#nofilter

No Comments

Vuosia ennen Instagramia ja sen filttereitä tein nojatuolimatkoja kauas maailmalle. Käsissäni kuluivat kiiltävälle paperille printatut tiiliskivimäiset matkaesitteet. Vaikka tiesin, että Tjäreborgin kuvissa oli käytetty muita enemmän värikynää, silti sen lomakohteet näyttivät suomalaisia kilpailijoita houkuttelevimmilta. Esitteen houkuttelemana lähdimme joskus opiskeluvuosina Santorinille. Olihan siellä kaunista, mutta esitteessä meren turkoosi ja auringonlaskun oranssi olivat totuuttakin syvemmät. Kun seuraava Kreikan-matkakuume iski, Tjäreborgin esite tuli taas haettua R-kioskilta. Miesmuisti oli lyhyt.

Nokian Renkaat on optioiden sokeuttamien johtajiensa rahanhimossa lähettänyt lehtien rengastesteihin vuosia renkaita, joita ei kaupasta saa. Se on anteeksiantamatonta. Surullisinta on kuitenkin se, että kohu tuskin vaikuttaa yhtiön renkaiden menekkiin. Yritysdoping ei juuri ero urheilusta. Kestävyysurheilussa ei voi menestyä ilman dopingia, uskotaan. Saman totuuden (=vääryyden) koetaan pätevän liike-elämässä. Suomalaisella henkilöautolla ajetaan keskimäärin 16.000 kilometriä vuodessa. Siitä kait vajaat puolet talvirenkailla. Yksi rengaskerta kestää noin 30.000 kilometriä, joten uusi setti ostetaan keskimäärin neljän vuoden välein. Tässä kvartaalissa vain joka kuudestoista asiakas vaihtaa renkaita. Siis ei hätää. Ensi kvartaalissa on uudet kohut.

Itse työskentelen vain markkinointiviestinnän parissa, mutta törmään dopingiin täälläkin. Asiakkaamme kilpailuttavat potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Valintakriteerit on ennalta määritellyt, mutta silti monesti valitaan kumppani, joka on tarjonnut jotakin täysin epärealistista ja jopa toteuttamiskelvotonta. Kilpailuttaja haluaa nähdä oman brändinsä värit totuutta syvempinä. Eihän asiakkaat sitä kuitenkaan huomaa. Tai huomaavat ne, mutta eivät ne mitään muista.

Suodattavathan ne omat selfietkin filttereiden läpi. Ovatko arki ja totuus liian harmaita?

 

Landscape-Turquoise-Sea-View_0

 

 

Nopeammin. Korkeammalle. Sinnikkäämmin.

No Comments

Työelämä on kestävyyslaji.

Kerroin työkavereilleni, että viikon päästä tapaan potentiaalisen asiakkaan. Sanoin uskovani, että nyt yhteistyöhön on hyvät mahdollisuudet. Kuulin lievää hymähtelyä.

Déjà-vu.

Tiedän, että kyseisen asiakkaan kohdalla olen sanonut näin ennenkin. Viime vuonna. Edellisvuonna. Uskon vilpittömästi, että nyt on vihdoin oikea hetki. Elämme aikaa, jolloin tavoitteet asetetaan helposti epärealistisen korkealle. Kaiken lisäksi nämä tavoitteet pitää saavuttaa epärealistisen nopeasti. Tulos tai ulos –mentaliteetti saa monet turvautumaan dopingiin.

Vaikka olen verrattain impulsiivinen luonne, työelämässä uskon rauhalliseen etenemiseen. Uuden asiakkaan vakuuttamiseen menee helposti vuosi tai kaksi. Nykyisen asiakkaan luottamusta ei voiteta juhlapuheilla tai prosessikaavioilla vaan pitkäjänteisellä, luottamuksellisella yhteistyöllä.

Tällä viikolla olemme saaneet oikeutettua kritiikkiä sekä nykyiseltä että potentiaaliselta asiakkaalta. Aluksi kritiikki harmittaa, sitten se ilahduttaa. Palaute on aina mahdollisuus oppia. Kaksi hyppyä on mennyt tällä viikolla yliastutuksi. Olemme nyt siirtäneet askelmerkkiä ja yritämme uudelleen. Tiedän, että palautteen antajat huomaavat, että olemme ottaneet opiksi. Olemme luottavaisia. Silti seuraava hyppy jännittää. Mutta siihen ei kannata edes lähteä, jollei usko sen onnistuvan.

