Ei ole linjatonta ymmärtää molempia

1 Comment

Olin tänään lounaalla potentiaalisen asiakkaan kanssa. Hän kertoi, että he olivat tarkastelleet kriittisesti b-to-b –alalla toimivan yrityksen asiakasviestinnän kuluja. Vaikka heidän tuotteittensa ja palveluittensa verkkokauppa on nopeassa kasvussa, paljon viestejä lähetetään yhä snailmaililla. Hän kertoi, että Itellan jakelusta vuosittain veloittama kustannus on hiuksia nostattava. Se oli osasyy siihen, että he harvensivat asiakaslehden printtiversion julkaisurytmiä.

Ymmärsin täysin hänen näkemyksensä.

Olen tavattoman laiska vaatteiden ostaja. Hankin vaatteeni pääasiassa verkkokaupoista. Housut ja neule. Ostotapahtuma vie minuutin. Lähetti tuo tuotteet kotiovelle parissa päivässä. Kertaostokseni ovat halpoja. H&M saa minulta ehkä keskimäärin 30-40 euroa kerralta muutaman kerran vuodessa. Jostain maailmalta voin ostaa pari kertaa vuodessa jotain tyyriimpää. Vaikka ostokseni tapahtuvat verkossa, olin yllättynyt siitä, että H&M lähestyi minua tänään postin jakamalla suorakirjeellä.

Kortin jakelu maksaa luokkaa 10 senttiä kappaleelta. Mutta se maksaa. Luultavasti minuun oli yritetty olla yhteydessä retargetoiduin bannerein tai suorameilein – tuloksetta. Nyt oli siirrytty järeämpiin aseisiin. Kun digitaalisen viestinnän vaahto ei enää pessyt, oli palattu käyttämään pertsamediaa.

Mikä tekee tästä mielenkiintoista, on H&M:n viestinnän volyymi. Kaltaiseni suoran sai varmasti sadat tuhannet ihmiset. Meilisuoran kustannus olisi ollut lähellä nollaa, printtipostin minimissäänkin kymmeniä tuhansia. Veikkaan kuitenkin, että vaatejätin markkinointiosastolla osataan laskea panos/tuotos –suhde.

Megatrendit eivät ole koskaan mustavalkoisia.

 

FOTD851

 

 

 

Kaunis ihan sellaisenaan

No Comments

Kovasti arvostamani Christoffer Nordberg postasi eilen Brian Tracyn ABCDE-metodista. Sen mukaisesti työn kuormittaman ihmisen tulisi oppia priorisoimaan ja käyttämään aikaansa asioihin, jotka tuottavat suurinta arvoa. Tärkeät asiat pitäisi jaotella arvonmuodostuksen näkökulmasta A-, B- ja C-koreihin. Asiakkaalle tehtävä tarjous on parasta A-ryhmää, lounas työkaverin kanssa on C, sekin mollissa. D-koriin kerätään todo-listalta delegoitavat tehtävät, E:hen eliminoitavat.

Hyvä sääntö, joka ei sovi minun vartalotyypilleni. Ehkä se on vahvuuteni, koska se on heikkouteni.

Saatan kuulostaa populistilta, kun sanon, että kaikki asiat ovat yhtä tärkeitä. Lounas työkaverin kanssa voi parantaa elämänlaatua ja businesta enemmän kuin välittömään kauppaan johtava tarjous. Eliminoiminen on minulle mahdotonta, delegointi vaikeaa ja priorisointikin tuskaista. Työn arvottamisen sijasta mieluummin pidennän päivääni.

Miksi sitten teen niin?

Kaikki kait periytyy lapsuudesta. Minut valittiin koulun liikuntatunneilla oikeutetusti viimeisenä joukkueisiin. Minua ei kuitenkaan eliminoitu. Se antoi uskoa tulevaisuuteen. Olin surkea englannin kielen lausuja. Pidin kuitenkin ryhmätyömme esitelmät enkä delegoinut niitä sujuvasanaisille. Minusta kasvoi A-luokan oppilas, joka oppi arvostamaan opettajia, jotka antoivat aikaansa myös hitaammin kypsyneille. Koskaan ei tiedä, milloin joku meistä puhkeaa kukkaan.

