Elämä on laittii

No Comments

Joskus elämäni on ollut paljon raskaampaa kuin nyt.

Ensin vaihdoin auton. Audi A6 Allroad oli upea auto, mutta sen omapaino oli pari tuhatta kiloa. Nyt ajan sen pikkuserkulla: Audi A1 on painoltaan vain reilu puolet. Ajan usein yksin. Miksi siirtäisin paikasta A paikkaan B suotta ylimääräistä tuhatta kiloa?

Sain viime viikolla uuden tietokoneen täysin palvelleen tilalle. Vanha MacBook Pro 15” painoi yli kaksi ja puoli kiloa. Uusi MacBook Air 13” puolet siitä. Miksi kantaisin mukanani koko ajan kilon verran ylimääräistä rautaa? Vähemmän on enemmän.

Oma painonikin on laskenut. Neljä vuotta sitten aloitin uudelleen muutamaksi vuodeksi hiipuneen juoksuharrastukseni. 4-5 lenkkiä viikossa ovat pudottaneet painon taas nuoruuden tasolle. Miksi kantaisin mukanani koko ajan muutamaa ylimääräistä kiloa?

Joskus pitää tehdä vaikeita päätöksiä. Tiedän, että ikävistä asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. On henkisesti raskasta kantaa harteillaan ristiriitoja ja eripuraa. Miksi niistä eroon pääseminen on monesti vaikeampaa kuin fyysisen painon pudottaminen?

 

2011_audi_a1_2

Kilpailukyvyn tarkistus

No Comments

EU on yksi maailman suurimmista tutkimus- ja innovaatiorahoittajista. Ylivoimaisesti suurin rahoitusohjelma on Horisontti 2020,  joka rahoittaa eurooppalaisia innovointihankkeita vuosina 2014-2020 80 miljardilla eurolla. Ohjelman tavoitteena on edistää EU-maiden välistä yhteistyötä ja parantaa koko Euroopan kilpailukykyä. Minua hankkeessa kiinnostaa erityisesti sen keskeisenen tavoite: 20 % EU:n teknologioiden kehittämiseen ja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisuun tarkoitetusta rahoituksesta tulisi ohjautua pk-yrityksille. Se avaa suuria mahdollisuuksia suomalaisillekin yrityksille. Horisontti 2020 edustaa mielestäni modernia yritysten tukiajattelua. Samassa ohjelmassa on rahoituksen koko ketju perustutkimuksesta markkinoille. Ohjelmassa kaikki julkisen rahoituksen instrumentit on integroitu yhteen.

Kuulin ohjelmasta ensi kertaa eilen, kun luin Kauppalehti Optiosta Rogaciano Cavadas Kaipaisen haastattelun. Hän sanoi, että ohjelmassa olisi sosiaalinen tilaus paitsi rahoituksen hakijoille myös hankkeiden suomalaisille arvioijille. Tartuin haasteeseen. Ilmoitin itseni hankkeen tietokantaan halukkaaksi arvoijaksi. Jos minut valitaan, toivon oppivani enemmän EU:n suomalaisyrityksille tarjoamista mahdollisuuksista. Jo hakuprosessi veti nöyräksi. Hetken mielijohteesta en saanut hakemusta tehtyä. Käytin siihen eilen viisi tuntia.  Mutta ei tulevaisuutta kannata koskaan alkaa rakentaa ilman hyviä pohjatöitä. Jo pelkkä hakuprosessi opetti minulle paljon itsestäni. Uskon, että tukea hankkeisiinsa hakevat suomalaiset organisaatiot törmäävät samaan ahaa-elämykseen. Oma kilpailukyky on todistettava ensin itselle – sitten muille. Pelkkä mutu ei markkinoilla riitä.

