Uskalla olla läsnä

1 Comment

Kentin Vapen & ammunition vuodelta 2002 on erinomainen albumi. Erityisesti Duett-biisin avausrivit tekivät minuun vaikutuksen heti kertakuulemalta. Vaikutus on kestänyt aikaa.

 Jag fick ett brev / Ett riktigt brev med frimärken

Digitaalisen ja sosiaalisen median aikakautena todellisen viestinnän merkitys kasvaa. Postimerkki on vertauskuva siitä, että yhteydenottoon on nähty vaivaa. Viesti on kirjoitettu, se on maltettu taittaa kuoreen, merkki on ostettu (siitä on jopa maksettu) ja kirjoitettu kuori on pudotettu laatikkoon.

Paperi itsessään ei tee viestistä arvokkaampaa. Sisältö ratkaisee. Sisältöäkin tärkeämpää on viestinnän kahdensuuntaisuus. Kansallisoopperan verkkosivuilla kerrotaan duetosta seuraavasti:

Duetto, eli kahden laulajan yhdessä esittämä kohtaus, on monissa oopperoissa yksi tärkeimpiä hetkiä. Siinähän henkilöt voivat selvitellä välejään, oli sitten kysymys rakkauden tunnustamisesta tai mustasukkaisuudesta. Duettojen käytännöllisyys havaittiin heti oopperan syntyessä ja niitä oli jo aivan ensimmäisissä oopperoissa. Kun aaria usein pysäyttää tilanteen, duetossa saatetaan juonta kuljettaa eteenpäin ja tarjota samalla melodista nautintoa.

Onnistuneessa viestinnässä on aina kyse kohtaamisesta. Kuuntelemisesta ja puhumisesta. Oppimisesta. Media on sivuseikka. Oli kanava mikä tahansa, hyvässä kohtaamisissa on vain yksi perussääntö: Uskalla olla läsnä. Loppu hoituu sitten itsellään.

 

 

 

Ensitreffit alttarilla

No Comments

Olin muutama vuosi sitten mainostoimisto Satumaan tupaantuliaisissa. Vastaan käveli Turun matkailujohtaja Anne-Marget Hellén. Kysyin, että vieläkö hän rakastaa minua. Anne-Marget vastasi, että ”olen vuosia miettinyt, mikä tunne se on. Mutta kyllä se varmaan rakkautta on;)”

Tänään tapasin Kasvu Open -tapahtumassa älypuutarha Plantuin avainhenkilöitä. Anne-Margetin hengessä halusin kertoa heille avoimesti tunteistani. Sanoin heti kärkeen, että olen seurannut jo pidempään Plantuin tarinaa, enkä tiedä vihaanko vai rakastanko konseptia. Tämänpäiväisen tapaamisen jälkeen olen tunteistani paljon varmempi.

Jos olisin sännännyt pöytäpuutarhan kanssa suhteeseen ilman seurustelua, olisimme saattaneet kasvaa (tai kuihtua) jo erillemme. Seurusteluvaiheen ansiosta olen löytämässä Plantuin ulkoisen tyylikkyyden lisäksi sen sisäisen kauneuden. Kun omat yrttinsä kasvattaa ekologisesti siemenestä lautaselle, pitkäjänteisyys kertoo myös viljelijän henkisestä kasvusta.

Muistan joskus kritisoineeni sitä, että aikamme on malttamaton. Ennen puutarhoihin taimet ostettiin pieninä ja vuosien vaalimisen jälkeen niistä kasvoi kaunis näkösuoja kadun varteen. Nykyisin valmistalojen puutarhoihin nostetaan kaivinkoneella kolmimetrisiä, täysmittaisia tuijia. Nurmikkoa ei kylvetä siemenestä. Se rullataan matosta.

Kiinalaiset sanovat, että mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää.

Kiva sanonta, mutta mikä sitten on tärkeää? Tärkeintä on oppia rakastamaan – oikeista syistä. Vain aito rakkaus kestää. Oli kyseessä sitten brändi tai ihminen.

2_197843-3000x1519

 

Ei, kiitos. Kyllä, kiitos!

