Ylös alas

No Comments

En tiedä miksi, mutta vieraillakin ihmisillä on yleensä hyvin matala kynnys ottaa kontaktia minuun. Perjantaina olin rankan työviikon jälkeen parilla lasillisella. Naapuripöydästä tuli parikymppinen poika sanomaan, että ”olet aika jännän näköinen. Olet kuin vuorilta laskeutunut.”

Katsoin itseäni aamulla peilistä. Hyvällä tahdolla saatoin itsekin nähdä itsessäni jotakin vuorilta laskeutunutta. Joka tapauksessa se on ajatuksena jotenkin ylevä. Että ensin nousisi vuorelle, oppisi sen omakseen ja sitten palaisi. Moinen matka toisi perspektiiviä itse kullekin.

 

10440775_10152269618247675_7178109766668065366_n

Vuonna ´85

No Comments

Eppu Normaali lauloi kolme vuosikymmentä sitten:

 “Silmämme avataan ja suljetaan, me maailmanpyörällä kuljetaan.”

Samaan aikaan toisaalla nuori valtiotieteen ylioppilas Timo Soini matkusti Interraililla Irlantiin. Hän rakastui. Ev.lut espoolainen tuli ulos kaapista ja rakastui katolilaisuuteen. Kolmen vuoden päästä vuonna 1988 hän oli kypsä kääntymään katolilaiseksi.

Soinin mukaan ihmiselämä on pyhä. Niin pyhä se ei kuitenkaan ole, että omaa ihmiselämäänsä elävä saisi lain edessä vapaasti rakastaa. Avioliitto on Soinin maailmassa miehen ja naisen välinen. Suhde on kuitenkin varmasti enemmän miehen hyppysissä, sillä Soinin kirkossa vaimo on äänetön. Naispappeus on kauhistus ja naisen oikeus päättää omastaa ruumiistaan on rajoitettu. Abortti on kaikissa olosuhteissa no-no.

Mutta ou-nou.

Soini kannattaa englantilaista jalkapallojoukkuetta Millwallia. Olen lukenut, että Soini vierailisi vuoden mittaan useasti suosikkijoukkueensa otteluissa. Kutkuttaisi tietää, oliko Soini katsomossa 1. päivänä maaliskuuta ottelussa Millwall – Brighton. Silloin molemmat joukkueet pelasivat tärkeän asian puolesta. Pelaajat tukivat Football v. Homophobia –kampanjaa.

Jos Timo ei päässyt katsomoon, liitän tähän Millwallin kapteenin Danny Shittun lauseet:

”As a club we have been at the forefront of fighting other kinds of discrimination and I’m pleased that we are able to play a part in the campaign against homophobia.”

Eppu Normaali lauloi kolme vuosikymmentä sitten:

“Silmämme avataan ja suljetaan, me maailmanpyörällä kuljetaan.”

Timo Soini, kuuntele suomalaisten sydänten ääntä.

anti-homophobia98-1384079_478x359

 

Syyllinen olet sinä

18 Comments

Kuopiossa äiti murhasi kaksi pientä, puolustuskyvytöntä lastaan. Sisäministeri Päivi Räsänen löysi heti syyllisen: RESURSSIPULA, huusivat lööpit.

Kuopion kaupungin sosiaalityöntekijät olivat osanneet odottaa katastrofia, sillä he olivat jo kesällä kirjelmöineet kaupungille kestämättömästä tilanteesta. Yhdellä sosiaalityöntekijällä on vastuullaan 60 lasta, vaikka suositus on 35.

Resurssipula tuntuu olevan kaikkialla. Sitä raportoidaan löytyvän julkisesta terveydenhuollosta, poliisista, koulusta ja sosiaalitoimesta. En tiedä opettajista, poliiseista ja sosiaalityöntekijöistä, mutta tilastojen mukaan sairaanhoitajien/perus- ja lähihoitajien määrä kasvaa kuntasektorilla vuosittain 3500:lla. Samaan aikaan, kun ihmiset ovat terveempiä kuin koskaan. Samaan aikaan, kun tekniikka helpottaa rutiineissa enemmän kuin koskaan.

