Rafaelin enkeli

No Comments

Tämä tarina on tosi. Se kertoo minusta enemmän kuin muista asianosaisista.

Joskus 80/90-luvun vaihteessa olimme viettäneet iltaa ystävien kanssa. Olimme päätyneet jatkoille Hamburger Börsiin (silloin se oli vielä muistaakseni ihan kelpo ravintola). Erittäin hyvä ja monivuotinen ystäväni kertoi minulle, että Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli on hyvä biisi. Se on sitä erityisesti sanojensa vuoksi. Sanoin ystävälleni, että biisin sanat ovat karmeinta kuraa, mitä tiedän. Emme ole nähneet tuon illan jälkeen. Avioparit voivat kasvaa erilleen. Kai ystävätkin voivat.

Ei sen puoleen, ettenkö itsekin olisi saattanut joskus laulaa Rafaelin enkeliä sen soidessa radiossa. Olen tehnyt sen sanoista huolimatta. Alphavillen Forever young liittyy vahvasti elämääni ja kappale on minulle tärkeä. Sanat ovat yhtä lailla käsittämättömät. Kun bändissä on laulaja, ei sen pidä oleman tuppisuuna. M.O.T.

Tänä vuonna se on sitten Jesse Kaikuranta. Jos haluatte minusta eroon, tulkaa kertomaan, että Vielä täällä –kappaleen sanoitus on koskettava. Minulle se on pelottava. Mutta olen realisti. Tiedän, että olen mielipiteineni marginaalissa.

Klikkaa tästä, omalla vastuulla;)

Isabel Marantin maine

No Comments

Yleissivistykseeni ei kuulunut vielä pari viikkoa sitten tietää kuka on Isabel Marant. Sosiaalinen media näytti voimansa ja opin tuntemaan Mrs Marantin ystäväni Mikon mainiosta blogista.

Marant on suunnitellut H&M:lle eksklusiivisen syysmalliston. Se tuli myyntiin tänään Euroopassa klo 11. Ajattelin ostaa verkosta yhden T-paidan ja kaulaliinan. En ostanut. Sivut kaatuivat kaikilla Euroopan markkinoilla.

Sain kyllä siirrettyä T-paidan ja liinan ostoskoriini, mutta maksaminen ei onnistunut.
”It´s not You, it´s Us” ruudussa luki. Sitten ruutuun ponnahti pop-up, jossa kerrottiin, että sivut aukeavat ensin klo 11:15, sitten klo 11:30, lopulta klo 12. Eivät auenneet. Kun pääsin palaverista klo 14:15, ostoskorini oli tyhjennetty ja tuotteet loppuunmyyty.

Verkko mahdollistaa, mutta se myös erottaa. Sadat tuhannet ihmiset ympäri Eurooppaa pettyivät tänään H&M:n palveluun ja jäivät ilman omaa Isabel Marantiaan. Verkossa mahdollisuudet moninkertaistuvat, mutta niin myös maineriskin mahdollisuus.

 

Näyttökuva 2013-11-14 kohteessa 17.26.51

 

 

 

 

 

Huono työntekijä

2 Comments

Katson itseäni aamulla töihin lähtiessäni peilistä ja hoen: ”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!” Loru ei auta. Priimaa tavoittelen, mutta makkelia pukkaa. Olen huono työntekijä.

En kerta kaikkiaan pysty aina tekemään töitä prosessin vaatimalla tavalla. Tulen sairaaksi, mikäli joudun aikatauluttamaan viikkoni ilman mahdollisuutta levitellä siipiäni. Minua ärsyttää sanonta: olla kustannuspaikalla. Hyvä työntekijä on siellä aina sijainnista riippumatta.

Tiedän, että minun pitäisi kirjata tekemiseni yhteisiin järjestelmiin. Mutta kaltaiseni lahjakas ihminen turhautuu rutiineissa toistuvasti. Mieluummin puhun työkavereitteni kanssa kasvotusten. Virtuaalisena minusta jää puuttumaan jotakin.

Selitän itselleni, että vaikka en tee aina oikein, teen tavalla, mikä tuntuu oikealta. En koskaan myy mitään. Yritän voittaa kumppanini luottamuksen ja ratkaista hänen ongelmiaan. Jos nämä reunaehdot täyttyvät, yritän hälventää ostamisen loput esteet pyytämällä paikalle työkaverini. He hoitavat asialliset hommat. Heidän ansiostaan saan olla kuin Ellun kana. Tai ehkä paremminkin lepäämättä liitävä albatrossi.

