Yksiköstä monikoksi

No Comments

En ollut täysin valmistautunut elämänmuutokseeni. Vielä pari vuotta sitten perheemme oli neljän hengen tiivis yksikkö: lomailimme yhdessä, söimme päivällisen yhdessä, harrastimme yhdessä.

Nyt pojat ovat itsenäistymässä. Vanhempi on armeijassa ja aloittaa opiskelut, nuorempi aloitti abivuoden. Viikot ovat aika hiljaisia.

Arkipäivien rauhallinen kotielämä on täydellistä valmistautumista eilisen kaltaisiin viikonlopun aloituksiin. Sotapoika kotiutuu, abi tulee tenttaamaan ruokapöytään isoveljeään. Tyttöystävät nauravat testosteronia tihkuvia tarinoita. Talo täyttyy elämästä vyöryn lailla. Serranon perheemme on taas koossa.

Lapset jatkavat illanviettoa yläkerrassa. Naurunremakasta ja kiivaista selittelyistä päätellen kuulostaa, että he pelaavat jotakin lautapeliä. Katson yleisurheilun MM-kisoja televisiosta ja keskellä kotoista kakofoniaa ajattelen lepuuttaa hetken silmiäni. Herään 13,5 tuntia myöhemmin.

Jossain kohtaa illalla havahduin tv:n ääressä kun jompikumpi pojista kävi kysymässä, onko mitään herkkuja. Sipsejä tai jäätelöä? Muistin ostaa, joo. Jatkan uniani. Herään rauhalliseen aamuun. Kaikki nukkuvat. Nautin hiljaisuudesta. Näin on hyvä.

 

Los-Serrano1

Huomenna hän juoksee

No Comments

Kävin tänään siistimässä kuohkeaa kuontaloani. Parturini Renato kertoi osallistuvansa huomiselle Helsinki City Maratonille. Italialaisena hän oli hieman harmissaan huomiseksi luvatusta viileästä ja sateisesta säästä.

Hän sanoi, että ei aio juosta hampaat irvessä. Puolimaratoneja hän juoksee pari vuodessa, mutta edellisestä kokonaisesta on yhdeksän vuotta. Ja jos huomenna sää oikein ahdistaa, hän ei väkisin puske maaliin vaan lupasi hypätä radan sivuun  reitin puolimatkassa Espalla.

” Juoksemisen pitää olla juhlaa, ei sotaa.

 

marathon

 

Uiva – Flygande

No Comments

Lauttasaaren ohi ajaessani poikkesin tänään Helsingin uivassa venenäyttelyssä. Laitureissa oli nähtävillä koko kattaus Järki-Bustereista 2,5 miljoonan euron Sunseekeriin. Meitä riittää joka veneeseen.

Suurin hämmennys oli nähdä liveaktina lentävä mies. Kyseessä oli uusi hittilaji – flyboard. Siinä huipputehoiseen vesijättiin integroidaan letku, joka johtaa nähtävästi eräänlaisiin suihkukenkiin. Sitten apukuski vääntää hanat kaakkoon ja juhlakalu nousee korkeuksiin.

Jos minulla olisi urheiluauton tehoinen vesijetti, ostaisin asusteeksi taatusti 6.000 euron suihkukengät. Ja lentelisin niillä kesät talvet.

Diggi-loo diggi-ley himlen öppnade sig;)

 

Flyboard-267

Karamelli

No Comments

Olin pukeutunut tänään kirkkaansiniseen takkiin ja kirkkaanpunaisiin housuihin. Lainasin pankkimatkalle firman narikasta värimaailmaa sen enempää ajattelematta Säästöpankin kirkkaanvihreää sontikkaa.

Liikennevaloissa herttainen, hyvin iäkäs rouva kosketti kevyesti olkapäätäni ja hymyili minulle: ”Ihan pitää sanoa, että olette ilo silmälle. Niin värikäs täällä sateen keskellä, kuin karamelli.”

 

Näyttökuva 2013-08-14 kohteessa 19.37.26

Kuin yöllä ja päivällä

No Comments

Eilen kävin Helsingissä. Radio suolsi masentavia talousuutisia. Sateinen katukuva näytti enemmän syksyiseltä kuin kesäiseltä. Valehtelisin jos väittäisin olleeni työpäivän päätteeksi kovin optimistisella mielellä.

Tänään kaikki on toisin. Päivä Raumalla oli kesäisen kaunis. Uutisetkaan eivät olleet ehkä niin masentavia kuin eilen. Huomasin hyräileväni kotimatkalla duurissa. Kyse ei voi olla vain säästä.

