Ei käy kateeksi

No Comments

Björn Wahlroos on kertonut muuttavansa Ruotsiin, koska siellä ei ole perintöveroja. Toistaiseksi hän asuu täällä. Talousnero Wahlroosin esimerkki todistaa, että Suomi on hyvä paikka elää, Ruotsi kuolla.

Onneksi minulla on pienemmät murheet. En kadehdi Nallen miljoonia enkä hänen kansalaisuudenvaihdoksellaan mahdollisesti välttämiä perintöveroja. Ainakaan minun elämäni tarkoitus ei ole rahan kerääminen.

Suomessa vallitsee kuulemma kateuden ilmapiiri. Voi olla. En ole katsellut ympärilleni sillä silmällä. Kaikki aikani menee siihen, että saan työni tehdyiksi ja laskuni maksetuiksi. Miten keskiveroihminen edes ehtii olla kateellinen?

Työnteko on tärkeää. Mutta ei se ole kovin tärkeää sekään. Moni tekee työtä saadakseen rahaa, jolla voi ostaa onnea. Minä teen työtä saadakseni sisältöä elämään. Saadakseni ympärilleni sosiaalisen yhteisön. Olen ollut onnekas.

Kadehdin heitä,  joilla on kyvykkyyttä osoittaa rakkautta. Sitä on paljon minunkin sisälläni. Tapani tuoda se esiin on usein kömpelö. En sen paremmin osaa ottaa sitä vastaankaan. Raha olisi selkeämpi vaihdannan väline.

En suunnittele elämääni paria viikkoa pidemmälle. Kalenterissani on aina tilaa yllätyksille ja ystäville. Tukahdun, jollen saa levitellä siipiäni. En voi elää seisovassa ilmassa. Vastatuulessakin voi avata siipensä ja antaa elämän kantaa.

 

Fanaatikot

No Comments

En ole koskaan ihaillut erityisesti mitään artistia tai joukkuetta. Itse asiassa minulle on aika yhdentekevää, kuka voittaa jonkun urheilumestaruuden. Musiikki on minulle tärkeää, mutta sekään ei ole saanut minua koskaan tolaltaan. Puhumattakaan elokuvista. Kirjailijat ovat heikko kohtani, mutta kuka nyt heitä fanittaisi.

Fanit ovat saaneet nimensä fanaatikoilta. Fanius on parhaimmillaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden jaloin muoto, mutta pahimmillaan pakkomielteistä hysteriaa, jossa oman idolin kannattamisen sijasta keskitytään kilpailijan vastustamiseen.

Haters gonna hate, sanotaan.

Vihapuheen voi jättää omaan arvoonsa, mutta ryhmän paineessa puhe muuttuu helposti teoiksi. En voisi olla surullisempi kuin tänään, kun Ruotsissa ennen jalkapalloliigan avausta Helsingborgin fanit pahoinpitelivät kuoliaaksi vastustajansa Djurgårdenin kannattajan. Tapauksella ei ole mitään tekemistä jalkapallokulttuurin kanssa. Se kertoo hyvinvointivaltion kansalaisten pahasta olosta, joka etsii aivan vääränlaisia purkautumisteitä.

Kasvaa erilleen

No Comments

Muutin Turkuun opiskelemaan vuonna 1984. Se oli verrattain ihmeellistä. Söin uudessa kotikaupungissani elämäni ensimmäisen hampurilaisen. Se ei tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta. Merkittävämpää oli, että live-musiikkia oli kaikkialla. Opiskelija-asunnoltani oli legendaariselle Kårenille parin minuutin kävelymatka. Jos siellä tai TVO:lla ei ollut keikkaa, saattoi pelata Trivial Pursuitia Olavin Krouvissa. Squashia pelasin Airikinkadun hallilla Raunistulassa. Ja sitten Turussa oli helmi satakuntalaissialle: Stockmann.

