Historia selittää. Tulevaisuus opettaa.

No Comments

Suomessa syntyy vuosittain noin 60.000 lasta. Tänäänkin siis syntyy reilut 160 uutta suomalaista. Tervetuloa! Parhaillaankin synnytyksissä avustaa lukuisia kätilöitä. Suomen Kätilöliittoon kuuluu 4000 jäsentä. Jäseneksi voi liittyä kätilötutkinnon suorittanut tai sitä suorittava henkilö.

Syyskuun puolivälissä A-Studiossa kätilöistä kaksi – Nina Heinikoski ja Raakel Shapcott – kertoivat työstään ja siitä, miten Juha Sipilän hallituksen kaavailema kilpailukykypaketti vaikuttaisi lisien menetysten kautta heidän palkkaansa. Hallitus perui eilen ylityö- ja sunnuntailisien leikkaukset ja päätti säätää lain lomarahoista ja niiden leikkauksista. Seuraaviksi kätilöt aikovat taistella pitkien lomiensa puolesta.

Suomeen syntyy vuodessa yrityksiä puolet vähemmän kuin lapsia: noin 30.000 eli 80 päivässä. Uusista yrityksistä Suomessakin merkittävä osa on maahanmuuttajien perustamia. He tulevat tänne rakentamaan parempaa tulevaisuutta itselleen ja läheisilleen. Samalla he rakentavat sitä meille muille suomalaisille.

Sanotaan, että maahanmuuttajat tulevat ja vievät meidän naiset. Ja työt. Nyt ne vievät myös meidän yritykset;) Mutta tulee muistaa, että suuri osa Suomen suurimmista yrityksistä oli maahanmuuttajien perustamia jo 1800- ja 1900-luvuilla. Vuosisadassa tai kahdessa ne ovat muuttuneet meidän yhteiseksi omaisuudeksemme. Niin käy tälläkin kertaa meillä ja muualla. Steve Jobs oli syyrialaisen Abdulfattah Jandalin poika.

Yrittäjät ovat olleet tänään tuohtuneita hallituksen uudesta pakkolaista, joka nostaa lomarahakustannuksia jopa 240 miljoonalla eurolla vuodessa. Yrittäjät purnaavat, kätilöt purnaavat. Hallitusta arvostellaan, pakolaisia pelätään. Se on ymmärrettävää, sillä meillä kaikilla on oma historiamme. Tärkeintä on muistaa, että meillä on yhteinen tulevaisuus. Yritetään nyt ymmärtää toinen toistamme.

 

Newborn-620x407

 

Yksi meistä (Just Do It)

No Comments

Kävin eilen kuntosalilla. Salin asiakaskunta on otos tästä ajasta. Kuntoilijoista enemmistö on nuoria, kiusallisen lihaksikkaita maahanmuuttajamiehiä. Joukossa on muutama kiintiönainen, unisex-kuntoilijapari ja kaltaiseni ikääntymistä vastaan taisteleva setämies. Painoindeksini on median sallimissa rajoissa, joten jos ajan harmaan partani, en kauhtuneessa vaimarissani ja lippis päässäni erotu nopeasti katsottuna muusta kattauksesta.

Eilen salille tuli keski-ikäinen, valtavan ylipainoinen kantasuomalainen mies. En osaa arvioida hänen mittasuhteitaan, mutta vatsa oli niin suunnaton, että se roikkui vyötärön alapuolella kuin jättiläismäinen säkki. Voin kuvitella millaista tahdonvoimaa ja rohkeutta häneltä oli vaatinut raahata läskinsä elämäntapakuntoilijoiden arvostelevien katseiden alle. En voi kuvitella myöskään sitä iloa, jonka hän koki, kun kukaan ei selvästikään kiinnittänyt häneen erityistä huomiota.

