Mitä tänään autossa opit poika pellavapäinen?

No Comments

Vastakkainasettelu aika ei ole ohi. Matka maakunnasta Helsinkiin on yhä henkisesti lyhempi kuin toiseen suuntaan. Joskus yhdenkoon päätäni ympäröivää vannetta on kiristänyt, kun olen herännyt kukonpierusta ja kahlannut rännässä rautatieasemalle tai ajanut märänmustaa ykköstietä kohti itää. Ei harmita enää. Olen tajunnut, että meitä maakunnassa asuvia hemmotellaan kiistattomilla eduilla. Otan esimerkin tältä päivältä.

Hain kollegani kotoa ja ajoimme yhdessä palavereihin Helsinkiin. Matkalla kävimme läpi päivän tapaamisten agendan ja hoidimme pari puhelinpalaveria. Paluumatkalla purimme päivän tapaamisten annin, dokumentoimme, aikataulutimme ja delegoimme. Heittelimme ideoita paineetta ja ehdimme vaihtaa tärkeitä, keskinäistä ymmärrystä syventäviä mielipiteitä myös siviiliasioista.

Matkalla toinen ajaa, toinen navigoi. Palaverissa osat vaihtuvat. Yhteisellä matkalla.

 

gps-navigation-maps_692609

Kesyttämätön äkäpussi

2 Comments

Olen 98 % ajasta helposti lähestyttävä ja rennon letkeä. Loput 2 % olen piikki ihmiskunnan perseessä.

Kuten eilen ja tänään. Henkilökunta halusi vaihtaa toimistolla istumapaikkoja. Kyse ei ollut pelkästä vaihtelunhalusta, vaan pyrkimyksestä välttää epätyydyttävästi toimivaa ilmastointia. Olin perjantain pois, jolloin suuri muutos tapahtui. Vesselit olivat iloisia. Kaikki hyvin, paitsi että minulle, yrityksen perustajalle ja sielulle oli jäänyt paikka kopiokoneen tai vessan oven vierestä tai virkistävänä vaihtoehtona rämisevien metallirappusten ja kengistä putoilevan hiekan alla. Ai niin, yksi pöytä oli vapaana. Tosin tuolin takana on kannatinpylväs, jolloin tolpan ja pöydän väliin ei mahdu luikahtamaan kuin pajunvitsamainen nandi-heimon mies. Olen satakuntalainen.

Olin eilen vilpittömästi sitä mieltä, että pitäkööt paskansa. Olen yhä. Pyysin kollegaa hankkimaan tänään muutaman pahvilaatikon, millä roudata henkilökohtaiset tavarat pois konttorilta.

Minut tuntevat tuntevat myös kiivauteni. Harmaansävyt eivät pue minua. Vimma on markkinoiden ympäristöystävällisin polttoaine. En tarvitse norjalaista inhalaattoria saadakseni hyvän henkeni kulkemaan. Joku työkavereistani tai jopa asiakkaistani saattaa joskus kummastella temperamenttisuuttani. Heille minä sanon, että minä olin täällä ensin. Kannan riskin heidänkin puolestaan. Sen sietäminen vaatii joskus isoja kirjaimia ja tunteenpaloa. Ne eivät kuitenkaan sulje pois lojaalisuuttani. Ymmärtäkää se, PRKL!

 

Copycopy+rolled+image+_56e68912e6ed2c8575c732006ded6ce7

Ruudun takaa

No Comments

Palveluntarjoajat tuntuvan yli kaiken tavoittelevan tasalaatuista palvelukokemusta. Prosessin homogenointi karsii pois huonoimmat kokemukset, mutta mielialalääkkeen tavoin se leikkaa myös huiput.

