jos työelämästä poistaa kaiken pitkäjänteisyyden ja inhimillisyyden, kilpaillaan vain siitä, kenellä on tehokkain prosessi, pisimmälle viety, asiakasta etäännyttävin automaatio tai neuvokkain siirtohinnoittelumalli. Siinäpä vasta on mielenkiintoinen kilpailu. Jotakin, jonka voittajat muistetaan.

 

nayttokuva-2016-10-16-kello-10-17-52

Millaista tänään oli töissä?

No Comments

Tänään, kuten lähes joka päivä, työpäivän jälkeemme kysymme vaimoni kanssa lyhyesti työpäivän kulusta. Niin tänäänkin. Vastasin kuten yleensä:

”Aamupäivällä oli asiakaspalaveri, jossa puhuin. Lounaalla jatkoin puhetta. Iltapäivällä oli taas asiakaspalaveri, jossa pääasiassa puhuin.”

Mistä sitten puhun? Totta puhuen en voi muista edes murto-osaa. Jaan kait parhaita käytäntöjä ja ideoita. Kyselen kysymyksiä, joihin usein malttamattomana vastaan itse. Olen vakaasti sitä mieltä, että hiljaisuus tappaa. Ihmiset menevät kirkkoihin laulamaan suloisessa sekakuorossa kauneimmat joululaulut. Yhdessä oman äänen avaaminen on turvallisempaa. Yhdessä kuulostamme myös paremmalta. Täydennämme toisiamme.

Toiset hitsaavat työkseen. Toiset hoitavat vanhuksia tai palvelevat kaupan myyjinä. Juristi tarvitsee kokin valmistaman lounaan jaksaakseen. Kaikki työ on arvokasta. Omasta puolestani voin vakuuttaa, että kyllä puhuminenkin työstä käy. Puhuen asiat selkenevät.

86805c6a1b98a178af64e00be68378a7-jpg

Ei kahta ilman kolmatta, Julius Tuomikoski

2 Comments

 

Katsoin sunnuntaina aamulla netistä korkealle arvostamani Julius Tuomikosken puheenvuoroa toukokuisessa Tuplaa myyntisi –seminaarissa. Hän puhui asiaa. Tapani mukaan en tosin jaksanut kuunnella kuin ensimmäiset viisi minuuttia vartin esityksestä;) Sekin on paljon, sillä ajatukseni alkoivat itse asiassa harhailla jo kahden minuutin ja kymmenen sekunnin jälkeen kohdassa, jossa Julius sanoi: ”Jos asiakas pitää sinusta, hän etsii syitä ostaa. Jos hän ei pidä sinusta, hän etsii syitä, miksi EI ostaisi.”

Se on juuri näin. Mutta pitää muistaa, että moni hyvä neuvo muuttuu huonoksi vaillinaisesti jalkautettuna. Hyvän myyjän pitää olla jollakin tasolla rakastettava, mutta hyväksytyksi tulemisen tarve ei saa pyöristää hänen persoonaansa tunnistamattomaksi. Jos näin pääsee käymään, hyvästä myyjästä tulee ihan kiva. Reilut 30 vuotta myyjänä ovat opettaneet seuraavaa:

  • Ole persoonallinen. Ole oma itsesi. Turvallisen harmaiden tai deniminsinisten univormujen joukossa värikäs erottuu.
  • Ole mukava. Mutta anna asiakkaasi itse tehdä päätelmä oletko mukava vai et. Älä alleviivaa mukavuuttasi.
  • Älä esittele mitäänsanomattomia kalvoja. Puhu. Älä puhu mitäänsanomattomia sanoja. Puhe on moottori, jonka saa asiakkaasi vauhtiin. Sitten keskity kuuntelemiseen.

Lähtökohdat. Unelmat.

1 Comment

Olin viime viikon lomalla: Uin, lenkkeilin, kävin hieronnassa, söin hyvin, löhöilin auringossa, puhuin ystävien kanssa ja luin pari kirjaa.

Pajtim Statovcin Tiranan sydän oli upea. Koin tälläkin kertaa hänen seurassaan suoranaista kateutta, miten maahanmuuttaja pystyy operoimaan suomen kielellä täysin suvereenisti. Monikulttuurisuudesta ei mielestäni voi koitua muuta kuin hyvää. Kuvailu isän hautajaisista Kosovossa on kamalan kaunis.

” Me vainajan lähimmät omaiset kannoimme arkun haudan viereen, ja kaikkialla haisi sekoitus pilaantunutta hedelmää, pitkään kypsytettyä juustoa, hoitamatonta jalkaa ja yön kuivaamaa suuta, isäni oli muhinut arkussaan vuorokausia. Imaami jäi arkun toiselle puolelle ja toiselle puolelle jäimme me, minä, setäni ja hänen kaksi poikaansa, ja miehet takanamme levittäytyivät hautausmaalle kuin tahrainen, musta peitto.”

Toiseksi luin Peter Wohllebenin Saksassa suunnattomaksi myyntimenestykseksi nousseen tietokirjan Puiden salattu elämä. Kirja oli filosofinen, hauska ja kupliva. En ajatellut sitä alkuunkaan luontokirjana. Minulle se herätti ajatuksia ihmisten johtamisesta ja ystävyydestä. Se kertoi erilaisuuden ja monimuotoisuuden hyväksymisestä – aivan kuten Tiranan sydän. Kääntäjä Pirkko Roinila oli tehnyt osaltaan loistotyötä. Kirja vaikutti toki myös luontokäsitykseeni. Tätä postausta kirjoittaessani katson ulos ikkunasta ja näen yhden tammistamme, jolle olemme hakeneet vuosia kaatolupaa. En ole enää varma kaatamisen oikeellisuudesta. Kenen/minkä etua se ajaisi?

Lukemisen lisäksi puhuimme viikon aikana paljon ystäviemme kanssa. Meillä ei ollut lapsuudessamme yhteistä kotimaata, äidinkieltä, uskontoa eikä talousjärjestelmää. Olemme eläneet hyvin erilaisen lapsuuden ja nuoruuden. Tiemme ovat ristenneet vasta aikuisella iällä. On ihmeellistä huomata, että hyvin erilaisista lähtökohdista huolimatta puhumme nyt keski-ikäisinä samaa kieltä. Kaikki näennäinen erilaisuus on ollut vain pintaa. Sisimmässä olemme olleet aina hyvin samanlaisia. Me ihmiset olemme. Lähtökohdilla ei ole merkitystä. Unelmilla ja ystävyydellä on. When life gives you lemons, make lemonade.

lemonade-e-liquid