Uskoisin olevani oikeassa väittäessäni, että resurssipula ei johdu henkilöstön vähyydestä. Se johtuu johtuu byrokratiasta. Sen sijaan, että henkilökunta uskaltaisi hoitaa työnsä oikein, se yrittää välttää virhettä. Sosiaalitoimessa henkilökunnan kirjaukset tapaamisista ja puheluista vievät työaikaa yhtä paljon kuin asiakastyö. Byrokratiasta on tullut itseään liikuttava ikiliikkuja. Ei, ei se ole ikiliikkuja. Se on loinen, joka kerää energiansa asiakkaiden kustannuksella.

Uskoisin olevani oikeassa väittäessäni, että resurssipulan toinen syy on kansalaisille hiljaa myönnetty oikeus ulkoistaa ongelmansa yhteiskunnalle. Meillä on oikeus ummistaa silmämme lähimmäistemme ongelmilta. Kun on myöhäistä, käydään sytyttymässä oven taa muistokynttilä kymmenien kaltaistensa joukkoon. Moniko kynttilän sytyttäjistä kysyi naapurin kuulumisia silloin, kun kynttilän liekissä loisti muiston sijasta tulevaisuus?

Resurssipula ei ole syy. Se on seuraus yhteisön välinpitämättömyydestä. Jos et pidä huolta lähimmäisestäsi, olet osasyyllinen avunannosta rikokseen ihmisyyttä vastaan. Sinä olet. Minä olen. Olemme ertautuneet yhteisöstämme. Viimeistään nyt on aika löytää toisemme uudelleen. Resurssi olemme me. Meistä ei ole pulaa.

 

2893940053

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

 

Lävistys vai tatuointi?

No Comments

Kadehdin ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet johonkin niin vahvasti, että tatuoivat sen tunnuksen ihoonsa. Ymmärrän hyvin, että moni tatuoi rakkauden huumassa puolisonsa tai lapsensa nimen. Ymmärrän hyvin, että urheilija tekee tavoitteestaan konkreettisemman tatuoimalla rintaansa joka aamu peilistä vastaan katsovat olympiarenkaat.

Jos poikani ottaisivat tatuointeja, ei minulla olisi kanttia – eikä edes oikeutta – kritisoida heidän valintaansa. Luulen, että päinvastoin pyrkisin vahvistamaan heidän uskoaan oikeasta valinnasta.

Tatuoinnin ei tarvitse aina julistaa tai todistaa. Tribaalitatuointi on koriste, joka ei kerro väkevää tarinaa. Sellainen on osa kantajansa persoonaa, mutta se ei tuo siihen erityistä lisäarvoa. Voisin väittää, että tribaalin kantaja pitää jalkapallosta, mutta ei fanita mitään erityistä joukkuetta.

Vaikka tekniikka kehittyy, tatuointi on enemmän tai vähemmän pysyvä. Persoonaansa voi koristaa myös vaikka lävistyksellä. Sen voi tarpeen tullen ottaa pois, mutta jälki siitäkin aina jää. Jälki kertoo kantajansa historiasta. Jos jotakin itse ottaisin, ottaisin lävistyksen. Nännilävistyksen. Mutta sitä kantaakseen tulisi olla rintalihakset. Ei ole. Minulle riittää asennettani korostamaan printti-T-paita.

