Saavutettu unelma

1 Comment

Ennen kesälomaa on lusittava vielä 19 työpäivää. Näen itseni jo lukemassa Grand Hotel Centralin legendaarisella kattoterassilla. On hienoa, että on jotakin, mitä odottaa.

Onni ei ole loma. Onnea on turha odottaa. Onni on tässä ja nyt.

Tänään söimme päivällistä koko perhe yhdessä. Pojat ja heidän tyttöystävänsä ryhmittyivät kanssamme yli kymmenen sukupolvea nähneen talonpoikaispöytämme ääreen. Puhuimme tarjoustelevisioista, Kroatiasta, opintotuesta, Pori Jazzin perjantaista, kesälomakirjoista, Wallacesta ja Lukesta – ja yllättäen taas koirista. Pojat lukivat koirakirjasta eri rotujen luonteenpiirteistä.

Söimme jälkiruuaksi limellä marinoituja mansikoita, Uudenkaupungin marenkia ja vaniljajäätelöä. Pojat olisivat ottaneet toisenkin annoksen. Hymyiltiin. Naurettiin. Sitten he taas menivät omille teilleen. Onni kävi kylässä. Osa siitä jäi.

 

H_BCN__0150_05________75191

Iso myy

No Comments

Kärkeen nolo tunnustus: En ole koskaan lukenut ensimmäistäkään Muumi-kirjaa, katsonut Muumi-elokuvaa tai –televisiosarjaa. Olen tosin saattanut tiedostamattani juoda Muumi-mukista. Ei minulla mitään Muumeja vastaan ole, mutta jotenkin tuntuu, että kaiffareitten habitus on liian unelias minun vartalotyypillinen.

Muumit nousivat mieleeni, kun ajattelin myymistä. Kyllä. Vuosisadan aasinsilta! Mietin sitä, millainen Iso Myy Pikku Myystä olisi kasvanut kvartaalitaloudessa. Jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että Myy on ainut Muumi-hahmo, jossa on jotakin luonnetta. Vahvistin aavistukseni Wikipediasta:

Pikku Myy sanoo aina hyvin suoraan mitä ajattelee, eikä välitä siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, vaan on rohkea ja itsenäinen, jopa itsepäinen. Myyltä on turha salata asioita, sillä hän vaistoaa erehtymättömästi, jos joku yrittää niin tehdä. Suoraanpuhuvana hahmona hän on tarpeellinen vastavoima kaikkia kohtaan ymmärtäväisille muumeille.

Puhutaan sitten suoraan. Myymisestä. En jaksa enää. Nuorena myin kuin henkeni edestä. Sovin palavereja, kehittelin ideoita, tyrkytin, viskoin tuotteita asiakkaiden liikkuviin ostoskärryihin. Minusta on vihdoin kasvanyt iso. En enää myy. En ainakaan yhtä vimmaisesti. Yritän kuunnella. Yritän hahmottaa kohtaamani potentiaalisen asiakkaan aidon tarpeen. Yritän löytää siihen yhdessä hänen kanssaan toimivan ratkaisun.

Asiakkaiden kaapeissa on liian paljon käyttämättömiä pikkumyiden tyrkyttämiä turhakkeita. Osa niistä on minunkin myymiäni. Vanheneminen ei ole oikeastaan ollenkaan hassumpaa. Nuorempana sitä ajaa häikäilemättä omaa agendaansa. Kun kasvaa isoksi, ymmärtää aidosti etsiä yhteisiä ratkaisuja. Ja mikä parasta, yhä useammin etsivä myös löytää.

 

f6afd68f9bcf8f5b87c3d3cf51cce0f6

Pikku-uutinen

No Comments

Ensiapukurssilla opetettiin, että onnettomuuspaikalla ne, jotka valittavat suurimpaan ääneen ovat vähiten akuutin avun tarpeessa.

Sama ohje pätee mediassa. SUURIMMAT LÖÖPIT kätkevät taakseen usein höttöisimmän sisällön. Kestävimmät ajatukset kirjoitetaan gemenalla. Päivän Marmain huomaamattomalla Mitä&Mieltä -palstalla muutamalta mainosmaakarilta kysyttiin ”Mikä neuvoksi ylioppilaalle?”

Tommi Laiho kiteytti omassa vastauksessaan upeasti: ”Riko säästöpossu, matkustele, tee hanttihommia maailmalla, lue ja sivisty, rakastu, särje sydämesi, kohtaa pelkosi, tee taidetta, tutustu tuntemattomiin.”

