Maunula

No Comments

Olen aina ollut kiinnostunut vähän kaikesta, mutta en erityisesti mistään tietystä. Onkin aika luontevaa, että minusta tuli mainosmies. Olisi minusta voinut tullut toimittajakin. Vähän tulikin. Tai kirjailija. Se on (vielä) toteutumaton unelma. Yksi asia johtaa toiseen. Päivän alkaessa en tiedä mihin se päättyy.

Tänään luin iltapäivälehdestä Waltari-yhtyeestä tutun Kärtsy Hatakan uudesta Maunula-sooloalbumista. Ymmärsin tunnistavani Hatakan henkilöhahmon, mutta en hahmottanut, millaista musiikkia Waltari tekee. Siksi päätin kuunnella iltapäivän bändin tuotantoa. Se yllätti minut sekä soundeillaan että sarkastisilla sanoituksillaan. Hatakan tuore soololevy on tehty kunnianosoitukseksi edesmenneelle maunulalaiselle Flatus-bändille. En osannut sijoittaa Maunulaa Helsingin kartalle. Nimi on tuttu jostakin tienviitasta. Pian huomasin syventyneeni tunniksi hurmaavan vauva.fi:n Maunula-keskusteluketjuihin.

Mielenkiintoista oli, että Hatakan levy oli saanut tukea Maunula-seuralta. Wikipedian mukaan Maunula oli aikanaan tunnettu ongelmalähiönä, jonka kautta kovat huumeet rantautuivat Suomeen. Nyt entisen ongelmalähiön kaupunginosaseura turvaa osaltaan kulttuurihistorian siirtymistä jälkipolville. Luultavasti 70-80-luvun narkit ovat kuivilla, sillä levyn tuottamiseen oli kerätty myös joukkorahoitusta. Maailma muuttuu. Eikä aina laisinkaan huonompaan suuntaan.

 

22945873

Viikon uutiset – ja niiden taustat

No Comments

The Voice of Finland sai viidennellä tuotantokaudellaan mielestäni ensimmäisen voittajan, jolla on mahdollisuus nousta todelliseksi tähdeksi. Onnea, Suvi Åkerlund. Näin netissä jonkun iltapäivälehden videohaastattelun, jossa toimittajan ensimmäinen kysymys oli: ”Miltä nyt tuntuu.” Kaisa Mäkäräinen ehdotti jossakin haastattelussa, että urheilijalle annettaisiin vartin rauha maalintulon jälkeen. Kun syke huitelee kahtasataa ja viimeisen pystypaikan kolme pummia v***ttaa, on vaikea antaa analyyttistä vastausta syväluotaavaan kysymykseen: ”Mikä meni pieleen?” Viihde- ja urheilumaailma ovat oma lukunsa. Talouselämä ei juurikaan jää näistä paljoa jälkeen. Pörssiyhtiöiden tulostiedot- teissa musta maalataan valkeaksi sanankäänteillä, joiden mitäänsanomattomuudesta moni ammattipoliitikkokin olisi kateellinen. Mitä julkisesti noteeratut yhtiöt voisivatkaan sanoa? Retoriikka on kanteiden pelossa huolella muotoiltu liukkaaksi ja vaikeasti tartuttavaksi.

Silti joskus kaipaisin mahdollisuutta vastata omalta osaltani, miten suoritimme esimerkiksi viime viikolla. Kiitos kysymästä. Vuonna 1999 perustamani markkinointiviestintätoimisto on noussut eilen julkistetussa mainetutkimuksessa jo seitsemänneksi. Saimme omalta osaltamme viime viikolla tilatut työt valmiiksi ajallaan ja laadukkaasti. Teimme myös pari isoa tarjousta, joihin olimme tavattoman tyytyväisiä. Työkaverit olivat terveinä. Naurettiin paljon. Olin tavattoman väsynyt työviikon päätyttyä. Kotona söimme maukasta kalkkunaa ja katsottiin televisiota. Pojilla ja heidän tyttöystä- villään tuntuu olevan kaikki kohdillaan. Hyvin nukutun yön jälkeen käydään tänään tapaamassa vanhempia Satakunnassa. Huomenna sataa, ei kannata pestä autoa. Tullaan yöksi kotiin. Oma sänky. Huomenna kait laitetaan haudutettua lihapataa. Kukahan ehtii syömään? Seuraavan parin viikon aikana taitaa olla yksi ei-matkapäivä. Seisova ilma on tunkkaista. Vierivä kivi ei sammaloidu. Maalit eivät tule, ne on tehtävä. Latteuksia. Totuuksia. Elämää.