Äsken sen keksin. Koulut alkoivat tänään. Kaupunkien kadut sykkivät elämää. Ne sykkivät elämäniloa ja uskoa tulevaan. Sinne siis.

DSC01360

Omatkin lapset ovat olleet joskus pieniä. Esikoinen seitsemän kesää sitten. Hymy ei ole hyytynyt. Kiitos siitä(kin).

 

Tavaramarkkinat

No Comments

En rakasta tavaraa.

En rakasta tavaraa, paitsi taidetta, lehtiä, kirjoja ja levyjä. Ja kyllä, musiikkiakin enemmän pidän nimenomaan levyistä. Rakastamani tavarat ovat kauneimmillaan kasoissa.

Ja sitten vielä rakastan kauniita valaisimia. Kuten näitä Katriina Nuutisen käsittämättömän kauniita teoksia. Vasemmalla BonBon, oikealla Hely. Harmi vain, että jos saisin tuollaisen taideteosvalaisimen hankituksi, se ei kotonani olisi edukseen. Kukaan ei erottaisi sitä kasojeni keskeltä.

 

Lamput

Perustuu tositapahtumiin

No Comments

Huonon jännityselokuvan tunnistaa ensiplanssista. Jos alkuteksteihin on pitänyt lisätä teksti ”BASED ON A TRUE STORY”, se kertoo siitä, että edes tuotantotiimi ja ohjaaja eivät ole uskoneet tarinaan. Vai onko katsojilta haluttu pyytää jo ennalta anteeksi sitä, että elokuvassa esitetty ihmisen pahuus ei ole vain sairaan mielikuvituksen tuotetta?

Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin.

Katsoin eilen ranskalaisen Koskemattomat-elokuvan. Senkin kerrottiin perustuvan tositapahtumiin. Hyvä niin. Se vahvisti ainakin minun uskoani siihen, että ihmisen hyvyyskään ei ole pelkästään mielikuvituksen tuotetta.

Huikean roolityön tekevä Omar Sy antaa kasvot aitoudelle. Miten raikkaat ne ovatkaan! Katsotaan tänään jokainen peiliin.

 

omar-sy

Grillijonossa

No Comments

Eilen uutisoitiin, miten pikaruokagrillillä kaatunut ikäihminen oli altistunut ontuvalle palvelulle. Olisi kohtuutonta olettaa, että kymmeniä tuhansia ihmisiä päivittäin palvelevassa ketjussa ei joskus tapahtuisi virheitä. Kohu ei tälläkään kertaa syntynyt itse virheestä, vaan lehteen haastatellun esimiehen harkitsemattomasta selityksestä.

Tunnen perskohtaisesti grillipalveluongelmat.

Vuonna 83 oli kesäapulaisena Porin Citymarketin vikova-osastolla (vikova=viihde-kodinkone-valaisimet;), kun Satakunnan Kansan ilmoituksessa oli puolen sivun sisäänheittoilmoitus: AKA-voileipägrilli 19 markkaa. Todellinen muotoiluikoni DDR:stä. Voitte ymmärtää, että kauppa kävi.

Tarjous sai tuotteen ostajat myös palaamaan kauppaan. Osoittautui meille myyjille yllätykseksi, että grillipakkauksesta puuttui sähköjohto. Ja että virtakaapelin grilliin liitettävä osa oli erikoista erityisen leveää mallia, jollaista ei kotitalouksista löytynyt ennestään. Ja kyllä, myimme kaapeleita erikseen vikovan sähkötarvikeosastolla hintaan 39 markkaa.

Ongelma paljastui ensimmäisen, myymälään melkoisella intensiteetillä palanneen reklamoijan kanssa. Asiakaskohtaamisessa ilmeni, että välttämättömän johdon hankkimisen vuoksi tuotteen hinta triplaantuisi. Grilli ei lämmennyt – asiakas kyllä. Seisoimme asiakkaan kanssa palvelutiskin eri puolilla. Tiskin, jossa oli lasikansi ja sen alla vitriinissä partakoneita ja taskulaskimia. Asiassa päätöksensä tehnyt asiakas nosti grillin kaksin käsin päänsä päälle, rysäytti sen voimalla lasin läpi ja huusi lähtiessään: ”Pitäkää paskanne!” Pidimme. Kiitos käynnistä, tervetuloa uudelleen.

Asiakas oli oikeassa.

Myös esimieheni oli oikeassa. Tapauksessa kuultuaan hän toimi välittömästi.

