Krokotiilinvartija

No Comments

Elämänhallinta on muuttumassa ulkoistetuksi. Omat päätökset jaetaan, muiden päätöksiä seurataan. Mitä enemmän seuraat, sitä enemmän sinua seurataan. Määrä korvaa laadun. Volyymi saa sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi. Se saa sinut näyttämään tärkeämmältä seuraajiesi silmissä.

Avara luonto on tutustuttanut meidät krotoliitilinvartijaan. Se on se lintu, joka on saanut nimensä erikoisesta symbioosistaan krokotiilien kanssa. Kroko avaa leukansa ammolleen, jotta lintu pääsee syömään matelijan suussa piileskelevät loiset. Näiden eläinten symbioosi periytyy vuosituhansien takaa. 2010-luvun symbioosi löytyy sosiaalisen median seuraajista ja seuratuista. Toiset avaavat suunsa ja toisen näykkivät. Se on ihan okei, jos kaiken sen rinnalla ei unohda seurata tärkeintään.

Sydämen ääni. Kuuletko sen vielä kaiken hälyn alta?

 

00955-Nile-Crocodile-with-Egyptian-Plover

 

 

 

 

 

Brändien välisestä luottamuksesta

No Comments

Vaikuttaminen digitaalisessa maailmassa näyttäisi muodostuvan ihmisten välisen kommunikaation ympärille. Kiinnostava henkilöbrändi on usein moninkertaisesti suositumpi kanava seurata kommunikaatiota kuin hänen yrityksensä, kirjoitti Ville Tolvanen blogissaan tänään.

Olen munaskuitani myöden sitoutunut omaan työnantajaani. Olen perustanut yhtiön 15 vuotta sitten ja ollut rakentamassa sitä sinne, missä se on nyt. Vaikka yrityksellä ja minulla on yhtenäinen dna, emme ole identtiset kaksoset. Olen paljon enemmän kuin Zeeland. Siksi kirjoitan tämän kirjoituksen omille sivuilleni enkä yrityksen blogiin.

Kirjoittaessani en aina halua – enkä edes voi – ajaa työnantajani agendaa. Mielipiteeni ovat henkilökohtaisia, eivät kollektiivisia. Osa mielipiteistä saattaisi väärässä viitekehyksessä tuoda haittaa työnantajalleni. Yksityisihmisenä voin puhua vapaammin. Saan olla epäkorrekti niin halutessani. Voin kärjistää, voin haastaa, voin kirjoittaa isoilla kirjaimilla. Lööppi näkyy aina kauemmas kuin taiten kirjoitettu leipäteksti.

Henkilöbrändien vahvistuminen on myös suoraa seurausta työntekijöiden ja työnantajan suhteen höltymisestä. Jos urasi on työnantajan silmissä yhtä arvokas kuin viimeisen kvartterin performanssi, se ei luo edellytyksiä oman henkilöbrändin valjastamiselle työnantajan käyttöön. Voi olla, että yhtenä päivänä avain ei sovi oveen, salasanalla ei ole pääsyä firman sivuille.  Ennen yritykset antoivat brändinsä työntekijöiden käyttöön. Nyt on syystäkin päinvastoin. Liike-elämä on pakottanut työntekijät itsekkäiksi oman etunsa ajajiksi. Ensin vasten tahtoaan. Kun yksilöpelaajien kriittinen massa kasvoi riittävän suureksi, huomattiin, että paluuta entiseen ei enää ole. Moni asettaa oman etunsa työnantajan edun edelle.