MM-Maine-2016-logo

Vuoden paras päivä

No Comments

Friisilän koulun Pikkuyrittäjät olivat tänään vierailulla toimistossamme. Pikkuyrittäjät on valtakunnallinen alakoululaisille suunnattu 18 tunnin opinto-ohjelma, jonka tarkoituksena on tutustuttaa lapset yrittäjyyteen.

Maamme tulevaisuus on valoisa. Meillä ei ole ennen ollut yhtä innostuneita ja työstämme kiinnostuneita vieraita. Lapsilla oli hyviä kysymyksiä – eikä niiden joukossa ollut yhtään tyhmää. Hauskinta oli, kun he kysyivät, että saammeko olla joka päivä töissä niin hienossa talossa. Ja voiko Logomon käytävillä tulla oikeasti vastaan vaikka Michael Monroe? Onko teillä aina karkkia pöydillä?

Kun työkaverimme Tiina sanoi, että hän tuli meille ensimmäistä kertaa 14-vuotiaana TET-harjoittelijaksi, lapset laskivat, että heidän ei tarvitse odottaa enää kuin reilut pari vuotta ennen kuin he saavat hakea töihin.

Ylpeys nuorista vieraista tarttui isäntiin viimeistään silloin, kun he huusivat ovelta poislähtiessään: ”Tää oli vuoden paras päivä!”

Niin olikin.

 

Näyttökuva 2016-4-21 kello 19.00.20

Lasten vanhemmat olivat antaneet kuvausluvan.

Itseohjautuva työyhteisö

No Comments

Toimistollamme eletään elämän ruuhkavuosia. Töitä todellakin on kiitettävästi. Uusia supermielenkiintoisia tarjouksia satelee. Kollegat voittavat arvostettuja palkintoja. Kaikki on enemmän kuin hyvin. Kiire ei ole kirosana.

Erityisesti minua ilahduttaa yhteen hitsautuneen ja toinen toistaan arvostavan organisaatiomme itseohjautuvuus. Kun on kiire, työkaveria kuunnellaan tarkemmalla korvalla. Apua tarjotaan pyytämättä. Musiikki soi hiljemmin. Sisäiset palaverit on ajettu minimiin: Kommunikaatio suoritetaan tehokkaasti työpisteissä, ei suljettujen ovien takana. Keskittyneisyyden aistii kaikkialla.

Paineen alla syntyy timantteja. Se pätee niin asiakastöihin kuin työyhteisöihin.

 

çocuklara-ve-gençlere-yönelik-sosyal-hizmetler-2

Meidän lapsemme on loistava laulaja!

1 Comment

Mielestäni vanhemmat, jotka uskottelevat sävelkorvattoman lapsensa osaavan laulaa, tekevät karhunpalveluksen. Jos vanhemmat eivät tohdi kertoa totuutta, joku muu kyllä kehtaa. Illuusion yllättävä puhkeaminen on monelle lapselle tai aikuiselle ylitsekäymätön paikka.

Olin tänään koko päivän tapaamassa yrittäjiä KasvuOpen-tapahtumassa. Ihan kohtalaisesti ne vetivät. Tänä vuonna en nähnyt kenessäkään tarkemmin tapaamassani kansainvälistä potentiaalia, mutta oikein kelvollista perusyrittämistä. Kehotin heitä pelkistämään viestiään ja unohtamaan turhan vaatimattomuuden.

