Elämäni ensimmäinen fanijuliste (sorry Alison Moyet)

No Comments

Olimme eilen juhlissa. Pöytäseurueemme keskusteli päivällisen lomassa siitä, millaisia taiteilijoita tai urheilijoita itse kukin on elämänsä varrella fanittanut. Koin itseni hieman ulkopuoliseksi, sillä totesin, että seinälläni ei ole ollut koskaan yhtään popparin tai jalkapalloilijan julistetta. Opiskelijakämpässäni oli Woody Allenin Manhattan-juliste, mutta ei niinkään rakkaudesta elokuvataiteeseen vaan julisteen edulliseen hintaan. En ole koskaan postannut ensimmäistäkään keskuudestamme poistuneen RIP-päivitystä.

Päivällisen jälkeen lavalle kuulutettiin yllätysesiintyjät: Jukka Perko – Mikko Perkola. Juhlakalun toiveesta duo esitti ensimmäistä kertaa koskaan Eppu Normaalin Voi kuinka me sinua kaivataan. Perkon murheellinen saksofoni, Perkolan täyteläinen gamba ja kaipaava laulu. En muista koskaan kuulleeni musiikin ja lyriikan kauniimpaa liittoa.

Jos minulla olisi seinällä tilaa, teippaisin sille Perko/Perkolan. Koska tilaa ja julistetta ei ole, jaan heidän kuvansa virtuaalisella seinälläni. Kuulen tälläkin hetkellä tähtien hyminää. Maailman akselin jyminää.

 

Näyttökuva 2016-5-29 kello 20.05.41

Parempi lentää kuin laulaa

No Comments

Kuulin tänään Suomen Ekonomien organisoimassa LEAN-koulutuksessa aivan hurmaavan uuden termin: johtoryhmän entropia. Termiä tärkeämpää oli oivaltaa sen sisältö. Entropia selittää sen, miksi johtoryhmätyöskentely ei monestikaan onnistu toivotusti. Johtoryhmän päätettäväksi nousee kahdesta syystä asioita, jotka eivät ole jory-tasoisia.

  1. Johtoryhmän jäsenten egoa hivelee ratkaista asioita pääsääntöisesti muiden puolesta.
  2. Johtoryhmän jäsenet eivät halua luopua omasta autonomiastaan, ja käsittelevät siksi  itselleen harmittomia kolmannen osapuolen asioita.

Sen sijaan, että johtoryhmä päättäisi esimerkiksi yrityksen koko henkilöstön vastuullisesta matkustusohjesäännöstä, se takertuu alaistensa työsuhdeautojen hintarajoihin ja soveliaisiin lisävarusteisiin. Itselleen rehellinen jory ei kietoudu lillukanvarsiin.

Entropialla tarkoitetaan informaatiota, jota järjestelmä tuottaa, mutta ei voi hyödyntää. Tai tässä esimerkissä johtoryhmä ei halua soveltaa informaatiota omaan toimintaansa. Entropian väheneminen hälventäisi organisaation epävarmuutta ja epätietoisuutta. Tavoittelemisen arvoista, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Entropian tarkoitushakui- nen vähentäminen tarkoittaisi sitä, että johtoryhmäläisen tulisi elää omien oppiensa mukaan.

Kiinalainen viisaus sanoo: ”Hanhi ei seuraa aurassa johtajaa siksi, miten se laulaa, vaan siksi, miten se lentää.”

 

canada-geese-in-flight

 

 

Kauppa on vain kymmenen askeleen päässä

No Comments

Pekka Seppänen yritti ostaa autoa, mutta myyjiä ei oikein hotsittanut. Hän koeajoi kolme autoa, mutta yksikään myyjä ei soitellut perään finalisoidakseen kauppaa: ”Suomessa on alettu ymmärtää, että markkinointi on tärkeää. Nyt pitäisi ymmärtää vielä se, että myynti on vielä tärkeämpää. Markkinoinnin professoreita on maassamme jokaiselle kuukauden päivälle. Myynnin professoreita on tasan yksi.”

Ei kuitenkaan tarvitse olla professori ymmärtääkseen myynnin tärkeyden. Riittää kun katsoo peiliin ja kohtelee asiakkaita kuten haluaisi itseään kohdeltavan.

Jos omassa näköpiirissäni on potentiaalista kiinnostusta tarjoamilleni palveluille, isken kiinni kuin Rapala haukeen. Myyntiproseduurini on hyvin johdonmukainen.

