Onko itsekkyydellä rajoja?

11 Comments

Suomen talous mataa monetta vuottaan pohjamudissa. Sen nostamiseksi yritetään solmia yhteiskuntasopimusta. Hallitus antaa työmarkkinajärjestöille valtuudet tehdä ehdotuksen. Ne pääsevätkin sopimukseen. Hallitus iloitsee. Työntekijäjärjestöt – PAM ja AKT tietenkin etunenässä – äänestävät omaa neuvottelutulostaan vastaan. Epäonnistumisesta syytetään hallitusta. Mitäpä muutakaan.

Luin jostakin uutisesta, että PAMin jäsenet eivät suostu tekemään yhteiskuntasopimuksen edellyttämää 24 lisätyötuntia vuodessa. PAMin hallintobyrokraatit tosin nyt vastustivat myös kaupan aukioloaikojen vapauttamista, vaikka jäsenistö otti sen vastaan ilolla. 24 tuntia vuodessa on kaksi tuntia kuukaudessa. Kuusi minuuttia vapaa-aikaa tänään on tärkeämpää kuin turvatumpi työpaikka huomenna. Keskivertosuomalaisella kuusi minuuttia päivässä kuluu nenän kaivamiseen tai hissin odottamiseen.

AAAAAAAAAARGH!

Otetaan toiseen vaakakuppiin lähempään tarkasteluun lisätyöminuutteja vieroksuvat työntekijät työllistävä yrittäjä. Hän perustaa yrityksen. Hän tekee yrityksen alkuvuodet kahta vuoroa. 70-80 viikkotuntia on enemmän sääntö kuin poikkeus. Lomat ovat tuttuja vain iltapäivälehtien lomasääennusteista. Hän tekee työtä rakkaudesta työhönsä. Pitkät päivät tuottavat tulosta. Yritys kasvaa. Hänellä on mahdollisuus palkata ulkopuolisia työntekijöitä. Yrittäjä toivoo pääsevänsä helpommalla, mutta sitten tulee influenssakausi ja työntekijät sairastavat. Yrittäjä ei sairasta, koska hän tuuraa sairauslomalaisia. Tai jos sairastaa, hän tuuraa kipeänä, koska monessa suhteessa lainsuojattomalla yrittäjällä on sairastaessaan omavastuuaika. Influenssa-aalto laantuu sopivasti juuri ennen hiihtolomakautta. Hiihtolomasta yrittäjä nauttii lähinnä edustajiensa välityksellä. Lomakaudella työt kasaantuvat. Ruuhkaa puretaan ylitöillä, joista kertyy vapaita ja liukumia – kyllä – ei yrittäjälle vaan työntekijöille.

Yrittäjän näkökulmasta 24 vuotuisesta lisätyötunnista riitely tuntuu uskomattomalta. Se tuntuu järkyttävän itsekkäältä. Muutama poikkeus meistä yrittäjistä ansaitsee kohtalaisen paljon. Valtaosa vähemmän kuin keskiverto palkkatyöntekijä. Ja tehtyä työtuntia kohden laskettuna keskivertoyrittäjän palkka on kohtuuttomasti Sari Sairaanhoitajaa tai Pertti Pamilaista alempi. Jos yrittäjät olisivat yhtä itsekkäitä kuin nyt yhteiskuntasopimuksesta luistavat palkansaajaliitot, Suomi menettäisi yhdessä yössä satoja tuhansia työpaikkoja.

Miettikää sitä.

picking-nose

CTA vs CTL

No Comments

Minulle on kerrottu, että yritysblogin kirjoittamisen tulee olla tavoitteellista. Postausten perimmäinen tarkoitus on jalostaa lukijat asiakkaiksi. Mitä enemmän bloggaamisen avulla sivustolle saadaan houkuteltua liikennettä, sitä enemmän tarjoutuu mahdollisuuksia konvertoida liidit asiakkaiksi. Liidit voi tunnistaa vain, jos yhteydenotto on tehty mahdolliseksi. Yhteydenotto mahdollistetaan Call-to-Action –painikkeilla, jotka tarjoavat lukijalle mahdollisuuden esimerkiksi ladata lisää informaatiota.

Olen aikoja sitten lopettanut yritysblogeihin kirjoittamisen. Kirjoitan nykyisin vain yksityisenä ihmisenä. Kirjoittamiseni ei ole tavoitteellista. Lukijani eivät ole minulle liidejä. En integroi teksteihini CTA-linkkejä.

Tunnustan. Nyt välitän lukijoilleni itsestäni liian hyveellistä kuvaa. Toki kirjoittamisellani on tavoite. Valehtelisin, jos väittäisin, etten haluaisi lukijoitteni rakastavan minua. Kaikkiin kirjoituksiini on sisäänrakennettu CTL-ulottuvuus. Call-to-Love. Uskon markkinoinnissa perinteisen AIDA-mallin sijasta paljon yksinkertaisempaan LA-malliin. Love > Action. Se on jokaisen kestävän suhteen perusta.
red-button-big

Meissä itsekeskeisissä ihmisissä on etunsa

No Comments

Meistä kerätään joka päivä mittaamattomasti tietoa. Kerätyn tiedon pohjalta meitä profiloidaan automaattisesti. Se nyt vielä on ihan jees, jos tietokone tekee päätelmät. Ongelmissa olemme silloin, kun päätelmiä tekee siihen kykenemätön ihminen. Tai vaikka hän olisi kykeneväinenkin, hän saattaa tehdä päätelmänsä väärien tietojen perusteella. Mutu, asenteet ja kuulopuhe muuttuvat faktaksi. Se on no-no.

Olen 50-vuotias, mutta ei minua silti houkuta Dressmannin itsesiliävät paidat tai polyesterineuleet, vaikka joku kone minut tuntuu niin profiloineen. En tarvitse edes lukulaseja, vaikka niitä minulle kovasti tyrkytetään. Spämmääjille tiedoksi, että ikä on vain numero. Minä näen vielä pienetkin numerot. Kuulen hiljaisemmatkin signaalit. Ei mulle tarvi huutaa!

Meitä pyydetään säännöllisin väliajoin osallistumaan kyselyihin. Olisiko sinulla hetki aikaa? Meiltä kysytään operaattorin palveluista, autohuollon onnistumisesta, hotellikokemuksista, työtyytyväisyydestä. En koskaan vastaa yhteenkään anonyymiin kyselyyn. Olen niin itsekeskeinen ihminen, että annan arvioni ja kommenttini aina omalla nimelläni. Aina. Minut löytää Tripadvisorista, Twitteristä ja keskustelupalstoilta vain ja ainoastaan omalla nimelläni. Nimeni on Juuso Enala. Avoimuus on mielestäni reilua kanssaihmisiäni kohtaan. Minun mielipiteeni ovat tunnistettavasti minun mielipiteitäni.

On se ihme, että silti joku tekee päätelmiä minusta muiden ihmisten vastausten ja mielipiteiden pohjalta. Tosin lohduttaudun sillä, että se ei ole minun ongelmani. Se on hänen ongelmansa, joka tosin satuttaa enemmän minua kuin häntä.

9147780628510

 

 

Newer Entries