Kansantansseja ja perinnesoittimia

No Comments

Asioita pitää aina välillä suhteuttaa. Suomen taloudella ei mene hyvin. Mutta ei mennyt kiirastorstaina hyvin minullakaan. Olin ruokaostoksilla etsimässä aineksia lankalauantain taboulehiin. Siihen tarvitaan minttua. Yrttihyllyssä oli tarjolla tavallisen mintun lisäksi vahvaa minttua ja aasialaista minttua. Mies elämänsä ruuhkavuosissa kohtasi valinnan vaikeuden. Se oli hetki ennen kuin piti päättää nostaako kärryihin Pellegrinonsa muovi- vai lasipulloissa.

Muistan ajan, kun salaatti oli kiinankaalia (lausuttiin kiinankaalta). Yrttejä oli neljää lajia. Persiljaa ja tilliä. Tuoreena ja nahistuneena. Vesi tuli hanasta. Muistan ajan, kun 98 % vastaajista olisi arvellut taboulehin olevan todennäköisemmin kansantanssi tai perinnesoitin kuin pääsiäisruoka. Ei vanhoissa hyvissä ajoissa ollut mitään nykyhetkeä paremmin. Nyt on paremmin. Vaihtoehtoja ja tietoa vain oli tarjolla ymmärrettävä määrä. Kaikki olennainen tieto mahtui kuusisosaiseen tietosanakirjasarjaan. Arjen ja juhlan eläminen oli ehkä yksinkertaisempaa. Vaikea kuvitella, että yksikään 50-vuotias mies kirjoitti parikymmentä vuotta sitten päiväkirjaa pääsiäisyrttiensä valitsemisesta. Ja vielä harvempi kopioi päiväkirjansa sivuja ja postitti luettavaksi ystävilleen.

Nyt laitan kattilan tulille ja pilkon mintun. Sen tavallisen.

 

riga1_02

Mitä Tommy Lee Jonesin olisi pitänyt sanoa

No Comments

Luen paljon kaunokirjallisuutta. En ole kovinkaan valikoiva lukija. Jotkut kirjat ostan kannen perusteella. Niin tein viime viikolla John Williamsin Butcher´s Crossingin kohdalla. Kirjailijan ensimmäinen suomennos Stoner oli pysähdyttävä lukukokemus. En muista millainen kansi siinä oli.

Ihailen hyvien romaanien kaunista kieltä. En osaa analysoida, mikä tekee jostakin kirjasta toista paremman. Upeimmatkaan lauserakenteet eivät minuun tartu. En ole tissi- enkä peppumies. Olen lukija, jolle sisältö on muotoa tärkeämpi. Olen suomen kieltä lipova liskomies. Kirjoittajana olen luullakseni aikalailla samanlainen; erilainen.

Voisin kyllä kirjoittaa romaanin. Tarinoita on kerättynä valmiiksi monenkin romaanin verran. Minulla on kiusallisen tarkka muisti. Romaanini olisi tyylillisesti jostakin Karl Ove Knausgårdin ja Peter Sandströmin välimailta. Kertoisin tarinoita omasta elämästäni tai siitä läheltä. Rakas ystäväni Maria Hattunen olisi minun ikioma harrihaanpääni, luottokustannustoimittaja.

Romaani on kaltaiseltani touhupepulta aika paljon vaadittu. Ydinosaamiseni on sairaalasarjojen ja perhedraamojen viimeisten kahden minuutin monologeissa. Katsoin eilen jotain kohtalaisen tyhjänpäistä amerikkalaista elokuvaa, jossa pääosassa olivat takuuvarmat Meryl Streep ja Tommy Lee Jones. En muista, miten filmi loppui, koska liikutuin merkittävästi omasta versiostani. Kirjoitin mielessäni Leen suuhun sanat, jotka olisin itse halunnut sanoa.

Miksi omat ajatukset on monesti helpompi kirjoittaa jonkun toisen nimiin?