  1. Kuittaan tarjouspyynnön heti, jotta lähettäjä tietää sen tulleen perille.
  2. Kerron päivämäärän, mihin mennessä virallinen tarjous on valmis.
  3. Vastaan kollegojeni kanssa pyydettyyn tarjoukseen.
  4. Tarjoan aina jotakin ekstraa.
  5. Pyydän audienssin tarjouksen esittämiselle kasvotusten.
  6. Otan vastaan palautteen.
  7. Täydennän tarjousta.
  8. Otan tilauksen vastaan.
  9. Teen kollegoitteni kanssa työn niin hyvin, että
  10. saamme seuraavan tarjouspyynnön;)

Helppoa kuin heinänteko.
Rattlin_Red_Bird

 

 

 

Viestin tiivistäminen terävöittää sisällön

No Comments

Osallistuimme tänään tapaamiseen, jossa potentiaalinen asiakas etsi markkinointiviestinnän kumppania perinteisen kasvottoman Excel-taulukoinnin sijaan neuvottelumenettelyllä. Tilaajan puolen edustajat esittäytyivät ja hankinnoista vastaava sanoi vuorollaan: ”Tässä prosessissa minun tehtäväni on yrittää hoitaa kilpailutus säännönmukaisesti.” Hän piti parin sekunnin tauon ja jatkoi. ”Ei, ei tehtäväni ole YRITTÄÄ hoitaa. Minä HOIDAN kilpailutuksen säännönmukaisesti.”

Eläköön tuo pieni ero!

 

fffff

Suuruuden ekonomia ei aja asiakkaan etua

No Comments

Yrityksen tuotannon kasvaessa keskimääräiset kustannukset laskevat. Edellä kuvattu suuruuden ekonomia pätee bulkkituotemarkkinoilla. Jos yritys valmistaa esimerkiksi leivänpaahtimia, merkittävä osa kustannuksista liittyy paahtimen suunnitteluun, tuotantolinjaston rakentamiseen ja lopputuotteiden markkinoimiseen. On sanomattakin selvää, että yhden yksittäisen paahtimen valmistaminen olisi kohtuuttoman kallista. Jos kuluttajat hyväksyvät uutuustuotteen ja valmistusmäärä kasvaa, yrityksen kiinteät kulut voidaan jakaa kasvaneelle tuotantomäärälle. Tällöin myytävän paahtimen yksikköhinta laskee kilpailukykyisemmäksi.

Suuruuden ekonomia ei päde asiantuntija-ammateissa. Markkinointitoimisto Folkin toimitusjohtaja Tommi Laiho kirjoitti tänään Markkinointi & Mainonnassa tapansa mukaan viisaasti liiketoiminnan muutoksesta. Kiteytettynä Tommi kirjoitti, että menes-  tyvissä yrityksissä johto on koko ajan tekemisissä asiakkaiden kanssa. Kallista ja tehoton-  ta keskijohtoa ei tarvita lainkaan. En voisi olla enempää samaa mieltä. Esimerkiksi omassa työssäni jokainen asiakas on yksilö, joka ansaitsee henkilökohtaista palvelua. Osaamistamme ei voi skaalata eikä ulkoistaa. Meidän tulee elää ajan hermolla. Menes- tyäksemme meidän tulee tuntea omien asiakkaidemme ja heidän asiakkaittensa pulssi.

Bum, bum, bum.

 

client-pulse

 

 

 

Ylellisyys

No Comments

Ranskalainen filosofi Jean Baudrillard nousi maailmanmaineeseen 1970-luvulla kulutusyhteiskuntaan kriittisesti suhtautuvana ajattelijana. Hän korosti sitä tosiasiaa, että korkeammaksi koetun elämänlaadun tavoittelu on tehnyt monista aiemmin kaikkien saavuttamista ja ilmaisista asioista harvinaisuuksia. Aika, tila, puhdas ilma ja hiljaisuus alkoivat olla vaikeasti saavutettavissa jo viisi vuosikymmentä sitten.

Jos joku niin haluaa, hyllyt notkuvat samppanjaa ja merkkilaukkuja. Sen sijaan esimerkiksi hiljaisuuden tavoittaminen on työn takana. Arkena emme pääse yleensä muutamaa metriä kauemmas pärisevistä ja piippaavista päätelaitteista. Autokin antaa tunnin aikana lukemattomia äänisignaaleja. Kodinkoneet, jakeluautot, liiketunnistimet…

Heräsin tänään – kuten aina – 06:55. Avasin takaoven ja kuuntelin hiljaisuuden ääniä. Digitaalinen äänimaailma ymmärsi kerrankin antaa tilaa kyyhkyjen kujerrukselle, Pitkältäsalmelta kuuluvalle sisäperämoottorin putputukselle, sateen ropinalle. Heräävän kaupungin autoliikenteen äänetkin kuuluivat kuin harson läpi. Kaksi ja puoli tuntia ilman ensimmäistäkään häiritsevää ääntä. Priceless. Kuka keksi piippauksen?