C voi olla uusi A. Ja vaikkei olisikaan, C on kaunis ihan sellaisenaan.

 

letter fridge magnets

 

Kiihkeyttä kuumaa, hulluutta huumaa

No Comments

Puhuin eilen intohimosta. Asiasta puhuminen on minulle intohimo.

Olen myynyt vuosien mittaan markkinointiviestinnän suunnittelua kymmenien miljoonien eurojen arvosta. En ole vakuuttanut ensimmäistäkään ostajaa järjellä. Miten voisinkaan? Olen tulisieluinen ja tuulella käyvä. Valinta on perustunut aina tunteeseen. Luultavasti asiakkaat uskovat, että osa intohimostani tarttuu myös heidän tuotteensa tai palvelunsa markkinointiin. Jokaisessa myyntipuheessani on sisäänrakennettuna vastuuvapauslauseke. Muistutan potentiaalisia asiakkaita siitä, että itse en hoida koskaan mitään asiallisia asioita. Sitä varten ympärilläni on osaavia kollegoja.

Kun puhun muille intohimosta, moni ymmärtää sen väärin. He sanovat, että kaikki eivät voi olla yhtä tulisieluisia kuin minä. Onneksi eivät. Intohimolla ei ole mitään tekemistä käyttäytymisen kanssa. Myös levollinen voi olla intohimoinen. Erityisesti hän voi.

 

Intohimoa on sisäinen palo ratkaista haasteita.

Intohimoa on vimma nähdä toisin.

Intohimoa on rakkaus ihmisiin.

Intohimoa on kiihko päästä lyömään lapio saveen.

Intohimoa on palo silmissä, hohde poskissa.

 

Ehkä intohimo on väärä sana. Polte on paljon parempi. Tunnetko sen sisälläsi?

 

Untitled-1

Silmät kiinni rivillä yksi

1 Comment

Alison Moyetin lohduton ääni kairautui 80-luvun alussa teinipojan selkäytimeeni. Eikä se ole sieltä tullut koskaan ulos. Jos minua masentaa, Yazoon Anyone toimii aina. Se kuljettaa takuuvarmasti vielä syvemmälle. Sieltä on hyvä aloittaa nousu takaisin pinnalle.

30 vuoden odotuksen jälkeen minulla on liput Moyetin konserttiin. Seurassa, joka osaa laillani arvostaa kyseistä artistia. Anyone jää varmastikin kuulematta, mutta ei sovi pyytää liikoja. Olisikohan kimppaselfie liikaa pyydetty? Seuraanhan konserttia sentään paraatipaikalta riviltä yksi. Silmät kiinni.

 

alison-moyet

 

 

Askel taakse, kaksi eteen

No Comments

Olin pelaamassa tänään squashia. Tai pelaamisesta en ole ihan varma, mutta olin kaverin kanssa squash-kentällä.

Pelasin opiskeluaikana aika paljonkin, muutaman kerran viikossa. Edellisestä kerrasta taitaa olla jotakin 27 vuotta. Se oli aikaa, jolloin me jupit pelasimme squashia, ajoimme surffilauta auton katolla kesät talvet ja tuoksahdimme solariumilta.

Nyt hetken mielijohteesta menin halliin uudelleen. Eipä ole kenttiä enää joka kadunkulmassa. Ja mailan löytäminenkin oli työn takana. Vasta kolmannesta urheiluliikkeestä löytyivät pelivälineet. Mailan koko oli tuplaantunut sitten viime kerran.

Pelikaverini on syntynyt viimeisen pelikertani jälkeen. Tämä oli hänen ensimmäinen squash-kokemuksensa. Ihan hyvin se meni – meiltä molemmilta. Mennään toistekin.

