Oma häpeä

No Comments

En syö sianlihaa. Paitsi pari kertaa vuodessa maksamakkaraa ja joskus harvoin siipaleen pekonia. En syö mitään maan alla kasvanutta. Paitsi parsaa. En syö kaalia, paitsi punaista. En syö omenia enkä päärynöitä. En varsinkaan päärynöitä. Enkä banaaneja. Kahvi ei houkuta, eikä tee. Kaakao joskus. Pepsi Max usein, mutta mieluiten 2 litran PET-pullosta tai 0,33:n tölkistä. Tomaatit maistuvat leivän päällä, mutta ne pitää leikata niin päin, että kanta on ensin leikattu pois. Paahdetun leivän päälle en laita koskaan juustoa. Sushi on herkkua, mutta kirjolohi ei käy eikä tilapia. En juo koskaan maitoa, paitsi joskus harvoin peltimukista. Suklaa – varsinkin tumma – on namnam, mutta ei koskaan jäätelössä. Kaprikset ovat hyviä, mutta eivät koskaan liemessä. Kuivatut ja suolatut kyllä. Lemoncurdia ja sinappia syön suoraan purkista. Sinapin tosin pitää olla Johnny´sin karkeaa. Punaviinietikan tuoksu ja maku huumaavat minut. Samoin punasipulin maku. Paprikoista pilkon monesti moniväristä hakkelusta ja syön sellaisenaan. Onnistun lisäämään miltei kaikkiin ruokiin voimakasta unkarilaista paprikaa ja/tai mangocurrya. Timjami sopii kaikkeen. Noukin sitä omasta pihasta ympäri vuoden. Timjami ei saa olla koskaan kuivattua.

Kun joskus kysytään, onko minulla jotain ruokarajoitteita, vastaan aina, että ei. Ei ole muiden tehtävä tanssia minun oikukkaan pillini mukaan. Jos tarjolla on jotain, mitä en syö, en syö. Kyllä pöydästä tai lautaselta aina on jotain syötävää löytynyt. Jos ei löydy, se on minun häpeäni.

 

w590_726048-punakaali

Newer Entries