 

9200000011326277

Vastakkainasettelu on myös business-mahdollisuus

No Comments

Rasismi on mieletöntä. Jokainen meistä on muukalainen toisaalla. Minun valkoisessa ruudussani musta on muukalainen. Vain yksi siirto ja osat vaihtuvat. Elämä ei kuitenkaan ole peliä. Voittaakseen ei tarvitse kaataa toista.

Mustavalkoinen maailmankuva on houkuttava. Ääripäät keräävät huomion. Rasistit huutavat yhtä, suvakit toista. Kilpahuuto kerää huomiota. Jalkapallohuliganismi kerää monesti enemmän huomiota kuin ottelu itsessään. En ollut koskaan törmännyt Orklan mainokseen, jossa nuori suomalaisnainen kertoo ruokamaustaan. Koska mainoksen Josephineksi oli valittu tummaihoinen näyttelijä, se oli luonnollisesti syöttö lapaan vähälahjaisille hommafoorumilaisille. Ja yllätysyllätys, pian joissain sisäsiittoisilla keskustelupalstoilla puhdasveriset suomalaiset uhkasivatkin norjalaista Orklaa ostoboikotilla. Ja aivan oikeutetusti, mutta myös täysin ennustettavasti, vastuullinen yritys tuomitsi rasistien toiminnan. Ja taas yhtä odotetusti suvakit jakoivat somessa viljalti Orklan upeaa elettä.

En olisi itse osannut suunnitella ilmaisen julkisuuden hankkimista paremmin. Kolikon kääntöpuoli on se, että kampanjan varjolla myös rasistit saivat lisää himoitsemaansa näkyvyyttä. Sekä rasismi että business voittivat. Suvaitsevuus hävisi.

 

p1389369934-3

Huipputyypit

No Comments

Tänään on tasa-arvon päivä.

Olen työskennellyt aina organisaatiossa, jossa jokaisen mielipide on yhtä arvokas. Sukupuoli, ikä, virkavuodet, puoluekanta, uskonnollinen vakaumus tai rotu eivät ole koskaan olleet rajoitteita. Päinvastoin. Mitä moniäänisempi tiimimme on, sitä todennäköisemmin se onnistuu.

Tasa-arvon päivänäkin pitää muistaa, että vaikka olemme tasa-arvoisia, olemme erilaisia. Naiset laulavat keskimäärin miehiä heleämmällä äänellä. Sekakuorossa tarvitaan molempia. Skaalan ääripäät tukevat keskitien puurtajia ja syrjään vetäytyneitä. Moniäänisyys on kaunista, kunhan muistamme laulaa samoista nuoteista. Yhteinen sävel antaa mahdollisuuden myös sooloiluun.

Eilenkin oli tasa-arvon päivä. Silloin vedettiin oikein lippu salkoon sen kunniaksi. Huomenna juhlat on juhlittu ja koittaa arki ilman liputusta. Juhlapuheet on taas aika jalkauttaa työssä ja kotona. Tasa-arvo ei kuitenkaan saa olla tasapäistämistä vaan entistä korkeampien huippujen tavoittelemista.

 

ItWasNeverADress

Opi tuntemaan asiakkaasi

No Comments

Olin tänään niin riemastunut, kun törmäsin netissä ZEFin videopostaukseen, jossa Alexandria Pankkiiriliikkeen markkinointi- ja viestintäjohtaja Anssi Huisman kertoo heidän käyttämästään myyntitapaamista edeltävästä profilointikyselystä.

Niin yksinkertaista. Siksi niin nerokasta.

En ole koskaan ymmärtänyt kylmiä myyntikäyntejä. Olen halveksinut niitä. Jos asiakas ei tunne sinua, energiasi menee tapaamisessa oman tunnettuutesi/uskottavuutesi rakentamiseen. Et ehdi kuunnella asiakasta omalta ääneltäsi. Jos puolestaan et tunne asiakasta, energiasi menee sen liiketoiminnan ja tarpeiden ymmärtämiseen. Et ehdi esitellä omaa osaamistasi. Kummassakin tapauksessa tapaaminen jää torsoksi.