Mutta että kun kerran oppii pyörällä ajon niin sen muka aina taitaa. Sanonta lienee ajalta ennen interwebbin aiheuttamaa informaatio- ja elämystsunamia. Olen seissyt squash-kentällä satoja kertoja, mutta alkeellisimmatkaan säännöt eivät meinanneet muistua aluksi mieleen. Käyttöjärjestelmäni on päivitetty niin monta kertaa vuosien varrelta, että osa tiedoista ja taidoista on sedimentoitunut syvälle uuden alle.

Mutta ihmeellistä kyllä, muutaman minuutin jälkeen jotain tuttua alkoi löytyä. Se oli hyvä kokemus. Ei kaiken aina tarvitse olla uutta. Vanhan sohvan voi verhoilla uudelleen, takin muodistaa. Joskus paras tapa edetä on ottaa aluksi yksi askel taakse.

 

squash2_large

Ismo Laitela on totta

No Comments

Helsinkiläistynyt, ensimmäisen kauden kansanedustaja postasi aamulla Facebookissa, ettei ole koskaan nähnyt yhtäkään Vain elämää –jaksoa. Eilenkin hän luki sillä aikaa edustajakollegansa pamflettia.

Postausta seurasi kirjoittelu, jossa moni muukin kertoi, ettei häntäkään Vain elämää kiinnosta. Oli siellä nokittelijoitakin. Joku korotti panoksia ja julisti välinpitämättömyyttään Salatuista elämistä.

Kansanedustaja käyttää minun ääntäni parlamentissa. Hänen tulee ymmärtää arkeani. Annan jatkossakin ääneni edustajalle, joka tietää, kuka on Ismo Laitela ja miltä kuulostaa Lapin kesä Paulan tulkitsemana.

On ihan ok lukea kollegansa pamfletteja. Kaltaiseni äänestäjän silmissä niillä on kuitenkin korkeintaan pefletin arvo. Rakkaat kansanedustajat, kuunnelkaa meitä, älkää toisianne.

 

Tamapuolipainpers._-pefl_pell-musta

Kaksinaamainen, kasvoton mies

No Comments

Ei ole peilin syy, jos naama on vino, sanoi Gogolin Reviisori.

Ei olekaan, sanon minä. On peilin ansiota, jos se paljastaa katsojansa kaksinaamaisuuden tai kasvottomuuden.

En koe olevani suuri tavaraan rakastuja. Mutta kerran viidessä vuodessa eteen asettuu musthave. Sellainen on Iina Vuorivirran Vino-peili. Miten voikaan parhaat ideat olla yksinkertaisia!

Halkaisijaltaan 60-senttinen pyöreä peili, joka on keskeltä halki. Kehys on joko siroa messinkiä tai kuparia. Peilinpuolikkaat saa valita joku kuperina tai koverina. Näet itsesi joko kahtena tai et näe itseäsi ollenkaan.

Itselleni oli luonnollista valita kasvoton versio. Ehkä pelkään lopulta katsoa itseäni silmiin. Tai haluan pitää yllä itsestäni illuusion enkä halua kuvastinta sitä särkemään. Sieluni peili on Vino.

tumblr_inline_n4hxlzTQ4G1r64o2r

 

Raskas työ, kevyet mullat

No Comments

Kokemus on opettanut, että mailasta puristaminen ei paranna lyönnin laatua. Kunpa hyvät opit vielä muistaisi.

Nuorena jaksaa. Työtä tehdään vuorotta. Raskasta työtä rytmittävät raskaat hyvit.

Elämän ruuhkavuodet tuovat raskaan työn rinnalle itsestä huolehtimisen. Varhaisessa keski-iässä ei jaksa painaa nuorempiensa tahtiin, jollei pidä mielestään ja ruumiistaan huolta.

Olen ajoittain vihdoin kohdannut seesteisyyden. Onnistun toisinaan tekemään työtä rennolla otteella ja sen rinnalla elämään täyspainoista siviilielämää. Tämä tasapaino tuottaa myös parhaat tulokset. Se on flow-tila, johon ei voi itseään pakottaa, siihen pitää kasvaa.

