Rakentava suhtautuminen

No Comments

1)   Päivittäistavarakaupan volyymi laski Suomessa viime vuonna. Uutisessa arvioitiin, että tämä on merkki talouden taantumasta. Haluan uskoa toisin. Uskon, että tämä on merkki kuluttajien valveutumisesta. He ostavat ruuan einesten sijasta raaka-aineina. Ne maksavat suhteessa vähemmän kuin teolliset ja piilokaloreita sisältävät jalosteet. Suomi on muuten ensimmäinen länsimaa, jonka asukkaiden painoindeksi on kääntynyt laskuun.

2)   Rohkenin tavata tänään henkilön, jonka kanssa minulla on ollut erimielisyyksiä. Tapaaminen meni hyvin. Täytyy tunnustaa, että oven avaaminen jännitti, mutta se kannatti. Keskustelu oli vilpitön. Pieni kivi putosi sydämeltä. Pieni erimielisyys kasvaa helposti suureksi möykyksi, jollei siihen pyri löytämään ratkaisua hyvissä ajoin.

3)   Työssäkin on positiivinen hytinä. Olemme tehneet alkuvuonna kimpassa montaa kilpailutyötä. Yhteistyö on sujunut, ideat ovat olleet raikkaita ja ennakkoluulottomia. Eniten olen ilahtunut avoimesta kommunikaatiosta ja rakentavasta suhtautumisesta myös kaverin ideoihin. Hyvä me!

4)   Vanhempi poikani suorittaa ajokortin B-vaiheen tällä viikolla. Sen hinta on täysin käsittämätön 450 euroa. Kuka tästäkin täysin turhasta uudistuksesta on vastuussa? Minua ilahdutti kuitenkin poikani suhtautuminen tähän byrokratian velvoittamaan iltalypsyyn. Hän oli tuohtuneempi kuin minä. Se on paljon se.

Hhän sai mut toivomaan. Hähn.

1 Comment

Heräsin eilen aamulla väsyneenä. Olin tehnyt koko yön vaativaa työtä. Sain unessani yhteydenoton kielitoimistosta. Minut pyydettiin työryhmään, jonka tehtävänä oli selvittää, miksi ja mistä suomen kielen hän-sanaan oli tullut toinen h-kirjain. Ja mihin kohtaan ekstra-h sijoittui, koska sitä käytettiin vain puhekielessä eikä sen sijainti kuulunut lausuttaessa. Vaihtoehdot olivat: hhän, hähn tai hänh.

Työryhmässämme oli Heidi Jungar, Raimo Häyrinen, Pirjo Ala-Kapee ja joku nyrpeän näköinen virallinen valvoja, luultavasti nainen. Emme päässeet alkuunkaan yhteisymmärrykseen, kunnes keksin ehdottaa ratkaisuksi muotoa hähn. Perusteluni oli se, että maailman ainoa sata metriä keihäällä puhkaissut urheilija oli DDR:n jätti Ove Hahn, jonka sukunimen toista hoota ei myöskään äännetty.  Suomi on keihäskansa! Ala-Kapee kannatti ehdotustani, Jungar paistoi makrobioottisia blinejä, mutta Höyry vastusti. Hän sanoi, että Ove oli Owe, koska yksöisellä veellä etunimi olisi muuten lausuttu saksaksi Uufe. Ja Hahn oli oikeasti Hohn. Häyrisen mielestä ehdotukseni oli ala-arvoinen, koska sekoitin itäsaksalaisen keihäänheittäjän legendaariseen ruotsalaiseen viihdepromoottori Ove Hahniin, joka tuli tunnetuksi Jimi Hendrixin ennalta sovitun ajan ylittäneen konsertin väkivaltaisesta keskeyttämisestä joskus 60-luvulla. Kun Hendrix ei lopettanut ajoissa, Hahn vetäisi Gröna Lundissa ämyreiden stöpselin irti seinästä.

Ala-Kapee ehdotti yllättäen alun perin kannattamansa ehdotukseni pöydälle jättämistä. Jungar sanoi, että pöydälle ei mahdu, siellä on jo blinit ja mädit. Häyrinen nosti keskusteluun Kalevi Keihäsen ja Porin Isomäen jäähallin korkeuden merenpinnasta.

Hheräsinh.