Mietin näitä tatska-asioita, kun luin aamulla Justin Frisenin, Troy Campbellin ja Aaron Kayn tutkimuksen, jossa psykologit olivat tutkineet ihmisten brändiuskollisuutta. Tutkimus osoitti, että brändirakkaus oli niin voimakas subjektiivinen tunne, että kilpailijan ei kannata tuhlata ruutiaan hyökkäämällä sitä vastaan faktoilla. Jos haluaa uusia asiakkaita helpommin, markkinointitoimenpiteet kannattaa kohdistaa tribaalijengiin. Heidän ihossaan on vielä tilaa brändeille. Lävistystyypit voivat puolestaan kantaa useampaakin brändiä – tai jättää kantamatta. Mutta minunlaiseni mihinkään sitoumattomat looserit tuntuvat vaihtavan tuotemerkkiä kuin paitaa. Minut voi hurmata T-paidalla, mutta jo seuraavassa kadunkulmassa ostan sen peittävän neuleen.

Mihin kategoriaan kuulut itse? Mihin kategoriaan asiakkaasi kuuluvat?

 

_61881184_tattoo_getty

(Poika)rakkautta

No Comments

”Tom of Finland by Finlayson -tekstiilimallistomme on kunnianosoitus Touko Laaksoselle, joka on kautta aikojen kansainvälisesti tunnetuimpia ja arvostetuimpia suomalaisia kuvataiteilijoita. Olemme ylpeitä siitä, että saamme tekstiilituotteidemme kautta osallistua suvaitsevaisuuden rakentamiseen Suomessa ja maailmalla”, sanoo Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttila tiedotteessa.

Uudella mallistolla ei ole mitään tekemistä kunnianosoituksen tai suvaitsevaisuuden rakentamisen kanssa. Kyse on Finlaysonin omistaja-arvon kasvattamisesta. Ei se väärin ole. Se on oikein. Mutta miksi perimmäinen ja ainoa motiivi pitää paperoida tekopyhään kääreeseen?

***

Tänään on lapsen oikeuksien päivä. Tämänvuotisen päivän teema on lapsen oikeus leikkiin. Hyvä teema. Toivottavasti lapsilla on parempi tulevaisuus kuin aikuisilla, sillä eduskunnassa yritettiin taas tänään torpata aikuisten oikeutta rakkauteen. Lapsien tulee syntyä tasa-arvoisina, heidän tulee saada kasvaa tasa-arvoisiksi aikuisiksi. Heillä tulee olla myös lupa kuolla tasa-arvoisina rakastamansa ihmisen rinnalla, jumalan edessä. Tosin Päivi Räsänen todisti taas tänään lausunnoillaan, että hänen jumalansa on suvaitsemattomampi kuin meidän muiden.

***

Meillä oli paljon yhteisiä kavereita. Minä asuin Suomessa, hän Sveitsissä. Oli luontevaa tutustua häneen Facebookissa. Suhteemme lujittui. Hän muutti Suomeen. Kävimme kauppahallissa sushilla. Hän tarjosi. Puhuimme työasioista. Toimitin hänelle sitoumuksetta yhden kampanjaidean. Hän piti siitä. Asiasta ei ole kuitenkaan kuulunut mitään muutamaan viikkoon, kunnes hän tänään aamulla otti yhteyttä ja kertoi, että idea on yhä hyvä, mutta se ei ole edennyt organisatoorisista syistä. Mutta hän palaa asiaan, jahka palaset loksahtelevat kohdalleen. Olen ollut 25 vuotta mainostoimistossa töissä. Tiedän, että olemme hierarkiassa aika pohjalla. En muista juurikaan tapausta, jossa potentiaalinen yhteistyökumppani olisi nähnyt vaivaksi oma-aloitteisesti pahoitella asian viivästymistä. Tuli tunne, että meitä arvostettiin. Aidosti. <3 Petri Hollmén. Voi hyvin, Lyyti.

finlayson+pussilakana+tom+of+finland

 

Voittajat eivät häviä

1 Comment

Junan alle menehtyy Suomessa keskimäärin yksi ihminen joka viikko. Yhdessä näistä junista matkusti viime viikolla hyvä ystäväni. Hän kertoi järkyttyneenä tapaturmasta Facebook-sivullaan. Yksi hänen saamistaan kommenteista oli muita pysäyttävämpi: Rohkeampaa on elää.

