Pinaattilettuviikonloppu

No Comments

Kolmipäiväinen työviikko. Neljä palaveria eri puolilla eteläistä Suomea. 1488 kilometriä räntä- ja vesisateessa. Ajotietokoneen mukaan autossa istumista 18 tuntia 23 minuuttia. Tapaamiset olivat vaivan arvoisia.

Tänään viikon päätteeksi kävin kuntosalilla. Päätin kuluttaa juoksumatolla yhden kilokalorin jokaista ajettua kilometriä kohden. 1488 kilokalorin polttaminen kesti 78 minuuttia 23 sekuntia.

Kotiin tullessa oli nälkä ja jano. Urheilusuorituksen kuluttamia kaloreita vastaan olisin voinut juoda 4,5 litraa rasvatonta maitoa. Ei sitä ollut kuin litra jääkaapissa. Enkä erityisesti pidä maidosta. Kalorimäärä vastaa neljää Runebergin torttua. Söin yhden. Join palanpainikkeeksi Pepsi Maxia. Se on kaloritonta.

Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi on ennustettu sakeaa lumisadetta. Ennustettu sadekertymä on vetenä 12 millimetriä. Lumeksi muutettuna se on noin 12 senttimetriä. Pihassamme on kolattavaa ehkä parisataa neliömetriä. Lunta on siis kolattavana 24 kuutiometriä. Se painaa noin 2.500 kilogrammaa.

Käyn ostamassa lisää maitoa ja pinaattilettuainekset. Lähikauppaan on 1200 metriä. Taidan mennä sittenkin autolla.

 

-_Snow_covered_children_toy_-

 

Arvostettavaa yrittäjyyttä

No Comments

Olin tänään työkavereiden kanssa presentoimassa Uudessakaupungissa. Kotimatkalla kyytiläisilleni tuli lounasnälkä. Poikkesimme appeelle Laitilaan.

Laitila on 8500 asukkaan piskuinen kaupunki. Keskuskadulta, paikallisen Salen ja apteekin välistä löytyi lounasravintola JusThai. Sen myyntiväittämä on valmistaa thaimaalaista ruokaa suomalaisista lähiraaka-aineista. Ja sen lupauksen ravintola piti. Pikkukaupungin thaimaalaisen lounas oli upea. Salaattipöytä oli freesi (ja selkeästi lähiruokapainotteinen) ja lämmin ruoka monipuolista: Kevätrullista esimerkiksi oli tarjolla liha- ja kasvisversiot – ja myös vaihtoehto keliaakikoille. Maut olivat todellakin kohdallaan, ravintola siisti ja palvelu ystävällistä.

Ravintolaan oli integroitu pieni thai-ruoka-ainesmyymälä. Seinillä kerrottiin heidän järjestävän lisäksi kokkikouluja ja hoitavan catering-palvelua. Näytti yhdessä nurkassa olevan myytävänä jotain pesuaineitakin. Verkkosivuilta löysin vielä tiedon, että yritys toimittaa valmisannoksiaan jälleenmyyntiin.

JusThai on elävä esimerkki uudesta suomalaisesta yrittäjyydestä. Uskosta omaan tekemiseen, omistautumisesta omalle intohimolle. Ja ymmärryksestä, että iso joki kasvaa pienistä puroista. Pelkällä lounasmyynnillä yritys ei ehkä pikkupaikkakunnalla eläisi, mutta lisäpalveluiden myynnillä ja kanta-asiakkuuksien kasvattamisella tulevaisuus on valoisa. Toivon kaikkea hyvää JusThaille ja muille sen kaltaisille yrittäjille. Heitä Suomi tarvitsee.

 

chair

 

Ilman turvaverkkoa

No Comments

Olin viikon unplugged. Se on kuin kylmään veteen meno. Kerran se vain kirpaisee, kun jättää kännykän ja läppärin kotiin ja lähtee viikoksi rohkeasti pois ilman digitaalista turvaverkkoa.

Kun koneen jätti kotiin, olkalaukkuun mahtui neljä kirjaa. Luin ne osittain väärässä järjestyksessä eikä se voinut olla vaikuttamatta lukuelämykseen.

Pajtim Statovci / Kissani Jugoslavia *****

Kirja oli yksiselitteisen vavahduttava. Statovcin kieli ja tarinankulku on niin kauniisti soljuvaa, paljasta ja aitoa, että olin fyysisesti kananlihalla lukiessani. Maailmanluokan kirjallisuutta, maailmanluokan tarinkertoja. Viimeksi ehkä Khaled Hosseinin Leijapoika on vuosia sitten mennyt yhtä ihon alle. Suomalaisen uuden kirjallisuuden seuraava vientituote.

Juha Itkonen / Ajo **

Luin uuden Itkosen Statovcin jälkeen. Tematiikka kirjoissa on sama, sukupolvien yli periytyvä suru. Statovcin runolliseen ilmaisuun verrattuna Itkosen kieli oli kuitenkin staccotomaista ja raakaa. Kirjassa toistettiin kirjailijalle tuttuja teemoja ja juoni oli kiusallisen ennalta-aavistettava. Välityö, mutta luettavissa.

Qais Akbar Omar / Yhdeksän tornin linnake ***

Olen ollut vuosia kiinnostunut Afganistanin historiasta. Kaikki alkoi yllä mainitusta Leijapojasta ja vähitellen olen siirtynyt kohti kovempia aineita. Qais Akbar Omarin romaanin väitetään olevan elämänkerta. Paikoin vaikuttava ja viisas, paikoin epäuskottava ja melodramaattinen. Historiankirjoituksena tärkeä.

Karl Ove Knausgård / Taisteluni IV ****1/2

Aikalaiseni Knausgård on sielunveljeni. Hänen valokuvantarkka kuvailunsa vie minut kerta toisensa jälkeen omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Kristiansand olisi voinut olla 80-luvun Pori. Sarjan neljäs kirja oli armottomuudestaan huolimatta jollakin tapaa armelias ja seesteinen. Pahan pojan sisällä on hyvä sydän. Kyllä se siitä, Karl Ove, ystäväni.

 

World's Best Bread

 

Joseph Hoytin Worlds best bread valokuvateos vuodelta 1970 omista kokoelmistani. Lisää Hoytin upeita kuvia löydät täältä

 

 

Newer Entries