Vastauksessa kiteytyi elämän tarkoitus. Kiitos siitä.

frruyoiso

Ratkaisun yrittämiseen liittyy aina riski

1 Comment

Saimme tänään töissä aikaiseksi paljon. Eikä määrä korvannut laatua. Jälki oli myös hyvälaatuista. Rautoja oli tulessa paljon, mutta työnjako onnistui. Samalla sopalla ei ollut liian montaa hämmentäjää. Kukin huolehti omasta osuudestaan. Kokonaisuus kasvoi osiensa summaa suuremmaksi.

Tärkeintä oli kuitenkin innostus. Se tarttui. Onnistuminen ruokki onnistumista. Oli hyvä flow.

Jalkapallo-ottelua ei koskaan voita pelkästään puolustamalla. Maaleja ei synny laukomatta. Jokainen laukaus voi epäonnistua. Ratkaisun yrittämiseen liittyy aina riski. Mutta siihen liittyy myös onnistumisen mahdollisuus. Jos yhteisö hyväksyy mahdollisuuden epäonnistua, se tekee itselleen suuren palveluksen. Vain silloin se antaa itselleen mahdollisuuden myös onnistua.

 

00ZN3D-400799584

Menestyksen lyhyt ja pitkä kaava

No Comments

Viime viikonloppuna juhlin ystävieni kanssa ikääntymistäni. Minulle pidettiin monta hienoa puhetta. Päivänsankarina oli hyvä olla. Puheet olivat ilahduttavan myötäsukaisia. Monessa puheessa minua kutsuttiin yllättäen menestyneeksi. Yksi rakkaimmista ystävistäni lainasi Albert Einsteinin viisautta:

”Jos menestystä merkitään A:lla, saadaan kaava A = X + Y + Z.                                                X merkitsee silloin työtä, Y leikkiä ja Z sitä, että pitää suunsa kiinni.”

X ja Y ovat kyllä kunnossa, mutta omalla kohdallani menestyksen kaavasta loistaa poissaolollaan Z.

En osaa pitää suutani kiinni. Jos näen, että heikompaa kiusataan, pidän ääntä hänen puolestaan. Jos kohtaan epäoikeudenmukaisuutta, huudan usein sitä vastaan seurauksista piittaamatta. Ja joskus huudan ihan muuten vaan. Äänenkäyttö tulee kalliiksi. Mutta onneksi se on kallista vain taloudellisesti.

Amerikkalainen yliopistomies ja runoilija Ralph Waldo Emerson kiteytti miltei parisataa vuotta sitten upeasti:

 

     Menestystä on se, että jakaa usein ja paljon,

     että jättää maailman hieman parempana paikkana,

     että tietää ainakin jonkun hengittäneen helpommin

     koska olet elänyt.

 

Minä uskon, että tuota ohjetta toteuttaakseen ei ole aina syytä pitää suutaan kiinni. En väitä, että olisin aina onnistunut. Olen kuitenkin edes yrittänyt.

 

shout-clipart-yell-out-hi

Kenen olkapäitä vastuu painaa?

1 Comment

Jos perustaisin nyt mainostoimiston – tai miksi niitä nykyisin kutsutaankaan – pahaa pelkään, että liikeideani olisi eri kuin 25 vuotta sitten. Pitäisin organisaation hyvin kevyenä ja ostaisin asiantuntemusta joustavasti kuhunkin projektiin parhaiten sopivilta freelancereilta. Mainostoimisto 2.0 olisi kuin verkkokauppa, joka toimisi pelkkänä näyteikkunana. Tuotteet tai palvelut eivät makaisi tuottamattomina varastossa vaan ne hankittaisiin vasta kun asiakas olisi tehnyt tilauksensa. Ja siitä me sitten vetäisimme oman provisiomme välistä. Jos tilausta ei tulisi, freelancer joustaisi. Riski siirtyisi yrittäjältä pätkätyöläiselle. Fiksua?

Teen työtä kuitenkin vanhan liiton toimistossa. Olemme kuin parjattu laitosteatteri, joka pyrkii löytämään kelvollisia rooleja kuukausipalkkaisille näyttelijöilleen. Minulla on työkavereita, joiden kanssa olen tehnyt työtä yhdessä neljännesvuosisadan. Olemme rakentaneet yritystä yhdessä. Työntekijät ovat joustaneet lukemattomia kertoja. Työnantaja on tuonut heille kiitokseksi turvaa arkeen. Olemme ottaneet iskuja vastaan yhdessä. Olemme onnistuneet yhdessä.