 

Näyttökuva 2016-2-25 kello 19.48.53

 

 

Wittgenstein Kupittaalla

No Comments

Lööpit kirkuvat usein karmivista inhimillisistä tragedioista. Olemme tuudittautuneet siihen, että ne ovat kuin nälänhätä tai maanjäristys. Ei sellaista voi tapahtua Suomessa.

Miksi kuitenkin tunnen perustuksieni tärisevän?

Suomessa tapahtuu raiskauksia, korruptiota ja polttopulloiskuja. Meillä tapahtuu puolustuskyvyttömien pahoinpitelyjä ja heitteillejättöjä. Olen järkyttyneenä seurannut Kupittaan sairaalan suljetun G1-osaston inhimillistä tragediaa. Se on järkyttänyt uskoani suomalaiseen yhteiskuntaan.

Virheitä tapahtuu kaikille. Mutta tuskin muistan aikaa, jolloin olisin kohdannut yhteiskunnassamme Kupittaan kaltaista järjestäytynyttä pahuutta. Uutisten mukaan suljetun osaston henkilökunnan pahuus oli kollektiivista ja suunnitelmallista. Pahan akseli savusti ulos hyvän. Esimiehet olivat selvillä ongelmista, mutta vaikenivat niistä. On mahdollista, että niitä yritettiin korjata häveliäisyyssyistä omin neuvoin. Jälkikäteen kaikki näyttäytyy hulluutena.

Ylivaltaansa potilaiden tuhoksi käyttäneet ovat lukeneet Wittgensteininsa vain itselleen soveltuvin osin: Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen. Filosofi ei tarkoittanut, että ihmisyydestä pitäisi vaieta. Päinvastoin. Jos lukee Wittgensteinia enemmän, ymmärtää hänen tarkoittaneen, että minkä ylipäänsä voi sanoa, se pitää sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava. Tässä on vissi ero.

Hienoa, että vihdoin joku uskalsi sanoa ääneen sen, mitä piti sanoa. Ja hienoa, että Turun Sanomat tarttui aiheeseen ja teki siitä kiihkottoman, hyvin taustoitetun jutun. Pahuuden edessä ei pidä alistua. Sitä vastaan on taisteltava. Jos näet, että läheiselläsi ei ole siihen voimia, se on sinun tehtäväsi.

 

 

 

 

 

 

 

Käpy salpausselän alla

No Comments

Mikko Niskanen onnistui vangitsemaan itseään nuoremman sukupolven tuntoja erinomaisesti tasan viisikymmentä vuotta sitten, kun hän ohjasi kulttimaineeseen nousseen elokuvansa Käpy selän alla. Taitava ohjaaja antoi nuorille näyttelijöille vapauden improvisoida kohtauksia ja keskittyi taltiomaan nuorten luontevaa dialogia. Näyttelijöitä 15 vuotta vanhempi ohjaaja onnistui häivyttämään sukupolvien välisen kuilun. Elokuva sai ansaitusti kuusi Jussi-patsasta.

Katsoin eilen ja tänään Salpausselän kisoja ihan ammatillisesta näkökulmasta. Tapahtuman järjestäjät ovat onnistuneet rakentamaan kisojen ja nuoren polven katsojien väliin Berliinin muurin. Maastohiihto on viime vuosina onnistuttu piilottamaan tavallisilta katsojilta maksumuurin taakse. Vain hurahtaneimmat maksavat hiihdon katsomisesta. Maksukanavilla kilpailevat uudet urheilijat ovat  jääneet suurelle yleisölle tuntemattomiksi. Veikkaan, että katugallupeissa suomalaishiihtäjistä osattaisiin spontaanisti nimetä lähinnä kuuluisa Hemohes-sukupolvi. Joku uusikin hiihtäjä siellä tänään näkyi kilpailevan, mutta kovin oli synkkää esiintyminen median edessä, kun heitä haastateltiin ynnä muut -sijoitusten taustoista. Poikkeuksena Riitta-Liisa Roponen (täyttää kohta 37 vuotta), jonka hymy valaisi koko ruudun. Kiitos, Ritu.

Kun maastohiihto sitten kerran vuodessa pääsee YLEn kanaville, kohokkaan latistaa Hannu-Pekka ”Hoopi” Hännisen Unesco-suojeluarvon ansaitseva, luomu-unilääkkeeseen verrattava selostus. Tapio Suominen ja Virpi Sarasvuo olivat totutun asiantuntevia. Studiossa Kaj Kunnas keskittyi muistelemaan jotain vuoden 1978 kulta-aikoja. Hohhoijaa. Järjestävää organisaatiota edustaneet studiovieraat syyttivät (epä)suorasti potentiaalisia lipunostajia, kun eivät ole ymmärtäneet tulla katsomoihin, vaikka liput on oikein asiakaslähtöisesti paketoitu. Katsoin ensi vuoden MM-kisojen lippupaketteja. Jos tämä (ks. kuvakaappaus alla) ei motivoi ostamaan, niin mikä sitten;) Ja tosiaan en löytänyt hintoja kuin pdf:nä neljän klikin takaa. Helppoa kuin säästölipun ostaminen VR:ltä.