Toivo ei kuitenkaan ole menetetty. Yrityksen työntekijöillä on valtava potentiaalinen verkosto. Jos he uskaltavat luovuttaa edes osan henkilöbrändeistään työnantajansa hyväksi, kaikki voittavat. Uskallusta auttaisi, jos sitoutuminen tavoitteeseen olisi avointa ja molemminpuolista. Jos työnantajalla on tunne, että henkilökunta keskittyy enemmän oman kuin yrityksen brändin kasvattamiseen, monesti vilkaisu peiliin auttaa. Jos työnantaja haluaa nauttia työntekijöittensä äänestä, sen tulee ensin lopettaa päälle puhuminen.

brandyou

 

Erityisen tavallinen

No Comments

Tämän hetken nouseva pukeutumistrendi on normcore. Se on yksityiskohdatonta, anonyymiä designia. Nyt erottaudutaan sulautumalla joukkoon. Kuulostaa hyvältä. Normcore on kuin koulupuku. Kun pukeutumisella kilpavarustelu loppuu, sisäinen kauneus nousee catwalkille.

Teen ammatikseni mainontaa. Valtaosassa töistäni kohderyhmä on jokanainen ja –mies. Mitä Crocs-kansalle Louboutineja tarjoamaan? Sketsihahmokilpailunkin voitti viime kaudella Antsku. Harmaallakin on lukemattomia sävyjä. Tavallisuus voi olla erityistä.

Osallistuin eilen 1.200 muun osallistujan kanssa FightBack-juoksuun. Tein tänään tuhansien muiden suomalaisten tapaan ruuaksi lihamureketta. Jälkiruuaksi oli omenapiirakkaa. Normcore weekend. Illalla katselin netistä uusia massaan sulautuvia syysvaatteita.

Ymmärrän, ettei minusta ole aidosti omaksumaan anonyymiä elämää. Löysin uudet vaatteeni australialaisen Zaneroben verkkokaupasta. En lopulta kuitenkaan halua, että muut ovat samalla tavalla tavallisia kuin minä. Haluan olla erityisen tavallinen.

 

ZANEROBE-ZNRB_Campaign_02-0122

Tunnetun yrittäjän raskaampi taakka

No Comments

Tänään on yrittäjän päivä. Hienoa, että suomalaisen tulevaisuuden menestyksen kivijalka on saanut oman päivänsä. Hip hurraa, kaikki yrittäjät!

Yrittäminen ei ole koskaan helppoa. Erityisen vaikeaa se on julkisuuden henkilöille. Jos Suomessa on ollut missi, et saa ryhtyä laulajaksi. Olet loppuelämäsi laulava missi. Jos olet ammattiurheilija, olet urasi jälkeen yritystoimintaa harrastava entinen ammattiurheilija.

Jos tavallinen muutaman miljoonan liikevaihtoa pyörittävä yritys kohtaa vaikeuksia, se ei ylitä iltapäivälehtien uutisseulaa. Mutta jos yrityksen kehtaa omistaa julkisuuden henkilö, uutinen leviää salamannopeasti: ”JULKKIS X:n AUTOKAUPALLA MAKSUVAIKEUKSIA!” Populistinen uutisointi ei helpota ongelmien ratkaisua.

Moiseen uutisointiin olisi edes jonkinlainen oikeutus tapauksissa, jossa yrityksen liiketoimintaa olisi markkinoitu tunnetun omistajan nimellä ja kasvoilla. Näin on ani harvassa tapauksessa. Valtaosassa tapauksissa ihmiset ovat yrityksessä sijoittajina tai aitoina yrittäjinä.

Ruotsissa tämä(kin) asia on paremmin: Tukholman kauppakorkeakoulun yhteydessä toimii Cruyff-instituutti, jossa on uransa lopettaneet huippu-urheilijat saavat opiskella liikkeenjohtoa ja löytää perustan uudelle uralle. Annetaan mekin kaikille tasa-arvoinen oikeus yrittää.

 

1f3b71299bd35a364090e0b0098951a4

 

 

Myös he ovat ansainneet huomiosi

1 Comment

Saan päivittäin pari-kolme työ- tai harjoittelupaikkahakemusta. Monelle nuorelle hakuprosessi on yksi elämän ensimmäisistä. Vain palaute auttaa hakijaa kehittymään. Jokainen hakija on huomion arvoinen.