No Comments

Teimme muutama viikko sitten tarjouksen pohjoismaisen yrityksen Suomessa toimivalle tytäryhtiölle. Saimme pian vastauksen, että ehdotuksemme oli hyvä. Niin hyvä, että suomalainen kontaktihenkilömme halusi esittää sen ruotsalaisille kollegoilleen yhteispohjoismaisessa markkinointikokouksessa.

Tänään saimme kuitenkin ei kiitos –vastauksen. Vastauksen kirjoittamiseen oli nähty vaivaa. Siinä oli eritelty ehdotuksemme plussat ja miinukset. Palaute oli kaiken lisäksi jaettu erikseen Suomen ja Ruotsin markkinoiden näkökulmiin. Palaute oli arvokas tiimillemme.

Ilahduttavinta oli kuitenkin vastauksen viimeinen kappale. Tässä suora lainaus: ”Teillä konseptointi onnistuu nähtävästi hyvin ja myös Ruotsissa pidettiin toimittamistanne materiaaleista. Eli meiltä löytyy kyllä luottoa siihen, että a) olette sisäistäneet meidän yrityksemme tarinan ja b) saatte erinomaista laadullista jälkeä aikaan. Ammattitaito ja luottamus on siis myyty perille.”

Ensi kerralla koetan muistaa, että antaisin itse puoliksikaan yhtä rakentavaa ja positiivista palautetta. Sitä odottaessa kuitenkin vaihdan palautteen antajan asiakkaaksi. Heidän verkkosivuillaan oli tieto, että peräti 94 % asiakkaista suosittelee heitä. Oman kokemukseni pohjalta tämä on helppo uskoa.

PS. Koska asiakassuhde on vielä molemminpuolin neuvotteluasteella, en mainitse tässä vaiheessa yrityksen nimeä. Jos se jotakuta kutkuttaa, kerron mielelläni kahden kesken.
Näyttökuva 2015-3-23 kello 17.26.15

Sivutiet

No Comments

Rakastan kaupunkilomia.

Rakastan kaupunkilomia ilman suunnitelmia ja karttoja. Vapautta mennä, minne nenä näyttää; rohkeutta poiketa sivuteille, intoa hypätä paikallisbussiin ilman päämäärää.

Myös työelämässä pitää olla mahdollisuus poiketa sivuun nopeimmalta reitiltä. Jos ainoa tavoite on edetä mahdollisimman nopeasti määränpäähän, elämä jää elämättä matkan varrella. Parhaat onnistumiset ovat sattumia. Onni tulee useimmiten tilaamatta.

Kun käyn tapaamassa uusia asiakkaita, tapanani on ottaa kännykällä kuva porraskäytävän nimitaulusta. Kotona tai konttorilla käyn läpi taulussa näkyviä yrityksiä. Tällä metodilla olen törmännyt moneen hedelmälliseen kontaktiin, joihin en muuten olisi törmännyt. Jos oikein rohkeaksi heittäydyn, puhun kaverille hississä. Kysyvälle vastataan.

 

10.10.12 279

Hyvin tehty

No Comments

Viime viikot ovat olleet työrintamalla kohtalaisen kireiksi viritettyjä. En säälittele kiireestä itseäni. Pääsen työkavereistani helpoimmalla, sillä minun työssäni on aika vähän tarkkoja määräaikoja. Toisaalta on onni työyhteisön kannalta, ettei minulla ole deadlineja. Pystyn kiihtymään ilman niitäkin verrattain koville kierroksille;)

Kiireen keskellä pienien kauniiden eleiden arvo nousee korkealle. Tälläkin viikolla

olemme saaneet nauttia työkaveren kollegoilleen leipomasta piirakasta.

olemme saaneet lukea matkalta mukaan kerättyjä kaupunkilehtiä.

olemme kuulleet harjoittelijoilta useasti kysymyksen: ”Voinko auttaa?”

olemme saaneet asiakkaalta kahden sanan sähköpostin: ”Hyvin tehty!”

olemme kuulleet potentiaalisilta asiakkailta, että meitä oli suositeltu.

olemme olleet huolissamme toistemme puolesta.

olemme saaneet olla ylpeitä toisistamme.