Suomeen kaivataan talouskasvua. Tarvitsemme uutta, tervettä, kansainvälistä yrittäjyyttä. Mutta mitä emme tarvitse on pakkoyrittäjyys. Liian moni asiantuntija työskentelee vastentahtoisesti yksin freelancerina. He ovat uuden ajan pätkätyöläisiä, jotka joustavat modernien, ketterien projektinohjaustoimistojen noukkiessa rusinat pullasta. Mielestäni uuden hallituksen tulisi arvostaa yrittäjyyttä, joka työllistää aidosti ja riskiä työntekijöidensä kanssa yhdessä kantaen. Jos yritys työllistää pitkäjänteisesti, se ansaitsisi kepin sijasta porkkanaa. Pitkäikäiset työsuhteet ovat kaikkien etu. Työntekijälle ne luovat luottamusta tulevaisuuteen. Työnantajalle ne varmistavat hiljaisen tiedon siirtymisen.

Olin tänään töissä erityisen onnellinen. Ensin 25-vuotias harjoittelijamme osoitti työssään poikkeuksellista vastuunkantoja ja oikeudenmukaisuutta. Ja tunti siitä yksi pitkäaikaisimmista kollegoistani esitteli työnsä, joka oli hänen parhaitaan koskaan. Halasin häntä spontaanisti ja kehuin, miten ylpeä olen hänestä.

”Halaa vielä”, hän sanoi, ”se tuntui niin hyvältä.”

 

2000px-AT_YOUR_OWN_RISK.svg

 

 

2 x 10 ja 1 x 4

No Comments

Kävin tänään lounaalla Turun keskustassa. Kun oikein vaivauduin ruutukaava-alueelle, kävin pikaisesti kolmessa kaupassa. Palvelussa oli giganttisia eroja.

Leluliike Casagrande

Kävin etsimässä Casagrandelta muutamaa isoa ilmapalloa. Vapun jäljiltä varasto oli päässyt laihanlaiseksi ja minulta kysyttiinkiin, koska tarvitsen pallot. Lauantaina, sanoin. Minulle naurettiin iloisesti: ”Ai sitten vasta! Totta kai me ne paljon aiemminkin saadaan. Tuletko hakemaan perjantaina?”

Ostoksen arvo ei ole montaa euroa, mutta minua palveltiin huolekkaasti kuin olisin ollut ostamassa purjevenettä. Arvosana 10.

Studio 25

Ostin paidan Hansakorttelin Studio 25:sta. Siellä on hieno, omanlaisensa valikoima kaltaiselleni nuorelle miehelle. Mutta siellä on myös erityisen hyvä ja välitön palvelu. Saatan olla hieman kaoottinen asiakas, mutta minua palveltiin kärsivällisesti, ripeästi ja iloisesti.

Kuten Casagrandekin, Studio 25 on valikoitunut kantapaikakseni hyvän valikoiman ja erinomaisen palvelun vuoksi. Arvosana 10.

Stockmann

Pari viikko sitten kehuin Stockan Herkun parantaneen juoksuaan. Miesten vaateosasto palautti epäuskoni Stockmannin haluun uusiutua. Olin ostamassa housuja. Minua palloteltiin neljässä minuutissa kolmelle myyjälle. Ja kun oikea pari löytyi, minua ei saatu rahastetuksi. Housuissa oli hintana 39,95 euroa, mutta viivakoodi ei toiminut. Rahaa ei voitu ottaa vastaan, koska ”emmehän tiedä, kuka hintalapun on laittanut.” Myyjä tuhtasi kymmenen minuuttia koneella etsien koodia, jotta voisin maksaa. Ei löytynyt. Jätin ostokseni kassalle. En kuullut perääni lausuttavan erityistä pahoittelua.

Anteeksi, että häiritsin. Arvosana 4.

 

static1.squarespace

Kylmä kylpy

No Comments

Muutama vuosi sitten olimme kesälomapaikkakuntamme Kristiinankaupungin torilla vihanneksia ostamassa. Torin laidalla on erittäin viehättävä Vinkel-niminen kahvila. Sen yhteydessä on pieni lahjatavarakauppa, jonka hyllystä silmiini iski lintulaudan ja –pöntön yhdistelmä. Bed & Breakfast. Se oli todellinen musthave.

Toimme sen kotiimme Turkuun. Meillä ei ole verhoja ollenkaan. Ehkä juuri siksi autotallin nurkasta löytyi vanha verhotanko. Mitään ajattelematta päätin kiinnittää lintusysteemin käytöstä poistettuun tankoon, jonka junttasin pystyyn multaan. Se oli sikälikin hyvältä tuntuva ratkaisu, että nyt pönttö saatiin hyvälle katselukorkeudelle makuuhuoneemme edessä olevan tuija-aidanteen suojaan.