Eläminen ei ole kuolemisen vastakohta. Eläminen on vastuunkantoa. Eläminen on uskallusta. Rakkaus sattuu. Niin tekee myös elämä. Iskut pitää ottaa vastaan. Mistä erottaa häviäjän ja voittajan? Kun voittaja lyödään maahan, hän nousee ylös.

Joskus olisi helpompi jäädä makaamaan. Silloin mitataan ystävyyttä. Vahvemman velvollisuus on nostaa heikompi. Suurinta vahvuutta on kuitenkin ottaa apu vastaan.

 

Joachim Alcine

 

 

 

 

Hyvän tekemisessä koolla ei ole merkitystä

2 Comments

Tällä viikolla uutisoitiin, että Supercell-kaupalla (=omalla työllään) vaurastuneet Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja maksavat puolet syrjäytymisvaarassa oleville turkulaisille nuorille suunnatun Vamos-projektin kuluista. Lahjoitus on huikeat 600.000 euroa. Vähintään kolmivuotinen projekti työllistää kuusi uutta työntekijää, jotka antavat henkilökohtaista tukea nuorille. Upea ele.

Hyvää voi tehdä myös kaupallisesti. Lähelle kotiani on avattu GoGo Express -niminen kuntosali. Jäsenyys maksaa vain 18 euroa kuukaudessa. Se näkyy salin asiakaskunnassa. Varmasti puolet kävijöistä on maahanmuuttajia. Edullisen hinnan ansiosta heille on avautunut mahdollisuus kotoutua suomalaiseen elämään. Viihdyn siellä oikein hyvin.

Jos teet jo kuntosalilla hyvää itsellesi ja sinulla on hieman ylimääräistä, anna siitä heille, joille vähemmän on enemmän. Olin keväällä viikon Kenian maaseudulla ja koin siellä suurta nöyryyttä elämän edessä. Näin myös kiitollisuutta ja toivetta paremmasta. Jos haluat tukea kehitysmaiden lapsia ja naisia, World Vision vie apusi varmasti perille.

Hyvää voi tehdä myös ilmaiseksi. Tulin tänään ulos kuntosalilta. Parikymppinen tyttö avasi minulle oven. Sanoin hänelle, kuten tapoihin kuuluu kiitokset. Tyttö katsoi suoraan silmiin ja sanoi: ”Ole hyvä!”

– – –

Sami Kuljun kuvassa olen tutustumassa passionhedelmien viljelyyn Carolyne Lagatin puolen hehtaarin maatilalla Meibekissa Keniassa. Vaikuttava nainen.


VERKKO_940px_459px_worldvision-kenya-12851

 

Miksi?

No Comments

Kävimme eilen keskustelua kollegojen kanssa. Keskustelu on hyvästä. Se opettaa arvostamaan eriäviä mielipiteitä.

Keskustelussa yksi kollegoista kysyi toistuvasti: Miksi? Hän haastoi meitä muita perustelemaan omia näkemyksiämme.

En oikein osannut perustella. Aloin turhautua. Turhautuneena ärsyynnyin. Tänään tumma ja kuohuva vereni löysi vastaukseni toimistomme seinältä. Taiteilija Benjamin Orlow on nakuttanut siihen satoja mustia tikkoja. Miksi? 23 vuotta sitten pyysin tyttöystävääni naimisiin kanssani. Miksi? Joskus takasin vaikeuksissa olevan ystäväni lainan. Miksi?

Koska sydän sanoi niin.

 

Teoriassa kyllä, käytännössä ei?

