Saako lähettää terveisiä?

No Comments

Kuuntelin tänään ykköstien tunneleissa Radio Novaa. Toimittaja Annika Metsäketo teki suoraa haastattelua Yhteisvastuukeräyksen tiimoilta Kampin kauppakeskuksessa.

Hän oli saanut haastatteluun pari arviolta esikouluikäistä tyttöä. Haastattelu ei kokonaisuudessaan lukeudu journalismin helmiin. Esimerkiksi ensimmäinen kysymys lapsilta: ”Ovatko isovanhempanne vielä paikalla?” Siis elossa?

Mutta se ei ollut kirjoitukseni aihe. Toimittajan työ ei ole helppoa, vielä vaikeampaa se on suorassa lähetyksessä ja erityisen vaikeaa lasten kanssa. Lopuksi toimittaja kysyi lapsilta, haluavatko he lähettää terveisiä mummolle.

”Miten terveisiä lähetetään?”, kuului lapsen suusta.

Kummalla tässä on enemmän opittavaa, haastattelijalla vai haastateltavalla?

Kaikella on hintansa

No Comments

Ensimmäinen kuukausi palkkatöissä kolmeen vuoteen oli kulttuurisokki. Minua ei yllättänyt mikään uusi ja odottamaton, vaan kaikki entinen. Yllätin itse itseni. En ole muuttunut miksikään.

Kahden kuluneen ja yhden tulevan viikon aikana minulla on 15 matkapäivää.  Olen maakunnassa joka päivä. Myyn ideoita. Olen vakuuttunut, että ostajan pitää nähdä ne omin silmin, kuulla omin korvin ja tuntea omin sormin. Tapaan asiakkaani aina kasvotusten. Jos palaveriaikaa ei löydy, en kerro asiaani. Toisaalta en tuhlaa kumppanieni aikaa turhilla yhteydenotoilla.

Kasvotusten uskon saavani myös aidomman palautteen. Meilissä, puhelimessa ja videoneuvottelussa taitava pystyy feikkaamaan. Pöydän yli silmiin katsoen ei. Tunnelman aistii. Jos se on hyvä, se johtaa kauppaan.

En näe asiakkaita strategisina kumppaneina. Myyn omaa ja työtovereitteni osaamista ja asiakkaalle luomaa lisäarvoa. En myy strategista kumppanuutta. Se on jotain, minkä voimme hyvällä työllämme ansaita ajan mittaan. Ihan vilpittömästi näen asiakassuhteet kaupan hieromisena. Niin oman työn hahmottaminen on konkreettisempaa ja mitattavampaa. Se, mitä annan rahan vastineeksi on monesti totaalisen immateriaalista.

Pää ei pysyisi kasassa, jollei kontrolleri välillä kysyisi, mitä työstäni laskutetaan. Se on olennainen kysymys. Ei ole yhtään noloa, jos siihen on vastaus.

Newer Entries