Olen vanhanaikainen

No Comments

Kannatan tasa-arvoista avioliittolakia. En kannata ylihoitajaa kirurgien esimiehenä.

Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa (TAYS) on nimitetty ylihoitaja gastroenterologian, kirurgian ja syöpätautien vastuualueiden toimialuejohtajan sijaiseksi. Ylihoitaja on oppinut henkilö: terveystieteen tohtori. Moni hänen lääkärialaisistaan on “vain” lisensiaatteja. Osa TAYSin lääkäreistä on reagoinut tilanteeseen irtisanoutumalla. Ymmärrä reaktion.

Asiantuntijaorganisaation esimiehellä  tulee olla edellytykset ottaa vastuu organisaationsa päätöksistä ja tekemisistä. Terveystieteen tohtori ei ole lääkäri eikä hänellä ole lääkärin oikeuksia tehdä diagnooseja, määrätä hoitotoimenpiteitä tai kirjoittaa reseptejä. Terveystieteen tohtori on mielestäni yksiselitteisesti epäpätevä lääkäreiden esimiehenä. Terveystieteen maistereilla ja tohtoreilla on varmasti paikkansa. Se ei ole kliiniseen hoitotyöhön pätevöityneiden lääkäreiden esimiehenä. Lääkäreiden työ on muutenkin käynyt vaikeammaksi viime vuosina. Potilaat tulevat vastaanotolle valmiiden google-diagnoosien kanssa. Nytkö turhat luulot pitäisi oikaista potilaan lisäksi esimiehelle?

 

stock-footage-macro-close-up-of-human-eye-medical-doctor-wearing-surgeon-mask

 

 

 

 

 

Aurinkoa suurempi voima

No Comments

Olimme ystäviemme kanssa pidennetyn viikonlopun laskettelulomalla. Keski-Euroopan kevät oli aurinkoinen, seura sivistynyttä, rinteet huippukunnossa ja ruoka hyvää. Neljän tähden loma.

Viidennen tähden annan hotellille. Sänky oli mukava, ei mitenkään erityinen. Huoneessa oli hieman turhan lämmin. Minibaari oli ilmainen. Olen nähnyt paljon hienompia kylpyläosastoja. Aamupala oli runsas, tarjolla oli jopa ruissämpylöitä. Kahvi tarjoiltiin hieman viileänä ja prosecco lämpimänä.

Hotellissa oli kuitenkin jotakin aivan poikkeuksellista. Sen henkilökunta voi silmin nähden hyvin. Hiihtobussin kuljettaja vilkutteli iloisesti kaupungilla vapaalla ohiajaessaan. Kerrossiivooja hymyili aamulla aurinkoisesti ja kysyi, olemmeko nukkuneet hyvin. Piccolomme Bjoern tuli vastaan hymyillen kaikkialla. Törmäsin häneen kerran neljä-viisi kertaa vartin sisään ja huikkasin hänelle, että ”You again!” Sain vastaukseksi: ”My second name is Gonzales. Speedy Gonzales!” Aamiaishuoneessa tarjoilija jutteli kiireettä, miten säät ovatkaan meitä suosineet. Olimme saapuneet juuri, kun viikon matalapaine ja sakea pyry oli vaihtunut vuoden ensimmäiseen pitkään poutajaksoon. Henkilökunta huomioi meidät ja – hymyili.

Kaikki hymyilivät. Hymy tarttui. Se antoi vähintään yhtä paljon voimaa kuin aurinko.

 

Näyttökuva 2014-03-12 kohteessa 19.25.19

Kelirikko

No Comments

Kaikki tietävät, että kiimaisesti verotetusta autoilusta huolimatta Suomen tieverkko on huonossa kunnossa. Kelirikko on muuttunut teillämme ympärivuotiseksi.

Kiusallista on, että ala-arvoinen infran hallinta on arkipäivää myös verkossa. Otan esimerkin tämänpäiväisestä junalipun ostosta.

1)    VR:n verkkokauppa kaatui kaksi kertaa siirtyessäni luottokorttimaksuun.

2)    Lipun toimitukseen annetaan  kolme vaihtoehtoa: joko toimitus sähköpostiin tai matkapuhelimeen. Joko tai. Tänään tilasin lipun meiliin, koska viimeksi junassa ei ollut lainkaan toimivaa langatonta verkkoa ja Turun ja Helsingin välillä 3G-yhteys on luonnollisesti poikki puolet ajasta. Lipun näyttäminen puhelimesta on monesti hankalaa/mahdotonta. Tänään tilasin meilin, jonka ajattelin printata varmuudeksi. Meili ei tullut. Kolmas vaihtoehto on tulostaa lippu aseman automaatista omalla valinnaisella koodilla.

3)    Vahvistusmeili ei koskaan tullut.

4)    Ajattelin ajaa aseman kautta ja tulostaa liput valinnaisella, itse määrittelemälläni koodilla.

5)    Koodi ei kelpaa masiinaan. Soitan verkkotukipuhelimeen. Saan vastaukseksi, että ”koodi ei kelpaa ilman tilausnumeroa.” Kysyn, mistä saan tilausnumeron. ”Sen saa sähköpostivahvistuksesta.” Sanon, että juuri sitä en saanut. ”Emme voi valitettavasti auttaa.”

6)    Kopissa lasin takana on ihminen, jonka repliikki on niin déjà-vu: ”Ilman tilausnumeroa en voi auttaa.”

7)    Soitan lipunmyyntiin. He sanovat, että luottokortin numeron perusteella he löytävät tilausnumeron. NETSin asiakaspalvelu toimii kuitenkin vain klo 16 asti. Soitin asiakaspalveluun klo 16.15.