Yrittäjämyönteisyyden kielteinen kääntöpuoli

2 Comments

Olen nyt kohta kuukauden vastannut toimipisteemme johtajuudesta oman toimeni ohella. Rekrytoinneista vastaavana tapanani on ollut aina tavata kaikki työnhakijat. Niin olen tehnyt viime viikotkin.

Edellisistä haastatteluista on vierähtänyt nelisen vuotta. Siinä ajassa paljon on muuttunut. Muutos näyttää hyvältä, mutta kun pintaa raaputtaa, se ei sitä välttämättä ole.

Työnhakijat ovat selkeästi entistä yrittäjähenkisempiä. Trenditutkimuksetkin ovat kertoneet, että erityisesti korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa yrittäjyyden suosio on kasvanut. Yrittäjämyönteisyyden syyksi on arveltu Rovion ja Supercellin kaltaisia menestystarinoita. Matka startupista miljooniin voidaan laskea vuosikymmenten sijaan vuosissa, jopa kuukausissa. Tämä on kuitenkin valitettavasti vain osa totuudesta.

Valtaosa alkuvuonna tapaamistani nuorista on suunnitellut todellakin omaa yritystä. Se on ollut kuitenkin valitettavasti Plan B. Yrittäjyyteen päädytään kun ensimmäistä työpaikkaa ei ole tarjolla. Moni on sanonut, että itsetunto on alkanut kärsiä, kun kymmenistä hakemuksista yksikään ei ole johtanut edes haastatteluun. Ainoa reitti välttyä joutilaisuudelta ja työttömyydeltä on tavalla tai toisella työllistää itse itsensä.

Pakkoyrittäjyys ei ole aitoa yrittäjyyttä. Yrittäjyys ei saa olla syy, sen tulee olla seuraus.

HAASTE TYÖNANTAJILLE: Ottakaa työnhakijat edes haastatteluun ja kuunnelkaa heitä ja antakaa heille palautetta. Vain vuorovaikutteisuudella he voivat kasvaa hyvistä työnhakijoista hyviksi työntekijöiksi – ja joskus parhaiksi yrittäjiksi. Haastattelu ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa.

 

WeLoveEntrepreneurs_LOGO1

Megatrendien ryöstökalastus

No Comments

Ruuanlaitto on mitä mukavinta. Television vuosituhannen alussa yleistyneet ruokaohjelmat olivatkin Patakakkoseen tottuneelle raikasta katsottavaa. Kotoilu nousi megatrendiksi. Televisiokanavat täyttyivät läpisponsoroiduista sisustus- ja ruokaohjelmista.

Vuosittain Seinäjoella valittiin aikanaan tangokuningatar ja –kuningas. Vauhtisokeudessaan järjestäjät sysäsivät liikkeelle tangoinflaation. Harva meistä osaa nimetä yhtään kymmenen viime vuoden voittajista.

Oma maljani on valunut yli äitelien ruokahöttöjen kohdalla. On helppoa arvostella jotakin, mitä ei ole nähnyt. AVAn uusi ruokasarja Meidän safkaa on karkottanut minut pelkillä trailereillaan. Voin näkemättäkin kuvitella, miten sarjauutuus suoltaa kiireettömän seesteisiä tuokiokuvia Nuuksiosta, Hiittisiltä ja Etu-Töölöstä.

Ei pysty, ei kykene. Television lifestyle-ohjelmien virrassa koen jatkuvaa alemmuudentunnetta. Mietin mitä syön. Mietin jopa sitä, miltä kotonani näyttää. Mutta en elä syödäkseni. Enkä tingi ruuasta säästääkseni design-tuolia varten. Koetan miljoonien muiden suomalaisten kanssa selviytyä arjesta ilman tunnontuskia. Minun kaltaisteni elämä ei ole televisio-ohjelman arvoista.

Kerroksellisuutta

No Comments

Olin suunnitellut pitäväni jouluna aatonaaton vapaata, mutta sain haalituksi siihen kolme työpalaveria. Siirsin vapaan huomiseksi maanantaiksi. Tarkoitukseni oli auttaa opiskelut aloittavaa poikaani muutossa. Suunnittelimme vievämme sängyn ja sohvan asuntoon maanantaina aamupäivällä.

