Rintamalinjoja

No Comments

En jaksaisi nyt Eurobookia ja Twitteuria. Vielä kuukausi eurovaaleihin ja some tursuaa yli vaalipropagandaa. Kieli ruskeana mennään. Kärppien Suomen mestaruus sai vilpittömät onnittelut tasapuolisesti kaikilta ehdokkailta. Puolen Suomen joukkueesta tuli koko Suomen joukkue. First we take Oulu, then we take Brussels.

***

Eilen kerroin käyttäväni ruuanlaitossa toisinaan pakastesipulikuutioita. Ruokahipsterit kauhistuivat kollektiivisesti, kun en pilko arkibologneesini joukkoon tuoretta. Rosala Bagaren tekee erinomaista saaristolaisleipää. Ovatko leipomon valmiiksi muotoilemat ja viipaloimat cocktailpalat sipulikuutioiden veroinen pyhäinhäväistys?

***

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Puutarhoissa on jäljellä selkeät rintamalinjat: kesäkukat yhtäällä, hyötykasvit toisaalla. Omalta osaltamme olemme päättäneet purkaa siilot. Aitaa olemme kasvattaneet jo vuosia herukkapensaista. Tänä vuonna muutamme nurmikon ja sora-alueen rajaavan perennamaan yrttitarhaksi. Neljä metriä timjamia. Kesäsateen jälkeen puutarhamme valtaa huumaava tuoksu.

 

WP_20140426_003#1

Kysyminen kannattaa aina

No Comments

Olen mainonnan ja markkinoinnin suunnittelija. Elän kuten opetan. Markkinoin palveluitani. Mietin viestin jokaiselle erikseen. Joskus viesti pitää rakentaa nopeasti. Tällaista tapahtui tänään (nimet muutettu).

Olin Helsingissä matkalla palaveriin. Hissi oli rikki ja vastaanotossa minut ohjattiin käyttämään naapuriportaan hissiä. Sitä odotellessa tutunoloinen nainen sanoi, että ”Moi, Juuso.” Ääni oli tuttu, mutta kasvomuistini on tunnetusti olematon. Hän tunnisti pölmästyneen katseeni ja esitteli itsensä vuosikymmenen takaiseksi asiakkaakseni. Valo syttyi päässäni. Hissi tuli. Matkalla kolmanteen kerrokseen kysyin, vastaako hän markkinoinnista myös uudella työnantajallaan. Valitettavasti ei, mutta kertoi kollegansa Maritan vastaavan. Kysyin, onko Marita ihana. On hän, minulle vastattiin. Huikkasin keskustelukumppanilleni hänen jäädessään pois kolmannessa kerroksessa, että käy sanomassa Maritalle, että ihana Juuso ottaa kohta yhteyttä.

Jatkoin pari kerrosta. Meilasin klo 10:10.

Moi Marita

Näin hississä kollegasi Jaanan, jonka kanssa olemme tehneet mainosyhteistyötä. 
Kolmen kerroksen matkalla Jaana ehti kertoa, että olet kiva. Niin kuin minäkin. Lienee peruste tapaamiselle? Vaan koska?



T juuso

Sain vastauksen klo 16:02

Moi Juuso,

Kiitos viestistäsi! Eihän tähän voi vastata kuin myöntävästi – tässä muutamia ehdotuksia sopivaan aikaan:

–      ke 7.5.2014 klo 9 tai 10

–      pe  9.5.2014 klo 10.30 tai 11

t. Marita

Näemme ensi keskiviikkona. Koska markkinoin. Koska kysyin.

 

question-mark

 

Medianluku ja -kirjoitustaidottomuutta

No Comments

Olen ollut mainosalalla kvartterin. Neljännesvuosisadan. Siinä ajassa kanavat ovat muuttuneet radikaalisti. Internetin saapumisen yhteydessä meitä vanhan liiton suunnittelijoita moitittiin siitä, että suunnittelimme verkkototeutuksia printin – emmekä uuden median – ehdoilla. Näin varmasti teimmekin.

Nyt haaste on kääntynyt päälaelleen. Helsingin Sanomissa oli tänään kokosivun ilmoitus – ööh – jostakin kait peli- ja/tai startup-tapahtumasta. Keskiössä oli Millennium-paviljonki. Ilmoitusta ei oltu tehty median ehdoilla. Printtimedian logiikka oli ollut tekijälle vieras.

Ensinnäkään en saanut selville, mikä oli ilmoituksen päätarkoitus. Missä kyseinen Millennium-paviljonki sijaitsee? Epäilen Helsinkiä, sillä yhteistyökumppaneissa oli Helsingin kaupungin logo. Lisätietoja saattoi hakea kätevästi neljästä eri nettiosoitteesta. Siellä sijainniksi määrittyi Pohjoisesplanadi 33, joka itseasiassa onkin tapahtumajärjestäjän (?) Tekniikan akatemian toimiston osoite. Jossakin luki, että paviljonki pystytetään Kansalaistorille. Missä se on? Youtube-linkin perusteella se näyttäisi olevan Sanomatalon takapihalla, jossakin vanhojen makasiinien paikalla.