Näyttökuva 2016-5-14 kello 9.31.36

 

 

Parhaat käytännöt käytännössä

No Comments

Olen saanut olla urani varrella mukana tuhansissa presentaatioissa. Mitä olen niistä oppinut? Tässä seitsemän havaitsemaani parasta käytäntöä.

Luo välitön ilmipiiri

Ensitunnelma määrää presentaation kulun. Vastapuoli pitää virittää oikealle taajuudelle. Asiantuntijuus ei tarkoita ylimielisyyttä. Presentoijan ei koskaan pidä kätkeytyä jargonin, värivalojen ja prosessikuvausten taakse.

Johdata nopeasti aiheeseen

Sinut on usein pyydetty esittämään oman tiimisi ratkaisu asiakkaan asettamaan haasteeseen. Asiakkaan aikaa ja ymmärrystä pitää osata arvostaa. Katse kannattaa pitää pallossa. Spekulointi kannattaa jättää jälkipeleihin jos sinnekään.

Älä takerru teorioihin

Moni presentaatio jää pyörimään loputtomaan teoriaviidakkoon. Vastapuoli kyllä yleensä itsekin tietää, mitä pitää tehdä teoriassa. KAIKKI haluavat käytännön ratkaisuja. Miksi kuvailla, miltä joku näyttää, kuulostaa ja tuntuu, jos voit nostaa esimerkin pöydälle?

Anna suunnittelijoiden kertoa

Presentaation suunnittelija on AINA sen paras esittelijä. Virkavuodet, esimiesasema tai sukupuoli eivät saa koskaan ajaa asialle omistautuneisuuden yli. Suunnittelutiimi tietää itse parhaiten, miksi se on päätynyt ehdottamaansa ratkaisuun.

Keittiön tervehdys

Asiakas usein pyytää pääruokaa. Pyytämättä tarjoiltu amuse bouche virittää ruokahalun. Kannattaa tarjota myös jälkiruoka. Ei niitä ole pakko syödä, mutta ei niiden tarjoamisesta koskaan ole haittaakaan. Tyrkyttäminen on aina huonoa käytöstä.

Anna heille tilaa

Presentaatio vie esittäjän usein mennessään. Hevosia kannattaa kuitenkin yrittää hillitä. Anna yleisöllesi mahdollisuus kommentoida. Pyydä palautetta. Kuuntele sitä. Kirjaa se ylös. Spontaani palaute on vilpittömintä ja siksi rakentavinta.

It ain’t over till the fat lady sings

Kaikki presentaatiot eivät hyvästäkään valmistautumisesta huolimatta lähde lentoon. Peli ei ole pelattu, vaikka videotykki olisi jo sammutettu. Kun kilpailijat syöksyvät jo seuraavaan presentaatioon, voittaja täydentää edellistä saamansa palautteen pohjalta.

 

lcd-projector

Kolme äitiä

No Comments

Olen saanut seurata läheltä kolmenlaista äitiyttä. Se on opettanut paljon. Kaiken.

Isänäitini eli lapsen silmin vimmaisesti. Helppoa hänen ikäluokkansa naisten elämä ei ollut. Sotaleskeys, pikkupoikien yksihuoltajuus, uusi avioliitto, uudet lapset, uusi leskeys. Tuntui, että hän oli saanut vastoinkäymisistä energiaa. Hän eli 90-vuotiaaksi sairastamatta edes flunssaa. Muistan, miten hän ei vanhanakaan käyttänyt sukkia edes talvipakkasilla. Hän oli auttamaton hätyri. Perunat olivat aina raakoja, kun hän ei malttanut keittää niitä kypsäksi. Haravointi oli turhaa, koska myyrillekin piti olla ruokaa. Hän tapetoi vanhana mummona olohuoneensa. Yksi vuota oli ylösalaisin. ”Mitä väliä”, hän sanoi, ”lyödään siihen taulu päälle.” Hänellä oli tarmoa osallistua yhteisten asioiden hoitoon. Hän yli elokuvamaisella tavalla hyvin erikoinen. Muistan kun hän varmasti pitkälti yli 80-vuotiaana keskusteli veljensä kanssa siitä, että heidän vanhemmillaan ei vieläkään ole hautakiveä. ”Ei niin”, molemmat nauroivat vesi silmissä, ”se oli sinun tehtäväsi hankkia”, kummankin osoittaessa sormella toistaan. Israeliin toiviomatkalle lähtiessään hän nauroi, ettei kai matkasta nyt haittaakaan ole, jos Jumala kuitenkin on olemassa. Olen perinyt häneltä suuren osan luonteestani.

