Ei mikään Nürnbergin mestarilaulaja

No Comments

Minun vartalotyypilläni ei istuta viittä-kuutta tuntia kuuntelemassa wagnerilaista oopperaa. Vaihdan monesti peruspopbiisinkin uuteen parin minuutin jälkeen. Näen muun maailman aivan liian hitaana.

Päiväni ovat yhtä intervalliharjoittelua. Hapottavaa parin minuutin spurttia seuraa viiden minuutin chillailu. Sitten taas sykettä koneeseen, kierrokset punaiselle ja sata lasissa neulan silmään. Adrenaliinia, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jos mutkassa ollaan katollaan, sitten hölläillään.

Olen kyllä kaiken kiivailun taustalla kiusallisenkin pitkäjänteinen, mutta viime vuosina olen yrittänyt oppia myös itsehillintää. Juostessa lasken askelia. Se on hyvin terapeuttista. Nyt olen kuitenkin löytänyt zeniläisimmän liikuntamuodon. Laitteella soutaminen on maailman tylsintä, mutta pakottaa keskittymään suoritukseen. Edes kännykkää ei voi ottaa välillä käteen, jottei kapula putoa kädestä.

Eikä kapulan sovi pudota. Silloin suoritus hylätään. Se on turhauttavaa.

 

concept22

Tavaramarkkinat

No Comments

Meillä on kaksi autoa. Siksi on luontevaa, että meillä on myös kahden auton talli. Talli on tosin viimeksi nähnyt auton joskus reilut kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen se on avannut ovensa muulle tavaralle.

Eilen oli suuri autotallinsiivouspäivä.

Ryjää oli valtavasti. Käytin tunteja niiden järjestelemiseen. Työ oli turhauttavaa, sillä lukemattomista vuosien varrelle kerääntyneistä pusseista ja laatikoista ei löytynyt mitään aarteita: pelkästään vanhoja harmaita pyyhkeitä, pahvilaatikkoja, farkkuja, pelipaitoja, kukkaruukkuja, puolirikkinäisiä jouluvaloja, parasta ennen –päivän ohittaneita tietokoneita ja polkupyöriä, kukkamultaa ja lisää kukkamultaa, rikkinäisiä työkaluja, hajonnut ruohonleikkuri, sähkökiuas – ja rapistuneet kiukaankivet, lintulyhteitä (voivatko ne vanhentua?), kymmeniä mehutalkoisiin säästettyjä Pellegrino-pulloja, istuintyynyjä ja muutama matkalaukku.

Lajittelin roskat kahdeksaan eri pääryhmään. Erottelin lasit, metallit, pahvit, tekstiilit, muovit, paperit, tietotekniikan ja korjattavat tavarat. Oli riemastuttavaa huomata, että korjattavaksi tai kierrätykseen kelpaamatonta jäi todella vähän. Tietokoneenraadot ja metalliromu pitää enää viedä metallinkeräykseen, kaikki muu saatiin kiertoon jo viikonloppuna. Ja vaikka en ole mikään handyman, iloitsin siitä, että osasin korjata muutaman tarpeellisen puutarhatyökalun ihan omin pikku käsin. Ensi viikolla kuokin puutarhassa ihan uudella innolla.

 

handyman

Hikkorin pähkinäinen jälkimaku

No Comments

Torstain primetimessa kaupallisilta pääkanavilta pukkaa tositeeveetä. Maikkarilta Maajussille morsian ja Neloselta Kaisa ja luksuskodit. Jos näistä pitäisi valita, lähtisin landelle.

En jaksa enää kaikkialta tunkevia itseriittoisia kokkeja esitteleviä ruokaohjelmia. En jaksa enää ylistailattuja Suomen kauneimpia mökkejä, koteja tai puutarhoja. En jaksa laihdutusohjelmia.

Vaikka konsepti on hiukan ysäri, maajusseissa sentään on aitoutta ja elämänmakua. 99 % meistä ei asu luksuskodissa eikä savusta puronieriää hikkorilastuilla. Yhdeksän Suomen kymmenestä suosituimmasta ruokalajista valmistetaan jauhelihasta. Ne ovat ihan hyviä, konstailemattomia ruokia.

Cin Cin!

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sijaisvanhempi

No Comments

Elämä on konstikas.

Viimeinenkin omista lapsista muuttaa omaan kotiinsa elokuussa. Talossamme on sen jälkeen kahdelle paljon tilaa huhuilla. Pojat varmasti vierailevat viikonloppuisin ja lomillaan, mutta silti meille mahtuisi. Koira. Vaihto-oppilas. Sijaislapsi.

Otetaan esimerkiksi sijaislapsi. Tiedän olleeni hyvä vanhempi. Olen oikeudenmukainen ja suvaitsevainen. Lapsiani tukeva. Mutta tiedän, että siitä huolimatta en luultavasti kelpaisi sijaisvanhemmaksi. Ulkopuolisen arvioijan silmissä olisin liian erikoinen. Minulla on selkeä, omanlaiseni näkemys oikeasta ja väärästä. Minulla on mielipiteitä. Enkä arastele kertoa niitä. Olen tulisieluinen. Joku on kuvaillut tuulella käyväksi. En kiistä. Ulkoiset ominaisuuteni peittäisivät kaiken kuvittelemani sisäisen kauneuden.

Miten usein kirja tuomitaankaan kansien perusteella?

Syyllistyn samaan itsekin. En koskaan ole lukenut ensimmäistäkään Sofi Oksasen kirjaa. En ole häntä koskaan tavannut, mutta median hänestä luoma kuva ärsyttää minua. Se riittää tekemään hänestä huonon kirjailijan.

 

sofi-oksanen-3-harkonen-08

Rakastua vai rakastaa?

No Comments

Moni intohimoisesti alkanut parisuhde hiipuu, kun rakastumisen tunteen huuma ei jaksa jalostua kestäväksi rakkaudeksi. Kuplivien juhlien jälkeen arki näyttäytyy helposti tympäisevän harmaana.

Sama haaste on tuttu työelämästä. Uuden asiakassuhteen voittaminen tuntuu tavoittelemisen arvoisemmalta kuin vanhan vaaliminen. Niin ei saa olla. Tuttukin asiakas pitää kohdata jokaisen toimeksiannon yhteydessä kuin ensimmäistä kertaa. Pitkäaikaista työkaveria pitää kohdella kuin vasta aloittanutta.

Miksi näytämme parhaat puolemme mieluummin tuntemattomille kuin tutuille?

On helpompi pitää julkisivua yllä, kun katsoja ei ole vielä nähnyt kulissien taakse. Jyvät alkavat erottua akanoista, kun skumppalasit vaihtuvat jauhelihakastikkeeseen. Hymyt hyytyvät, kun värikkäät myyntipresentaatiot vaihtuvat excelin makuisiin budjetti- ja aikatauluhaasteisiin. Silloin rakastumisen tunne saa antaa tilaa kestävälle rakkaudelle.

Se se vasta kaunista onkin.

 

Ee176994.sept07-02(l=en-us)

Newer Entries