Myynnin onnistumiseen on vain kaksi tietä:

  1. Ostajan pitää haluta ostaa sinulta. Sinun pitää osata lämmittää hänet ennen tapaamista olemalla kiinnostava.
  2. Sinun pitää tuntea asiakas ennalta niin hyvin, että tunnistat asiat, missä pystyt olemaan aidosti avuksi.

Neuvon pysymään konttorilla, sen sijaan, että lähtisit kylmään asiakastapaamiseen ilman kunnon taustatöitä. Jos sinulla ei ole aikaa perehtyä paria työpäivää ennalta potentiaaliseen asiakkaaseen, unohda se ja keskity sen sijaan olemassaoleviin asiakkaisiisi. Se on palvelus kaikille.

 

Näyttökuva 2016-3-17 kello 19.20.01

 

 

Keskiverron yläpuolella

No Comments

Kävelin tänään palaveriin pitkin Mannerheimintietä. Olin vartin etuajassa. Poikkesin yllättävällä luppoajallani Diesel Storeen katsomaan uutta hupparia.

Tilanne eskaloitui välittömästi.

Kaupassa myyjänä työskentelevä kiusallisen kuohkeahiuksinen nuorimies tervehti minua sisään tullessani vilpittömän iloisesti. Pysähdyin katsomaan paria tuotetta tarkemmin. Puolihuolimattomasti asiakaspalvelija kävi presentoimassa niiden tyylin 70-lukulaisen taustan. Ajauduin hupparirekille. Löysin juuri sellaisen casualin hupparin, jota tajusin etsineeni.

Ja kas, hän oli sielläkin. Myyjä esitteli minulle ihan perustuotteena näyttäytyneen paidan todellisena löytönä. Hän ihasteli, miten hienoa työtä mallimestari oli tehnyt hupparia suunnitellessaan. Hän näytti minulle lukuisia tyylikkäitä yksityiskohtia. Ja totta. Huppari nousi hetkessä keskiverron yläpuolelle. Päätin ostaa sen.

Matkalla kassalle hän kysyi, että enkö olekin kanta-asiakas. Hän sanoi muistavansa minut. Voi olla, että hän sanoo niin kaikille asiakkaille, mutta toimi. Hän kysyi nimeäni ja etsi tietoni kanta-asiakasjärjestelmästä. Tietokone oli hieman epäergonomisesti tiskin alla. Kun hän löysi nimeni tietokannasta, hän nosti katseensa ja huudahti hauskan riemastuneena: ”Moi, Juuso Enala.”

Hän teki kaiken oikein. Lisäksi hän teki päivästäni paremman.
00SFF5_00SUI_900_F

Ei nälkäinen tiedä, miten kylläisen on paha olla

1 Comment

Keskusliikkeet ovat kilvan halpuuttaneet ruuan hintoja. Joku on brändännyt halpuuttamisen jopa reiluuttamiseksi. Luonnonvarakeskuksen ja Tilastokeskuksen faktojen perusteella kysyn, että miten reiluuttaminen meni niin kuin omasta mielestä. Esimerkiksi suomalaisille rakkaan ruisleivän kohdalla kaupan ja teollisuuden osuus nousi vuodessa 4 %, kun taas tuottajahinta laski 8 %. Ruisleivän kuluttajahinta nousi vuoden aikana 3%, vaikka halpuuttaminen. Ymmärrän hyvin traktorimarssille lähteneiden viljelijöiden kokeman epäoikeudenmukaisuuden.