Kävin viemässä eilen sinne jo muutaman autotalliimme varastoidun valaisimen, kun huomasin porraskäytävässä ilmoituksen, että huoltotöiden vuoksi hissi on poissa käytöstä maanantaiaamusta torstaihin. Hyötyliikunta on hyväksi, mutta tavaroiden raahaaminen portaita seitsemänteen kerrokseen ei houkuta. Siirrämmekö muuton perjantaiksi vai perummeko sunnuntailevon?

Miksi siirtää jotakin, minkä voi tehdä jo nyt?

Kohta lastaamme autoon opiskelijan isoisoäidin vanhan kampauspöydän, joka oli uusi joskus 30-luvun Kauhajoella, ajautui Skaftungin mökin puuliiteriin 90-luvulla ja sieltä autotallimme kautta Turkuun opiskelijan työpöydäksi vuonna 2014. Pöydän hapertunut pinta on peitetty uudella lasilevyllä, jonka alla on kokoelma sedältäni saamiani vanhoja tulitikkuetikettejä.

Työpöydän seuraksi kannamme asuntoon IKEAn Bestå-tv-tason. Epäilen vahvasti, että sitä ei muuteta minnekään 80 vuoden päästä.  Tosin se ajaa asiansa nyt ja sen hinta oli vain 25 euroa (= vajaat kolme hampurilaisateriaa). Epäilen, että isomummun kampauspöydän investointi oli aikanaan suhteellisesti merkittävämpi ja että ostopäätöksen pohtimiseen käytettiin huomattavasti enemmän aikaa.

Fast food meets slow life. Aika aikaansa kutakin.

Täydellinen elämä

No Comments

Olin eilen työviikosta melkoisen väsynyt. Päivät venyivät iltaan ja eilen kotiuduin töistä jo kolmelta. Kävin ruokakaupassa ja lähdin lenkille. Pukeuduin liian kevyesti ja oloni oli kiusallisen viluinen koko puolentoista tunnin lenkin ajan.

Kotiin päästyäni laitoin perheelle tomaattista kalakeittoa. Se oli erinomaisen hyvää, mutta vaati odottelua. Olen ennenkin huomannut, että perunat, porkkanat ja sellerit kypsyvät tomaattiliemessä paljon hitaammin kuin pelkässä vedessä. Pitää muistaa ensi kerralla.

Katsoimme Voice of Finlandia. Se oli ihan kiva. Sen jälkeen katsoimme American Idolin. Sen uusvanha tuomarikolmikko oli mainio. Varsinkin Harry Connick jr oli ratkiriemukas, JLo kaunis ja Keith Urban ihmisläheinen. Minkälaistahan musiikkia mies tekee? Pitää kuunnella Spotifysta.

Vaikka on lauantai, heräsin seitsemän jälkeen. Pojat kai ovat kotona. En käynyt eteisessä laskemassa kenkiä vielä, joten en tiedä, ovatko poikien tyttöystävät  meillä. Pitäisi käydä katsomassa, jotta osaa mitoittaa aamupalan oikealle väkimäärälle. Ja etten tule suihkusta liian vähissä vaatteissa. Tämä on totuttelemista.

Vanhempi lapsi on muuttamassa omilleen opiskelija-asuntoon. Mietin, että maltanko ostaa hänelle uuden ruokapöydän lampun. Yki Nummen Kupla olisi tarjouksessa 159 euroa. Se olisi hieno, mutta opiskelijalle liiankin hieno. Annanko Fransin seinille kotoa mukaan viemisiksi taidetta? Sitä on täällä liikaakin, mutta en malttaisi luopua yhdestäkään.

Vaimo lupasi siivota. Lähden pois kotoa siksi aikaa. Imurointi ahdistaa minua. En tiedä miksi. Eikä meillä edes ole likaista. Sekaista on. Lattialla on kasoissa kirjoja ja lehtiä. Olohuoneen pöydän kukatkin ovat nörpällään. Ostan uuden nipun jos muistan. Vien samalla tyhjät pullot.

Tänäänkin pitää syödä jotakin. Eilisen keiton jämät voi lämmittää huomenna. Lapset ja vaimo pitävät broilerista, minä sitruunasta. Sitruuna-broileri –pasta? Kookosmaidolla vai mascarponella? Penneä vai spagettia? Vaikka on vapaapäivä, miksi koko ajan pitää tehdä päätöksiä? Mikä se ajopuuteoria olikaan? Kuulostaisi hyvältä vaihdoehdolta.