Tapahtuman tuottajat eivät olleet ymmärtäneet printtimedian logiikkaa. Mutta eivät he onnistuneet verkossa yhtään paremmin. Tapahtuma on varmasti kunnianhimoinen ja tarpeellinen, mutta viestiminen tekee siitä hyvin jäsentymättömän. Tai sitten medianlukutaitoni on ruosteisempi kuin pelkäsinkään.

 

millenium

Pienet murheet

No Comments

Vapaapäiväkin on pelkkää logistiikkasuunnittelua. Kauppalistassa lukee: lammasmerguez, multa, kylmägeeli, kärhö, viini ja salaatti. Aika pienet tarpeet. Järjestän kuitenkin tarpeet oikeisiin koreihin: (lammasmerguez, salaatti), (multa, kärhö), kylmägeeli ja viini. Määritän järjestyksen: (multa, kärhö), kylmägeeli, viini ja (lammasmerguez, salaatti). Ensin kuljetusta kestävät tuotteet, sitten vasta tuoretavarat. Poikkean menomatkalla taimimyymälään ja loput tuotteet saankin kaikki marketin yhteydestä. Kahden pysähdyksen taktiikka. Mutta onkohan isossa marketissa etsimääni merguezia? Lidlissä sitä olisi, mutta niiden salaatti ei taas kelpaa minulle. Pitää soittaa Kupittaalle ja kysyä, ettei tule ajeltua turhaan. Koska ja miksi minusta on tullut näin vaativa? Toisaalta aika pienet ovat murheeni, jos onnistuminen jää kiinni lammasmakkarasta.

 

merguez-grilling

 

Kympin laatu

No Comments

Mediassa pyörii Sinivalkoinen jalanjälki –kampanja. Idea on moneen kertaan kierrätetty: Mikäli jokainen meistä satsaisi kymmenen euroa lisää suomalaisiin tuotteisiin kuukaudessa, loisimme Suomeen 10 000 uutta työpaikkaa.

Tämän kertaisessa kampanjassa harmittaa sen kasirihenkinen, tietoiskumainen toteutustapa. Se ei tee oikeutta suomalaiselle työlle. Suurempi ärsytyksen aihe on se, että suomalaisuus itsessään ei tee mistään tuotteesta ulkomaista kilpailijaa parempaa. Valveutuneet kuluttajat ostavan ensisijaisesti laatua ja vastuullisuutta, vasta toissijaisesti alkuperää.

Työni puolesta saan vierailla suomalaisissa yrityksissä. Pääsääntöisesti olen häkeltynyt yritysten ja niiden henkilöstön omistautumisesta laadukkaan ja vastuullisen työn tekemiselle. Silti  käyttäjänä petyn monesti suomalaisiin tuotteisiin ja palveluihin. Suomalaisuus itsessään ei voi olla tuotteen tai palvelun keskeinen myyntiväittämä. Mutta jos laatu on kunnossa, se poistaa viimeisen oston esteen. Siinä tapauksessa annan taatusti oman kymppini suomalaisen työn puolesta.

 

468981681_640

 

 

 

Hip hip hooray!

2 Comments

Blogissani tuotesijoittelu on harvinaista herkkua. Tässä ansaittu poikkeus.

Ostin eilen vorojen kiusaksi pyörääni uuden lukon. Kelvollisen lukon kuljettaminen on yleensä ollut logistinen haaste. Eilen törmäsin ainakin minulle uuteen innovaatioon: Hiplok on tyylikäs ketjulukko, jonka voi ajaessaan kietaista kätevästi vyötäisilleen. Muutaman koeajon kokemuksella jykevä lukko kulkee mukana kevyesti.

Lukon käytettävyys on ok. Myös design on onnistunut. Tuotteessa on sopivasti teknisyyttä ja trendikkyyttä. Hiplok on hyvä esimerkki arjen innovaatioista. Turvallisen ja toimivan ei tarvitse olla tylsää.

1030034_13

 

 

Rinnakkaiseloa

No Comments

Televisiosta tulee parasta aikaa puutarhaohjelma Keidas. Siinä suunnitellaan trendikästä lahopuutarhaa. Kasvit istutetaan ajan myötä rauhassa lahoavien lehtipuupölkkyjen sisään. Laho houkuttaa ötököitä, ötökät lintuja, linnut pienpetoja. Luonnon monimuotoisuus lisääntyy.