Jo seuraavana keväänä pönttö houkutti ensimmäiset asukkaansa. Sinitiaispariskunta löysi siitä uuden kodin. Ikkunasta oli kiva katsella Hra Tiaisen ahkeria kevättoimia. Ne kiinnittivät myös jonkun muun huomion. Naapurin laiskanpulskea kissa löysi sinitiaispariskunnasta syötävää. Titus heter han. Ruotsinkielinen katti söi tiaisemme tuosta noin vaan. Sådant är livet!

En syytä kissaa. Syy oli minun. Asetin ajattelemattomuuttani pöntön väärälle korkeudelle. En syytä edes kielikysymystä. Kissankieli on karhea oli se sitten ruotsin- tai suomenkielinen. Tapaus jätti silti arpensa minun ja Tituksen suhteisiin. Kun se maleksi tänään pihamme poikki minun kastellessani kukkia, suihkutin häpeilemättä jääkylmää vettä sen niskaan. Että oppisi.

Att lära sig är inte en kattlek. Vi kan inte lära oss utan smärta.

 

FOT8B5E

 

 

Bad Will Hunting

No Comments

Olin tänään tapojeni vastaisesti etätöissä. Kirjoitin pari rästiin jäänyttä juttua kotisohvalla filtin alla maaten. Aloitin seitsemältä ja yhteentoista mennessä alkoi olla valmista. Päivä jäi hiukan vajaaksi, mutta en kerro kellekään. Lähdin kaupunkiin lounaalle ja matkalla ajattelin soittaa pankin asiakaspalveluun asiasta, jota en voinut hoitaa verkossa.

Olin jonossa 58 minuuttia ilman vastausta. Päätin nauhoitteen ohjeen mukaisesti painaa ruutua ja jättää takaisinsoittopyynnön. Tein näin ja sain odottamattoman vastauksen: ”Puhelinvaihteessamme on ilmennyt vikaa, emmekä voi yhdistää eteenpäin puheluja.”

Lounaan jälkeen poikkesin ruokakaupassa. Ihmisiä oli liikkeellä niin paljon, että parkkihalliin piti jonottaa.

Ahaa!

Tein nopean päätelmän. Pankin puhelinpalvelun henkilökunta oli välipäivävapaalla ja se yksi raukka, joka oli jätetty päivystämään, kaatui työtaakkansa alle ja veti stöpselin irti seinästä. Tuli vain mieleen sellaista, että jos minä pyörittäisin yrityksen aspaa, varmistaisin, että juuri välipäivinä siellä on riittävästi henkilökuntaa. Juuri välipäivinä asiakkailla on aikaa soitella rästipuheluita. Nyt asiakaspalvelu ei purkanut ruuhkaa vaan rakensi badwilliä. Palvelu on yhteisten ratkaisun löytämistä. Palvelu on tavoitettavuutta. Aspa on monesti asiakkaan ainoa kontakti yritykseen. Jos se ei toimi, mikään ei tunnu toimivan.

Closed

 

 

 

Tarjoilija, maidossani on listeria.

No Comments

Satakuntalaisella osuusmeijeri Satamaidolla on tiukka paikka. Ensin sen tuotteista löytyi entero-bakteereja. Muutama päivä niiden takaisinvedon jälkeen uudesta tuote-erästä löytyi vaarallista listeriaa. Taloudelliset menetykset nousevat satoihin tuhansiin, jopa miljooniin euroihin.   

– Jos tilanne pitkittyy, se aiheuttaa vakavia vaikeuksia. Markkinaosuuksien menettäminen merkitsee taloudellisia tappioita. Satamaito takaa tekevänsä oman osansa korjatakseen ongelmat, mutta kuluttajien luottamuksen palauttamisen suhteen ei voi kuin toivoa parasta”, meijerin toimitusjohtaja Jarmo Oksman sanoo Ylellä.

Virhe. Jos alkaa toivoa parasta, on syytä pelätä pahinta. Asiakkaan luottamuksen voi voittaa takaisin. Se vaatii avoimuutta. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Se vaatii työtä.

Olen sanonut tämän ennenkin. Nappulaliigan futis-ottelun puoliajalla pojat olivat usein maansa myyneitä, kun joukkue oli tappiolla 4-0. Sanoin aina samat sanat: Vastustaja teki neljä ensimmäistä. Te teette viisi seuraavaa. Maalit eivät synny toivomalla. Ne tulevat tekemällä.

Joskus maalit syntyivät. Joskus eivät. Yrittämisestä se ei koskaan jäänyt kiinni. Pojat eivät toivoneet parasta. He tekivät parhaansa.

 

le-resume-video-du-32es-de-finale-fc-nantes-club-franciscain_4cb79a3d8b8fb803e99edf5f2148f63d

Older Entries