#syysloma

No Comments

En ole muita parempi ihminen. Tai olen minä vähän. Olen pitkäjänteinen ja pidän linjani. Kuten näissä loma-asioissa.

Tulin tänään kasiksi töihin, kuten aina kun on toimistopäivä. Lähdin kotoa varttia vaille kuten tavallista, mutta olinkin perillä jo 7:53. Ei ollut liikennettä. On syysloma.

Koululaiset puuttuivat katukuvasta – ja heidän vanhempansa. Yksityisellä sektorilla työskentelevillä on pääsääntöisesti neljä viikkoa kesälomaa ja viikko talvilomaa. Joidenkin työsopimuksissa taitaa olla myös syysloma.

Joo, joo. Tiedän, että ihmiset käyttävät lomailuun ylityövapaita tai lomautuspäiviä.

Mutta että. Jääkiekkovalmentajat sanovat aina, että jäähyaitiosta ei tehdä maaleja. Minä sanon, että lomalta ei tehdä töitä. Ja vain työ generoi työtä. Et voi aloittaa uutta ojaa, ennen kuin vanha on kaivettu. Vesi juoksee vasta, kun oja on auki. Lasku lähtee vasta, kun työ on tehty.

Meillä on asennevamma. Sen sijaan, että odotamme seuraavaa lomaa, voisimme kehittää työstämme sellaista, että sieltä ei kaipaa lomalle. Tämä on työntekijöiden ja -antajien yhteinen asia. Eipä silti; tulevaisuutemmekin on yhteinen.

 

10712854_10152483536033460_7992500918944061545_n

 

Esimerkki velvoittaa

No Comments

Soulaima Gourani kertoi, että tutkimusten mukaan Yhdysvaltojen työmarkkinoilla dominoivat toisen polven maahanmuuttajat. Syy on selvä. Heidän vanhempansa tulivat Amerikkaan paremman elämän perässä ja olivat valmiita tekemään töitä menestyksen eteen. Lapset omaksuivat kotoaan työnteon mallin.

En ole koskaan ladannut laitonta musiikkia. Kun lapseni kasvoivat ja kiinnostuivat musiikista, annoin heille luvan ladata suosikkejaan iTunesista kuukausittain ennalta määrätyllä summalla. Opetin, että musiikki on jonkun työ ja työstä pitää maksaa. Oppi meni perille. Jos saldo oli käytetty, piti odottaa seuraavaan kuukauteen.

Vasta lasten myötä aloin itsekin käyttää aina veneessä paukkuliivejä, lasketellessa ja pyöräillessä kypärää. Esimerkin voima oli suurempi kuin tyhjien puheiden. Samassa opin käyttämään turvavälineitä itsekin. Esimerkki velvoittaa. Minut se on kerran myös pelastanut.

Suomi kamppailee kestävyysvajeen edessä. Ikääntyvät päättäjät sälyttävät vastuun ratkaisuista lapsilleen, jotka eivät ole koskaan oppineet arvostamaan työtä kotonaan. Tai ehkä olen pessimisti. Tunnen valtavasti nuoria, joiden asenne työhön on terve. Ehkä he ovat osanneet lukea rivien välistä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikkea ei löydy netistä

No Comments

Iltapäivälehdessä oli mainos. Siinä luki, että ”Kotikokki on lähempänä kuin äiti.”

Kävi jurppimaan. Ei siksi, etten itsekin olisi joskus linkkautunut reseptiä hakiessani kotikokki.nettiin. Vaan siksi, että minulle yritettiin myydä ajatusta ihmisen korvaamisesta koneella.

Tämä sama silmitön järjestelmäusko on vallalla valtaosassa yrityksiä. Kun tieto tallennetaan järjestelmiin, se on sieltä kaikkien löydettävissä tasavertaisesti ja ajantasaisesti. Ideana ihan hyvä. Tieto kuitenkin tallentuu niin kuin se tallennetaan: subjektiivisesti, yksiäänisesti ja –suuntaisesti. Ja mikä pahinta, hiljainen tieto ei tallennu lainkaan.

Hiljainen tieto. Sen taustalla on ajatus, että tiedämme enemmän kuin osaamme lausua ääneen tai kirjoittaa ylös. Se on hyvin henkilökohtaista; kokemuksen, kehon tai yhteisön tietoa. Menestyvissä yhteisöissä hiljaisen tiedon arvo tunnistetaan.

Olin ehkä 10-vuotias, kun isoäitini teki piimäjuustoa. Muistan vieläkin selkeästi valmistuvaiheet: reikäkauhan rauhallisen liikkeen, harsokankaan kiertämisen. Muistan nenässäni tuoksut ja suussani tuoreen juuston tuntuman. Muistan, miltä kostutettu juustokehä tuntui käsissä. Olisin voinut lukea tämän kaiken kotikokilta, mutta olisin jäänyt paljosta vaille.

