Pidä huolta itsestäs ja niistä, jotka kärsii

No Comments

Kävin aamulla Kupittaa Citymarketissa. Loistava kauppa, mutta sen aulatiloissa silmiini pisti räikeä epäkohta. Raha-automaattiyhdistyksen peliautomaatteihin (K18) oli jono ennen aamuyhdeksää. Pelaajien keski-ikä oli arviolta >70 vuotta.

Uskomatonta kaksinaismoralismia päättäjiltä ummistaa silmänsä kymmenien tuhansien vanhusten peliriippuvuudelta. RAY pauhaa olevansa vastuullinen toimija, mutta kaikkea vielä. Se imuroi vähävaraisten vanhusten eläkerahat ja toimeentulotuet. Valtio siirtää rahaa taskusta toiseen. Mielestäni tällainen valtion sisäinen tulonsiirto tulisi huomioida budjeteissa.

Pelikoneet on kielletty niiden riippuvuutta aiheuttavan luonteen takia alle 18-vuotiailta. Ehdotan, että ne kielletään kaikilta. Automaatteihin tulee 75 prosentin alalle liimata varoittavia kuvia peliriippuvuuden vaikutuksista. Peliriippuvuus tappaa tai ainakin aiheuttaa kohtuuttomia kärsimyksiä.

Konkreettisena ehdotuksena esitän, että pelikoneita ei saisi pelata ilman pelipassia. Kone tunnistaisi pelaajan ja jos hän on esimerkiksi yhteiskunnan toimeentulotukien saaja, automaatit olisivat käyttökiellossa. Kuulostaa holhoukselta? Hyvä, sillä juuri sitä se olisikin. Holhouksen vastakohta on heitteillejättö.

 

Iloitkaa joulusta!

No Comments

Because of the dark, we see the beauty in the spark.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ajatuksia antamisesta ja saamisesta

1 Comment

En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Toisaalta ihan sama, mitä päätän, koska olen joka tapauksessa tuomittu kärsimään huonosta omastatunnosta.

Tekisi mieli koristella koti joulukuusella. Aito kuusi on arvokkaampi elävänä metsässä, kuin Nuutin päivänä neulasensa ravistaneena roskalavalla. Hikipajassa kokoon puristetussa muovikuusessa on lasten sormenjäljet.

Joulurauhan julistukseen olisi kotoamme lyhyt matka. Ei tarvitsisi katsoa televisiosta. Aatoksi on ennustettu ravakkaa pakkasta. Turkishattua en uskalla asettaa harvojen hiuksieni kruunuksi kettutyttöjen pelossa. Keinoturkis on synonyymi fossiilisten luonnonvarojen riistokäytölle. Kaivanko esiin molemmat puuvillapiponi? Tuplana ne ehkä lämmittäisivät tarpeeksi. Mutta onko puuvilla kerätty orjatyövoiman voimin Uzbekistanin pelloilta?

Lahjojen antaminen on niin passé. Talletus Naisten pankkiin parantaa yhteisen maapallomme elämänlaatua enemmän kuin pullo vuoden 2008 Pinot Noiria. Jollakin se joululammas kuitenkin pitää huuhdella alas. Toisaalta kasvihuonekaasujen pelossa joulun olisi syytä olla vegaaninen. Onko kohteliasta kieltäytyä tädin kutomista villasukista? Ne kyllä lämmittäisivät ja huonelämpötilaa olisi mahdollista laskea asteella.

Ajatukseni ovat jouluna vähempiosaisten puolella, mutta niiden rinnalla pidätän itselleni oikeuden tuottaa iloa myös lähimmilleni.  Olisi väärin ja kohtuutonta kokea huonoa omaatuntoa rakkaiden huomioimisesta ja pienestä hemmottelusta. Pitää kuitenkin muistaa, että joulupöydistämme saattaa jäädä tähteitä enemmän kuin moni perhe saa syödäkseen. Tämän joulun sanoma voisi olla yltäkylläisyyden korvaaminen kohtuudella. Jos pidämme tämän mielessä, jokainen meistä saa enemmän.

Hetki siellä jossakin

No Comments

Minulla oli aamun ensimmäinen palaveri Vantaalla kello 9. Meteorologit sanoivat, että kannattaa varata aikaa matkaan surkean kelin vuoksi. Lähdin klo 06:08, olin Vantaalla klo 8:56. Aikaa kului tunti normaalia enemmän. Onneksi lähdin ajoissa.