Olin lapsena monipuolisesti puhevikainen. Koulussa minua jännitti avata suuni. Ei minua muistaakseni kukaan siitä koskaan kiusannut. Koulukavereitteni energia meni omista puutteista jännittämiseen. Liikuntatunteja jännitin erityisesti, koska koordinaatiokykyni oli katastrofaalisen heikko. Minut valittiin aina viimeisenä joukkueisiin. Lopulta se ei ollut edes noloa. Siitä tuli ominaisuus. Muutin Turkuun opiskelemaan. Minua jännitti, miten opiskelukaverini suhtautuvat rumaan Porin murteeseeni. Valtaosa kurssilaisistanikin oli muualta Suomesta ja yhtälailla epävarmoja omasta tavastaan puhua.

Lihava (kai häntä saa sanoa lihavaksi) mies oli tullut salille luultavasti henkensä edestä. Hänen on pakko tehdä muutos elämäntavoissaan, jos haluaa elää. Hän sai rauhan yrittää. Näin jopa nuoren miehen neuvovan häntä yhdellä laitteella. Yksikään kanssakuntoilija ei heittänyt häntä ilotulitteella, ei käskenyt hiippalakin suojasta läskiä vittu painumaan kotiinsa, eikä nostanut hänen silmiensä eteen FUCK U MEATBALL –banderollia. Muutaman kuukauden treenaamisen jälkeen hänen rasvansa on saattanut alkaa muuttua lihakseksi ja hänestä on tullut yksi meistä.

Ja vaikka niin ei kävisikään – hän on jo yksi meistä.

 

Brussels Riots 1

En osaisi rikkoa sääntöjä, jollen tuntisi niitä

No Comments

Ensimmäinen Music Televisionin esittämä video vuonna 1981 oli Bugglesin ikoninen Video Killed the Radio Star. Profetia oli ennenaikainen. Radio elää.

Olen tullut mainosalalle reprokameroiden ja Faber-Castellien kultaisella aikakaudella. Sitten pyytämättä tuli ATK. Mutta se ei tappanutkaan luovuutta, vaan vapautti sen. Vasta kaiken kattava raportointi ja projektinhallinta ovat tukahduttaneet minut henkitoreisiini.

Olen toiminnan mies. Jos näen auton ikkunasta tien päässä kyltin, jossa myydään koivuklapeja, en kirjoita numeroa ylös ja palaa joskus syssymmällä kun talo alkaa viiletä. Tilaan ne saman tien. Jos kohtaan mielenkiintoisen potentiaalisen asiakkaan, avaan suuni heti. Tiedän, että tuplakontaktointia välttääkseni minun pitäisi kirjautua ensin CRM-järjestelmään. Aina en tee sitä. Sen sijaan sovin palaverin lennossa ja lupaan asiakkaalle sen suurempia miettimättä voittavan luovan ehdotuksen. Teen sen luonnollisesti tarkistamatta kollegojeni resurssitilannetta (vaikka siihenkin on luotu oma äppinsä).

Seuraavaksi kimpaannun työkavereilleni jos he eivät pysty lunastamaan lupauksiani. Aiheutan kaaosta. PUHUTAAN ISOILLA KIRJAIMILLA! Pidätetään hengitystä. Pyydän anteeksi. Tunnistan pelikentän, mutta potkin koko ajan rajojen yli. Lahjakas ihminen turhautuu liian tiukoissa rajoissa. Kunnioitan sääntöjä, mutta kannustan itseäni ja työkavereitani niiden rikkomiseen. Ensin kuitenkin pitää tietää, mitä aikoo rikkoa. Ja jos sirpaleet eivät tuo onnea, pitää olla kanttia rakentaa uudelleen.

 

sign_fail_09

Taide vai tiede?

No Comments

Luin tänään Kauppalehdestä uutisen, jossa kansainvälisestikin hyvin korkealle arvioitu liikkeenjohdon kehittämispalveluja tarjoava Aalto University Executive Education  (Aalto EE) oli päättänyt panostaa uusissa tiloissaan isosti suomalaiseen nykytaiteeseen.