Hän määräsi minut pystyttämään kaupan aulaan infon yhteyteen palvelupisteen. Hain varastosta pöydän ja trukkilavan. Somistamossa minulle tussitettiin iso keltainen juliste: ”Voileipägrillien palautukset.” Kesäpoika sai ottaa vastaan kymmenet kiukkuiset asiakkaat ja selittää, että toimitusvirheen vuoksi grilleistä puuttuivat virtajohdot. Korvaukseksi annoimme rahat takaisin ja lahjakortin kaupan kahvilaan leivoskahveille. Kahveilla pyysimme heitä täyttämään yhteystietolomakkeen, mihin voisimme ottaa yhteyttä, mikäli saisimme erän, missä myös johto on mukana. Esimieheni halusi hoitaa ongelman proaktiivisesti ja vapauttaa osastonsa palvelupisteen reklamointiruuhkalta. Muistaakseni yksikään seuraavista asiakkaista ei enää suuttunut.

Kesätyöni loppui ja epäilen, että asiakkaat eivät koskaan saaneet johdollisia grillejään. Akuutti kriisi oli kuitenkin hoidettu ja virhe tunnustettu. Virheitä ei kannata pelätä. Rima ei putoa jos ei edes yritä. Jos rima putoaa, sen voi nostaa uudelleen. Yrittämällä oppii.

 

$(KGrHqN,!nsFG0QgK01(BRyfWQ2bww~~60_58

 

 

Perusterve

No Comments

Iltapäivälehdissä influenssien uhrit ovat usein perusterveitä. Aika vitsikäs termi sinänsä, vaikka taidan itse sopia siihen määritelmään.

Verenpaineeni on hyvin matala, samoin kolesteroli. Hemoglobiini korkea. Syön terveellisesti ja liikun. En ole koskaan kipeä, jollei onnettomuusalttiuttani lasketa kipeydeksi. En syö lääkkeitä.

On yksi poikkeus. Onnistuin hankkimaan noin 35-vuotiaana ensimmäisen divertikkelin tulehduksen. Vatsani oli töissä tavattoman kipeä. Päätin lähteä lääkäriin, mutta en meinannut päästä alas rappusia. Niin paljon sattui. Tulehdusarvo oli muistaakseni 370. Lääkäriasemalla olivat tilaamassa minulle ambulanssikyytiä yliopistollisen keskussairaalan tiputukseen. Kävelin. Matka kesti verrattain kauan.

Tänään en ollut lähelläkään all-time-high –lukemia. Viiden vuoden tauon jälkeen suolenmutka ärtyi. Naurettavat 240. Ei olisi tarvinnut mitata. Olin helppo asiakas: Sanoin jo ovella, että divertikkelit, Flagyl plus Kefalex, kiitos. Työterveyslääkäri sanoi uskovansa minua, kirjoitti reseptin ja laboratoritutkimuksen vain seurannan vuoksi.

Olen nyt ottanut kaksi kappaletta molempia tabuja. Pystyn jo hengittämään normaalisti. Eilen hengitys oli pinnallista, kun pallean liikkeet sattuivat hillittömästi. Olen toivottavasti huomenna ihan ok. Samalla tunnen haikeutta. Minulla on mahdollisuus lääkitä itseni. Mahtaako joku kanssaveljeni jossain kaukana kuolla tähän mitättömään vaivaan? Minulle paraneminen on vain ilmoitusluontoinen asia.

 

Miten hän olisikaan voinut tietää?

1 Comment

Ensinnäkin hän oli saksalainen.Toisekseen hän eli miltei 500 vuotta sitten. Hänen elinaikanaan kiisteltiin siitä, muuttuuko ehtoollisessa leipä Jeesuksen ruumiiksi ja viini vereksi konkreettisesti vai vain kuvainnollisesti. Martti Luther oli jälkimmäisen kannalta. Pointsit siitä.

Teesien naulaamisen, käännöstöiden ja virsien säveltämisen lisäksi hän tuli kuuluisaksi coelhomaisista hajatelmistaan.

”Jos tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna, vielä tänään istuttaisin omenapuun.”

Saksalaisena teepussitehtailijana olisin palkannut kaverin heti vakituiseksi.

Tähän päivään verrattuna Luther eli maailmanlopun yhteiskunnassa. Mutta tuskin hän uskoisi sitä, mikäli hän katselisi aikamme uutisia. Seitsemän uutisten jälkeen omenapuun istuttajaa pidettäisiin vähän onnellisena kylähulluna.

Valtionvarainministeri sanoi uutisankkurin haastattelussa, että meidän pitää ymmärtää, että vanhat ajat eivät enää palaa. Kiitos siitä. Ne on nähty.

En syö omenia. Ne pierettävät. Omenapuu on kauneimmillaan kukkiessaan.

Taas ensi keväänä.

 

2007 Spring Apple

Older Entries Newer Entries