 

Horisontti2020_EUTI_logo_vaaka_text_suomi-1562

Keksimme toimiston uudelleen

No Comments

Meillä oli hyvä tiimi ja hyvät asiakkaat. Siitä huolimatta vuosi 2013 oli meille haastava. Puskimme töitä ja selvisimme. Vuoden vaihtuessa päätimme kuitenkin keksiä toimistomme uudelleen. Tässä muutama tärkeä pointti muutokseen.

1)    Osallistuimme helmikuussa isoon kilpailutukseen. Valitsimme ehdotuksen tekemiseen toimistomme parhaan tiimin. Ehdotuksen tekemiseen osallistui jokainen työntekijämme. Prosessi oli työläs ja resurssisyöppö, mutta se tuotti loistavan tarjouksen. Meitä ei kuitenkaan valittu. Olimme tyytyväisiä suoritukseemme, mutta nälkä jäi.

2)    Yhteistyö opetti meidät taas puhumaan keskenämme. Tietomme työkavereista ja heidän osaamisestaan päivittyivät. Joukkuepeli parani. Opimme taas arvostamaan erilaisuutta.

3)    Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta parin kuukauden aikana opimme etsimään itsestämme ja kollegoistamme heikkouksien sijasta vahvuuksia. Sen sijaan, että olisimme haikailleet täydellisen aallon perään, opimme nauttimaan niistä epätäydellisistäkin.

4)    Ymmärsimme, että menestys ei ole saavutettu etu. Kävimme läpi kilpailutusten tuloksia. Jos hävisimme, halusimme ymmärtää, miksi meitä ei valittu. Yrittikö kilpailijamme enemmän? Lähdimmekö kisaan takki auki?  Voittaa voi vain jos haluaa voittaa. Ennen kaikkea voittaa voi vain jos ymmärtää, mikä johti tappioon.

5)    Uskalsimme taas iloita onnistumisista. Menestys ruokkii menestystä. Emme poksautelleet kuohuviinejä, mutta hihkuimme ääneen. Jaoimme ylävitosia. Hyvä olomme alkoi taas näkyä asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.

6)    Uskalsimme ottaa riskejä. Otimme rohkeamman etunojan. Saimme uusia työkavereita. Otimme laput silmiltämme. Katsoimme eteenpäin, mutta ennen kaikkea ymmärsimme katsoa ympärillemme. Oli häpeällistä ymmärtää, että olimme olleet siellä koko ajan. Nolouden jälkeen tuli ylpeys. Opimme uudelleen arvostamaan kaikkea sitä hyvää, mitä meillä oli.

Arvostatko sinä omaasi?

gapingvoid-permanent_state

Omien etujen optimointi

No Comments

Suomi ei kaadu visioiden puutteeseen. Se kaatuu omista eduista kiinni pitämiseen. Uutta ei voi rakentaa, jollei vanhasta päästä irti.

En tiedä kaikkia seuraaviin tapahtumiin johtaneita taustatekijöitä. Saatankin puhua vasten parempaa tietoani. Varoitankin seuraavan kolmen kappaleen olevan hyvin asenteellisia:

Postin määrän liudentuessa Itellan kuljettamien lähetysten määrä on vähentynyt radikaalisti. Yhtiö on halunnut muuttaa 20 työntekijän työnkuvaa uusia tarpeita vastaaviksi. Muutokseen vastataan 300 kuljettajan laittomalla lakolla, jota tuetaan Suomen satamissa. Tämän seurauksena Itellan luotettavuus heikkenee ja yritysten luottamus siihen vähenee. Suomen kansainvälinen uskottavuus saa uuden kolauksen. Kaiken tämän lopullisia maksumiehiä ovat lakkoilevat työntekijät. He sahaavat omaa jalkaansa.

Finnair toimii kansainvälisillä markkinoilla. Sen henkilökunnan työsuhde-edut eivät ole kilpailukykyiset. Yhtiö on yrittänyt löytää henkilökunnan kanssa välttämättömiä joustoja. Niitä ei ole löytynyt. Tämän seurauksena Finnair ulkoistaa parinkymmenen reitin matkustamohenkilökunnan. Jatkossa näillä reiteillä puhutaan suomea korkeintaan etelänaapurin aksentilla.

