Itsensä kanssa

No Comments

Olen monesti tässäkin blogissa tainnut sanoa, etten ole koskaan pessimistinen. Olen joko optimistinen tai kiukkuinen. Monesti jopa yhtä aikaa. Ulkopuolisen silmissä käyttöliittymäni näyttäytyy arvatenkin melko hankalana.

Siksi yllätin tänään itsekin, kun keksin jotakin, miten luonteenpiirteistäni saa luotua voittavan tositeevee-konseptin. Siinä ei ketään äänestetä pois. Ketään ei mollata. Mollaaminen on tuhmaa. Ja jos tekee tuhmaa on lupa pyytää ainakin anteeksi.

Anteeksi on suuri sana. Mutta sillä ei olisi mitään virkaa ilman virheitä. Virheitä syntyy kun yrittää. Ei kannatta kuitenkaan jättää yrittämättä virheiden pelossa. Pelko tulee oppia voittamaan. Ja jos ei aina voittaisikaan,  pistesijakin on ihan hyvä saavutus.

Paras saavutus on kuitenkin kyky pysyä rehellisenä itselleen ja läheisilleen. Jos metsässä ei kukaan näe, olisi niin helppo oikaista. Silloin ei kuitenkaan huijaa vain kilpailijoita vaan ensisijaisesti itseään. Miten silloin sitten osaisi olla itsensä kanssa?

 

Newer Entries