Uutinen oli monesta syystäkin riemastuttava. Ensinnäkin olen itse vakavasti taideaddiktoitunut. Jos minulla on ylimääräistä rahaa, hyvin usein sijoitan sen taiteeseen. Jos mahdollista, hankin töitä nuorilta taiteilijoilta. Olenpa saattanut monestikin olla nuoren taiteilijan ensimmäinen maksava asiakas.

Nyt Aalto EE on päättänyt sijoittaa määrätietoisesti suomalaiseen taiteeseen. Se kertoo hyvästä yrityskansalaisuudesta, sillä taiteilijat ovat käsityöläisiä, joiden työllä on vaikeina taloudellisina aikoina heikosti kysyntää. Taiteesta tingitään ensin. Nyt valtio uhkaa rahapulassaan tinkiä tieteestäkin.

Taide ja tiede eivät ole kovinkaan kaukana toisistaan. Tieteen tehtävänä on selittää ympäröivää maailmaa ja sen ilmiöitä. Tiede yrittää jäsentää. Taiteen tekijä pyrkii herättämään toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia. Taide hämmentää.

Taide on selkäytimessämme. Lapsikin osaa taiteilla. Anna hänelle sormivärit ja tuloksena on varmasti jotakin koskettavaa ja elinvoimaista. Vasta yrityksen ja erehtymisen kautta lapsi alkaa asettaa ilmaisulleen rajoja. Se on harmi, sillä samalla moni ovi jää avaamatta. Sen en tarvitse olla niin. Aalto EE antaa hyvän esimerkin.
hg_childrenart01

 

Ihan itse

No Comments

Myimme edellisen asuntomme ilman välittäjää. Vaikka siitä on 17-18 vuotta, muistan ensimmäisen ja ainoan näyttömme kuin eilisen. Tupa oli täynnä, mutta kävijät kiinnittivät huomionsa täysin epäolennaisiin asioihin. Moni heistä arvosteli kovaan ääneen taulujamme ja huonekalujamme. Myytävänä oli asunto, ei sen sisustus. Arvostelu teki kipeää. Tuskaa lievensi se, että viimeinen tulija osti asunnon tinkimättä. Olisi ostanut myös valtaosan sisustuksesta.

Sovin aina uusasiakastapaamiset itse. Helpompaa olisi kirjoittaa tarina palaveribuukkarille ja ulkoistaa soitto. Näissä tapauksissa uskon kuitenkin enemmän itseeni kuin muihin. Kun myyn omaa ja työkavereitteni osaamista, uskon olevan paras asiantuntija. Itse kontaktoimalla saan myös palautteen suoraan. Kuten tänään. Suomalaisen tunnetun kasvuyrityksen toimitusjohtaja sanoi minulle, etten tunne heidän kohderyhmäänsä, enkä tiedä markkinoinnista edes alkeita. Arvostelu teki kipeää. Varsinkin kun se oli perusteetonta.

Jos joku muu olisi soittanut puolestani, en olisi harmistunut kohtaamastani kiukunpuuskasta. Toisaalta en olisi myöskään oppinut siitä. Rima putosi. Oliko syytä myös minussa? Oli paljonkin. Otin yhteyttä rutiininomaisesti. En ollut riittävän keskittynyt. Luotin itseeni katteettomasti enkä ollut varautunut yllättävään vastarintaan. Puhelun jälkeen kävin ulkona kiertämässä konttorimme, palasin vauhdinottoradan päähän ja nostin riman uudelleen. Epäonnistumista seuraa onnistuminen vain jos uskaltaa yrittää uudelleen.

 

shawn-barber.jpg.size.xxlarge.letterbox

 

 

Työelämän kiertokulku

No Comments

Olen tehnyt kolme viime viikkoa töitä kuin vimmattu. Olen herännyt aamuisin klo 04:30. Ja lopetellut illalla Seitsemän uutisiin. En ole tehnyt ylitöitä. En ole kerännyt itselleni edes liukumia. Olen raivannut itselleni tilaa levitellä siipiäni.