Viikonloppuna oli juhannus. Maanantaina toimistotalomme parkkipaikka oli enemmän kuin puolityhjä. Lähettämiini sähköposteihin tulee poissaolovastauksia. Olen lomalla, palaan työhön maanantaina 4.8. Se on kuuden viikon päässä. Onko työmme tuottavuus noussut niin paljon, että olemme ansainneet neljän viikon sijasta kuusi viikkoa kesälomaa?

Kolme edellistä olivat esimerkkejä itseään ruokkivasta negatiivisuuden kierteestä. Sen vastakohta on positiivisuuden kierre. Myös se ruokkii itseään. Nyt tiedän, mistä puhun. Olen saanut seurata sellaista läheltä puoli vuotta. Olen ollut mukana iloitsemassa, miten kollegani ovat puhaltaneet samaan hiileen. Kun yksi on uupunut, vetäjää on vaihdettu. Omien etujen optimoiminen on vaihdettu yhteiseen etuun. Luottamuspääoma on noussut. Myynti on noussut. Tulos on noussut. Työtyytyväisyys on noussut. Usko tulevaisuuteen on noussut. Kukaan meistä ei olisi saanut aikaan muutosta yksi. Teimme sen yhdessä.

Me teimme sen.

 

20071029-happy-customers

Apua

No Comments

Joukkue on ryhmä yksilöitä. Voittava joukkue on ryhmä toisiinsa luottavia yksilöitä. Olen aina ihaillut ruotsalaisia. Erityisen suuren vaikutuksen minuun on tehnyt legendaarinen käsipallovalmentaja Bengan Johansson. Hän johdatti Ruotsin käsipallomaajoukkueen lukuisiin arvokisamestaruuksiin vuosituhannen vaihteessa.

Olen muistavinani, että Bengan olisi kirjoittanut kirjan valmennusfilosofiastaan. Se oli yksinkertainen: Hän antoi joukkueen itse päättää omasta taktiikastaan. Vain jos pelaajien omat päätökset eivät toimineet, hän ohjasi peliä uuteen suuntaan. Hyvä joukkue on itseohjautuva.

En ole koskaan lukenut Johanssonin valmennusmetodeistaan kirjoittamaa menestyskirjaa Medaljer och gurkburkar. Nopean googlailun jälkeen löysin ja tilasin sen äsken ruotsalaisesta verkkodivarista. Hinta oli 189 kruunua, kirjan kunto hyvä ja siinä on kirjoittajan nimmari. Viikon päästä se on hyllyssäni. En usko, että luen sitä siltikään.

Miksi sitten tilasin kirjan? En osaa varmuudella vastata. Minulle riittää, että tiedän kirjan olevan hyllyssäni. Voin tukeutua siihen, jos tarvitsen uskonvahvistusta omille periaatteilleni. Kirjat ovat minun valmentajiani. Jos omat taitoni eivät riitä voittoon, tukeudun muiden oppeihin ja apuun. Uskallus etsiä ja pyytää apua on kauneimpia asioita elämässä.

 

20s30-Handb2

 

Merde!

No Comments

Sesonki on kaksi kertaa vuodessa: jouluna ja juhannuksena. En syö sianlihaa, joten minun ei tarvitse kuorruttaa joulukinkkua tai grillimakkaraa sinapilla. Silti en ole viime päivinä voinut välttyä myssyjen ja hattujen sodalta. Turun ja Auran Sinapit kilpailevat siitä, kumpi on kotimaisempi. Auran Sinappi ylpeilee sillä, ettei se ei ole nähnyt maailmaa Turkua enempää. Köyhtyyhän perimä vuosien mittaa moisen nurkkakuntaisuuden vuoksi. Turun Sinappi kertoo olevansa paluumuuttamassa Ruotsin ja Puolan vuosien jälkeen Pyhännälle. ”Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä”, se lausui päivän ip-lehdessä. Tavat ovat muuttuneet heti, kun valmistuspaikka on siirtymässä Pohjois-Pohjanmaalle. Hienopieru turkulainen ei käyttäisi noin brutaalia kieltä. Auran rannoilla ei puhuta paskaa. Eihän täällä kuulla edes omaa pierua.