 

albatross1

 

Muutosten tuulet

No Comments

Ennen rakastettiin elämää. Nykyisin elämäntapaa. Sen vuoksi kiima saada kaikki valmiiksi kerralla ylittää moraalin.

****

Vanhempani rakensivat talon vuosina 1971-72. Kun talo oli valmistunut Kokemäenjoen suistoon,  tuli puutarhan vuoro. Orapihlaja-aitaa kasvatettiin koivuvitsan kokoisista taimista. Näkösuojaa aidasta oli vasta vuosikymmenen kasvatuksen jälkeen. Nykyään pihaan roudataan täyskasvuiset istutukset. Valmisruokaa, valmiselämää. Valmiiksi pureskeltu on helppo niellä. Jogurtissakaan ei ole enää klönttejä.

****

Maikkarilta tulee maanantaisin verrattain kamala tv-sarja: Suomen kaunein koti. Ohjelmaidea ei ole poikkeuksellisen huono, mutta raadin kommentit rassaavat minua. Ihmisten koteja arvostellaan arkisiksi. Juhlaako tässä koko ajan olisi tarkoitus elää? Sisustuksista etsitään ajallista kerroksellisuutta. Eilen yhtä kotia arvosteltiin asuntomessumaiseksi, koska huonekalut olivat sisääntulokerroksessa kauttaaltaan liian moderneja. Kellarin tv-huoneessa oli vanhoja kalusteita. ”Vanhan kodin kalusteet ovat täällä”, kauhisteltiin.

****

Yksi tuttavani ihasteli toisen puolituttuni uutta asuntoa. Koti oli ollut täynnä suurikokoista modernia taidetta ja klassikkohuonekaluja. Kaikki oli ollut poikkeuksellisen upeaa. En osannut innostua hehkutuksesta, sillä kyseisen kodin omistajan liiketoimet eivät täytä ainakaan omia eettisiä reunaehtojani. En vaihtaisi aitoa Askon 80-lukulaista nojatuolia van der Rohen puolivilpilliseen Barcelonaan.

****

Tänään taas valtion tunnettua virkamiestä epäiltiin törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja törkeästä lahjuksen ottamisesta. En ihmettele. Virkamies ajaa töistä lähiökotiinsa hopeisella Nissan Qashqaillaan ja miettii kohtaamiaan harmaalla tai rikollisella alueella toimivia, punaisella Ferrarilla brassailevia asiakkaitaan. Pidättäytyminen kuormasta syömisestä vaatii luonnetta.

****

Rehellisyys maan perii, sanotaan. Sanontaan on jotenkin sisäänrakennettu oletus, että palkinto rehellisyydestä lunastetetaan joskus hamassa tulevaisuudessa. Se ei sovi meidän kaikki mulle heti nyt –aikakauteemme.  Englannin kielessä sanotaan honesty is the best policy. Niin on.

 

nissan-qashqai-2010-grey-hatchback-tekna-5dr-39700b0f3d9f1e9b55ef15a4f956b0b0-m2

Pimeyden ytimessä

No Comments

Kotimatka isänpäiviltä Ulvilasta Turkuun. Yläne, Raasin tienhaara klo 17.45. Tihkusadetta. Pilkkopimeää. Auton CD-soittimeen oli unohtunut kesältä Kaikki paitsi Mårtenson on turhaa. Viimeinen raita: Johanna Iivanainen, Jumala rakastaa maailmaa. Biisin soidessa kuu tuli esiin pilvien takaa.

 

stock-footage-moon-half-moon-wrapped-in-dark-clouds-on-a-windy-day-tele-shot

Because I’m worth it

No Comments

Syksy on ollut tiukka. Viikonloput ovat olleet täynnä luottamustehtäviä, työpäivät ovat venyneet monesti varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Luonteeni vastaisesti ripustin työnsankarin viittani täksi päiväksi naulaan ja hoidin rästiin jääneitä kotiasioita.