Hampurilaiseni ovat vaihtuneet vuosia sitten sushiin, squash on leipäkoneen veroinen muisto menneestä ja Kåren klubin sijaan tilausravintola. Olavin Krouvissa ei tunnu vaihtuneen 30 vuoteen sen paremmin asiakkaat, musiikki kuin ilmakaan. Tupa tuntuu olevan täynnä (tuttuja) aina kun kerran vuodessa sinne poikkean. Eniten minua hämmentää Stockmannin tapaus. Koen kasvaneeni siitä vuosien mittaan täysin erilleen. Kerran kuussa kotiin postitettava kanta-asiakasesite on pysynyt muuttumattomana ikuisesti. Se on reliikki kuin Hannu-Pekka Hännisen mäkihyppyselostus. Siinä esitettävä muoti tuntuu vuosi vuodelta vanhanaikaisemmalta. Joko minä en osaa vanhentua arvokkaasti tai sitten Stocka on menettänyt otteen kaltaisiini kanta-asiakkaisiin.

En suostu olemaan beige keski-ikäinen. Jos haluaisin sulautua tapettiin, ryhtyisin limoviikunaksi. Rakas Stockmann, anna minulle värejä. Nyt löysin niitä ensimmäistä kertaa sivun 39 juoksutossuvalikoimasta ja sivun 47 Desiqualin pussilakanoista. En tarvitse pussilakanoita. Vanhat tossuni ovat kyllä loppuunjuostut. Ehkä saan oranssit Asicsit syntymäpäivälahjaksi – Stockmannin paperissa. Valinta ei ole minun.

 

Asics-Gel-Kayano-20-NYC-2

Onko vääriä vastauksia?

No Comments

Se, joka väittää, että tieto lisää tuskaa, on väärässä.

Teen ammatikseni paljon tarjouksia. Kun olen ne saattanut matkaan, haluan niihin vastauksen. Kyllä vai ei?  Liian monesti vastausta arastellaan kysyä. Kielteinen vastaus pelottaa. On helpompi elää epärealistisessakin toivossa kuin saada naamalle kylmännihkeä rätti. Jokainen vastaus on hyvä. Ei on motivaatio uudelle yritykselle. Kyllä on kiitos hyvin tehdystä työstä.

Itseään pitää usein muistuttaa, että luulo ei ole tiedon väärti. Jos haluaa vastauksen, pitää muistaa kysyä.

Kun vaimo kysyy suomalaiselta mieheltä, vieläkö hän rakastaa, mies tapaa vastata kertovansa, mikäli mielipide muuttuu. Kai sekin rakkautta on. Todellista välittämistä olisi joskus vastata myös kysymättä. Myös asiakassuhteessa.

 

HiRes

 

 

Ei ole syytä valittaa

1 Comment

Lähdin aamulla puoli seiskalta uusasiakastapaamiseen. Tie oli kuiva, keli hyvä. Radiosta tuli hyvää ohjelmaa. Mietin esitykseni runkoa. Keksin sen puolimatkassa. Palaveri meni hyvin. Pöydän toisella puolella oli kaksi hiukan minua nuorempaa asiakasta. Sanoivat, että innostukseni tarttuu. Ja että olin hahmottanut aivan oikein heidän haasteensa. Olin muutamassa aiheessa heidän kanssaan aika painavasti eri mieltä. Heidän mielestään se oli piristävää. Sanoin, että on mukava piristää. Sain mukaani tarjouspyynnön. Keksin mielestäni oivallisen ratkaisun jo kotimatkalla. Radiossa puhuttiin Anne Mattilan vartalosta. Miksi kukaan puhuu Anne Mattilasta vartalosta? Ja jos sellaista pitää tehdä, onko radio oikea foorumi? Vaihdoin kanavaa. Valinnanvaraa on. Ehdin vielä iltapäiväksi pariin palaveriin Turussa. Kävin kotimatkalla autopesussa. Puhdas auto näyttää kivalta. Musta auto on keväisin aina pölyisen näköinen. Se joskus harmittaa. Autopesussa keksin laittaa iltaruuaksi pyttipannua. Ostin lähikaupasta lammasbratwursteja, sipulia, perunaa ja yrttejä. Ainekset maksoivat 12 euroa. Tuli tosi hyvää. Kirjoitin ystävälle kirjeen menneisyyden ja historian erosta. Luin sähköpostit. Ei yhtään inhottavaa meiliä tänään. Siitäkin saa olla onnellinen. Tänään alkaa taas tauon jälkeen Greyn anatomia. Hiukan jännittää, onko Jackson Averyn roolihahmoon kirjoitettu mitään rosoa. Oli tai ei, jos en olisi mä, voisin olla vaikka Jackson. Hänen äitinsä on kyllä aika vaativa. Kai tämä on ihan hyvä näin. Minun elämäni. Ainakin se on totta.