Sinappi on lopulta kuitenkin vain mauste. Mausteen tehtävänä on tuoda makua ruokaan ja sitä kautta elämään. Jos valko- ja mustapippuri dissaavat toisiaan, maustan ruokani lempeällä timjamilla. Ruuan markkinoimisen tulee olla kotipaikkaneutraalia. Jorma Uotinen tapaa sanoa, että paska on paskaa Pariisissakin. Kotipaikka ei tuo sinappiin automaationa muita parempaa makua. Jos on kaksi yhtä hyvää vaihtoehtoa, valitsen aina lähiruuan tuontiruuan sijasta. Syöminen on kuitenkin nautinto: En häpeile tunnustaa, että valitsen raaka-aineen aina ensisijaisesti laadun ja maun perusteella, toissijaisesti kotipaikan. Dijon!

Näyttökuva 2014-06-18 kohteessa 18.44.53

Älä pidä sitä itsestään selvänä

No Comments

Kävin tänään sosiaalisessa mediassa sivistävää dialogia Mikael Jungnerin kanssa. Jungner kritisoi sitä, että Alexander Stubb lausui sivistyksen kuuluvan kaikille. Sivistyksen ei pidä olla saavutettavissa vain rahalla.

Jungnerin mielestä tämä on itsestäänselvyys, jota ei pidä lausuttaman ääneen. Tällaista yleistä tietoa kutsutaan notoriseksi. Helsingin Sanomat määrittelee, että notorinen seikka on yleisesti tunnettu tosiasia, jonka tuomioistuin tietää viran puolesta: Suomi on valtio ja täällä noudatetaan metrijärjestelmää. Tosiasioita ei tarvitse näyttää toteen.

Tuomioistuimet pitävät notorisena seikkana sitä, että nainen tietää raskaudestaan. Kuitenkin, jos kysessä on ensimmäinen raskaus, moni raskaana oleva on epävarma. Raskauden toteamiseen tarvitaan monesti raskaustestiä.

Toisaalta ajan myötä moni notorinen seikka muuttuu tapetin väriseksi ja liudentuu arkeen. Kuten rakkaus. Pitääkseen yllä rakkauden liekkiä, sitä tulee vaalia. Siitä pitää puhua. Kiitos, anteeksi ja minä rakastan sinua eivät saa koskaan olla retoriikkaa, eivätkä notoriikkaa. Näillä sanoilla on monesti suurempi merkitys kuulijalleen kuin lausujalleen.

Olen hyvin ylpeä perheestäni. Olen vaikuttunut poikieni määrätietoisuudesta ja kunnianhimosta. Olenko muistanut kertoa heille siitä? Kun eilen sain meilin, jossa rakas ystäväni lausui lapsistani kauniita – itselleni päivänselviä – asioita, silmäni kostuivat.

Muutama lause muutti itsestäänselvyyden ainutlaatuisuudeksi.

Sosiaalisuudellakin on rajansa.

No Comments

Kokouksella tulee olla alku ja loppu. Niiden väliin kuluva aika ei saisi mielestäni ylittää 45 minuuttia. Sitä pidemmissä sessioissa keskittyminen herpaantuu.

***

Samaan päivään ei kannata ladata kolmea palaveria enempää. Päätöksiä pitää myös sulatella. Jos palaverien välillä ei raikasta aivojaan, kaikki muuttuu mössöksi.

***

Miksi kokouksiin aina raahataan kahvia ja teetä? En kaipaa kumpaakaan. Virvokkeiden litkiminen vie aikaa tuottavalta työltä. Täytekeksit ovat ok. Jaffat eritoten.