Perheen autojen talvirenkaiden vaihtoon sain kulutetuksi kolme tuntia.  Pihan haravointiin pari tuntia. Kävin hankkimassa uuden astianpesukoneen alkuviikolla hajonneen tilalle. On muuten ihmeellistä, että vanhaa ei kannata korjata. Kymmenen vuotta vanhan Cylindan kiertovesipumppu oli hajonnut. Soitin huoltoliikkeeseen. Varaosa olisi maksanut 220 euroa, työ matkoineen arviolta 140 euroa. Uuden, energiatehokkaamman koneen sai 449 eurolla. Valitsin uuden.

Kävin ostamassa kolme säkkiä pehmopapereita ja illaksi armeijasta lomille saapuvalle esikoiselle pihvitarpeet. Jos joku miettii, missä eläkeläiset ovat perjantaina päivällä, tiedän nyt vastauksen: Mestaripalvissa Radiomiehenkadulla. Aggressiivinen kansanosa. Kun kassan korttimaksupääte jumittui kolmeksi minuutiksi, vanhukset meinasivat lynkata kassatoimihenkilön: “Täällä olisi käteisellä maksavia ihmisiä”, he huusivat. Me kortti-ihmiset olimme siinä jonossa toisen luokan kansalaisia.

Kassien purkamisen jälkeen ehdin vielä parin tunnin tour-de-Etelä-Turku –lenkille. Se oli arjen ylellisyyttä. Sain juosta päivänvalossa. Tämä oli hyvä päivä. En kokenut yllättäen lainkaan syyllisyyttä siitä, etten ollut töissä. Koska olin vapaapäiväni arvoinen. Tänään on kovan vapaapäivän ilta. Tänään on Nenäpäivän ilta. Osallistukaa!

05-nenapaiva-logo

Älynväläys

No Comments

Harva meistä ajaa autolla pimeässä ilman valoja tai istuu edes pelkääjän paikalle kiinnittämättä turvavyötä. Pyöräilykypärä ja pelastusliivit unohtuvat jo liian monelta. Ja heijastin. Sitä käyttää säännöllisesti vain 51 % jalankulkijoista.

Heijastimen käyttämättömyys on silkkaa tyhmyyttä. Jokaisen laatikosta löytyy käyttämättömiä heijastimia. Tai jos ei löydy, hankkiminen ei jää hinnasta kiinni.

En lähde koskaan lenkille ilman asianmukaista heijastinliiviä. Se on halpa henkivakuutus. Vaikka kaupungissa on hyvät kevyenliikenteenväylät, joskus joutuu ylittämään autotien. Olen huomannut, että liiviä käytettäessä autot antavat paljon suuremman turvaetäisyyden kuin pelkkää irtoheijastinta käytettäessä.

Käytä heijastinta tai mieluiten heijastinliiviä. Se tuo turvaa ja mielenrauhaa niin sen käyttäjälle kuin pimeässä sompailevalle autoilijalle. Vuonna 2011 Suomessa auton alle menehtyi 20 jalankulkijaa. Heistä 14 ei käyttänyt heijastinta.

Jaa tätä älynväläystä eteenpäin. Arvon jakaneiden kesken viisi tehokasta ja tyylikästä heijastinliiviä.

 

Näyttökuva 2013-11-06 kohteessa 18.28.42

 

 

 

Sun särkyä anna mä en

No Comments

En ole muita parempi ihminen. Olen muita onnekkaampi. Sen lisäksi olen marttyyri.

Lempiaiheeni on työn arvostuksesta – tai sen puutteesta – puhuminen. Luin jostakin, että esimerkiksi Vantaan kaupungilla työntekijät ovat keskimäärin 28 % työajasta lomalla, sairauslomalla ja ylityö- tai opintovapaalla. Tuhannesta työntekijästä on keskimäärin 280 pois. Hui hai.

Itse olen lomalla vuodesta viisi viikkoa. Se tekee 9,6 % työajasta. Se on kolmasosa Vantaan kaupungin keskiverrosta työntekijästä. Miksi?

1)   Olen perusterve suomalainen aikuinen mies. Olen perustervettä terveempi. En ole koskaan pois sairauden vuoksi. Olen ollut hyvin onnekas.

2)   Toisaalta olen poikkeuksellisen lähimmäisriippuvainen. Keskivaikea kolotus on pienempi haitta kuin yksin kotona sairastaminen.

3)   Vaimonikin on lomalla vain viisi viikkoa. Miksi lomailisin yksin?