 

greys-anatomy-6x23-santuary-jackson-avery-cap

Juzohontas

No Comments

Sara Forsberg osaa puhua kieliä. Hän osaa laulaa ja soittaa. Hän osaa näyttää nätiltä. Hän on sinut itsensä kanssa ja hänellä on kyky flirttailla kameran kanssa. Viime vuoden ylioppilas viettää välivuotta Halpa-Hallin kassalla.

Samaan aikaan toisaalla Ellen DeGeneres juontaa Oscar-gaalaa ja tviittaa puhelinsponsorinsa ideasta kimppameitsien. Sitä jaetaan miljoonia kertoja. Tekstit on niin nähty. Nykyisin ei kumarrella kuvia. Niitä jaetaan. Ja videoita.

Sara Forsberg on Smoukahontas. Videobloggaaja, jolla on hallussaan tämän hetken menestysresepti. Hän on 19-vuotiaana onnistunut luomaan henkilöbrändin ja hänellä on kyky presentoida se mielenkiintoisesti. DeGeneres tunnistaa Smoukahontasin potentiaalin.

Tunnen itseni vanhaksi. Video tappaa kaltaiseni paperitähdet. Olisiko korkea aika päivittää LinkesIn-profiilini Juzohontas-videoblogiksi vai odotanko levollisesti, että retro tulee taas muotiin?

Curriculum vitae written on typewriter

Parhaassa seurassa

No Comments

Olen ollut kaksi päivää kotona etätöissä. Äänihuulteni kyhmyt ovat vaihteeksi ärtyneet ja olen puhekiellossa. Kieltoa on helpompi noudattaa, kun ei ole ihmisten ympäröimä. Olisi niin paljon sanottavaa.

Kotona hiljaa oleminen on kaltaiselleni yltiösosiaaliselle höpöttäjälle verrattain tuskallista. Toki työnteon kannalta hiljaisuus on tehokasta. Sain kirjoitettua tänään kolme aika vaativaa lehtijuttua ja ehdin valmistella neljättä. Kukaan ei häirinnyt.

Tämän lisäksi olen tähän mennessä lähettänyt 58 sähköpostia, jättänyt vastaamatta 16 puheluun (vastannut kahteen), sopinut neljä asiakaspalaveria ja juonut ison mukillisen kaakaota. Olen ollut yksin, mutta en ole ollut yksinäinen.

En pitänyt tupakka- enkä kahvitaukoja. Bafucineja imeskelin työn lomassa. Sen sijaan pidin melko säntillisesti some-taukoja. Puolen tunnin vimmaisen kirjoittamisen jälkeen piipahdin tarkistamassa kavereitteni statuspäivitykset. Opin niistä, jaoin niitä, otin niihin kantaa.

Some on kuin jalkapallo-ottelu. Se on yhteisö, jonne on lupa mennä vaikka yksin ollakseen yhdessä. Se ei ole pois työajasta. Se on siihen lisää. You´ll never walk alone.

 

 

Miksi joku sietää perheväkivaltaa?

1 Comment

Roni Alho on onnekas mies. Hän on selvinnyt vuosien koulukiusaamisesta. Yksikin koulukiusaaminen on liikaa. Pelkään, että koulukiusaamistakin suurempi ongelma on työpaikkakiusaaminen. Siitä minulla on katkeria kokemuksia.