Illalla on lauantaisauna. Olen hieman kyllästystynyt eucalyptus-saunatuoksuun. Mitä muita niitä on kuin se iänikuinen terva? Illalla tulee Putous. Se on ihan kiva. Mutta jotenkin tykkään siitä Uuden musiikin kilpailustakin. En yhtään tiedä miksi. Jotenkin ne puolituntemattomat esiintyjät ovat niin söpön tohkeissaan kaikesta.

Tänään toisaalta voisi mennä elokuviin. Ei tule käytyä juuri koskaan. The Wolf of Wall Street menee vihdoin päivällä, jotta minäkin iltaunisena jaksaisin pysyä hereillä. Mutta samaan aikaan markkinoille on tullut 12 years a Slave ja Tarja haluaisi taatusti nähdä sen. Ehkä elokuvapäivä on huomenna.

Tätä kirjoittaessa kuuntelin Keith Urbanin uutta Fuse-levyä. Se oli harmiton. Sitä kuunnellessa ei alkanut tehdä mieli Amerikkaan. Daughtry toimii siinä tehtävässä aina pomminvarmasti. Jos nyt kokee tarvetta haikailla ison veden taakse. Täälläkin on ihan hyvä.

 

0153

Mikä on kun ei taidot riitä?

No Comments

Tilasin tammikuun 13. päivä tuotteen italialaisesta verkkokaupasta. Tein tilauksen aamulla klo 7.33. Sain seurantanumeron, josta ilmeni, että paketti oli lähtenyt matkaan klo 8.44. Suomeen ja Itellaan se oli saapunut 15.1. klo 8:00. Siihen loppuivat seurannan jäljet. Tänään postilaatikkooni oli tipahtanut kirjekuori, joka sisälsi saapumisilmoituksen. Tiedossa oli matkapuhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni, mutta saapumisilmoitus kannettiin kotiini paperisena.

Paketin matka Italiasta Suomeen kesti vajaat kaksi vuorokautta. Suomen sisällä jatkokuljetukseen saatiin tössittyä yhdeksän vuorokautta. Itella ilmoitti tänään 1.200 työntekijän YT-neuvotteluista. Kerrankin olen ammattiliiton kanssa samaa mieltä. Ammattiliitto PAU arvosteli Itellaa huonosta johtamisesta. Mistä muusta ei voi ollakaan kysymys, jos yhtiön päätoimiala on muuttunut lähetysten kuljettamisesta niiden varastoinniksi. 

Standing ovation

No Comments

Alkuvuosi on ollut täynnä tekemisen meininkiä. Aloitin taas vuosien tauon jälkeen Turun toimistomme vetäjänä. Olen päässyt taas rakentamaan asiakkaillemme omaa dream teamiani. Edellisistä kerroista poiketen ei ole tarvinnut aloittaa tyhjältä pöydältä:  90 % unelmasta on kasassa. Pitkäaikaiset työkaverini ovat loistavia. Mutta innostavia täydennysrekrytointejakin on vireillä. Loks, loks, sanovat palaset.

****

Kansanedustaja Pertti Salolainen ryöstettiin Brasiliassa. Häneltä vietiin väkivalloin hänelle tärkeä kaulakoru. Kukin taaplaa tyylillään. Salolaisen kaulakorun onnenamuletti oli hänen äitinsä vanha kultahammas. Spooky! Minullakin roikkuu helyjä kaulassa kaksin kappalein. Ystävältäni Tapsalta saatu risti ja vaimoni antama Efva Attling –koru ovat kilkanneet sulassa sovussa yli vuosikymmenen. Kolmikon tuorein jäsen on mennyt hukkaan. Katoaminen ei tuonut muassaan sen suurempaa epäonnea. Harmittavaa vain korun mukana kadonnut luonnettani hyvin kuvannut kaiverrus: ”Some are like the heat.”

****

Tänään tuli sekin elettyä: Elämäni ensimmäinen päivä Amanda Woodwardina. Muistamattomille muistutukseksi, että Woodward oli 90-luvun kulttisarja Melrosen Placessa Heather Locklearin esittämä losangelesilainen mainostoimistopomo. Tänään kampanjapresentaatiomme sujui kuin saippuaoopperassa. Esittelimme kolmiosaisen idean. Jokaisen osion kohdalla asiakas hihkui riemusta. Presentaation lopuksi hän taputti. Tämä päivä oli heräämisen arvoinen. Onneksi hän taputti istualtaan. Standing ovation – vielä on jotain, jonka eteen tehdä töitä.