Otan kaksi esimerkkiä tältä viikonlopulta. Kävimme kahdessa ravintolassa. Toisessa eteemme kannettiin liitutaulu, johon oli käsin tekstattu päivän annokset. Tarjoilija avasi annokset tekstien takaa käsillään voimakkaasti rytmittäen ja falsettiin yltäen. Otin kuhaa, simpukoita ja prosecco-kastiketta. Annos oli herkullinen. Toisessa ravintolassa eteemme kannettiin käyttöliittymältään laadukas ruokalistan tablettisovellus. Zoomattavat värikuvat, annoskoot gramman tarkkuudella, kalorimäärät ja tarkat raaka-ainelistat. Napinpainalluksella valinta siirtyi ostoskoriin, sieltä ravintolan keittiöön. Kuin lentokentän itsepalvelulähtöselvityksessä, pöytämme vieressä seisoi tarjoilija, luultavasti tehdäkseen vapauttavan intervention mahdollisissa ongelmatilanteissa. Tilasin ankkaa, uuniomenoita ja appelsiinikastiketta. Ei valittamista. Ihan hyvää.

Valtaosa meistä viettää arkensa ja vapaansakin tietokoneen ääressä. Fyysisessä palveluympäristössä palvelua ei useimmiten kannata kätkeä ruudun taakse. Luulen, että markkinoilla on paljon kaltaisiani ihmisiä, jotka yhä osaavat nauttia sosiaalisesta kanssakäymisestä. Kahdeksanhenkisen seurueemme vanhin oli 82-vuotias ja nuorin kaksikymppinen. iPad-menu ei sytyttänyt meistä ensimmäistäkään. Sen sijaan liitutauluravintolan tarjoilijan eleet, ilmeet ja laulun me kaikki muistamme. Jos luet Retina-näytöltä viinin olevan kukkaisen aromaattista, se ei mielikuvallisesti koskaan vastaa sitä, että sama kerrottaisiin sinulle italialaisittain murtaen.

Arvostan niin paljon hyvää palvelua, että pyrin sellaista itsekin antamaan. Pahoittelen, jos palveluni on joskus epätasalaatuista. En ole mikään kone.

iwood-notebook-537x402

Joka toiselle, joka toiselle ei

No Comments

Luottamustehtävät rikastuttavat elämää. Ne vievät tilanteisiin, joihin ei muuten ymmärtäisi edes yrittää. Kuten eilen, kun kaltaiseni yrittäjähenkisyydellä käyvä markkinaliberaali istutettiin samaan pöytään parin kovanluokan ay-jäärän (kaikella rakkaudella;) kanssa. Tehtäväanto oli löytää tunnissa kolme yhteistä työmarkkinoiden kehityskohdetta.

Kolme ensimmäistä varttia kaivauduin entistä syvemmälle turvalliseen poterooni. Moderaattori totesi keskustelun jälkeen, että jossakin vaiheessa kaivannostani ei näkynyt edes lippalakkini lippaa. Viimeisen viidentoista minuutin aikani kurkkasin reunan yli ja löin varovasti jopa kättä naapuripoteroon.

Saimme aikaiseksi kaksi hyvin toteuttamiskelpoista ja yhden kehitettävän idean. Lopulta näkemyksemme olivat yllättävänkin lähellä toisiaan. Suurin ero oli sanamuodoissa. Minulle olisi riittänyt päälauseet ja imperatiivi. Vastapuolella sanomista mielestäni hämärrettiin ehdollisilla sivulauseilla ja konditionaalilla.

Kotiin ajaessani ymmärsin, että tämä on ilmiselvää. Edustuksellisesti toimimaan tottunut työntekijäpuoli mietti lauserakenteita niin, että ne ovat ymmärrettävästi välitettävissä eteenpäin. Kaltaiseni markkinaliberaali yrittäjä on vastuussa vain itselleen – tässä ja nyt. Mutta itsekeskeisyyteni sisään on aina rakennettu vastuu myös neuvottelupöydän toisella puolella istuvien hyvinvoinnista. Se ei ole kevyt taakka.

Näyttökuva 2016-9-1 kello 20.08.56

 

Newer Entries