Tänään lähdin lounaalle oikein keskustaan asti. Jätin työt ja aikataulut pariksi tunniksi narikkaan. Auto oli huollossa ja kävelyyn meni puoli tuntia / sivu. Rakkaan ystäväni Francon kanssa puhuimme tunnin perheistämme, ruuasta, jalkapallosta ja kuntoilusta. Ei sanaakaan businesta.

Pari tuntia täydellistä vastapainoa aikataulutetulle työlle. Kevyet työt, kevyet huvit. Tähän soisi itsensä oppivan. Varsinkin, kun työn laatu ja määrä ainakin omaan silmään näyttivät kiitettäviltä. Laatuaikaa on olemassa.

 

bigstock-hard-work-ahead-yellow-warning-28341908

Komea ikoni

1 Comment

Komea mies. Komea lauluääni. Komea 45-vuotinen ura. Komea kokoelma radiosoittohittejä ja listaykkösiä. Surkean ennakkomyynnin takia peruutettu konserttikiertue.

Olen pahoillani Tapani Kansan vuoksi, mutta yhtä yllättänyt kuin hänen promoottorinsa en voi väittää olevani.

“Joku Cheek myy stadionin muutamassa tunnissa, ja tällainen suomalaisen musiikin ikoni, lähes 50 vuotta huipulla, ei myy”, ohjelmatoimisto Polarartistit Oy:n toimitusjohtaja Ilkka Pensola äimistelee.

Kansan ongelma on ikonin ongelma. Komeinkin ikoni muuttuu vuosien myötä tapetin väriseksi, jos se ei uudistu. Covereita veivaavan iskelmätähden huomaavat vain tosiuskovat. Tapauskovaiset ja jumalattomat hurmaantuvat jonkun Cheekin kelkkaan.

Maailma on julma. Kuuntelen tätä kirjoittaessani Spotifysta Kansan musiikkia. Upea laulaja. Tuorein hitti lienee ajalta, jolloin Lasse Virén kaatui Suomen maailmankartalle. Ihmisellä on oikeus vanhentua, mutta hänellä ei ole oikeutta lakata uusiutumasta.

Kokemus tuo varmuutta. Mutta jos verhoaa kokemuksensa vanhojen muisteluun ja harmaaseen kaapuun, etsivä poimii kyytiinsä jonkun Cheekin. ET-lehden hienossa mainoksessa oli nuoren ja varttuneen Riitta Uosukaisen kuvat ja kysymys: “Kumman tarina on kiinnostavampi?”

Kaunis tarina ei aina riitä. Viihde- ja liike-elämässä pätee harvoin totuus siitä, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Loppu on monesti alkua rujompi.

 

nuori-tapani-kansa

Sitä en tiedä, mutta sen tiedän

No Comments

Urheilutoimituksen esimies Esa Lilja arvioi tänään Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla suomalaisen joukkueurheilun nousua. Monen joukkueen valmennustehtäviin on noussut juuri peliuransa lopettaneita nuoria ammattilaisia. Kirjoituksessa todetaan, että menestyksekäs ura urheilijana ei itsessään tee kenestäkään hyvää urheilujohtajaa tai valmentajaa. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Olen tätäkin vakuuttuneempi siitä, että ilman urheilutaustaa johtajan tai valmentajan työ miltei mahdoton. Sama mahdottomuus pätee yrityselämään. Osaamista voi tuoda talon ulkopuolelta, mutta erityisesti vaikeina aikoina johtajan tulee tuntea organisaationsa yksilötasolla. Ainakin luovilla aloilla lisäarvoa on vaikea synnyttää ilman ihmisiä. Siksi heidät ja heidän työnsä tulee tuntea. Heitä tulee rakastaa enemmän kuin exceleitä.

Organisaation johtaminen on monesti vaikeaa. Mutta jos rakastaa lajia ja ihmisiä, mahdollisuudet onnistumiseen parantuvat. Valmentajan ja hänen organisaationsa tulee hengittää samaa ilmaa, sydämien tulee sykkiä samassa tahdissa.

Jos minulta kysytään.

 

Näyttökuva 2014-9-14 kello 19.33.01

Older Entries