Yhdelle minun piti rehellisyyden nimissä sanoa, että hän vetää totaalisesti nuotin vierestä. Uskon, että hän kunnioitti näkemystäni. Vaikka tänään näkemäni liikeidea ei todennäköisesti menesty, osoitti suurta rohkeutta altistaa elämäntyönsä muiden arvostelulle. Ilman rohkeutta ei ole yrittäjyyttä.
ExlcALGJ

Suoria sanoja vai ruskeita kieliä?

No Comments

Voisin kuvitella, että jos tehtäisiin tutkimus (taatusti tätä on kysyttykin, mutta en tähän hätään löytänyt), niin valtaosa vastaajista sanoisi arvostavansa suorasanaisia ja avoimia työkavereita. Paitsi niissä tapauksissa, joissa suorasanaisuus kohdistuisi vastaajaan itseensä. Silloin suorat sanat vaihdettaisiin mielellään ruskeaan kieleen.

Työskentelen verrattain hektisellä toimialalla. Aikataulut ovat tiukat ja työn laadun arvioiminen on pitkälle subjektiivista. Työkaverit ovat luovia ja asiakkaat hanakoita antamaan palautetta. Mielipiteiden vaihto on monesti värikästä. Olen oppinut puolustamaan ideoitani ja työkavereitani. Argumentointini on usein painokasta ja suoraviivaista.

En tunne jääkiekkojoukkueiden ryhmädynamiikkaa. Siksi joskus ihmetyttää, kun pelin ratkaisuhetkillä valmentaja HUUTAA aikuisille miehille kitapurje lepattaen. Kai ne pelaajat nyt muutenkin ymmärtävät, että voittaakseen pitää tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja. Mutta toisaalta työelämässä ja kahden pojan isäni olen oppinut, että joskus pitää alleviivata.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että terve työyhteisö kestää tunteenpurkaukset. Se kestää ne niin kauan kuin kohtelu on tasapuolista kaikkia kohtaan ja painokkaat sanat ajavat yhteistä etua. Uskon olevani tyypillinen organisaation jäsen. Kestän jotenkin sen, että minulle esitetyt järkiperusteet petetään. Mutta jos minun tunteisiini vedotaan vilpillisesti, en osaa antaa anteeksi.

 

donald-trump

Itseluottamuksen oikea taso

No Comments

Kymmenisen vuotta sitten olin työkavereiden kanssa lounaalla, kun kuulin selkäni takaa naapuriloosista itsevarman konttorikonekauppiaan kertovan kaverilleen, miten hän menee ruuan jälkeen myymään uuden tulostimen mainostoimiston vetäjälle, joka ei tunne tekniikkaa. Viikon helpoin kauppa, hän sanoi. Hetken älämölöä kuunneltuani tajusin yltiöpäistä itsevarmuutta ja ylimielisyyttä huokuvan myyntireiskan puhuvan minusta.

Tunnin päästä ääni sermin takaa sai kasvot. Reiskan hymy hyytyi hivenen, kun kauppa jäi syntymättä ja bonukset saamatta.

Vahva itsevarmuus on edellytys myynnin onnistumiselle. Anteeksipyytelemällä ja nöyristelyllä kauppoja ei klousata. Liika on kuitenkin aina liikaa. Antiikin Kreikassa liiallinen itsevarmuus – hybris – oli rikos yhteiskuntaa kohtaan. Tämän päivän työelämässä hybris on rikos asiakkaita ja kollegoja kohtaan.

Jos janan toisessa ääripäässä on liiallinen itsevarmuus, toisessa lienee nöyryys. Psykologi Pelin Kesebirin mukaan nöyryys on kyky hyväksyä omat rajansa ja asettaa oma persoona paikalleen ympäröivässä maailmassa. Se on tärkeä kyky jokaiselle myyntityötä tekevälle. Se on tärkeä kyky jokaiselle tiimityötä tekevälle.

