Nuoruus on seikkailu

No Comments

Tositeeveen junnuformaatit pelottavat tällaista setämiestä. 10-vuotiaat tulkitsevat virheettömällä aksentilla Russian roulettea tai kokkaavat aamupalaksi Benediktin munia.

En nyt kaipaa nauravia nakkeja tai Matias Sassalin Elämää juoksuhaudoissa, mutta milloin ja miksi pikakelauksesta suoraan lapsuudesta aikuisuuteen on tullut uusi megatrendi?

Mikäli oikein muistan, nuoruus oli seikkailu. Olkoon niin. Boom kah!

 

eggs-benedict-a

 

 

Arkipyhäsi kaikki heitä

No Comments

Loppiaista ja helatorstaita ollaan siirtämässä työmarkkinaneuvotteluissa viikonlopuille. Minä kannatan. Arkkipiispa ja reilu puolet kansasta vastustaa. Arkkipiispa eroaa kansasta siinä, että hän luultavasti tietää perusteen näille pakanoiden ansiottomasti nauttimille ylimääräisille vapaille. Minulle loppiaisen ja helatorstain perimmäinen oikeutus vapaapäivinä ovat hämärän peitossa. Mieluummin juhlisin vapaalla vaikka Yrittäjän päivää.

Ei maamme kilpailukyky kaadu näihin kahteen arkipyhään. Mutta ne kertovat työn moraalin rapautumisesta. Kun helatorstaihin yhdistetään ”ylitöistä” kertynyt vapaapäivä, saadaan paalutettua neljän päivän pitkä viikonloppu. Sen aiheuttama tuotantokapeikko rampauttaa monen pienyrityksen ja lomien takia tekemättä jääneitä töitä puretaan ylitöinä seuraavat kaksi viikkoa. Niistä kertyneet vapaat sitten yhdistetään seuraavaan arkipyhään.

Esimerkiksi isoissa kauppakeskuksissa toimivalla liikkeillä on yleensä velvoite olla auki aina kun kauppakeskuskin on auki. Kun henkilökunta viettää pitkiä viikonloppujaan, yrittäjä palaa loppuun lomalaisia palvellessaan ja nauttii vapaista työntekijöidensä välityksellä. Olemme palveluyhteiskunta. Tosin palvelijoille ja palveltaville eri päivät ovat kovasti eri arvoiset. Yrittäjälle arkipyhä on kullan kallis. Tätä epätasapainoa on syytä tasata.

kv-loppiainen_pieni

Viimeinen sana

No Comments

Laskin äsken tavoittaneeni tänään 22 yrityspäättäjää. Muutama näytti lähentelyilleni heti vihreää valoa, useampi vilkutti keltaista ja vain neljä näytti ehdotuksilleni kokonaan punaista. Normijakauma.

Kun otan yhteyttä, arvostan keskustelukumppanini aikaa. Menen suoraan asiaan ilman sen suurempia esileikkejä. Jos asiakas kieltäytyy tapaamisesta, en käy vänkäämään. En pyri sisään saranapuolelta. Palaan mieluummin asiaan toisella kertaa.

Tänään kuitenkin törmäsin ihmiseen, jollaisia en kuvitellut olevan enää olemassa. Isohkon vientiin suuntautuneen konepajan markkinointijohtaja halusi pyyhkiä minulla pöytäänsä. Hänessä ylimielisyys ja paskantärkeys saivat kasvot.

Ainakin minun korvissani hän tuhosi kolmella lauseella edustamansa brändin monikymmenvuotiset perinteet. Hän ei ollut mies, joka ei osannut sanoa ei. Hän heitti einsä kuin märän rätin ja hieroi sitä kaikeksi varmuudeksi huolella naamaani. Hän kuulosti tyytyväiseltä itseensä.

Maija Vilkkumaa on näyttänyt meille huonoa esimerkkiä. Hän on opettanut meitä sanomaan viimeisen sanan. Se on ei. Ei se niin ole. Sen pitäisi olla: Ei, kiitos.

 

eko_traffic_light

Vain elämää (98%), elastaania (2%)

No Comments

Minua kävi äsken jurppimaan. Elastinen valittiin eilen vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi. Onnet. En tunne miestä, mutta julkikuvan perusteella kyseessä on hieno mies. Tulen iloiseksi vain nähdessäni hänen hymynsä. Viime viikolla Voice Kidsiä katsoessani huomasin tulevani iloiseksi myös nähdessäni Elastisen liikuttuvan. Iloni liittyi kahteen asiaan: Lentäjän poika on myös yksi minulle rakkaimmista kappaleista. Mutta ennen kaikkea tulin iloiseksi siitä, että Elastinen ei ollut positiivinen tai liikuttunut. Minun silmissäni hän oli aito.

Aitous on some-positiivisessa ajassamme korvaamatonta. Edellinen yhtä väkevä hetki mieleeni nousee yli vuosikymmenen takaa tsunamin ajalta. Piispa Eero Huovinen itki tv-uutisissa. Hänen aito reaktionsa antoi ihmisille moninkertaisesti enemmän lohtua kuin tyhjät sanat. Minua jurppii Huovisenkin puolesta. Hänetkin on valittu aikanaan Suomen positiivisimmaksi ihmiseksi.