Seuraavan kerran kun mietit reseptiä, kilautakin kaverille. Soita äidille tai naapurin mummolle. Heille tiedon jakaminen on vähintään yhtä suuri ilo kuin sinulle sen saaminen.

 

10kesa2008_3918-muotissa-c

 

 

Sanaa kuulemassa @NBForum2014

No Comments

Vietin kaksi päivää ja yhden yön Nordic Business Forumissa. Show alkoi eilen väkevästi. Jim Collinsin kaksituntinen monologi oli pysäyttävintä vuosiin.

Tänään ymmärsin paremmin eilistä tunnekuohuani. Hurmaava tanskalainen Soulaima Gourani kertoi, että yritykset tekevät kaikkensa saadakseen henkilökuntansa voimaan hyvin, koska hyvinvoivan henkilökunnan uskotaan olevan innovatiivista. Tutkimukset osoittavat toisin: Tyytymättömyys generoi luovuutta.

Ymmärsin olleeni eilen Collinsin puheenvuoron aikana hyvin tyytymätön. Jouduin istumaan yli kaksi tuntia paikallani, joka on minulle ikuisuus. Jouduin olemaan kaksi tuntia hiljaa. Kestämätöntä. Pakotieni epämukavuusalueelta oli lehtiö ja kynä. Kirjoitin siihen viisi sanaa ja piirsin kaksi pientä kuvaa. Kaikki oli pitkästä aikaa täysin selkeää.

Collins haastoi esityksensä lopulla kuulijoitaan miettimään, mitä he ovat antaneet itsestään muille. Silloin padot murtuivat. Oli minun vainelämää-kokemukseni ymmärtää 5300 kuulijan keskellä hämärässä messuhallissa, että olen jo nyt ollut arvokas. Olen voinut antaa kymmenille tai sadoille ihmisille mahdollisuuden. Olen antanut heille turvaa ja mielenrauhaa. Olen ottanut vastaan iskuja heidän puolestaan.

Oli kaunis hetki, kun näin omille muistiinpanoilleni pudonneen kyyneleen. Se ei ollut pisara meressä. Se oli koko elämä.

You’re never alone but you’re always on your own.

 

jim_collins_speaker

Raskas taakka

No Comments

Hyviä uutisia on mukavampi kertoa kuin huonoja. Johtajuus näkyy kuitenkin suhtautumisessa jälkimmäisiin.

Viime aikoina talousmediassa on ollut uutisia, joiden kommentteja varten kriisiyhtiön johto ei ole ollut tavoitettavissa. Baari-illan venähtämisen voi kuitata kännykästä loppui akku –rutiinilla. Liike-elämässä se ei toimi. Johtajan akku ei saa tyhjetä vaikeassakaan paikassa. Eikä varsinkaan siellä.

Olin muutama vuosi sitten mukana yrityksessä, jossa kaikki ajateltavissa ollut meni pieleen. Yhdestä asiasta olen kuitenkin ylpeä: Olin tavoitettavissa. Kohtasin yhteistyökumppaneita, henkilökuntaa ja mediaa. Paskaa lensi visiiriin oikein huolella. Selvisin. Luulen, että selvisin kunnialla.

Liike-elämässä ei kukaan selviydy ilman vastoinkäymisiä. Ne pitää kohdata. Se on ainoa keino jatkaa eteenpäin. Muuten kuorma on liian raskas kantaa.

 

1705782-Man-with-Heavy-Load-0

Yritysviestinnän happotesti ja –radio

No Comments

Sosiaalinen media on muuttanut merkittävästi yritysviestinnän mekanismeja. Kauppalehti kirjoitti tänään, että Deloitten viimevuotisessa kansainvälisessä tutkimuksessa maine koettiin yritysten merkittävimmäksi strategiseksi riskiksi. Siinä valossa on outoa, miten hitaasti viestintää halutaan tai osataan sopeuttaa uusiin normeihin.

Monet yritykset ja yhteisöt jakavat itsestään yhä latteita visioita, missioita ja arvoja. Viestinnän kohderyhmä arvostaa kuitenkin tietoa henkilöstön hyvinvoinnista, vastuullisuudesta ja kyvystä avoimeen kommunikaatioon. Saavutettavissa olevan tiedon määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Ehkä juuri siksi päätökset perustellaan yhä useammalla tunteella kuin faktalla.

Jos matkailija valitsee ravintolaa vieraassa kaupungissa, hän ei etsi vaihtoehtoja satunnaisotannalla kymmenien tai satojen vaihtoehtojen joukosta. Ei vertailemalla niiden ruokalistoja verkossa. Hän tekee valintansa lukemalla matkailuportaaleja ja keskustelupalstoja. Niissä maistuu oikea elämä. Sellainen, mitä lukija itsekin elää.

Happoradio on tehnyt tavattoman kauniin laulun – Puhu äänellä jonka kuulen. Se lienee kirjoitettu parisuhteesta, mutta kuuntele sanoja toisin: Ne ovat paras johdatus yritysviestintään. Kirjoitatko sinä asiakkaillesi runoja, jotka he käsittävät?

