Saksa on paska maa. Ja Venäjä.

No Comments

CASE 1

Seppo Räty epäonnistui Stuttgartin MM-kisoissa joskus 90-luvulla. Hän ilmaisi tv-haastattelussa tuntojaan Lause-Finlandian arvoisesti: ”Saksa on paska maa!” Kuusi vuotta aiemmin Suomi oli saanut Rooman MM-kisoista kultaa Rädyn suosiollisella myötävaikutuksella.

CASE 2

Suomalainen ympäristöaktivisti Sini Saarela kapusi venäläiselle öljynporausalukselle viime viikolla. Hieno yksilösuoritus sekin. Mutta kun mielenilmaisu ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, apua pyydetään Suomen valtiolta. Ulkoministeri Tuomioja on jo julkisuudessa auttanut Venäjää lakiensa tulkinnassa.

VÄLITULKINTA

Urheilulajeissa kansakunta voittaa, mutta yksilö kantaa vastuun häviöstään yksin. Kansalaisaktivismissa yksilö voittaa ja valtio kantaa vastuun. Kun vieraan maan lakia rikkonut  aktivisti kirjoittaa kokemuksistaan kirjan, pitääkö hän palkkiorahansa itse vai maksaako velkansa valtiolle?

Kyynisyydestäni huolimatta ihailen Saarelan ja Greenpeacen kaltaista rauhallista aktivismia. He saavat silmämme avoimemmiksi.

CASE 3

Kansainväliset suuryritykset hyödyntävät julkeasti valtioiden välistä verokilpailua ja siirtohinnoittelun mahdollistamaa verorasituksen minimoimista. Samalla he kuittaavat Tekesin kaltaisilta julkisrahoitteisilta organisaatioilta massiivisia innovaatiotukia. Pienyrittäjille ei ole tarjolla tällaisia mahdollisuuksia. He kantavat taloudellisen vastuun yksin. Samalla kun he kantavat vastuun Suomen tulevaisuudesta.

 

Näyttökuva 2013-09-30 kohteessa 19.02.00

Kamalan ihana

No Comments

Joskus itsetuntoni horjuu. Tänään tekisi mieli pyytää julkisesti anteeksi käytöstäni. Olen viime viikkojen aikana ollut tavallistakin särmikkäämpi. Olen jakanut turhautumistani hehtaaripyssyllä kohti kaikkea liikkuvaa ja aiheuttanut pieniä ja keskivaikeita mielensäpahoittumisia. Voin vaikuttaa lauhkealta höpöttäjältä, mutta harmittoman ulkokuoren alle on kätketty teräväkielinen sivaltaja.  Piikikkyys on minun tapani pitää hyväksikäyttäjät etäämpänä. Kun suojauksen läpi pääsee, tiedän olevani erittäin lojaali ystävä.

Joskus silti tajuan itsekin menneeni yli rajan. Valehtelisin jos väittäisin, ettei äksyilystäni tule joskus morkkis. Tulee usein. Yhtä usein se menee ohi. Olen joskus kiva. Joskus piikki perseessä. Mutta olen aina minä. Olen kokonaispaketti. Olen ihan keskiverto. Jokaista plussaa vastaan on yksi miinus. Ei haihattele olevani yhtään muita parempi. Yrittäkää silti rakastaa minua niin myötä- kuin vastamäessä.

Muutin mieltäni. Pyydän sittenkin anteeksi käytöstäni, en olemassaoloani. Yritänkö muuttua? Turha edes yrittää. Maneerini ovat vakiintuneet. Lupaan olla jatkossakin kuin Jack Nicholson Anger managementissä. Kamalan ihana;)

 

304906-2015-clp-720

Junat, naiset ja Alex

No Comments

En koskaan käy tapahtumissa. Nyt kävin. Olin kaksi päivää Nordic Business Forumissa.

Paljon puhetta. En kuullut mitään, mitä en olisi tietänyt jo ennen. En valaistunut. En ottanut kaveria olalta enkä laulanut We are the champions. Jos olisin maksanut lipun itse, olisin ehkä jaksanut kuunnella Jari Sarasvuota. Nyt en kuunnellut. Käyttöliittymä oli vanhentunut. Söin senkin ajan suklaata Nordean ständillä. Suklaa ei ollut erityisen hyvää.