****

Näyttökuva 2014-01-22 kohteessa 20.16.17Tipaton tammikuu on reilun viikon päästä passé. Se on sitä konseptina jo ennen sitä. Tosin tuskin siitä mitään haittaakaan kenellekään on. Ehkä idean uudelleenbrändäys toisi sille ilmaa siipien alle. Kansanterveydellisesti yhtä tärkeää olisi lanseerata kuitenkin Majoton maaliskuu ™.

 

 

 

 

 

 

 

Majo

Pauliine Koskelon pitkään haudutettu lanttuloora

No Comments

Korkeimpien oikeuksien tuomareiden yhdistys ry piti marraskuun puolivälissä kokouksen. Hengen ravinnon ja ruuan lisäksi tarjolla lienee ollut normaalit ruokajuomat. Yksi KKO:n jäsenistä ei suostunut maksamaan taksinkuljettajalle kotimatkaansa ja hänet ohjattiin poliisin putkaan yöpymään, kun oma nimikään ei muistunut mieleen.

Virheitä sattuu itse kullekin. Tuomari on pyytänyt virhettä anteeksi. Se siitä.

Mutta.

Tänään Ilta-Sanomat kysyi virheen tehneen tuomarin työnantajaltaan saamista mahdollisista sanktioista. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo ei ole kahteen kuukauteen ehtinyt käsitellä asiaa. Koskelo kertoo tiedottajan välityksellä, että ”asian käsittely on kesken. On ollut kaikki joulukiireet ja vuodenvaihteen kiireet. Ei ole vielä ehtinyt paneutua.”

Tottakai KKO:n presidentillä pitää kiireitä. Pitää laittaa henkilökunnalle joululaatikot, paistaa kinkku, hauduttaa puuro, koristella kuusi, laulaa kauneimmat joululaulut, valaa tinat ja ampua raketit. Vai miten joulu ja uusi vuosi vaikuttavat tuomarin viranhoitoon?

Pahoittelen, että pidin arvostettua tuomaria esimerkkinä kansakuntamme rappiosta. Mutta tämä tapaus on tyypillinen esimerkki siitä, miten parin päivän vapaata käytetään tekosyynä päätöksenteon kyvyttömyydelle. Suomi ei nouse selittelyillä ja vetkuttelulla. Se nousee teoilla ja päätöksillä.

 

lanttulaatikko-628x471

 

Totta toinen puoli

No Comments

Ihminen suorastaan kaivaa verta nenästään. Silloin, kun lomamatkat vielä valittiin esitteistä, muistan, miten Tjäreborgin katalogi veti minua puoleensa eniten. Sen kuvissa meri oli suomalaisten kilpailijoiden kohdekuvia turkoosimpi, taivas sinisempi.

Sama itsensä höynäyttäminen jatkuu nyt, kun varaan hotelleja verkosta. Huoneet ja aulatilat näyttävät varaussivuilla poikkeuksetta avarilta ja glamorööseiltä. Harvoin totuus yllättää positiivisesti. Sama ylimyyminen alkaa vaivata asuntoilmoituksia. Stailatut ja ammattikuvaajan ottamat kuvat nostavat ostajan odotukset turhan korkealle.

Yllä kuvatut esimerkit kertovat totuuden värittämisestä, eivät sen vääristämisestä. Itse kullakin on oikeus alleviivata parhaita puoliaan. Tänään kävin lukemassa muutaman LinkedIn-profiilin. Se oli kiusallista. Onko ammatillisessa profiilissa oikeus valehdella? Vai onko profiilin kirjoittajien itsetuntemus todellakin noin vinksallaan?

En voi väittää olevani muita parempi. Kerron mielelläni viljalti omasta erinomaisuudestani. Mutta en jätä ainakaan tietoisesti kertomatta sitäkään, että poikkeuksellisen idearikkauteni kääntöpuoli on yhtä poikkeuksellinen tulisieluisuus. CV:ssä sitä voisi kuvailla ajoittain sovinnaisuuden rajoja koettelevaksi temperamenttisuudeksi. Se on luonteenpiirre, jota en edes yrittää maalata piiloon.

 

turquoise bay beach

Older Entries