Minulla oli vajaat parikymmentä vuotta sitten esimies, joka kiusasi minut sairauden rajalle. Hän tunnisti heikot kohtani ja osasi hyödyntää niitä tehokkaasti. Hän tiedosti lähimmäisriippuvaisuuteni. Kaksi kertaa kuukaudessa, laskutusjakson päättyessä, hän tuli huoneeseeni ja veti oven perässään kiinni. Hän sanoi totisena kuukausi toisensa perään, että jos en laskuta vielä xxxxx markalla, hän valitettavasti joutuisi irtisanomaan milloin kenenkin parhaista työkavereistani. Aloitin työt vuosia aamuviideltä, jotta sain rahat kasaan. Lopulta olin niin loppu jatkuvasta piinaamisesta, etten osannut kerran kotiin mennessäni avata ulko-ovea. En ymmärtänyt, miten lukko ja avain liittyvät toisiinsa. Havahduin itkiessäni avain kädessäni rappusilla.

Seuravana päivänä irtisanouduin. Kiitokseksi yhteisistä vuosista pomo haastoi minut kaiken kukkuraksi oikeuteen täysin kestämättömällä perusteella. En jaksanut edes puolustautua.

En ole tyhmä ihminen. Miksi sitten siedin vuosia moista henkistä väkivaltaa? En tiedä. Halusin kait pelastaa työkaverini. Halusin olla sankari. Halusin olla tärkeä. Uskoin pomon paranemiseen. Olin väärässä. Olin vuosia kuin väkivaltaisessa parisuhteessa, jossa olisi pitänyt ymmärtää, että ensimmäinenkin lyönti on liikaa.

Vain lähteminen pelasti minut. Ja todellisten työkavereiden tuki.

Fantasia

No Comments

Ilta-Sanomat selvitti Suomen myydyimmät pitsat kuudessa kaupungissa. Kaikissa kaupungeissa suosituin pitsaversio oli Fantasia. Pitsa, jonka täytteet saa valita itse. En ole yllättynyt. Olemme noudattaneet samaa fantasia-metodia omien poikiemme kasvatuksessa.

Pienestä pitäen pojat ovat saaneet valita itse omat koulunsa, ruokansa ja harrastuksensa. Emme ole ohjanneet heitä tiettyyn suuntaan, mutta heitä on määrätietoisesti kannustettu ahkeraan koulunkäymiseen, urheiluharrastuksiin ja ruuan arvostamiseen.

Varsinkaan alakouluikäisinä pojilla ei ollut edellytyksiä itse valita oman elämänsä fantasiapitsaa. Me vanhemmat annoimme heille aina kolme vaihtoehtoa, joista heidän oli helpompi valita. Molemmat pojista vaihtoivat koulua kolmasti. Nuorempi vaihtoi harrastuksia paljon useammin. He oppivat syömään kaikkea paitsi bataattikeittoa.

Vanhempi kirjoitti viime vuonna ylioppilaaksi, nuorempi tänä keväänä. Me vanhemmat emme enää puutu heidän tulevaisuudensuunnitelmiinsa. Olemme tehneet sen jo. Kysyimme joulun tienoilla nuoremmalta pojaltamme, mitä hän aikoo lukion jälkeen.

”Mulla on kolme vaihtoehtoa”, hän vastasi.

 

pizza0

 

Siivouspäivä

No Comments

Meillä oli tänään siivouspäivä. Osallistuin siihen siirtymällä takavasemmalle.

Perustelen osallistumattomuuttani sillä, etten voi sietää äänekkäitä kodinkoneita. Hiustenkuivainta en enää tarvitse. Orastava laktoosi-impotenssini on tehnyt sähkövatkaimestakin turhakkeen. Meluveruke kelpaa enää imuroinnista välttämiseen.

Kävin imuroinnin aikana ostamassa kaupasta saksanpähkinöitä ja timjamia lohen lisäkkeeseen. Kotiin tultuani pölyhuiskutin taulujen kehykset ja tamppasin olohuoneen pörrömaton. Toin kauppareissulta olohuoneen lasipöydälle ruukkunarsissin. Fengshui edellyttäisi leikkokukkia, mutta ruukkutuote oli tarjouksessa.

Yöllä oli satanut lunta. Se oli harmi, sillä haaveilin jo lehtipuhaltimen kevätkäytöstä. Ja ei, se ei ole äänekäs laite. Se on työkone. Siitä lähtee huumaava työn ääni. Se on puutarhatöiden lisäksi oivallinen karvamaton tomuttamisessa.

 

polyhuiska

Older Entries