***

Oi niitä aikoja, kun tarjottimet notkuivat kampaviinereistä. En edes muista, mitä niissä oli täytteenä. Kuukausiliite voisi tehdä niistä jutun Missä hän on nyt –palstalle.

***

Tänään oli kahden lyhyen palaverin päivä. Huomenna kolmen. Viimeinen huomisen kokouksista on arvioitu kolmen tunnin mittaiseksi. Pelkään muuttuvani häiriköksi puolentoista kohdalla.

***

Keskiviikko ja torstai ovat palaverittomia. Ne ovat työpäiviä. Pari päivää viikossa tulee keskittää itsekkäälle uuden luomiselle. Kokouksissa tuppaa olemaan kaksi tai useampia ihmisiä ajatuksia häiritsemässä. Sosiaalisuudellakin on rajansa.

***

Kokous ei saa koskaan olla itsetarkoitus. Jos kokoontumisen tarkoituksena on vaihtaa ajatuksia ja edistää asioita, siihen ei aina tarvita pöydän vieressä apaattisena istumista.

***

Olen viime vuosina miettinyt aina ennen palaverin sopimista, että olisiko siihen allokoitu aika tehokkaammin käytettävissä toisin. Yleensä on. En ole jäänyt mistään paitsi. Jolleivat sitten kampaviinerit ole tehneet tietämättäni paluuta.

 

kampawiener

Pyhäpyhä

No Comments

Olen leimautunut työnsankariuden lisäksi arkipyhien vastustajaksi. Parin viikon takainen helatorstai rikkoi hyvän työviikon. Sitä seurannut välipäivä kuorrutti lässähtäneen kakun.

Nousevalla viikolla alkaa potkupallon MM-kilpailut. Jos Suomi pääsisi joskus onnenkantamoisella kisoihin, joukkueemme luultavasti vedettäisiin kentältä puolen tunnin pelin jälkeen pukusuojaan 10 minuutiksi. Viimeistään siinä vaiheessa peli muuttuisi yhteen maaliin pelaamiseksi.

Arkipyhien lisäksi elämääni varjostamaan on noussut uusi synkkä pilvi: pyhäpyhät. Niin kuin tämä tämänpäiväinen helluntai. Juuri kun on oppinut, että kauppojen aukiolo on vapautettu, nyt ovet ovat säpissä. Olin vaarassa jäädä ilman sunnuntaiksi suunnittelemaani pulled beefiä siksi, että pari tuhatta vuotta sitten Jerusalemissa oli ilmennyt kielillä puhumista ja ryhmäkastetta.

Onneksi on einekset. Tanskalainen Jensen´s näkyi pakanneen puolalaista naudanlihaa pakettiin ja kuljettanut sitä lähikaupan kylmätiskiin. Sieltä poimin sen neuvokkaasti perjantaina mukaani ja nyt olen immuuni pyhäpyhälle. Ja jos nälkä jää, Uittamon Lähi-Siwa on auki. Sieltä saa ruoka-apua, punaista Jaffaa ja pinsejä – aina.

Hyvää helluntaita!

 

opskrifter_rosti-pulledbeef_1600x900

Ylilento

No Comments

Soitan vanhemmilleni miltei joka päivä töistä kotiin ajaessani. Olen etuoikeutettu, että minulla on vanhemmat, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Puhelun kaava on yleensä samanlainen. Kysymme päivän kuulumiset. Tänään kysyin puhelun lopuksi isältäni, että onko tänään ollut mitään erikoista.

”Pesin auton. Ai niin – ja ilmavoimat suorittivat Horneteilla ylilennon. Sen jälkeen ne jatkoivat Poriin.”

Puhdas auto ja ylilento ovat vähintä. Olihan hänellä tänään 80-vuotispäivä.

 

2011-06-22-13-00-14

Older Entries