Kuka on asettanut siististi cooleille pikavuorobusseille liian tiukat aikataulut? Onko aikataulujen takana liikennöitsijät, viranomaiset vai pitääkö bussien pystyä vastaamaan raideliikenteen aikatauluihin? Tänään seurasin aitiopaikalta, miten Vainion Liikenteen EB-bussi kanavaluisteli ja pöllytti ykköstietä valehtelematta kymmenellä kaistanvaihdolla vartin aikana. Kymmenen vuotta sitten Jaakko Rytsölä sai kolmesta kaistanvaihdosta Fredrikinkadulla 300.000 markan sakot. Onneksi Vainion Liikenteen kalustona ei ole huomiota ja kateutta herättävät Lamborghinit.

Lohjan ja Espoon välissä ykköstiellä on turvallisuutta parantavat katuvalot. Kuten jo vuosia, valot eivät palaneet tänäänkään aamupimeässä, mutta juhlavalaistus oli päällä päivällä kotiinpäin ajaessani. Maailmassa tehdään keuhkonsiirtoja, mutta ei onnistuta korjaamaan toimimattomia katuvaloja. Piittaamattomuutta vai vastuunpakoilua?

Poikkesin Turussa kauppakeskus Skanssiin ruokaostoksille. Pysäköintihallissa on hyvä palvelu, jossa vapaat paikat on osoitettu vihreällä valolla. Tänään, luultavasti autojen katoille kasautuneen lumen vuoksi, monessa ruudussa paloi vihreä, vaikka alla seisoi auto. Näin punaista kun jouduin ajamaan 50 metriä turhaan.

Löysin parkkipaikan, tein ostokset, kävin Matkahuollosta hakemassa perinteisen lepaalaisen joulukalan, tulin kotiin, kolasin päivän lumet, laitoin ruokaa ja hain postin. Tänäänkin oli tullut paljon joulukortteja. On aina yhtä sykähdyttävää saada postia, jonka osoitteen joku on käsin kirjoittanut ja johon on liimattu oikea postimerkki. Sellaisen kortin saadessani tiedän jonkun ajatelleen edes hetken minua siellä jossakin. Se ei ole tässä maailmassa aina itsestään selvää.

Totuus vai unelma?

No Comments

Olen viime vuodet kipuillut monien kaltaisteni keski-ikäisten lailla. En ole saanut  enää ammatillista tyydytystä tekemästäni työstä. On tuntunut siltä, että kaikki on tullut nähdyksi/tehdyksi.

Olenkin pyrkinyt löytämään itseäni motivoivia uusia unelmia  markkinointiviestintälaatikon ulkopuolelta. Se on ollut innostava matka. Tärkeintä ympärilleen katsomisessa on ollut se, että olen oppinut näkemään myös itseni. Vihdoin olen oppinut arvostamaan sitä, mitä oikeasti osaan.

Perjantaina tapasin oman alansa Suomen ehdottomia huippuja. Heidän tuotteensa on loistava, mutta kauppa ei käy toivotusti. Olen varma, että puolen tunnin tapaamisen aikana keksin ratkaisun heidän markkinointiongelmiinsa. Se kävi minulta helposti kuin kaksoisslutz Kiira Korvelta. Pakottomasti ja ilmavasti.

Taisi olla J.R.R. Tolkien, joka sanoi, että ”yksi unelma on vahvempi kuin tuhat totuutta”. Voin sulkea silmäni ja kuvitella itseni lempeätuuliselle palmurannalle (UNELMA). Avaan silmäni ja tajuan, että on aika lähteä lumitöihin (TOTUUS). Ilman totuutta unelma ei olisi minkään arvoinen. Ilman unelmia totuutta ei ehkä aina jaksaisi. Elämä ei ole jokotai. Se on sekäettä.

Myyjän markkinat

No Comments

Kun muut hiljenevät viettämään juhlaa, alkavat myyjän markkinat.

Juhannusaaton aattona olin ostamassa grillilihoja Mestaripalvista. Jonossa ennen minua oli muutama kymmenen ihmistä. Hyödynsin odotusaikani sopimalla autossa parkkipaikalla uusasiakaspalavereja. Sovin neljä palaveria. Syksyn mittaan näistä tapaamisista versoi neljä uutta asiakkuutta.

Tänään tartuin taas luuriin. Vaikka Suomi hiljenee ensi viikolla jouluun, kaikki eivät lähde palmurannoille. Soitin viidelle potentiaaliselle asiakkaalle. Kaikille sopi tapaaminen joko jo joulua edeltävällä viikolla tai sitten heti tammikuun alussa. Huomenna koetan ehtiä tavoittamaan ne kaksi asiakasta, joita en tänään saanut puhelimen päähän.

Joulukorttien ja herkkukorien lomassa myyntipuheluun vastaaminen saattaa olla monelle mukavaa vaihtelua. Jos sinulla on yhtä hyvä tuote tai palvelu myytävänä kuin minulla, miksi ihmeessä siirtäisit yhteydenottoa joulun jälkeiseen aikaan? Silloin alkaa alennusmyynnit.