Toivottavasti lukija ei pidä kirjoittajaa ylimielisenä, jos taas kerran käytän esimerkkinä omaa onnistumistani. Olin pääsiäisen jälkeen hiihtolomalla Norjassa. Ennen lomaa yksi tekemäni tarjous jäi asiakkaan kiireiden vuoksi roikkumaan. Tuolihississä istuessa oli aina 7-8 minuuttia aikaa yrittää tavoittaa kiireistä asiakasta. Hän oli hyvin kiireinen yrityksensä rakennustöiden parissa ja pyysi minua soittamaan seuraavana aamuna kello 7:30, jolloin hänellä olisi rauha puhua matkalla töihin. Norjassa kello olisi puoli seitsemän. Herätyskello soimaan värinällä klo 6:15 ja käytävään puhumaan, jottei vaimo herää. Asiakkaan työmaalla osoittautui olevan pienoinen kriisi ja hän pyysi josko voisin soittaa seuraavana päivä samaan aikaan uudelleen. Näin tein. Kauppa ei syntynyt vielä silloinkaan, mutta viime viikolla vihdoin saimme työt käyntiin.

Olisin voinut jättää yhteydenpidon lomaviikkoni ajaksi, mutta olisin ollut silloin ylimielinen tarjousta pyytänyttä asiakasta ja sen tekemiseen osallistuneita kollegojani kohtaan. Olisin ollut ylimielinen itseäni kohtaan. Mutta mikä tärkeintä: Olisin voinut pari viikkoa sitten nukkua kahtena aamuna tunnin-puolitoista pidempään, mutta mitä olisin oppinut siitä. Ja kaikkein raadollisimmillaan: mitä niistä parista tunnista olisi voinut laskuttaa?

 

Näyttökuva 2016-4-10 kello 9.45.55

Oppirahat

No Comments

Liike-elämä eroaa kilpaurheilusta yhdessä keskeisessä asiassa. Urheilussa toiseksi tullut saa hopeaa, ammattilaisurheilussa myös yleensä puolet voittajan palkintorahoista. Liike-elämän kisoissa vain voittajat muistetaan. Kakkossijoista voi oppia, mutta oppirahoilla ei makseta palkkoja.

Kollegani ihmettelevät joskus vimmaisuuttani. Olen hyvin suoraviivainen. Lykin niin kauan kuin loppusuoraa on jäljellä. Maaliviivalla kurotan. Aina ei voi voittaa, mutta kisa ei ole osallistumisen arvoinen, jollei ole valmis kaatumaan maaliviivan jälkeen tiedottomuuden rajamailla.

Voittaminen on työelämässä toiseksi parasta, mitä tiedän. Parasta on voittaa yhdessä.

 

Näyttökuva 2016-4-6 kello 19.57.03

Enemmän plussaa kuin miinusta

1 Comment

Kollegani sanoi minua tänään negatiiviseksi. Annan hänelle anteeksi, sillä hän ei tiedä, mistä puhuu. Sattumoisin tunnen itseni paremmin. En ole tuskin koskaan negatiivinen. Olen miltei aina positiivinen ja sen vastapainoksi – teatraalisen vihainen. Negatiivisuus syö energiaa, sopiva kiukku luo sitä.

Olen koko työurani ollut vastuussa paitsi omastani, myös lukemattomien työkavereitteni ja heidän perheittensä hyvinvoinnista. Se on hyvin raskasta työtä. Se on myös hyvin palkitsevaa työtä. Minulle ei ole työurallani kertynyt omaisuutta Panamaan sijoitettavaksi. Mutta olen saanut paljon tärkeämpää. Ympärilläni on kymmeniä lojaaleita asiakkaita ja työkavereita. Heistä huolimatta koen joskus tavattoman yksinäisiä hetkiä. En ole silloinkaan negatiivinen. En ole tosin positiivinen enkä vihainenkaan. Koen silloin kaiken alleen peittävää surua.