Ensi viikon kalenteri on tyhjä matkoista ja tapaamisista. On aikaa luoda jotain uutta. Edessä on viikko laatuaikaa. Otan yhteyttä oleviin ja tuleviin asiakkaisiin. Kuuntelen työkavereitani. Katselen ympärilleni. Syön pari kiireetöntä lounasta.

Lihakset ja kunto eivät kasva ilman lepopäiviä. Eivät työssäkään. Ensi viikolla herkistelen. Huollan aivojani. Opiskelen jotain uutta ammatillisesti. Nukun seitsemään. Lopetan työt ajoissa. En epäile hetkeäkään, ettenkö saa taas viikossa pystyyn täyttä rähinää.

Työelämä on kiertokulkua. Voisihan meistä itse kukin ottaa helpommallakin. Ei yksi ylimääräinen lomaviikko tätä maailmaa kaataisi. What goes around comes around. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. On aika tarttua uusiin haasteisiin. Yhdessä.

011914_1710_WhatGoesAro1

Yritys hyvä kymmenen

No Comments

Työkaverini saapuivat tänäänkin töihin itse kukin. Ajattelin kiitokseksi lojaalista työkaveruudesta ilahduttaa heitä pienellä teolla. Tarjosin heille terveelliset aamu-smoothiet.

Soitin eilen pieneen, vasta-aloittaneeseen kahden naisen yritykseen ja tilasin valmiiksi 18 juomaa. Sanoin, että voin hakea ne heti aamukahdeksalta matkallani työhön. Minulle vastattiin, että he avaavat vasta kymmeneltä, mutta näin ison tilauksen vuoksi tulevat mielellään hieman aiemmin.

Kun menin hakemaan tilaustani aamulla, värikäs valikoima smoothieita oli pakattu valmiiksi pahvilaatikkoon. Mukaan oli printattu kaksi A4:sta, joissa oli tuotteiden nimet ja selkeät sisällysluettelot. Kun pääsin konttorille, palaute työkavereilta oli todella positiivista. Juomat maistuivat ja antoivat hyvää mieltä työpäivään.

Minua ilahdutti erityisesti nuorten yrittäjien asenne. Heidän kaltaistensa siivin me nousemme. Kampaviinerien aika on ohi. Niistä on lupa päästää irti. Tartutaan yhdessä hetkeen ja katsotaan tulevaisuuteen tuorein silmin.

 

Näyttökuva 2015-9-18 kello 12.40.26

 

 

 

Kuiik-ko kuiik-ko

No Comments

Suomalaisen unelma on omakotitalo omassa rauhassa järven rannalla kaupungin keskustassa. Illalla pulahdus kirkasvetiseen, kalaisaan järveen. Huurteinen laiturilla. Kaukaa kaikuu kuikan haikea huuto: Kuiik-ko kuiik-ko.

Työnantajan unelma on vastavalmistunut, ennakkoluuloton, kielitaitoinen ja monipuolisen työkokemuksen omaava aktiivinen nuori. Näitä unelmatyöntekijöitä on tarjolla yhtä paljon kuin unelma-asuntoja. Toisen unelman esiintymiseen voit vaikuttaa.

Olemme tarjonneet harjoittelupaikan kymmenille nuorille. Olemme tarjonneet elämän ensimmäisen työpaikan niin ikään kymmenille vastavalmistuneille. Olen aina toivonut, että nämä työjaksot ovat olleet tekijöilleen yhtä palkitsevia kuin meille työnantajana.

Viime viikolla pyysimme yhtä vanhaa harjoittelijaamme käymään. Hänen vastauksensa oli liikuttava: Vaikken tiedä, pääsenkö teille takaisin, kiitos todella paljon jo siitä, että olette muistaneet minut ja ajatelleet minua. Kiitos itsellesi. Tarvitsemme toisiamme.

Cute-baby-playing-laptop_1366x768

 

 

Oma hiihto

No Comments

Luonteeni vastaisesti pidättäydyn tällä viikolla kaikista mielipiteistä. Jos olenkin jotain mieltä sote-uudistuksesta, pakolaisista, hallituksen leikkauksista, sunnuntaiaukioloista tai perjantain yleislakosta, pidän kaiken sisälläni.

