Vanhuspalvelun hoitajamitoitus

No Comments

Verohallinnon pääjohtaja Pekka Ruuhonen lausui eilen, että lounassetelietu on aikansa elänyt:

”Työnantajan tarjoamassa työpaikkaruokailussa tilanne on toinen, koska etu tarjotaan tiettyyn aikaan, tietyssä paikassa ja tietyn listan mukaan. Mutta lounasseteliä voi käyttää koska tahansa ja missä tahansa.”

No sillai kai. Verohallintoon tiedoksi, että ihmiset työskentelevät nykyisin koska tahansa ja missä tahansa. Nälkä voi yllättää muuallakin kuin työmaaruokalan noutopöydässä.

Tämä on johdanto seuraavaan. Poliittinen keskustelumme on irtaantunut arjesta ja maalaisjärjestä. Otan esimerkin: Politiikot lanseerasivat pari vuotta sitten termin vanhuspalvelun hoitajamitoitus. Numeroksi arvottiin 0.5. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

20-paikkaisessa hoitolaitoksessa 0,5 hoitajan mitoituksella tarvittaisiin yhteensä kymmenen hoitajaa. Laitos pyörittää toimintaansa kolmessa vuorossa, eli käytännössä neljä hoitajaa päivävuorossa, neljä hoitajaa iltavuorossa ja kaksi yövuorossa. Mitoitus tarkoittaisi sitä, että päivä- ja iltavuoroissa työskentelisi 0,2 hoitajaa per vanhus ja yövuorossa 0,1 hoitajaa per vanhus. Käytännössä viikonloppujen ja juhlapyhien sekä massiivisten lomaetujen vuoksi tätä toteutunutta mitoitusta varten tarvittaisiin vähintään 14 hoitajaa laitoksen palkkalistoille.

En todellakaan ole hoitotyötä vastaan. Päinvastoin. Mutta hoitotyön toimivuutta ei voi eikä saa arvioida vain henkilökunnan määrää peruslukuna käyttäen. Hoitotyön arvioinnissakin tulisi siirtyä asiakaslähtöisyyteen. Mitä palveluita hoidettavan tulee saada päivän tai viikon mittaan on tärkeämpää kuin montako työntekijää työn tekemiseen tai tekemättä jättämiseen tarvitaan.

En usko, että Citymarket-kauppias määrittelee palveluaan kassahenkilömitoituksen kautta. Tuntuisi oudolta, että jokaista asiakasta kohden laskettaisiin esimerkiksi tarve 0,05 kassatoimihenkilölle. Kauppiasta kiinnostaa asiakkaiden maltillinen jonotusaika ja rahastamisen virheettömyys. Häntä kiinnostaa palvelun sujuvuus ja laatu. Palveluprosessiin vaikuttaa moni muukin asia kuin ihminen. Kaupan lay out, kassajärjestelmä, asiakaskunnan rakenne ja kaupan sijainti. Samat lainalaisuuden pätevät myös vanhustyössä.

Koska julkishallinnossa opitaan näkemään sen tuottamat palvelut asiakkaiden – ei tuottajan tai työntekijöiden näkökulmasta? Toivottavasti se aika on lähellä, sillä vain se on avain kestävyysvajeen poistamiseen.

 

381110

Kuva on lainattu Turun Sanomien verkkosivuilta ja sen on ottanut Jori Liimatainen

Punainen lanka

No Comments

Tiedän, mikä on ongelmiemme takana. Me suomalaiset lomailemme liikaa. Lomalta työntekijä ei tuota työnantajalleen lisäarvoa.

Sitten taas toisaalta. Olen tyypillinen toivoton tapaus. Asiakkaat ajavat aina työkavereiden edelle. Työ voittaa vapaan. Lamppua ja kynttilää tulee poltetuksi.

Itsekurini ei riitä kierteen oikaisemiseen. Ongelma on pahentunut lasten aikuistumisen myötä. Enää edes koulujen loma-ajat eivät rytmitä vuotta.

Pari kertaa vuodessa puhallan pelin poikki. Viikon matka, mukaan kirjoja ja vain privaattikäyttöön omistettu päätelaite. Bonusetuna hotellihuone ilman wlania.

Arkena olemme niin kiinni työssä, että on suurinta juhlaa olla irrallaan. Langan päästä ei voi saada uudelleen kiinni, jollei siitä osaa välillä irrottaa.

 

lanka3

Newer Entries