735130_10153398473545849_1739214493979517312_n

Samaan aikaan toisaalla. Vahvasti alisuorittava opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen pyysi professori Roope Uusitaloa selvittämään korkeakouluopiskelijoiden opintotuen uudistamisen vaihtoehtoja. Kun selvitys valmistus, leikkauksia ja juustohöylää Uusitalolta oli tarjolla. Ullatus, ullatus. Samainen professori esiintyi 22.2. Kauppalehdessä seuraavanlaisella aivopierulla

“Jos opiskelija nostaa nykysääntöjen mukaisen maksimimäärän (400€/kk) opintolainaa ja valmistuu viidessä vuodessa, opintolainan määräksi tulee korkoineen reilut 18 000 euroa. Määräajassa valmistuva saa lainasta 6 200 euroa opintolainahyvitystä. Käytännössä Kela maksaa opiskelijan puolesta kolmanneksen opintolainasta. Jos lainan korko on kaksi prosenttia, ja opiskelija alkaa lyhentää lainaa vuoden kuluttua valmistumisesta ja maksaa sen takaisin kymmenessä vuodessa, lainan efektiiviseksi koroksi tulee Uusitalon mukaan –3,5 prosenttia. Työssä käyvien opiskelijoidenkin kannattaisi Uusitalon mukaan ottaa opintolainaa. Jos nostaa opintolainaa viiden vuoden ajan maksimimäärän, piilottaa rahat nollakorolla patjan alle ja valmistuu ajallaan, saa tuon saman 6 200 euron lainahyvityksen. Jos sitten heti valmistuttuaan maksaa lainan korkoineen takaisin, jää patjan alle silti vielä melkein 6 000 euroa.”

Professori Uusitalo, jos haluaa valmistua tavoiteajassa, aikaa ei riitä työntekoon, vaan opintolaina kuluu elinkustannuksiin. Lainasta ei riitä patjan alle. Suosittelisin professorille oman elämän hankkimista. Ja jos – kuten minusta tuntuu – se on liian myöhäistä, olisi syytä tutustua edes opiskelijoiden elämään.

Ja sitten vielä. Hallitus ajaa Suomeen kilpailukykyloikkaa. Ylensyöneet keski-ikäiset eivät vain suostu tinkimään palkoistaan, eivät myöskään tekemään samalla palkalla muutamaa päiväminuuttia enempää töitä. Monelle 7-9 viikon vuosilomat ovat saavutettu etu, josta ei tingitä. Koska ei tarvitse. Onhan meillä viljelijät ja opiskelijat.

Monia keskiajan lentäviä lauseita on pantu Martti Lutherin suuhun. ”Jos tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu, istuttaisin omenapuun” ei ehkä ole Lutherilta peräisin. Varmaa on, että sitä ei ole kuultu työmarkkinapomojen suusta. Heidän puheestaan ei edes saisi selvää, sillä he ahmivat parasta aikaa myös opiskelijoiden ja viljelijöiden omenoita.

 

image-20141218-31037-i7djb8

Poistuvatko ongelmat, jos niistä ei puhuta?

No Comments

Kreetalainen mytologia kertoo Daidaloksesta ja hänen pojastaan Ikaroksesta. Paetakseen kuningas Minoksen vankilasta neuvokas isä suunnitteli itselleen ja pojalleen siivet vahasta ja sulista. Isä varoitti poikaansa lentämään kultaista keskitietä auringon kuumuuden ja meren pärskeiden välillä. Teini ei luonnollisestikaan kuunnellut isäänsä vaan lensi liian lähelle aurinkoa, jonka kuumuus sulatti hänen siipensä. Ikaros syöksyi mereen.

Lentäminen on nykyisin antiikin aikoja vaikeampaa. Tekniikka kehittyy, mutta ilmatila kaventuu. Viime päivät ovat opettaneet, että ääripäiden väliin mahtuminen ei ole itsestään selvyys.

Sara Chafak oli vieraillut Amerikassa ja Radio SuomiPop leikkasi hänen haastattelunsa niin, että Chafak vaikutti unohtaneen suomen kielen kolmessa viikossa. Media leimasi sinänsä hauskaa haastattelua peukuttaneet kiusaajiksi.

Sxl Smith tunnusti kuvanneensa arveluttavia kotivideoita. Toistaiseksi syytöntä Smithiä puolustaneet leimattiin hulluiksi suvakeiksi.