 

 

 

 

 

 

 

Asiakaslähtöisyys kiinnittää huomion väärään suuntaan

No Comments

Jokainen itseään kunnioittava yritys väittää olevansa asiakaslähtöinen.

Asiakaslähtöisyys on lähestymistapa, jossa palvelu tai tuote pyritään muotoilemaan mahdollisimman hyvin asiakkaiden toiveita vastaavaksi. Yksinkertaistettuna asiakaslähtöisyys on sitä, että tunnetaan asiakkaat ja ollaan heistä kiinnostuneita.

>>> Stina Salin fiilasi tätä Facebook-kommentissaan parempaan suuntaan: ”Asiakaslähtöisyys on lähestymistapa, jossa palvelu tai tuote pyritään muotoilemaan mahdollisimman hyvin asiakasta hyödyttäväksi.

Monessa organisaatiossa asiakaslähtöisyys nähdään apparaattina uusien asiakkaiden hurmaamiseen. Näin ei saa olla. Ensin on tunnettava itsensä, sen jälkeen on kiinnostuttava aidosti jo olemassa olevista asiakkaista ja vasta sitten on aika iskeä silmänsä – mikäli aikaa jää – uusiin asiakkaisiin.

Vuosien mittaan olemme alkaneet kasvaa erillemme. Olen ollut kuuntelevinani asiakkaitani, mutta olen puhunut heidän päälleen. Olen katsellut heitä väärästä perspektiivistä – ja liian kaukaa. Olen määrätietoisesti laiminlyönyt itsetuntemukseni kehittämisen. Itsensä uudelleen asemoiminen ei ole ollut helppoa. On vaatinut kurinalaisuutta oppia näkemään ja kuulemaan toisin. On vaatinut rohkeutta tunnustaa, että ei osaa. On ollut ilo huomata, että oma käyttöjärjestelmä on mahdollisuus päivittää.

Kun oma tuote on kunnossa on helpompi olla asiakaslähtöinen. On keskeistä ymmärtää, että uusia oppeja kannattaa tarjota ensin asiakkaille, jotka ovat jo sinuun luottaneet. En ole koskaan ymmärtänyt tarjouksia, joissa uusi tilaaja saa esimerkiksi lehden vuosikerran tutustumistarjouksena edullisemmin kuin kestotilaaja. Aito asiakaslähtöisyys on aina kanta-asiakaslähtöisyyttä.

 

Wrong-Way-Road-Sign_050412-572x368

Hyvän puolella

No Comments

Tänään ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Olen tavallisen erikoisen päiväni jälkeen väsynyt, mutta kohtalaisen onnellinen.

Klo 8:30-10:30 minulla oli mentorointitapaaminen Espoossa. Puhuin taas kuin Ruuneperi. Ja luultavasti asian vierestä. Toivottavasti kuormasta putosi edes jotakin hyödyllistä. Minulle ainakin tuli kevyt olo. En tiedä onko se mentoroinnin tarkoitus, mutta ainakin hyvä sivuoire se on.

Klo 11-12 meillä oli sisäinen mainostoimistopalaveri Ruoholahdessa. Puhuin jos mahdollista vieläkin enemmän. Ainakin kovemmalla volyymilla. Vereni kuohui. Olin tosissani. Olin niin tosissani. Jotenkin koin ilmapiirin hyvin positiiviseksi. Onneksi aikaa oli rajallisesti, koska ääneni alkoi vedellä viimeisiään.

Klo 12:15-13:30 kävin mainion kollegani Petterin kanssa Yrjönkadulla tuotantoyhtiö Paradissa. Olin vaikuttunut heidän tekemisistään. Meille tarjottiin paljon enemmän kuin olimme pyytäneet. Yhdessä teemme asiakkaan onnelliseksi. Lounastimme palaverin yhteydessä uudessa ravintola Pjazzassa. Loistavat pitsat. Todella.

Klo 15-16 päivän viimeinen tapahtuma Turussa. Vanha asiakkaani ja ystäväni halusi tavata. Kävelimme kauniissa jokirannassa. Ystäväni kiitti minua vuosien takaisista sanoistani, joita en muistanut lausuneeni. Hän sanoi arvostavansa sitä, että olen aina ollut hyvien puolella. Että hänkin haluaisi olla. Sanoin hänen olevan jo siellä. Olin kiitollinen ja liikuttunut.

Päivän päätteeksi hain Logomon toimistoltamme Mum´sin kattovalaisimen ja maton, jotka vien huomenna World Visionille Nordic Business Forumin osaston somisteiksi. Jos valaisin olisi ollut senttiä suurempi halkaisijaltaan, se ei olisi mahtunut kompaktin Audini takaluukusta sisään. Mutta se oli juuri sopivan kokoinen. Se oli päivän viimeinen kohdalleen loksahtanut palanen.

 

FOTB8EA

 

 

 

Newer Entries