Sielu palelee tyhjyydessä

No Comments

Raskas työ vaatii raskaat huvit. Arkea on helpompi jaksaa, kun on jotakin, mitä odottaa.

Tiedän, että se ei siltä näytä, mutta teen työni aina vaikeimman kautta. En kehtaa mennä asiakastapaamiseen, jollen olen täysin kartalla asiakkaan toimialasta. Kun kotitehtävät on tehty, se antaa rohkeutta keskustella.

Jari Sarasvuo sanoi: ”Maailma digitalisoituu ja virtualisoituu. Ihmisten kohtaamisten arvo kasvaa.” Olin hereillä Jarin tunnilla ja painoin sen mieleeni. Siinä ei ollut mitään uutta, mutta se vahvisti uskoani.

Työviikkoni menee näin. Olen pari päivää Turussa toimistolla. Lopun ajan viikosta käyn tapaamassa olevia ja tulevia asiakkaita. Mikään on korvaa ihmisten kohtaamista. Sydän kohtaamiset. Sydän huonotkin kohtaamiset.

Mikä erottaa hyvän kohtaamisen huonosta? Huonon jälkeen pitää yrittää uudelleen ja kovemmin. Olen mies, joka ei ymmärrä kieltävää vastausta. Haluan, että asiakas sanoo viimeisen sanan. Kyllä. Se on kyllä.

Olen huomannut, että minua ajaa eteenpäin vain yksi asia.

Ruotsalainen runoilija ja journalisti Hjalmar Söderberg kirjoitti vastaanpanemattomasti sata vuotta sitten

 

Jokainen haluaa tulla rakastetuksi,

sen puutteessa arvostetuksi,

sen puutteessa pelätyksi,

sen puutteessa vihatuksi ja halveksituksi.

Sielu palelee tyhjyydessä

ja pyrkii yhteyteen

hinnalla millä hyvänsä.

 

Minulle riittää rakkaus. Sen perässä ajoin työn puolesta eilenkin 500 kilometriä kahteen eri palaveriin. Olen kotimatkalla väsynyt, mutta onnellinen. Määränpäässä odotti koti, sushi ja sauna. Ja vilpitön rakkaus.

 

FOT1FF2

Populismi tappaa

1 Comment

Vihaan vaalivuosia. Silloin oman edun tavoittelu jättää lopullisesti alleen yhteisen hyvän.

Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Sirpa Paatero (sd) ulvoo suden lailla vastustaessaan Fortumin ja Neste Oilin hallitusjäsenten vuosikorvausten korotuksia. Kyse on yhteensäkin kymmenistä tuhansista. Sen verran kuluu vuodessa demareitten mainosilmapalloihin. Fortum ja Neste Oil sentään investoivat ja maksavat veroja Suomeen satoja miljoonia euroja vuodessa ja työllistävät tuhansia suomalaisia. Heidän johtamisestaan on viisasta maksaa käypä korvaus.

Helsingin kaupungin asuntojen (HEKA) toimitusjohtaja Jaana Närö opiskelee Aalto-yliopistossa kolmevuotista EMBA-tutkintoa. Vuokralaisten rahoilla! Miten kehtaa! HEKAlla on 47.000 asuntoa. Tätä asuntomassaa toimitusjohtavan Närön koulutus maksaa asuntoa kohden ehkä 15 senttiä vuodessa. Saman verran kuluu per asunto kuukaudessa, kun vuokralaiset pitävät viihde-elektroniikkaansa turhaan stand-by –tilassa.

Ilman oppimista saamme sellaisia johtajia kun ansaitsemmekin. Epäpäteviä. Paateroita.

Otan itseäni niskasta kiinni. Alan taas opiskella ja kehittää itseäni tavoitteellisesti. Teenkö sen asiakkaitteni rahoilla? Teenkö sen työnantajani rahoilla? Teenkö sen omilla rahoillani? Se on epäolennaista. Teen sen kaikkien eduksi. Tottakai ensisijaisesti omaksi edukseni. Mutta juuri itsensä kehittämisessä kannattaa olla terveen itsekäs. Lentokoneen turvaohjeessakin sanotaan, että laita ensi happinaamari itsellesi ja auta vasta sen jälkeen muita.

 

femaleO2masklg

 

 

 

Sininen hetki

No Comments

Olen ollut viikon verran alamaissa.

Alakulooni ei ole mitään erityistä syytä. Olen kyllä hiukan kummissani. Mielialani ovat aina vaihdelleet, mutta yleensä frekvenssi on ollut nopeampi. Normaalisti pari tuntia alakuloa on tuntunut ikuisuudelta. Masentuessani olen kaivautunut vimmaisesti syvälle pohjamutiin – ponnistaakseni sieltä pinnalle pikapikaa. Nyt kaikki on ollut kevytversiota. Elämä on kulkenut monta päivää kuin ohuen harson takana.

Kaltaiselleni mustavalkoiselle ihmiselle tuntuu oudolta ajautua mitäänsanomattomalle harmaalle alueelle.

Yritin tänään pyristellä oikein riuskalla tasatyönnöllä kohti kirkkautta. Hiukan helpotti, kun ajattelin asiaa toisin. Englanniksi alakulo on sinistä. Haa! En olekaan masentunut.

I am feeling blue.

Vuosia ajoimme hiihtolomillamme rinnepäivän jälkeen mökillemme Häggsjönäsiin. Kotimatka ajoittui usein siniseen hetkeen. Valkea lumi, majesteettiset kuuset, kieppivät riekot, kirkasvetiset tunturipurot ja auringon viimeinen valo tekivät kotimatkastamme aina taianomaisen.

Onko alakuloni vain kaipausta menneisiin hyviin hetkiin? Pitäisi taas jaksaa kääntää katse eteenpäin.

 

Näyttökuva 2015-2-2 kello 18.17.58

Newer Entries