 

Reittipisteitä

No Comments

Olin lenkillä. Eilisen illan ja yön aikana Turussa oli satanut vajaat 10 cm lunta. Kevyenliikenteenväylät olivat kuin kesäkunnossa. Kotikaupunkini tekee vuodesta toiseen lumityöt esimerkillisesti.

Omakotialueilla kaupungin kunnossapitoon luotetaan liikaakin. Monen omakotitalon pihoista lumet oli työnnetty jo kertaalleen puhtaaksi auratulle kadulle.  Sitten sohjosta syytetään kaupunkia.

Lenkin aikana vastaan tulee yhtä paljon koiria kuin ihmisiä. Aika monessa tapauksessa koirat ulkoiluttavat emäntäänsä tai isäntäänsä. Omistajat katsovat voimattomina koiriensa säntäilyä. Se ei ole kummankaan osapuolen etu.

Jouluvalojen asentaminen tulisi säätää luvanvaraiseksi. Kauniit pihapiirit pilataan kylmän sinisävyisillä tuikkunauhoilla. Vallalla on käsitys, että määrä korvaa laadun. Vuoden megatrendi on Clas Ohlsonin maksikokoinen paperitähti.

On kiva purnata epäolennaisista asioista. Silloin tietää, että asiat ovat ylipäätään aika hyvin. Ja vaikka ne olisivat huonostikin, asenne ratkaisee. Vastoinkäymisille voi antaa niiden ansion mukaan. Niin kuin Pekka tekee.

Hyvä yritys ei aina riitä

No Comments

Olen ollut yrittäjä käytännössä koko aikuiselämäni. Viimeiset kolme vuotta olen työskennellyt yksinyrittävänä konsulttina. Töitä on ollut enemmän kuin ehdin tehdä.

Yksinyrittäminen on ollut palkitsevaa ja turhauttavaa. Oman onneni seppänä olen voinut valita itseäni kiinnostavimmat projektit. Mutta töiden hallinnointiin kulunut työmäärä on ollut paljon suurempi kuin mitä osasin arvioida. Ja kun työ on tehty ajallaan ja laskutettu, asiakkailla on ollut vakavia ongelmia laskujen maksamisessa. Pienyrittäjä tuntuu olevan laskujenmaksuhierarkiassa aina kasan pohjimmainen.

Aika aikaansa kutakin. Vuoden alussa aloitan taas palkkatyöläisenä. Päivätyön ohella jatkan aloittamissani luottamustehtävissä: Hallituspaikat ja advisory boardit tuovat tärkeää perspektiiviä  palkkatyöhön. Ja päinvastoin. Takkiani en aio kääntää, mutta jatkossa saan taas istua pöydän kummallakin puolella.

Se toinen päivä vuodesta

No Comments

Rakastan omakotitalossa asumista. Saan liputtaa niinä päivinä kuin haluan. Pääsääntöisesti se tapahtuu kaksi kertaa vuodessa. Virallisia tai vakiintuneita liputuspäiviä taitaa olla keskimäärin pari kuukaudessa. Minä vedän lipun salkoon vain itsenäisyyspäivänä ja äitienpäivänä. Äidit ja itsenäisyys ovat minulle muita tärkeämpiä asioita.

Olen kyllä liputtanut myös omien lasten rippijuhlapäivänä ja teen sen myös ylioppilaspäivänä. Kerran vedin salkoon lipun ihan muuten vaan. Oli niin hyvä olo ja halusin juhlistaa sitä. Kaikki muut päivät salossamme liehuu tai roikkuu Satakunnan viiri. Matka Satakunnasta Varsinais-Suomeen on ollut matka toiseen kulttuuriin. Viiri kertoo ylpeydestä synnyinseutuuni. Lippu ylpeydestä isänmaahani. Täällä on hyvä.

 

Suomi nousuun (duo remix)

No Comments

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa etsittiin tänään keinoja, millä Suomesta saadaan taas kasvava talous. Kirjoituksessa oli paljon hyviä ideoita yrittäjyyden ja teollisuuden tukemisesta. Tärkein ehdotus oli mielestäni nuorten työllistämistalkoot.

Suomella on edessään loistava tulevaisuus. Meillä on määrätietoisia, kielitaitoisia, kansainvälisiä ja ennakkoluulottomia nuoria. Heille pitää antaa mahdollisuus toteuttaa itseään yrityselämässä. Yrityksemme eivät saa ukkoutua ja akkautua. Senioriteetti on arvostettavaa, mutta kokemuksen syvä rintaääni ansaitsee duoparikseen nuoruuden heleyden.

Yrittäjäystäväni, tehkää varma sijoitus tulevaisuuteen. Unohtakaa osakekeinottelu, vipurahastot ja verosuunnittelu. Palkatkaa nuori. Saatte siitä uskomattomasti energiaa myös itsellenne.