 

Luottamus ei synny puheilla. Se syntyy teoilla. Niiden keskellä on hyvä.

 

pear_raspberry_pie3

Käytännön verosuunnittelua

No Comments

Björn Wahlroos vaihtoi perintöveroja pelätessään Bentleynsä Ruotsin kilpiin. Osingot Nalle taitaa jatkossakin nostaa euroina. Karl Fazer on päättänyt pitää sinisen, mutta vaihtaa valkoisen niinikään keltaiseen. Maarit Toivanen-Koivisto on hyräillyt samaa fadoa.

Kaikki yllä mainitut ovat satumaisen rikkaita yrittäjiä, joilla on Suomen parhaat juristit ja talousneuvonantajat optimoimassa (=minimoimassa) verokuormaa. Heidän kaikkien veroaste on alhaisempi kuin normaalin suomalaisen palkansaajan. Ansiot tosin ovat satakertaiset.

Ruotsissa maitokin on makeampaa. Perintöveroakaan ei ole. Kun kirjat siirtää sveamamman maille, voi aina lomailla muutaman kuukauden Suomessa jollakin kesäkartanoista. Mikään ei voita rapujuhlia Suomen kauniissa saaristossa. Koskenkorva-snapsi on aito asia. Absolut!

Itse kukin yllä mainituista yrittäjistä on luonut Suomeen verotuloja, hyvinvointia ja tuhansia työpaikkoja. Kiitos siitä. He eivät ole jääneet hyvinvoinnista osattomiksi itsekään. Siitä todistaa sekin, että he voivat uhitella mediassa maastamuutolla. Jos maastamuutto on edellytys yritystoiminnan jatkamiselle, silloin sietääkin uhitella.

80 % uusista työpaikoista syntyy Suomessa pk-yrityksiin. Pk-yrittäjät eivät uhkaile. Heillä ei ole siihen aikaa. Heidän omaisuutensa on kiinni konepajan seinissä tai kivijalkakaupan varastossa. He ovat usein oman yrityksensä tärkein tuotannontekijä. Jos he lähtisivät, koko liiketoiminta loppuisi.

On innostavaa nähdä, että yritys voi kasvaa Suomessakin niin suureksi ja varakkaaksi, että sen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle edellyttää maastamuuttoa. Valtaosalle meistä tämä keskustelu on kuitenkin täysin utopistista ja masentavaa. Valtaosalla meistä saappaat ovat niin syvällä savessa, että voimat eivät riitä edes ajatukseen loikata aidan vehreämmälle puolelle.

 

11

Ammattitaidon arvostamisesta

No Comments

Olimme pitkästä aikaa viikonlopun Tukholmassa. Lauantaina söimme päivällistä aivan mainiossa ravintola Ekstedtissä. Valitsimme neljän ruokalajin menun. Otimme myös viinimenun. Ruokalista jätettiin pöytään, mutta viinilistaa ei. Kun pyysimme sommelieeri Maxilta listaa, hän kysyi jopa hieman kärkevästi, että emmekö luota hänen ammattitaitoonsa.

Miksi meidän pitääkin yrittää pitää aina ohjat omissa käsissämme?

En syö sianlihaa. Sianveri on suurin mahdollinen no-no. Mutta kun huippukokki on päättänyt nostaa listalleen katajanmarjoilla höystettyä, avotulella kypsytettyä sianniskaa ja veripalttua, unohdan hetkeksi sikakammoni. Vaikka palttua ei ole teelusikallista enempää, lähden sen myötä aikamatkalle Ulvilan-Kullaan peruskoulun yläasteen ruokatunnille joskus 80-luvulla.

Parin minuutin kuluttua Max tuo pöytään menun, johon hän oli käsin lisännyt tarjotut viinit. Onko nyt hyvä, hän hymyilee.

Nyt on hyvä, hymyilemme takaisin.