 

Näyttökuva 2016-2-21 kello 18.34.34

Sateentekijöitä ja luottopakkeja

No Comments

AVAlla näkyy alkavan uusi tositeeveesarja: Suomen ihanimmat häät. Ihan kiva. Hääpäivä on tärkeä, mutta kuitenkin vain päivä muiden joukossa. Elämä on toisaalla. Häiden sijasta minua kiinnostaisi tutustua Suomen ihanimpaan parisuhteeseen. Tai ei minua muiden arki jaksa kiinnostaa. Kunhan osaisi edes itse elää hyvää elämää.

Sama juhlan ihannointi on vallalla työelämässä: Kauppakelloja soitetaan. Uutta asiakasta juhlitaan kuohuvalla tai kermakakulla. Harvemmin juhlistetaan sitä, että asiakkuus on kestänyt kymmenen vuotta. Uutta työntekijää juhlitaan monessa organisaatiossa sateentekijänä. Oman ruutunsa vuosai moitteettomasti hoitanut luottopakki on saavutettu etu.

Kukaan tai mikään meistä ei ole saavutettu etu. Jokaista suhdetta on arvostettava. Jokaista suhdetta on hoidettava. Kokeile vaikka nyt, jos sinulla on siihen mahdollisuus.bakery011-600x600

 

 

Taikapölyä viivan alla

No Comments

Kesko on valinnut Hasan & Partnersin rakentamaan uutta K-identiteettiä. Erinomainen valinta. Toimisto tekee jo nyt erinomaista työtä Valiolle, Veikkaukselle, DNA:lle ja Tallinkille. En epäile hetkeäkään, etteikö Keskosta tulisi osa tätä menestysketjua.

Hasan & Partners Groupin korkealle arvostamani toimitusjohtaja Eka Ruola kertoo olevansa ylpeä siitä, että toimisto ”saa ripotella taikapölyä kaikkien tunteman K-kirjaimen päälle”. Hyvin kiteytetty tuokin.

Uskoisin olevani yksi maan parhaista markkinoinnin strategeista. En ole kuitenkaan Ekan ja partnereiden kaltainen suurten mäkien tähti. Kovasta yrityksestä huolimatta olen jäänyt vähemmän tunnetuksi yhdistetyn huippumieheksi: Osaan yhdistää markkinoinnin ja myynnin voittavaksi kokonaisuudeksi. Kohderyhmäni on kuitenkin kaikille näkyvää kuluttajamainontaa kapeampi. Teen osaavien kollegojeni kanssa valtaosan työajastani töitä B-to-B –sektorille. Työmme tulokset näkyvät median sijaan viivan alla. On innostavaa saada ripotella taikapölyä sinne, missä sen tulokset ovat maineen sijasta mitattavissa myös euroissa.

 

sales-NOT-marketing

 

 

 

 

 

 

Kunpa he muistaisivat, mitä sanon

No Comments

Markkinointi ja Mainonta kirjoitti perjantaina, että digitalisaation myötä markkinoijat pyrkivät vähentämään riippuvuuttaan ostetusta mediasta ja sen sijaan rakentavat omia medioitaan. Keskeytysmarkkinoinnista siirrytään inbound-markkinointiin.

Advance B2B:n toimitusjohtaja Mikko Seppä antaa kolme ohjetta onnistuneen inbound-markkinoinnin toteuttamiseksi:

  1. Markkinoijan on tunnettava ostajat hyvin, jotta osataan luoda heille arvokasta sisältöä. Ostajat opitaan tuntemaan analytiikalla.
  1. Toiseksi markkinoijan tulee tunteja millaisia henkilöitä ovat yrityksen nykyiset ja potentiaaliset asiakkaat. Pitää tyypittää ostajapersoonat.
  1. Kolmanneksi markkinoinnin automaation tulee tarjota oikeanlaista sisältöä, oikeaan aikaan, oikeille ihmisille ja oikeassa kanavassa.

Anteeksi vain, Mikko, mutta olipa harvinaisen tyhjänpäiväisiä ohjeita. Luultavasti esimerkiksi Vaeltajankauppa.fi on noudattanut näitä ohjeita, luulee tuntevansa minut ja lähestyy minua sosiaalisessa mediassa aggressiivisesti seuraavanlaisella viestillä:

Näyttökuva 2016-2-14 kello 19.04.14

Ei voisi Talvikas-saappaiden myyjällä enemmän mennä kohderyhmätuntemus vikaan.