8)    Yhtäkkiä minulta kysytään, että olenko veturissa. Sanon olevani asemalla. Minulle selitetään, että Veturi on VR:n kanta-asiakaspalvelu. Sen avulla tilaukseni saattaisi löytyä.

9)    Koska en ole Veturissa, saan neuvoksi ostaa uuden lipun asemalta ja pyytää hyvitystä jo maksamastani ja virtuaaliavaruuteen kadonneesta, käyttämättömäksi jäävästä lipusta, kunhan tilausnumeroni selviää.

Valtaosa palvelusta on muutettu itsepalveluksi. Se on ihan ok, jos välineet toimivat. Tylsällä sahalla tulee rosoista jälkeä.

 

kelirikko

Porsche Karakul

No Comments

Olen varmasti huono ihminen, mutta en jaksa enää perehtyä ihan jokaiseen maailman kriisiin. Syyriassa on sisällissodittu varmaan jo pari vuotta. Sodassa kait sekoittuvat sulassa epäsovussa uskonnot ja ulkovaltojen rintamalinjat. Uskonto on aina erinomainen syy aloittaa riita ja kun se on saatu eskaloitumaan, voidaan sisäisen kahnauksen heikentämää maata moukaroida ulkovaltojen omilla intresseillä.

Syyrian levottomuudet taisivat alkaa Homsin kaupungista. Uskoisin, että Helsinkiä isompi kaupunki oli elinvoimainen ja sivistynyt kaupunki, kun Steve Jobsin amerikkalainen äiti ja syyrialainen isä tapasivat siellä 1950-luvulla. Nyt Homs on tuhottu ja Jobs kuollut. Apple on kasvanut monille suuremmaksi uskonnoksi kuin Syyrian kriisin laukaisseet oikeat uskonnot.

Samaan aikaan Krimin niemimaalla on menossa valtataistelu. Ukrainassa syrjäytettiin kansaansa ilmiselvästi silmään kussut presidentti Viktor Janukovitsh. Maa on sekasorron vallassa ja Venäjä käyttää Ukrainan heikkoutta hyväkseen paaluttaakseen itselleen Ukrainaan kuuluvan pitkälti autonomisen, venäläisenemmistöisen ja sotilaspoliittisesti tärkeän Krimin niemimaan. Länsimaat varoittavat Venäjää puuttumasta Ukrainan sisäisiin asioihin. Venäjä varoittaa länsimaita puuttumasta omiin sisäisiin asioihinsa. Krimi jotenkin koskettaa minua enemmän kuin Syyria. Olen muistavinani, että Krimi olisi yrittänyt itsenäistyä yhtä aikaa Suomen kanssa vuonna 1917. Saimmeko paremmat kortit? Vai osasimmeko pelata paremmin?

1850-luvulla käytiin Krimin sotaa, joka laajeni myös Itämerelle. Oolannin sota oli kauhea. Tragikoomista siinä sodassa oli se, että eikö se saanut alkunsa ortodoksisten ja katolisten munkkien kiistasta jonkun raunioituneen jerusalemilaisen kirkon hallinnasta. Salem! Uskonnon varjolla saadaan aikaiseksi paljon pahaa.

Tässä on kestävä aasinsilta ottaa kantaa myöskin turkiksiin. Krimi on karakul-lampaiden abortoiduista karitsoista valmistettu turkis. Paha asia! Ruotsalaisissa halpavaateketjuissa myydään keinokuituisia krimejä. Paljonkohan niiden valmistamiseen kuluu öljyä? Paha asia! Onko eettistä käyttää mummon perintökrimiä? Kyllä kai. Eläin on jo lahdattu ja uusiokäyttö on hyvää kierrätystä. Ystäväni kertoi ostaneensa itselleen neljännen 90-luvun Porschen. Hän kertoi tehneensä ympäristöteon. Vanhan auton moottori on hyvin ympäristöepäystävällinen. Hän kertoi ajavansa autolla todella vähän. Jonkun toisen ostajan aiheuttamat päästöt olisivat olleet luultavasti moninkertaiset. Asioilla on aina puolensa. Jokainen meistä on musta lammas, kun värillisin linssein katsotaan.

 

karakul-2

Plurdalen – Nashville

No Comments

”Runoilija on teeskentelijä. / Hän esittää niin hyvin osansa / että teeskentelee myös sen tuskan / jonka hän tuntee todella.

Tunnistan itseni näistä Fernando Pessoan säkeistä. En todellakaan pidä itseäni runoilijana, mutta viime päivinä olen ymmärtänyt tuskan.

Tiedän olevani hyvin kaksijakoinen persoona. Pulpahtelen pintaan kaikkialla. Olen leikkisä ja touhukas. Tämän kaiken vastapainoksen madan monesti syvissä vesissä.

Olen itsekin harrastanut laitesukellusta. Ehkä se on osasyynsä siihen, että olen kokenut kahden suomalaissukeltajan menehtymisen Plurdalenin luolissa niin voimakkaasti. Tai ehkä onnettomuus on jotenkin kuvittanut mielessäni kaikkien aikojen eniten kuuntelemani albumin sielunmaiseman. Olen aina yhdistänyt Esbjörn Svensson Trion Leucocyten sukellukseen. On kohtalon ivaa, että Svensson itse menehtyi sukellusonnettomuudessa.

Yhtä syvissä vesissä liikun, kun katson keskiviikkoisin Liviltä Nashville-sarjaa. En tiedä mikä ohjelmassa minua koukuttaa. Country-musiikkiin liittyvä sisäänrakennettu haikeus on aina puhutellut minua. Kun Rayna James lauloi Something stronger than me, ajatukseni olivat täydellisesti Gunnarin tukena. Tiedän, että Rayna ja Gunnar ovat roolihahmoja. En välitä siitä. Monesti roolin esittäminen on helpompaa kuin todellisuus.

Newer Entries