Vastailen hakijoille iltaisin. Jos näkyvissä on rekrytointitarvetta, pyydän kiinnostavimmat hakijat käymään. Jos työtä ei ole tarjolla, koetan ehtiä vastaamaan muutamalla kannustavalla lauseella. Kielteinenkin vastaus on parempi kuin vaikeneminen.

Tänään pystyimme antamaan paikan yhdelle harjoittelijalle. Tarjoamme mielellämme mahdollisuuden koulutaitojen soveltamiseen käytännössä. Kerrallaan emme ota kuitenkaan yhtä enempää, jotta meille jää aikaa oikeasti keskittyä harjoittelijaan.

On parasta yhteiskuntavastuuta luottaa nuoriin ja antaa heille mahdollisuus. Jokainen meistä on joskus ollut nuori ja etsinyt paikkaansa työelämästä. Ainakin minä muistan, millaisen vastaanoton sain ensimmäisiin hakemuksiini. Muistan myös, miten minulle vaiettiin.

 

trainee

#kutsuystävää

No Comments

Alakoulussa olin liikunnallisesti kömpelö, tavattoman ujo, monipuolisesti puhevikainen, pikkuvanha ja yltiöpäisen kiltti. Olin ideaali kohde kiusaajille. En ole kuitenkaan ottanut itsestäni #kutsumua –selfietä. Syykin on yksinkertainen. Minua ei jostakin syystä koskaan kiusattu.

Lukiolaisten liiton some-kampanja on arvokas. Se kiinnittää huomion koulukiusaamiseen. Kiusaaminen on aina väärin. Yhtä väärin on kiusaamiskortin päälle liimaaminen. Kampanja näyttää nostaneen esiin myös ”kiusaamisen uhreja”, jotka ovat populismin nimissä uudelleenkirjoittaneet oman henkilöhistoriansa.

On ollut upea lukea aitoja tarinoita lapsista ja nuorista, jotka ovat kasvaneet kiusaamisesta huolimatta vahvoiksi aikuisiksi. Hyvälläkään kampanjalla ei kuitenkaan ole keinoja antaa ääntä heille, joilta kiusaaminen on murtanut ihmisarvon loppuiäksi. Kaikilla kiusatuilla ei ole voimia osallistua #kutsumua-kampanjaan. He tarvitsevat ystävää, joka #kutsuuhäntä

 

1410548

 

 

Työuran vaikein vuosi

No Comments

Yrityksen johtaminen ei ole koskaan helppoa. Viime vuodet ovat kuitenkin olleet vaativuudessaan aivan erityisiä. Samalla, kun valtiovalta vaatii työurien pidentämistä, moni suuryritysjohtaja on jättänyt johtamansa organisaation vuosia alle nykyisenkin eläkeiän. Selitykseksi on riittänyt, että kolmenkymmenen vuoden työuran viimeinen vuosi on ollut poikkeuksellisen raskas.

Olen ollut työelämässä vasta reilun neljännesvuosisadan. Arvioituun eläkeikään on ehkä 17-18 vuotta. Kulunut vuosi on ollut työurani raskain. Eivätkä ne edeltäneet vuodetkaan aina mitään heliuminkeveitä ole olleet. Tänäänkin teki mieli ripustaa hanskat naulaan. Onneksi menestys on joukkuelaji. Kun yksi uupuu, kollegat ottavat isomman roolin. Huomenna roolit saattavat kääntyä.

En haluaisi itselleni pomoa, joka lopettaa uransa raskaimman vuoden jälkeen. Esimiehen lopettaminen ei koske vain häntä itseään. Rintamakarkuruus koskee koko organisaatiota. Paska valuu organisaatiokaaviossa alaspäin. Ketään ei voi pakottaa olla töissä. Mutta jos taidot eivät riitä, olkoot se oikeutus lopettaa. Se, että on vaikeaa, ei riitä. Seuraajalla on luovuttajan jäljiltä vielä vaikeampaa.

 

bcn-airport-departures

 

 

Newer Entries