Olemme tehneet pitkän matkan Kokemäenjoen rantatöyrään koululta östermalmilaiseen trendiravintolaan. Matka on ollut hyvä, mutta jotakin siitä kertoo se, että edellisen kerran veripalttua syödessäni en koskaan ollut edes kuullut sommelieerista. Ja jos olisinkin, en olisi koskaan uskonut joutuvani turvautumaan hänen ammattitaitoonsa Humlegårdsgatanilla. Meillä Ulvilassa kun katujen nimet olivat tyyliä Sikatorintie, Köntinnokantie ja Puutteenkuja. Niiden varsille hartiapankilla rakennetuissa tasakattoisissa taloissa juotiin juhlapäivinä jääkaappikylmää Egri Bikavéria. 

 

banner_18861

Piikkimatto lihassani

No Comments

Lähtökohtaisesti olen väärässä, koska en tiedä, mistä kirjoitan.

Toimistomme tekee muuttoa ja samassa yhteydessä ikääntyneitä työpisteitä uusitaan ajanmukaisemmiksi. Henkilökunnasta reilut puolet toivoo korkeussäädettävää sähköpöytää. Moni suunnittelija istuu koneensa ääressä tasapersettä 8-9 tuntia päivässä. Istuminen turruttaa rangan ja luovuuden. Se on fakta. Siksi seisomisen työasentona mahdollistava sähköpöytä.

Itse en koe sähköpöytää tarpeelliseksi. Miksi kokisinkaan! En istu paikallani kymmentä minuuttia pidempää. Kaltaisilleni kelpaavat vain sähkötuolit.

90-luvun lamavuosien jälkeen joka kymmenennessä suomalaisessa taloudessa oli leipäkone. Nykyään hiilarit ovat out, proteiinit in. Olisikohan markkinoilla tilausta rahkakoneelle?

Viisi vuotta sitten Suomessa myytiin joululahjoiksi satojatuhansia piikkimattoja. Voisikohan niillä vahvistaa Talvivaaran sakka-altaan pohjan? Olisi matoille vihdoinkin käyttöä.

Istuminen turruttaa. Konttorillamme on kaksi kimppaneukkaria. Toisessa on sohvat, toisessa seistään tai istutaan epämukavilla baarijakkaroilla. Kummassakohan on yleensä tilaa?

On taatusti hyvä vaihtaa työasentoa päivän mittaan. Aamulla voi istua perustuolissa, sitten voikin nostaa pöytää pari napsua ja vaihtaa pehvan alle satulatuolin. Kun perse puutuu, satulan voi vaihtaa epämukavasti keikkuvaan aktiivituoliin. Hyvin istutun lounaan jälkeen voi vaihteeksi seisoa tunnin. Tosin nykyään lattialla ei voi enää seisoa, vaan jalkojen alle tarvitaan pehmustematto. Päivän voi päättää taas mukavasti istuen.

Tarvitaanko seisomistyöskentelyyn eri päätelasit kuin istuen työskentelyyn?

Sähköpöytä ei ole onneksi lainkaan niin suuri turhake kuin leipäkone tai piikkimatto. Voihan sähköpöydän stöpselin aina nypätä seinästä irti, kun sen on laskenut pysyvästi istumakorkeuteen.

Tämä kirjoitus oli karrikoitu. Muttei niin karrikoitu, ettenkö seisoisi sanojeni takana.

tr800-dt5_full_view_model

Leikkauksia ja lisäyksiä

No Comments

En tunne politiikkaa niin hyvin, että osaisin ottaa suoralta kädeltä kantaa, mikä eri puolueiden kilpaa julkaisemista leikkauslistoista on toimivin. Tunnen paremmin yrityselämää. Keppiä ja porkkanaa tarvitaan myös työelämässä. Tässä minun listani.

 

– LEIKKAUKSIA

1) Sisäisiä hallintohimmeleitä on vältettävä/purettava. Jos pk-yritykseen alkaa kertyä väliportaan hallintoa – juokse.

2) Järjestelmäuskosta terveeseen epäilyyn. Hälytyskellojen tulee soida, mikäli tarvitset projektinohjausjärjestelmiä ohjaamaan työntekoasi.

3) Jos perseesi on integroitunut penkkiin ja käytät pikaviestipalvelua sen sijaan, että kävelisit 15 metrin päässä istuvan työkaverin luo, nouse.

4) Mikäli päivästäsi kuluu säännönmukaisesti yli 30 % palavereihin, missä välissä olet ajatellut tehdä työsi? On rohkeutta olla osallistumatta.