Oma äitini on kaikkea muuta. Eilen kävimme vanhempieni luona äitienpäivätervehdyk- sellä. Puutarha on viimeistä piirtoa myöden täydellinen. Myyrillä ei ole syötävää. 70-luvun funkkista edustava kotitalomme on kuin pakasta vedetty. Kaikki on loistokunnossa. Maali ei hilseile, rikkaruohot eivät rehota, villakoirat eivät löydä elintilaa. Jos ei tietäisi kuka talossa asuu, ei aavistaisi siellä asuvan yli 80-vuotias pariskunta. Sitä ei ymmärtäisi edes keittokirja- ja levyhyllyä plaratessaan. Ei ruoka- tai kahvipöytään istuessaan. Äitini teki työuransa pankkivirkailijana. Hän oli työssään paras mahdollinen. Hänellä on yksi poikkeuksellisen arvokas luonteenpiirre: Hän ei koskaan – ei koskaan – arvostele ketään hänen ulkonäkönsä, sukutaustansa, syntymävammansa tai minkään ulkoisen perusteella. Hän kohtelee kaikkia tapaamiaan ihmisiä samalla tavalla. Hän on hyvin oikeudenmukai- nen. Hän on antanut minulle parhaan mahdollisen mallin suhtautua lähimmäisiini.

Olen asunut reilut 25 vuotta lasteni äidin kanssa. Hänellä on valtavan tuuheat hiukset. Se on jotenkin enne, sillä minun mieleeni ne tuovat leijonanemon (vaikkakin tiedän, että se tuuheaharjainen jellona onkin uros;) Vaimoni on ollut lapsilleni unelmaäiti: tasapainoinen, värikäs, ahkera. Hän uskaltaa ottaa kontaktia, vaikka onkin hyvin tunteellinen. Hän on aina jaksanut kannustaa poikiamme ja silloin harvoin, kun rakkautemme hedelmät nuorena töppäilivät, ensin hän hoiti ongelman, sitten keskusteli siitä. Hän ei koskaan hermostu keskellä kriisiä. En voi olla ihailematta hänen kriisinhallintakykyjään. Hienointa on ollut huomata hänen äitiytensä suuruus. Kun pojat ovat jo vuosia seurustelleet ihanien tyttöjen kanssa, hän ei ole koskaan ollut hetkeäkään mustasukkainen omista pojistaan. Hän ei ole koskaan opettanut miniöitään. Hänellä on terve itsetunto eikä hänen tarvitse koskaan korostaa sitä muiden kustannuksella. Hän on viisas ja kaunis. Hän on paras äiti lapsilleni.

 

Näyttökuva 2016-5-8 kello 8.44.23

Turvasatama

No Comments

Kaikki muuttuu. Ei entiselleen mikään jää. Not.

Kävin aamulla nostamassa kesäkalusteet terassillemme. Oranssi päivänvarjomme on nähnyt parhaat puolensa jo muutaman vuosi sitten, mutta sen kauhtunut väri on mielestämme täydellinen kontrasti sitä taustoittavan seinän syvän vihreälle. Kaivonkannen päällä talvetkesät seisovaan betoniruukkuun on aina istutettu iso laventeli. Nyt niitä ei vielä ollut taimimyymälässä. Jouduin tyytymään hortensiaan. Jotenkin vierastan sitä.

Minua pidetään kovinkin luovana ihmisenä. Siksi on itsellenikin yllättävää, miten tapojeni orja olen. Herään joka aamu tarkalleen samaan aikaan. Tarkistan aina ensitöikseni WhatsAppin ja työmeilin. Kontrollifriikin tulee aina olla perheen ja työn tilannekuvakartalla. Vasta sitten päivitän uutisvirran sosiaalisesta mediasta. Menen nukkumaan melkein aina samaan aikaan. Herään aikaisin, minua väsyttää aikaisin. Tarkistan ennen nukkumaanmenoa uutiset, työmeilin ja WhatsAppin. Tässä järjestyksessä. Nukun hyvin, kun tiedän, että ennen valojen sammuttamista olen tehnyt kaiken tarpeellisen.

Maailman muutosvauhti tuntuu vain kiihtyvän. Olen huomannut, että ihmiset ja yhteisötkin arvostavat muutoksen keskellä entistä enemmän jatkuvuutta. Ei ole mielikuvituksettomuutta istuttaa ruukkuun joka kevät laventelia. Se on jatkuvuutta. Se on turvaa. Tekniikka kehittyy nopeammin kuin ihmismieli. Jatkuvan muutoksen keskellä ihminen tarvitsee turvasatamia.

Vaihdan ensi viikolla hortensian laventeliin.

 

Näyttökuva 2016-5-5 kello 19.52.58