Hese-Salmela vaati YLEn ohjelmasarjassa suomalaisille lisää työtunteja. PAMin edustaja vastasi, että mitä Salmela jeesustelee, kun ei itse tarjoa riittävästi töitä edes oman konserninsa pätkätyöläisille. Juupas eipäs –keskustelu eskaloitui ja johti Hesen ilmoitukseen, että hän vetäytyy julkisesta keskustelusta.

Arvostelemme poliitikkoja siitä, että he puhuvat, mutta eivät sano mitään. Kannustammeko toisiamme muunlaiseen käyttäytymiseen?

wings1

 

Kaikki lähtee tarinasta

No Comments

Väline ei ole ratkaisu. Sisältö on.

Yritys uudistaa verkkosivujaan. Usein keskeinen lähtökohta on uusitun sivuston responsiivisuus. Sisällön tulee mukautua mihin tahansa päätelaitteeseen. Älypuhelinta, pädiä tai läppäriä käytetään monesti eri käyttöyhteyksissä, siksi käyttäjäkokemuksen ymmärtäminen on tärkeää. Sitäkin tärkeämpää on ymmärtää sisällön ajankohtaisuus ja kiinnostavuus. Tulevaa pettymystä voi siirtää piilottamalla mitäänsanomaton sisältö trendikkäisiin kuoriin. Mitä koreampi pääsiäismuna, sitä kitkerämpi suklaa.

Jorma Uotinen on kiteyttänyt: ”Hyvä on hyvää kaikkialla, paska on paskaa Pariisissakin.” Erno Paasilinna puolestaan: ”Kirjailijaksi ei synnytä. On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija”.

Kaikki lähtee tarinasta. Ainutlaatuinen tarina kestää dramatisoinnin. Vasta sitten on aika sovittaa se halutulle näyttämölle.

 

6957236_Six Easter eggs with coloured packaging 2

Mitä on yliyrittäminen?

No Comments

Suomen mäkikotkien lento ei kanna. Valmentaja sanoi, että harjoituksissa lentää, mutta kilpailuissa ei. Yliyrittäminen pilaa kisasuorituksen.

Miten voi yrittää liikaa?

Toki olen joskus itsekin heikkoina hetkinäni miettinyt, näyttäytyykö tekemiseni muiden silmissä liioitteluna. Olen määritellyt itselleni pysyväissäännön: Mikään, mikä on itselle luontevaa, ei ole liikaa.

Työkaverini kertoi lounaalla opiskelijatyttärestään, joka sai kesätöitä käymällä mahdollisten työnantajien luona. Ei persoonatonta meiliä, ei kiireistä puhelua, ei pinoon hautautuvaa snailmailia. Näiden sijasta rohkeasti Retu-kengät jalkaan, töppöstä toisen eteen ja vanhan liiton face-to-face –kohtaaminen työnantajan kanssa. Toimi!

Oman toimeni ohessa myyn paljon tiimimme tekemiä suunnittelutöitä. Soitan ja sovin tapaamisen. Menen/menemme paikalle. Esittelen idean. Pyydän ja saan palautetta. Päätöstä ei heti kuulu. Täydennän tarjoustamme. Mietin, miten siitä saisi vielä paremman. Seuraan kilpailijakenttää, otan kantaa muutoksiin ja mahdollisuuksiin. Pidän yhteyttä. Uskon, että se on oikea tapa toimia, sillä se on minulle luontainen. Sellaisen kumppanin minusta saisi, jos valinta osuu kohdalleni/kohdallemme. Asiakkaan kuuluu tietää luonteestani sekin, mikä ei selviä Business-Tinderissä. Jos hän valitsee kumppanikseen minut, jatkan liikesuhteessamme samaa (yli-)innokasta yhteydenpitoa. Tieto ja menestys kasvavat vain jakamalla.

Ei ole yliyrittämistä, jos kertoo kumppanilleen kaiken sen, mikä on omasta mielestä tärkeää.

 

EDDIE_2463584b

Older Entries