5) Jos sisäisessä palaverissa istuu yli kolme ihmistä, mikä on ylimääräisten jäsenten mukanaan tuoma lisäarvo? Palaveri on vapaamatkustajan paras piilopaikka.

 

+ LISÄYKSIÄ

1) Jos et osaa tai jos et tiedä, kilauta kaverille. Avokonttorissa apu löytyy yhtä läheltä kuin minne pierun haju kantaa

2) Kunto ei kasva, mikäli et anna elimistöllesi myös vapaapäiviä. Työkään ei tuota lisäarvoa mailaa puristamalla. Muista hengittää!

3) Rutiinit tappavat. Unohda Google. Etsi vastausta tietosanakirjasta, radio-ohjelmasta, kysy vastaantulijalta, katsele ympärillesi.

4) Jos et anna palautetta, suoritus ei koskaan parane. Kritisoi kahden kesken, kehu kollektiivisesti. Puhuminen on kultaa.

5) Rakasta itseäsi, mutta ymmärrä, että menestys on joukkuelaji. Maalit eivät yksin ratkaise. Jonkun pitää myös jaksaa puolustaa, jotta joukkue voittaa.

 

_-Logo

XS-XXL

No Comments

Päivän ts.fi uutisoi urheilukaupan kilpailun kovenemisesta. Norjalainen XXL-ketju avaa Turun seudulla tänä vuonna kaksi suurmyymälää ja tämän odotetaan kiristävän kilpailua. Merkkinä kiristyvästä kilpailusta nähdään se, että Top-Sport lopettaa myymälänsä raisiolaisessa, myyntiään viime vuonna 4 % menettäneessä kauppakeskus Myllyssä. Top-Sport on kuitenkin ollut vakavissa talousvaikeuksissa jo vuosia ennen XXL:n Suomeen tuloa.

Uutisessa sanotaan, että Myllyn Sportian osalta jatko on vielä auki. Kävin Sportian verkkosivuilla ja etsin lähintä ketjun liikettä Turun seudulla. Sellaista ei löytynyt (tai löytyi Paimiosta). Onko Myllyn myymälä jo loppunut? Facebookista Sportia Mylly löytyi, mutta viimeinen päivitys oli viime vuoden toukokuulta.

Myllyn myymälänsä jatkamista miettii uutisen mukaan myös Scandinavian Outdoor Store. Mikä se on? Nopea googlaaminen kertoi sen olleen vielä viime vuoteen asti Partiovaruste ja että tutulta kuulostava Partioaitta onkin ruotsalainen kilpaileva ketju. Scandinavian Outdoor Store saa syyttää mahdollisesti huonosti sujuvaa myyntiään lähinnä surkeasta brändäyksestä.

Stadiumista ainakaan verkkouutisessa ei kerrottu. Miksi olisikaan? Siellä konsepti vaikuttaa olevan kunnossa.

Kävin eilen ostoksilla Kupittaan Citymarketissa. Kaupassa on Suomen oloissa poikkeuksellisen monipuolinen valikoima, ystävällinen henkilökunta ja kovan kierron vuoksi aina takuutuoretta tavaraa. Kauppaa kehitetään jatkuvasti. Se on minulle viikonloppuisin paras kauppa.

Työpäivinä teen päivittäisostokset lähikaupassani Uittamon K-Marketissa. Siellä on kaupan kompaktiin kokoon nähden monipuolinen valikoima, tuttavallinen henkilökunta, sopivat aukioloajat ja tuoretta tavaraa. Kauppaa kehitetään jatkuvasti. Se on minulle arkisin paras kauppa.

Kilpailu on hyvästä. Kupittaan Cittari ja K-Uittamo kilpailevat eri sarjoissa, mutta ne molemmat ovat minulle tärkeitä. Molemmissa suosikkikaupoissani kauppias on ymmärtänyt, että liiketoiminnan jatkuvasta kehittämisestä hyötyy ensin asiakas – sitten yrittäjä. Kilpailussa ei pärjää, jos kaivautuu poteroon ja on hiljaa, jottei kukaan vaan huomaa.

 

White Navy

 

Older Entries