No Comments

Lukioaikana olin kesätöissä Citymarketin ViKoVa-osastolla. Viihde, kodinkoneet ja valaisimet. Myin partakoneita, taskulaskimia, pöytägrillejä ja LP-levyjä. Kolme kesää opetti kohtaamaan asiakkaat. He eivät olleet aina hyvillä mielin. Lukion jälkeen olin kesän konttorikoneliikkeen lähettinä. Kävin myös hakemassa pois yrittäjiltä maksamatta jääneitä osamaksulla ostettuja kopio- ja kirjoituskoneita. Perintäkeikat opettivat kohtaamaan vaikeuksien alle nääntyneitä ihmisiä. Korkeakouluopiskelujen aikana olin asfalttimiehenä Porissa. Se opetti kohtaamaan suomalaisen miehen. Seuraavina kesinä siirryin Keskon palvelukseen. Myin puhelimessa vihanneksia ja hedelmiä. Se opetti innostumaan rutiineista. Seuraavan kesän olin virheselvityksessä. Se opetti kohtaamaan valehtelijat. Opintojen jälkeen hoidin noutotukun pakasteosastoa. Se opetti minut kohtaamaan pienyrittäjien arjen.

Kun nuorena ekonomina siirryin mainostoimistoon, minulla oli tuoretta ja arvokasta teoriatietoa. Ennen kaikkea minulla oli arvokasta käytännön työkokemusta.

Tänäänkin minuun otti yhteyttä pari TET-harjoittelupaikkaa ja pari ammattiopintojen työharjoittelupaikkaa hakevaa. Kaikki sanoivat, että harjoittelupaikkoja on todella vaikea saada. Nuorten puheluihin ja meileihin ei edes vastata.

Harjoittelijaa ei kannata ottaa nurkkiin pyörimään. Mutta jos hänelle on pienintäkään tarvetta, ajan investoiminen häneen on paras mahdollinen sijoitus. Hyvistä nuorista ei kasva hyviä aikuisia, jollei heille anneta edes mahdollisuutta.

internships

Tyynysodan hengessä

2 Comments

Osa suomalaisista yrittäjistä on aloittanut kaiken alleen jättävän vihapuheen. Maatamme on johdettu niin huonosti, että nyt firmat sitten siirretään Viroon. Kaikki poliittiset päätökset ovat järjestään huonoja. Poliitikot ovat julkeita oman etunsa tavoittelijoita. Yrittäjien elämä on tehty mahdottomaksi. Aluepolitiikka on paskaa. Jos sotkamolaisilla ei ole töitä kotiseudullaan, muuttakoot etelään. Näiden ehdotusten tekijöitä ei kiinnosta, että kukaan ei osta sotkamolaisten koteja muuttotappiokunnalla. Tietenkään ei kiinnosta, koska kovaäänisimmät ovat muuttaneet etelään vanhempiensa takapenkillä. Kun te itse muutatte Viroon, toivottavasti kukaan ei osta teidän sydämettömiä siporex-talojanne.

Isovanhempamme pelastivat tämän maan talvisodan hengessä. Nyt suomalaiset tosiyrittäjät kaatuvat jo tyynysodassa. He eivät kestä, vaikka aseena on viiden tähden hotellin unelmakevyt untuvatyyny.

Suomi on ollut erinomainen maa elää ja kasvattaa lapsiaan. Täällä on paljon menestyviä yrityksiä, pyyteettömästi yhteisiä asioitamme ajavia korruptoitumattomia poliitikkoja ja virkamiehiä. Yhteiskuntamme toimii, se on tasa-arvoinen ja suvaitsevainen. Toki kaikessa on parantamisen varaa, mutta vihapuheella Suomea ei nosteta kohti uusia korkeuksia.

Minun on ainakin ollut hyvä elää täällä. Niin hyvä, etten voisi kuvitellakaan jättäväni isänmaatani henkilökohtaisen etuni vuoksi. Olemme yksi maailman parhaista maista. Joillekin edes paras ei riitä.

 

536776958_cf49c2c54f

Older Entries