4)   Pidän työnteosta. Pidän työkavereistani ja asiakkaistani.

5)   Olen marttyyri.

Mutta mikä tärkeintä, pystyn toteuttamaan itseäni töissä yhtä hyvin kuin vapaalla. Olen siinäkin onnekas. Ei ole mitään unelmaa, jota en olisi ehtinyt toteuttaa viiden viikon vuosilomillani. Kaiken lisäksi olisin aidosti pettynyt, jos joutuisin joskus jäämään eläkkeelle. Miten aikani sitten kuluisi?

Sädekehääni tulee kuitenkin perjantaina särö. Pidän vapaapäivän. En ole sen jälkeen enää täydellinen marttyyri. Melkein täydellinen kumminkin. Olen kaiken kaikkiaan kymppi – mies kuin unelma.

 

heiligenschein

 

 

 

Värillä on väliä

No Comments

Pitkäaikainen, hyvä asiakkaani vaihtoi alkusyksystä työnantajaa. Olin tietysti onnittelemassa ensimmäisten joukossa. Luonnollisesti tein myös tiettäväksi, että olen käytettävissä heti kun hän tarvitsee apua markkinointiviestinnän haasteissa.

Hän kertoi reilusti, että uuteen organisaatioon ja toimialaan perehtyminen vie muutaman kuukauden. Vasta sen jälkeen – kevään korvalla – hän alkaa kartoittaa uusia yhteistyökumppaneita. Vielä ei ole kiire.

Hän toppuutteli minua.

Myyntimiehen takki päälläni olen ikuinen optimisti. Hän pyysi vain odottamaan. Valo ei ollut punainen. Minun silmissäni se ei edes vilkuttanut keltaista. Se vihersi selkeästi. En vielä paina kaasua, mutta pidän koneen käynnissä. Minulla on muutama kuukausi aikaa perehtyä hänen uuteen toimialaansa. Kun hän pyytää käymään, en aio mennä tyhjin käsin.

Luotan siihen, että monen vuoden asiakassuhteen jälkeen hän tuntee hyvät ja huonot puoleni. Uskon, että jään kokonaistarkastelussa plussan puolelle. Jos en uskoisi, voisin lopettaa nämä hommat.

35581-Traffic-light-drawing

Big in Japan

No Comments

Olimme eilen hyvien ystävien kanssa konsertissa isolla kirkolla. Hurts oli eilen seitsemättä kertaa Suomessa, mutta itse pääsin vasta nyt ensimmäistä kertaa keikalle.

Nordenskiöldinkadun vanha, matala jäähalli oli sopivan intiimi areena 6000 kuulijalle, äänentoisto oli todellakin kohdallaan (ainakin meidän C3-katsomossa), energinen bändi odotuksia rennompi ja yleisö suorastaan hurmoksellinen. Kokonaisuus meni muistojeni arkistossa keikkojen TOP3:een.

Ennen konserttia kävimme päivällisellä ravintola Sandlådanissa. Kokemus oli jotenkin liikuttava. Nuori henkilökunta oli hellyttävän pikkuvanhaa. Ravintola oli auki toista päivää ja staffi rutisti mailasta ajoittain oikein urakalla. Mutta maut olivat kohdallaan. Muutaman illan jälkeen salihenkilökunnankin alkujännitys helpottaa. Kyllä siitä hyvä tulee.

Musiikkipiireissä on joskus sanottu hieman halventavaankin sävyyn artisteista, jotka eivät ole lyöneet läpi Euroopassa ja Amerikassa, että ne ovat isoja Japanissa. Tuskin kilpailu sen helpompaa siellä on. Ei meidän suomalaistenkaan suosiota ole helppo saavuttaa. Hurts on suuri Suomessa. Hyvä niin. Olisimme voineet adoptoida maailmalta monta paljon tyylittömämpää musiikintekijää.

Olimme eilisessä konsertissa selvästi yleisön vanhimmasta päästä. Se havainto toi iltaan erityistä liikutusta. Näin Hurtsin laulusolisti Theo Hutchcraftissa toistuvasti nuoren David Gahanin. Suljin silmäni ja siirryin ajatuksissani 80-luvun Ulvilaan ja kotibileisiin. Se oli hyvä matka.

 

 

Older Entries Newer Entries