Jenni Vartiainen lauloi. Hän oli eteerinen. Hän ei koskettanut minua. Apocalyptica soitti. Ihan kiva. Yksityiskohdat olivat viimeisteltyjä. Kaikki toimi, kaikki oli tyylikästä. Jopa kliinisyyteen asti.

Sitten. Juuri silloin, kun vähiten odotin, tapahtui jotakin odottamatonta. Alexander Stubb puhui. Kiintiöpoliitikko. Hän ei puhunut. Hän oli läsnä 3000 ihmisen keskuudessa. Tunsin suurta ylpeyttä. En muista, mitä hän sanoi. Muistan, miten hän sanoi. Hän oli luonteva. Kuin stadionbändi olisi vetänyt akustisen keikan olohuoneessani. Ministeri puhui messuhallin perällä ja kyyninen mainosmies voimaantui. Priceless.

 

 

Mustaa harmaalla

No Comments

Laskimme tänään työkaverini kanssa leikkiä vanhenemisesta. Lihakset antavat periksi. Kimmoisuus muuttuu velttoudeksi. Musta harmaaksi. Terävänäköisyys ikänäöksi.

Vanheneminen on kuin sää. Kummastakaan ei kannata valittaa. Molempiin voi sopeutua. Paitsi, että siinä kun sateen jälkeen tulee pouta, ikänäkö ei parane. Rypyt eivät oikene.

Olen tänään nuorempi kuin huomenna. Mitä saan vastineeksi? Viisautta? Harvoin tuntuu siltä. Kokemusta? Sitä on kertynyt kylliksi jo tähän mennessä. Armeliaisuutta? Toivottavasti.

Olen 48 v. Syön terveellisesti. Liikun paljon. En polta. En tissuttele. Nukun hyvin. Sivistän itseäni kulttuurillisesti. Jonkun real age –testin mukaan ikäni on 24. Joinain päivinä tuntuu, että siinäkin on puolet liikaa.

Olen oman elämäni iskelmätähti. Kun katson oman ikäisteni laulajieni nuoruudenkuvia, moni heistä näyttää nyt nuorekkaammalta kuin 25 vuotta sitten. Näyttää, koska on pakko näyttää? Tuntevatko he itsensä elinvoimaisiksi vai vastaavatko he vain armottoman ympäristön asettamiin vaatimuksiin?

Miksi puhun heistä? Miksen puhu itsestäni? Mikä tässä on edes tärkeää?

 

specs_1619669b

Koska sydän sanoo niin

No Comments

Olin tänään NB-palaverissa (NB = New Business). Olin siis hurmaamassa potentiaalista asiakasta. Ei oikein sujunut.

Pudottelin vastauksia mahdollisen asiakkaan asettamiin kysymyksiin. Kyllä minulla vastauksia riittää, antaa tulla vaan. Neuvottelukumppanini pöydän toisella puolella oli kyltymätön. Hän tivasi tarkennuksia vastauksiini: ”Miten perustelet näkemyksesi teoriassa?”

”En perustele”, vastasin. ”Riittää, että minusta tuntuu siltä.”

Joskus tietyntyyppistä radiosoittoystävällistä musiikkia sanotaan laskelmoiduksi. Tunnustan itsekin ajattelevani joskus niin. Radiosoittoa ehkä voidaan laskelmoida, aitoja tunteita ei. Tunteet eivät synny päässä, ne syntyvät sydämessä. En perustele tunteitani. En edes itselleni. Itken kun itkettää. Nauran kun naurattaa. Minulle riittää, että tunteeni ovat aitoja. Silloin ne ovat uskottavia.

Tiedän, mitä tarkoitan, mutta en saa nyt sanoja paperille. Pelle, ole hyvä.

 

Pelle+Miljoona+Oy+1101978666478

Etän päivä ilta

No Comments

Disclaimer: Tämä kirjoitus edustaa mielipiteitäni, mutta se on tahallisesti karrikoitu. Voitte olla sisällöstä eri mieltä. Mielipiteenne ovat vääriä;)

Tänään oli kansallinen etätyöpäivä. Ihan kiva.