Mikä minua sitten näin positiivisessa asiassa ärsyttää? Vasta tänään minulle selvisi, että valinnan masinoiva Positiivarit ei olekaan mikään henkistyneitten yhdistys vaan raakaa businesta. Liikeyritys, joka tarrautuu hyvän henkilöbrändin rakentaneiden suomalaisten imuun. Tai sitten minua harmittaa se, etten ole itse keksinyt tätä oivallista liikeideaa. Elastinen hymyilee, minä kävelen samaan kuvaan, rajaan itseni kuvasta ja myyn kuvan Elastisen kavereille.

Toisaalta, onhan maailmassa vastuuttomampiakin liiketoimia.

Silti havaintoni pyyteettömien iuhmisten positiivisuudella tehtävästä liiketoiminnasta sai minut piikikkääksi. Ehdotan jo nyt ensi vuoden valinnaksi Anneli Aueria. Hän jos joku on positiivinen. Jos hän tietää olevansa syyllinen, vaatii todellista positiivisuutta uskoa vuosia oikeuden vapauttavaan päätökseen. Jos hän on syytön, on edellyttänyt ainutkertaista positiivisuutta pysyä järjissään kaikki karmeat epäilyt.

 

LKS+20121018+ulvilan+surmat+anneli+auer

Kurssilasku

No Comments

Loman jälkeinen kurssini on ollut nousujohteinen. Viiden viikon työrupeaman aikana olen ylittänyt itselleni asettamani tavoitteet. Olen ottanut kontakteja, löytänyt ratkaisuja, tehnyt kauppaa.

Tällä viikolla tuli notkahdus. Viikko oli ihan kiva. Tyydyttävä. 7 ½ . Muutaman kiitettävän viikon jälkeen koen matavani pohjamudissa. Onneksi katsoin pari päivää sitten Yle Femiltä Suomi-Turkki –koripallomatsin. Sen loputtua näytettiin täyteohjelmana dokumentti nuoresta islantilaisesta 7-ottelijasta ‪Helga Margrét Þorsteinsdóttir‬ista.

Hän oli johtanut ylivoimaisesti EM-kisoja viiden lajin jälkeen ennen loukkaantumistaan. Voitto ei tunnu miltään, jollei ole kokenut tappiota, hän vastasi toimittajan kliseiseen kysymykseen tuntemuksistaan.

Miksi niin monen itsestään selvän asian ymmärtää vasta jonkun kohtalontoverin suusta kuultuna? Minulla on hyvä vaimo ja ihanat lapset. Kerron sen heille tänään.

 

5:2

1 Comment

Digitaalisuus ja binäärijärjestelmäkö ovat tehneet maailmastamme mustavalkoisen? Se on joko tai. Paukkupakkanen on uutinen. Hellejakso on uutinen. Normisää ei ole uutinen. Joskus helle ja pakkanen kuuluivat elämän normaaliin kiertokulkuun.

Tällä viikolla olen kiinnostunut kahdesta uutisesta yli muiden. Alkuviikolla sosiaalisessa mediassa keskusteltiin uusien mättöhampurilaisten käsittämättömistä kalorimääristä. Tänään sitten uutisoitiin uudesta 5:2-dieetistä. Viisi päivää viikosta voi syödä normaalisesti kun kahtena paastoaa. Vettä ja mättöä.

Ruokapakkaukset ja fastfood-ateriat kasvavat. Syöminen tekee kipeää, mutta ei se haittaa. Aina voi paastota pahan olon pois. Tai käydä salilla. Voiko kuukausijäsenyyden vaihtaa 5:2-jäsenyydeksi? Ei siellä salilla kuitenkaan ähkyltään jaksa joka päivä käydä.

 

binary-Language

 

 

Elinsiirto pelastaa monta elämää

No Comments

Elinsiirtojen määrä on Suomessakin nopeassa kasvussa. Yhdeltä luovuttajalta saadaan elin keskimäärin kolmelle tarvitsijalle, mutta jopa 5–6 ihmistä voi saada elimen samalta luovuttajalta. Suomessa tehdään vuosittain yli 300 elinsiirtoa, mutta saman verran jonossa on sopivan siirrännäisen odottajia. Elinluovutuskortin voi tilata tai tulostaa esimerkiksi täällä.

Nokian matkapuhelinliiketoiminta myytiin tänään Microsoftille. Se on minusta erinomainen uutinen. Vaikeuksissa tarponut liiketoiminta saa uuden dynaamisen omistuksen ja jäljelle jääneet liiketoiminnat kaivattua kehitysrahaa. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että parin viime vuosikymmenen aikana Nokia on lahjoittanut osaamistaan sadoille suomalaisille kasvuyrityksille. Tietotaito on siirtynyt ihmisten mukana uusille aloille ja luonut meille yhteistä menestystä. Suomalainen mobiiliosaaminen on monipuolista ja kansainvälisesti erittäin kilpailukykyistä ilman Nokiaa ja – Nokian ansiosta. Elintenluovutuksesta case Nokian erottaa se, että myös luovuttajalla on näkyvissä hyvä tulevaisuus. Meillä on hyvä tulevaisuus.

 

Heart_Transplant

Newer Entries