On ihan sama, mikä on markkinoinnin tekniikka/kanava, muistisääntö menestykseen on helppo: kohtaa, kuuntele ja keskustele. 

Ja mikä tärkeintä: ole muistettava. Markkinoinnin automaatio ei ole uusi Nokia. Mutta oikein käytettynä se on hyvä lisä asiakkaistaan välittävän markkinoijan työkalupakkiin.

parkanon_talvikas_22025_musta

Great Place to Visit

No Comments

Great Place to Work® Finland julkisti tällä viikolla 14. kerran Suomen parhaat työpaikat. Pienten yritysten sarjan voitti ZEF Oy.

Sydän. 

Omassa ammatissani olen vieraillut sadoissa yrityksissä. Moni yritys voi olla hyvä paikka tehdä töitä. Parhaissa on mukava käydä vierailemassa. ZEF on parhaista parhain. Olen tehnyt ZEFin kanssa rakkaudellista yhteistyötä vuosien varrella, mutta joka kerta heidän toimistoon sisään astuessani olen hämmästynyt zefiläisten osoittamasta lämminhenkisyydestä. Se ei voi olla opeteltua. Se on aitoa. Se on tavoittelemisen arvoista.

Onnea ja kiitos, ZEF.

heart

Eihän tätä kehtaa edes ääneen sanoa

No Comments

Minulla on kestävien perslihasten lisäksi puolivaikea luonnevika.

Etelä-Euroopassa ihmiset ovat aina arvostaneet ruokaa. Rengasvalmistaja Michelin oivalsi sen jo vuonna 1900, jolloin koko Ranskassa oli vain 3000 autoa ja niistä 95 % Pariisissa. Rengasyhtiö julkisti oppaan, missä oli vinkkejä maan parhaista ruokapaikoista. Perimmäisenä tarkoituksena oli hyvän syyn varjolla saada ihmiset liikkumaan pääkaupungin ulkopuolella, jotta renkaat kuluisivat ja Michelin voisi myydä uudet.

Minäkin pidän hyvästä ruuasta, mutta harvoin ajan tunteja tuoreimmankaan ahvenfileen perässä. Työn perässä ajan. Ajoin eilen, ajoin tänään, ajan huomenna. Tänään en ehtinyt edes syödä, mutta onneksi ajattelevainen kollegani jätti autoon pussinpohjan tuoreita kinuskitoffeita. En tarvinnut ruokaa. Sain energiaa siitä, että molemmat asiakkaat sanoivat meidän tehneen hyvää työtä. Palaute ja motivoituneet työkaverit antoivat virtaa.

Vali vali on nykyisin uusi kiitollisuus. Kaikkea pitää kritisoida. Jotenkin tuntuu, että näinä aikoina ei edes kehtaa tunnustaa pitävänsä työstään.

 

estrellas-michelin-barcelona

Odotukset eivät täyttyneet

No Comments

Ihminen tai organisaatio ei kehity, jollei se tunnusta tosiasioita.

Viime lauantaina Maikkarin primetimessa sai ensiesityksen massiivisesti puffattu viihdeuutuus Saturday Night Live. Kanavajohtaja Jaana Pesonen oli tyytyväinen 600.000 katsojaan: ”Kyllä, odotukset ovat täyttyneet.”

En usko.

Jos kanava on tottunut ohjelmapaikalla miljoonan katsojalukuihin, 40 %:n alisuorittaminen ei voi täyttää odotuksia. Tai jos täyttää, odotukset on asetettu väärin.

En voi ymmärtää myöskään sitä, että puolisot eroavat ystävinä. En sitä, että kilpailun häviäminen olikin tiimille hyvä oppimisprosessi. Tai että työpaikkaa vaihtanut työkaveri sietikin mennä. Tai että oli hyvä, että vanha asiakkuus loppui, sillä se avasi ovia uusille.

Sanokaa minua vimmaiseksi tai miksi haluatte, mutta minun odotukseni eivät täyty helpolla. Ja silloin, kun ne eivät täyty, sen näkee naamasta. En edes yritä peitellä pettymystäni. Pettymykset ovat minulle bensaa liekkeihin. Ne motivoivat yrittämään uudelleen. Kunnes odotukset täyttyvät. Aina ne eivät täyty koskaan. Taidot eivät riitä. Mutta eivät taidot kerry, jollei niitä edes yritä kehittää jatkuvasti.

 

2000px-Saturday_Night_Live.svg

 

Older Entries