Etätyöpäivän erottaa selkeästi kaupunkikuvassa. Kahdeksan ja neljän ruuhkahuiput tasoittuvat kun etätyöläiset ehtivät Stockalle jo alkuiltapäivästä brunssista toivuttuaan.

En ole etätyövastainen. Olen etätyökriittinen. Etätyö sopii moneen ammattiin mainiosti. Samalla se lisää työntekijöiden epätasa-arvoa.

Otan esimerkin. On kaksi kirjoittajaa, joiden kummankin tehtävänä on kirjoittaa päivän aikana 6000 merkin lehtiartikkeli. Toinen tekee sen etänä, toinen työyhteisössään. Molemmat saavat jutun valmiiksi, mutta etänä kirjoittava on poissa silmistä ja mielestä. Työpisteessään puurtava saa työkavereiltaan päivän mittaan ison artikkelin väliin 3-4 pienempää työtä.

Etänä työskentelevä selviää vähemmällä stressillä, mutta samalla hän etäännyttää itsensä uusista töistä. Hän on vaarassa jäädä sisäpiiristä ulkokehälle. Työpisteessä työskentelevä kokee olevansa työn sankari. Hän kokee tekevänsä kollegaansa enemmän. Ja on siinä oikeassa.

Tiedän, että töissä ei makseta läsnäolosta vaan suoritteista. Silti. Ehkä minua hakkaa vastaan termi etätyö. Parempi olisi vaikka välipäivä. Työntekijä ei voi ajaa aina sata lasissa. Hän tarvitsee joskus aikaa ja tilaa levitellä siipiään. Sulatella kokemaansa. Siihen sopii välipäivä. Oikeus olla armelias itselleen.

Etätyö. Miten etä onkaan vain työhön liitettävissä oleva sana. Työ on niin vähäpätöistä pakkopullaa, että sen voi tehdä etänä. Kuka meistä haluaa etälomailla, käydä etäkonsertissa tai –seminaarissa? Kättä pystyyn reippaasti. Menen ensi viikolla Jyväskylän Nordic Business Forumiin. Näkisin varmasti luennot netissäkin etänä. Aion kuitenkin olla läsnä. Haluan elää ja hengittää samaa ilmaa kuin muut osallistujat.  Haluan kuulla, nähdä, tuntea, maistaa ja haistaa. Haluan kokea. Jos joku osaa tehdä sen kaiken etänä, olen kateellinen.

Jopa itse tiedän olleeni tällä kertaa monessa kohden väärässä. Puolustelen ääneen ajatellen omaa saamattomuuttani. Kyvyttömyyttäni muuttaa tapojani.

 

telecommuting2

 

 

Vanha liitto, uusi maailma

No Comments

Eilen julkaistiin Helsingin Messukeskuksen uusi nimi: Messukeskus. Nimi ei ollut innovaatio. Eilen julkaistiin uuden ja uljaan Messukeskuksen sosiaalinen ja jatkuvasti rakentuva logo. Logo ei ollut innovaatio. Pyörrettä esittävä visuaalinen aivopieru kuvaa tiedotteen mukaan messupöhinää. Selitys ei ollut innovaatio. Se oli säälittävä.

Vanhan liiton ratkaisut ja selitykset eivät toimi uudessa maailmassa. Ympäristö muuttuu ja siihen voi tutustua vain astumalla ulos omalta mukavuusalueeltaan. Olen kahden viime päivän aikana kohdannut yrittäjiä, joilla on ollut tämä kyky. Kunnioitan ihmisiä, jotka uskaltavat. Suomen kielessä on kolme suurta sanaa: kiitos, anteeksi ja rohkeus.

Suurin niistä on rohkeus.

 

Näyttökuva 2013-09-19 kohteessa 20.43.00

 

Kaikki on keksitty

No Comments

Olin Keskossa kesätöissä vuonna 1986, jolloin kauppoihin tuotiin Pirkka-tuotteet. Muistan, kun meille kerrottiin, että Pirkan sijaan olisi haluttu joku naseva 3-kirjaiminen tuotemerkki, mutta jo 80-luvulla ne kaikki olivat varattuja. Päädyttiin Pirkkaan. Se on hyvä.