Olemme olleet vuosia osin tahtomattamme trendsettereitä. Pihamme ikivanhat suojellut tammet ovat saaneet elää omaa elämäänsä. Korjauskelvoton leikkimökkimme on jätetty lahoamaan köynnösten sisään. Pihamme ötökkäpopulaatio on vähintäänkin riittävä. Linnut ulvovat ja naputtavat yötä päivää. Oravat, ketut, kauriit, rantakäärmeet, metsämyyrät ja lumikot ovat päivittäisiä vieraita.

Rehevän lehtometsän ympäröimän lahopuutarhamme biodiversiteetti on poikkeuksellisen runsas. Ääniä, tuoksuja ja luonnon sävyjä on lukemattomasti. Pyrimme elämään pöheikössämme luonnon ehdoilla. Toisaalta mikä olisi vaihtoehto?

Pari-kolme viikkoa ja kaikki on taas huumaavan vihreää. Kaiken keskellä on odotettu aavistus sinistä. Sinitiaisemme ovat palanneet pesälleen. Elämme tinttien kanssa rauhanomaista rinnakkaiseloa. Pesä on muutaman kymmenen sentin päässä terassipöydästämme, mutta olemme jo vuosia mahtuneet molemmat syöttämään perheitämme yhtä aikaa. Ekosysteemimme on yhteinen.

 

parus_caeruleus

Arkikuvahaaste

No Comments

Muiden elämä on täydempää kuin omani.

Professori Bengt Holmström lausui viime viikolla, että suomalaiset ovat ylikoulutettuja alisuorittajia. Facebookin arkikuvahaaste todistaa väitteen omalta kohdaltani todeksi. Ei riitä, että alisuoritan arkena. Enhän pysty vastaamaan haasteeseen edes pääsiäisen pyhinä.

Tuttavien arki näyttää koostuvan joko laskettelusta tai mökkeilystä meren rannalla. Matkalla näistä arjen haasteista yritetään selviytyä loungeissa kuohuvaa hörppien. Eikö näitä ihmisiä koskaan närästä?

Omat haasteeni ovat olleet hyvin epäfotogeneettisiä. Jääkaapin kaikki avatut mehu- ja maitotölkit pitäisi yhdistää. Onkohan Tupperware-rasian kanamössö vielä syötävää? Terassia pestessä kollareitten puntit kastuivat. Kaiken lisäksi märistä housuista paljastui palkeenkieli.  Isovarpaan kynsi on liian lyhyeksi leikattu ja nyt se on tulehtumaisillaan. Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen lukeminen ei etene. Luin sen sijaan vanhaa Glorian Kotia. Siinä sanottiin, että kuluneet pinnat ovat kevään hitti. Lehti osoittautui kaksi vuotta vanhaksi. Onkohan trendi vielä ajankohtainen? Apu-lehti oli pääsiäisen takia kaksoisnumero, mutta horoskooppi oli vain yhdeksi viikoksi. Miten voin työssä ja rakkaudessa alkaneella viikolla?

 

WP_20140421_001

Nousuja ja laskuja

No Comments

Gabriel García Márquez on kuollut. Hän näytti olleet jo sairas ja 87-vuotias, joten mestarikirjailijan poismenoa ei voi kuvailla erityisen yllättäväksi ja traagiseksi. Tunnen miehen kirjallisuutta nimeltä: Sadan vuoden yksinäisyys, Rakkautta koleran aikaan, Rojumyrsky. En ole lukenut yhtään niistä. Ei lukemattomuuteen ole mitään erityistä syytä, mutta kaikkea ei vain ehdi. Se, että Márquezin lukemisen sijaan olen saattanut katsoa Salattuja elämiä, ei tee minusta vähemmän sivistyneempää. Se tekee minusta erilailla sivistyneen.

Nobel-kirjailijan poismeno on uutinen. Haluan uskoa, että samaan aikaa toisaalla on syntynyt häntä suurempi kirjailija. Siitä ei kerrota. Sitä ei tiedetä. Hänen elämänsä on vielä elämättä, tarinansa kirjoittamatta. Tällä kaikella on analogia talouselämään. Olemassa olevien instituutioiden vastamäki on uutinen. Pienyritysten menestys on uutinen vasta kun se on todennettavissa. Alasalojen varjossa innovoidaan. YT-neuvottelujen savuverhon suojassa rekrytoidaan. Toisen kuolema on toisen leipä. Kun toisaalla aurinko laskee, toisaalla se jo nousee. Tunnetko, miten se jo arasti lämmittää?

 

clover-sunrise

Hyviä ihmisiä

No Comments

Maailma on joskus mälsä paikka. Toisinaan sitten taas ei. Tänään olen kohdannut pariin otteeseen ystävällisyyttä ja ymmärrystä, joka on palauttanut uskoni ihmisiin. Toivottavasti muistan tämän hyvän päivän ja olen itsekin hyvä silloin, kun joku sitä minulta odottaa.

 

goodpeople

Older Entries