Teen oman mitään puhumattoman miehen hiihtoni. Hiihdellessäni mietin, miksi tässä näin kävi. Tälläkin hetkellä minulla olisi tarjota työtä useammallekin ihmiselle. Tässä asenneilmastossa vain hullu ottaisi palkkaamisen riskin. Kannattaako tällä tiellä jatkaa?

Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.

-Aaro Hellaakoski

 

IMG_0171

Kuka saa ja kenelle annetaan

No Comments

Nukahdin eilen iltayhdeksältä hyvillä mielin.

***

Tiedättehän äidit. Nuorempi poikamme muutti opiskelemaan kolme viikkoa sitten Vaasaan ja siitä lähtien hänen äitinsä on rakkaudellisesti hermoillut pojan pärjäämisestä. Totta kai hän pärjää ja äitikin sen tietää. Murehtiminen kertoo rakkaudesta. Vaimoni jokainen ilta päättyy ja aamu alkaa kännykkään vilkaisemisella. What´s Appista näkee koska poika on ollut viimeksi yhdistyneenä verkkoon. Se tieto on äidille (ja vähän isällekin) tärkeä. Eilen kuopus tuli käymään ensimmäistä kertaa kotona. Äiti nukkuu kuin tukki.

***

Olisit varmasti yksi niistä ihmisistä – jos kysyisin. Jos kysyisin, pidätkö enemmän lahjan saamisesta vain antamisesta, veikkaan, että vilpittömästi sanoisit haluavasi antaa. Olet miettinyt lahjaa huolella. Se on jotain oivaltavaa tai koskettavaa. Jotain, millä on merkitys saajalleen. Saajalle, joka on Sinulle tärkeä. Tiedät, mitä on paketissa. Se kutkuttava tunne, kun näet, miten hän avaa paketin ja hänen silmänsä sulavat hymyyn. Mistä sä keksit mulle tämän antaa?!? Kiitos!

***

Suomi seisahtuu ensi perjantaina mielenilmaisun vuoksi. Se särkee sydämeni, vaikka tuskin kukaan työkavereista lotkauttaa korvaansakaan moiselle joukkovoiman osoitukselle. Meitä kaltaisiani on Suomessa kymmeniä tuhansia. Olemme työntekijöidemme äitejä ja isiä. Olemme heille lahjan antajia. Haluamme heille vilpittömästi vain hyvää. Kun työkaverimme voivat hyvin, me voimme hyvin. Tuntuu unohtuvan, että se on myös toisinpäin. Yrittäjät ja pomot eivät ole instituutioita tai koneita. He ovat ihmisiä, joilla on tunteet, heikkoudet ja vahvuudet.

***
Nukahdin eilen iltayhdeksältä hyvillä mielin. Heräsin tänään aamulla 11 tunnin yöunien jälkeen. Olen herännyt kaksi viikkoa aamuisin 04:30 tekemään töitä, jotta ruuhkamme helpottuisi. Olen lopetellut illalla pääuutisten aikoihin. En ole tehnyt sitä itseni vuoksi. En ole uhrautunut heidän vuokseen. Hekin tekevät. Yhdessä me tämän voitamme tai häviämme.

***

Koululuokassa on 30 oppilasta ja lounaalla 150 kalapuikkoa. Lounaspöydässä on lappu: Viisi puikkoa / oppilas. Luokalla on vierailulla kolme vaihto-oppilasta. Opettaja kirjoittaa uuden lapun. Tänään jokaiselle 4,5 puikkoa, jotta vieraatkin saavat. Joku kokee olevansa nälkäinen viiden puikon edestä. Luokan urheilijapoika kokee tarvitsevansa jopa seitsemän. Eniten hamuavat ovat usein äänekkäimpinä jonon kärjessä. Vastuullinen opettaja haluaa varmistaa, että myös jonon viimeiset saavat osansa.

http://www.youngsforchefs.co.uk/web/product-print.asp?productID=

Older Entries