Kaikki todellakin on varattu. Kun vuosikymmen sitten varasin Viestintävirastosta Enala-domainia oman perheen käyttöön, törmäsin yllättävä ongelmaan. Oma sukunimeni oli rekisteröity maailmanlaajuisesti. Sen omisti Merck-lääkeyhtiö, joka on patentoinut enalapriilin. Se on angiotensiinikonvertaasin estäjä, jota käytetään yleisesti kohonneen verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoitoon. Lopulta sain käyttää nimeäni. Enala on myös enala.fi.

Tänään kuuntelin sateen ropinaa vasten työhuoneeni peltikattoa. Se oli rentouttavaa. Ajattelin, että delfiinien narskunan ja aaltojen kohinan rinnalla siitä voisi tehdä rentoutusnauhoitteen. Googlasin huomatakseni, että tottakai sekin oli tehty. Mitä tässä enää mitää uutta yrittämään. Hyvää yötä.

 

rain-storm-metal-roof

 

 

 

 

 

Puku miehen tekee

No Comments

En ole koskaan ymmärtänyt pukeutumisesta mitään. Olen aina casual. Jos tyyliäni yrittää kuvata, olen auttamattoman yli-ikäinen brittipoppari. Tai haluaisin olla.

Viime viikolla kuitenkin ymmärsin olevani trendin harjalla, kun työkaverini kertoi minun olevan tyypillinen MAMIL = Middle Aged Man In Lycra. Tänään olin sitä todella. Hankin elämäni ensimmäiset kompressiotightsit ja kerralla alan rolls-royce eli 2XU:t. Ensimmäinen puolentoista tunnin lenkki osoitti niiden olevan maineensa veroiset. Ne puristivat juuri oikeasta paikasta;) ja tekivät juoksijan hyvin tietoiseksi omasta kehostaan. Kaiken lisäksi ne lämmittivät poikkeuksellisen hyvin. Iso peukku.

Tänä syksynä minulla on tulossa useammatkin akateemiset juhlat. Ne ovat ahdistavia tilaisuuksia kaltaiselleni kasuaalipukeutujalle. Pakko sitä kait on sonnustautua frakkiin. Sen verran minussa on kuitenkin kapinallista, että ryyditän ainakin osaan juhlista itseni epäortodoksisilla mausteilla: Conssit, niittivyö tai nahkahousut frakin kanssa. Saas nähdä. En tiedä, miksi minun on helpompi erottautua massasta kuin sulautua siihen. Viihdyn heti paremmin, kun saan olla hiukan erilainen. Toisaalta voisin kerätä kerrankin huomion olemalla ihan kuin muut.

 

Näyttökuva 2013-09-16 kohteessa 17.44.48

Kritiikin punnukset

No Comments

Osallistuin tänään muutamaan keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Olin tapani mukaan kyyninen. Joittenkin keskustelukumppanieni medianlukutaito osoittautui heikoksi ja he tulivat paljastaneeksi todellisen luonteensa.

Rakastan sosiaalista mediaa. Se on kuin valheenpaljastaja. Nopeassa keskustelussa itsestään ei voi rakentaa valheellista ihannekuvaa vaan some toimii kuin spontaanisti kysytyt Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä.

Tänään yksi keskustelukumppaneistani paloi pohjaan epäjohdonmukaisuudesta ja populismista. Sivalsin puolihuolimattomasti. Hän sivalsi takaisin. Minä tein aloitteen. Hän teki virheen. Minä käänsin toisen poskeni. Hän menetti kasvonsa.

Sosiaalinen media on armoton. Sillä on norsun muisti. Parasta somessa on kuitenkin sen läpinäkyvyys. Siellä uskottavuus voi perustua pelkästään aitouteen. Strömsö on mahdollinen vain pertsamediassa. Ja Munamies. Pieni muna, iso sielu paljastuu nykyisin helposti. Iso muna, pieni sielu. Rakentavan kritiikin kannuksista tulee väärin käytettynä punnukset.

 

muppet-critics

Older Entries