Zlatanin kaltainen

No Comments

Tänään on ollut tavallistakin parempi päivä. Erityisen iloinen olen työpäivästäni. Kävin tänään kolmessa palaverissa ja niistä kaikista jäi hyvä ja positiivinen tunne. Mukavia ihmisiä, mielenkiintoisia asioita. Ja kuinka ollakaan, erityisen tyytyväinen olen juuri nyt itseeni.

Kollegani Riina sanoi eilen, että onneksi kaikki eivät ole kaltaisiani. Luokan pelle tarvitsee myös kuulijat. Kaikki eivät voi paistatella parrasvaloissa yhtä aikaa. Silloin katsomo jäisi tyhjäksi.

Tiedän tasan tarkkaan, että oma työpanokseni on murto-osa kaikesta työyhteisöni tekemästä. Silloin kun on täysi luottamus kollegoihin, on uskallusta ottaa vapauksia omassa työssään. Jos levittelen siipiäni eivätkä ne kannakaan, minulla on turvaverkko valmiina. Seisovassa ilmassa työkaverit puhaltavat tuulta siipieni alle.

Mutta silti. On minussa sen verran Zlatania, että tiedostan ylikehittyneen itsetuntoni saattavan poistaa yhteisistä tavoitteistamme viimeisetkin esteet. Omaan osaamiseen pitää uskoa ja uskon pitää näkyä myös asiakkaille. Jokaiseen palaveriin mennessä on uskottava olevansa paras mahdollinen ihminen työn tekijäksi. Yleensä kumppanini huomaavatkin minun olevan paras. Se on heille helppoa. Kerron sen;)

 

zlatan-ibrahimovic-lors-de-psg-lorient-le-11-aout-2012-10909575yppxt_1713

Itseohjautuva organisaatio

No Comments

En osaa arvioida itseäni lasten kasvattajana. Ei mene kovin metsään jos määrittelen itseni verrattain kaksijakoiseksi. En häpeile kertoa lapsilleni omista arvostani, mutten oleta enkä toivo heidän kopioivan omaa elämääni.

Olen kait aika samanlainen työkaverina. Mielipiteeni ovat vahvoja. Niitä on viljalti. Joskus ne ovat olleet vääriä. Vääräkin mielipide on tärkeä. Se voi olla lähtöpiste oikean tien löytämiselle.

Minulla on lapsenomainen usko ihmisten itseohjautuvuuteen. Uskon, että ihmisillä on luontainen kyky suorittaa omat velvoitteensa ilman jatkuvaa painostusta. Kyselen kyllä tauotta töiden ja suunnitelmien edistymisestä, mutten tee sitä välttämättä koska epäilisin. Olen utelias.

Olen aika tyytyväinen siitä, mitä saan nähdä ympärilläni. Lapseni ovat määrätietoisia. Työkaverini omistautuneita työlleen. Ajattelin lopettaa tämän postauksen tähän. Mutta kirjoitan loppuun sen, mitä sinäkin mietit: Mahtavatko he nähdä minut yhtä positiivisessa valossa?

 

positive-light

Kiitos kun neuvoit

No Comments

Olin lenkillä töiden jälkeen. Vasaramäessä hautausmaan kohdalla minua vastaan käveli noin viisikymppinen mies. Hän otti muovipussistaan rypätyn patonginkääreen ja juomamukin pudottaen ne jalkakäytävälle.

”Hei, nosta nuo pudottamasi roskat!”, huusin Nana Simeliuksen viimeviikkoisen postauksen innoittamana.

 ”En tarkoituksella pudottanut, tuuli vei ne”, mies vastasi.

 ”Höpö, höpö, nosta ylös vaan!”

Samalla huomasin, että roskia kiltisti keräämään alkanut keskustelukumppanini oli ehkä lievästi kehitysvammainen. Päätin pehmentää kurinpalautustani:

”Kiva, kun viitsit nostaa roskat. Harva olisi korjannut jälkiään. Tuossa bussipysäkillä näkyy olevan roskis.”

Jatkoin matkaani ja vilkaisin taakseni. Mies huikkasi perääni:

”Kiitos kun neuvoit.”

 

Näyttökuva 2014-06-02 kohteessa 19.04.49

Välipäivä

No Comments

Toukokuu on ollut kova rutistus. Paljon töitä. Unohtumattomat matkat Keniaan ja Moskovaan. Kuopuksen ylioppilasjuhlien valmistelut. Ensi viikonloppuna juhlitaan terhakkaan isäni 80-vuotispäiviä. Eikä työrintamallakaan ei ole luvassa yhtään rauhallisempia aikoja. Se on hyvä niin.

Tänään on lupa vain olla. Välipäivä. Kun muut nukkuvat, minä avaan television. LIV tarjoaa täydellistä no brains –terapiaa. Sisustus uusiksi miehen tapaan ja Sisustuskaksoset. En jaksa edes niiden harmitonta sähellystä. Kuuntelen Spotifysta Monica Zetterlundia. Tukholman Roslagsgatanin varrella on pieni Zetterlundin kunniaksi nimetty puisto. Kun sen penkeille istuu, alkaa soida hänen musiikkinsa.

Pikkuruista puistoa ei edes huomaa, jollei hidasta vauhtiaan.

 

MZ_topp

 

 

Newer Entries