Muistan tämän päivän kaltaisen surullisen päivän kymmenen vuoden takaa. Kuulin silloin radiosta Johanna Kurkelan kauniin Sun särkyä anna mä en –kappaleen. Se lohdutti. Sen verran suomalaisen schlagerin fanittaminen aikamiestä nolostutti, että kävin ostamassa Kurkelan levyn laitakaupungilta.

Tälläkin päivällä on kuitenkin kultainen reunus. Teimme asiakkaallemme työn, jonka nähdessään hän sanoi, että ”tämä on niin ihana, että alan itkeä”. Silmät kostuivat palautteen ansiosta molemmilla puolilla pöytää. Jäimme tänäänkin plussan puolelle.

shutterstock_97127393_hyonteiset_perhoset_p

Asiakas on aina vaikeassa

No Comments

Kotonani oleva laajakaistaliittymä alkoi viikonloppuna kaatuilla vartin välein. Se teki samoin pari kuukautta sitten, kunnes pimeni kokonaan. Soitin silloin operaattorin tekniseen tukeen, jossa yllätyksekseni sanottiin, että liittymä on katkaistu maksamattoman laskun vuoksi. Soitin operaattorin laskutukseen, jossa todettiin kaikkien maksujen olevan hoidettu ajallaan. Liittymä avattiin. Tein aiheettomasta katkaisemisesta reklamaation, johon sainkin vastauksen dynaamisesti – kuudessa viikossa.

Näyttökuva 2016-4-4 kello 19.08.20Jiihaa!

Tänään soitin pätkivän verkkoyhteyden vuoksi taas operaattorin laskussa mainittuun asiakaspalvelunumeroon. Riemastuttavan pariminuuttisen kyllä/ei-puheohjauksen jälkeen minua pyydettiin näppäilemään asiakasnumero. Tein sen. Tämän jälkeen minut yhdistettiin asiakaspalvelijalle.

Asiakaspalvelija: ”Mikä on asiakasnumeronne?”

Minä: ”Juurihan näpyttelin sen ohjeen mukaisesti.”

Asiakaspalvelija: ”Ennakkovalinnassa annetut tiedot eivät tulee näkyviin tähän päättellemme.”

Minä: ”Miksi ne pitää sitten näpyttää?”

Asiakaspalvelija: ”Tuohon en osaa vastata.”

Annan suullisesti uudelleen asiakasnumeroni.

Asiakaspalvelija: ”Asiakasnumerolla ei löydy liittymää”

Minä: ”Auttaisiko yksilöintitietonumero?”

Asiakaspalvelija: ”Mikä sellainen on?”

Minä: ”En tiedä, mutta sellainen numero on tässä laskussanne:”

Asiakaspalvelija: ”Olisko henkilötunnus tai y-tunnus?

Minä: ”On kyllä.”

Annan tunnuksen.

Asiakaspalvelija: ”Olette soittanut väärään numeroon, teidän olisi pitänyt henkilöasiakaspalveluun. Miten osasitte soittaa tähän numeroon?”

Minä: ”Vain tämä numero oli laskussa.”

Asiakaspalvelja: ”No ei hätää, voin yhdistää henkilöasiakaspalveluun, siellä ei ole ruuhkaa.”

Puhelu katkeaa. Tottakai operaattorin sisäinen puhelu katkeaa!

Aloitin puheohjaus-näpyttely-keskustelusirkuksen uudelleen henkilöasiakkaiden asiakastuessa. Tätä seuranneen parin-kolmen minuutin kireähkön keskustelun jälkeen:

Tekninen tuki: ”Teemme tästä vikailmoituksen. Teihin ollaan yhteydessä 1-5 työpäivän kuluessa.”

Olen toiveikas, koska iltapäivällä sain operaattorilta vakuuttavan tekstiviestin:

 

Näyttökuva 2016-4-4 kello 19.09.31

Older Entries