Syy vai seuraus?

No Comments

Eilen Maarit Tastula haastatteli Seitsemäs taivas –ohjelmassaan luokanopettajaa, jonka mielestä eliittikoulujen (onko Suomessa sellaisia?) lapset ovat jo 8-vuotiaana stressaantuneita ja itkuisia vanhempiensa paineiden edessä. Kymppi pitää tulla, 9- ei riitä.

Opettaja oli tehnyt jopa huomion, että pihaleikeissä rikkaiden lapset itkevät kaatuessaan jo ennen maahan osumistaan, kun taas lähiölapset purevat sisukkaasti hammastaan verta vuotavinakin.

Eliittikoulussa on raskas opettaa, koska rikkaat vanhemmat ottavat lasten kehityskeskusteluun mukaan juristeja.

Tänään hs.fi kertoi, että joka toisen lääketieteen opiskelijan isä tienaa hyvin.

Varmasti näin onkin, mutta en usko, että vanhempien tulotaso on lasten menestystä (tai itkuisuutta) ohjaava tekijä. Uskon, että kyse on kunnianhimosta ja työn arvostuksesta. Niiden tavoittelu kerryttää myös taloudellista menestystä.

Asenneilmastomme ruokkii vastakkainasettelua. Opiskelijoista uutisoidessa kerrottiin, että puolet isistä on hyvätuloisia. Yhtä merkittävää on, että puolet isistä EI OLE hyvätuloisia. Jokaisella on Suomessa mahdollisuus opiskella vanhempiensa tulotasosta riippumatta. Luokanopettaja osoitteli sormellaan ”eliittikoulujen” vanhempia ja lapsia. Se on pahimmanlaatuista rasismia. Lapsi ei voi valita rotuaan, muttei myöskään vanhempiensa tulotasoa. Veikkaan, että Dacian ja Lexuksen takapenkeillä itketään yhtä paljon. Ja paljolti myös samoista aiheista.

Annetaan lapsille oikeus rakentaa oma elämä, ei leimata heitä vanhempiensa elämän jatkajiksi.

 

Pikakahvi

No Comments

Tiedän mikä olen. Olen pikakahvi. Lisää vain vesi ja olen valmista nautittavaksi. Joka toinen tykkää, joka toinen ei. Olen reilu, mutta hapokas. Kolikon eri puolet tulivat mieleeni, kun luin ”ystävien” arvioivan tänään iltapäivälehdissä Kotkan pikkutyttösieppaajaa. Sen jälkeen luin sattumalta puolituttuni muistokirjoituksen.

Jos minua joskus epäiltäisiin vakavasta rikoksesta, ”ystäväni” varmasti kuvailisivat minua:

”Juuso oli äkkipikainen, arvaamaton ja kiihkeä. Hänen mielipiteensä olivat jyrkkiä ja joskus hän tuntui nojaavan enemmän omaan totuuteensa kuin yleisesti hyväksyttyyn. En voi sanoa, että olisin ollut täysin yllättynyt, että juuri hän syyllistyi tähän hirmutekoon.”

Jos lavastaisin oman hukkumakuoloni, saattaisin kuunnella urkuparvelta sosiaalisesti korrektimpaa arviota:

”Juusolla oli tulinen, mutta hallittu temperamentti. Hän oli tekijä. Hän ei epäröinyt laittaa peliin omaa persoonaansa yhteisen edun nimissä. Hänellä oli poikkeuksellinen kyky saada ihmiset puhumaan. Ja poikkeuksellinen kyky kuunnella. Kaipaamme häntä.”

En ole niin naiivi, että uskoisin itsekään vain jälkimmäiseen

 

Olen eri ihminen kuin Vuokko Hovatta

No Comments

Vuokko Hovatta sanoi Me Naisten haastattelussa, ettei haluaisi olla uudelleen 25-vuotias. Annettakoon Hovatalle anteeksi. Hän on vasta 40-vuotias ja minua seitsemän vuotta nuorempi eikä näin voi tietää mistä puhuu.

Itse kääntäisin ilman mitään tuskaa kelloani taaksepäin yhden sukupolven verran. Viikonloppuna kuulin lukuisia ikäisteni puheenvuoroja. Niiden jäljiltä heräsin kuuntelemaan nuorten näkemyksiä samoista asioista.

 

PLUSSAT JA MIINUKSET

Keski-ikäiset

+ elämänkokemus

– maneerit

– saippuamaisuus

– fokuksen puute

– valmistautumattomuus

– rutiineihin nojaaminen

– siiloissa viihtyminen

– intohimottomuus

 

Nuoret

+ erinomainen valmistautuminen

+ siiloutumattomuus

+ usko muutokseen

+ raikkaus

+ kyky keskittyä olennaiseen

– perspektiivin puute

– jotkut särmät turhan teräviä

 

Vuokko Hovatta on lipsahtanut keski-ikäisten seuraan, eikä edes halua sieltä pois. Kerkko Koskinen Kollektiivin uusi levy on erinomainen, mutta se on vain keski-ikäisten hiottu ja mahtipontinen tulkinta nuoren Vuokon Ultra Bra –kaudesta. Ajasta, jolloin sanomisen sisältö oli muotoa tärkeämpi.

 

 

Surullinen Harri Ollin tapaus

No Comments

Mäkihyppääjä Harri Olli on sanonut viikonloppuna jossakin piirikunnallisissa muovimäkikisoissa jotakin tahditonta. Kisoissa ei olisi ollut mitään uutisoitavaa, mutta onneksi Olli pelasti toimittajien päivän.

En tunne Ollia. Hän on minulle tuttu vain televisiosta, mutten kadehdi häntä.

Kiistatta älykkään oloinen nuori mies on sosiaalisesti lahjaton, mutta urheilijana lahjakas. Kiintiöhörhö, jonka kohdalla on helppo unohtaa, että hän on moninkertainen arvokisamitalisti. Montun pohjalla parhaat päivänsä nähneet ja enää mäkihypyn kesäkiertueelle auktorisoinnin saavat toimittajat työntävät mikrofonin hypyssään epäonnistuneen Ollin suuhun skuupin toivossa.

Haastattelijat eivät ole journalisteja vaan hyeenoja. Ne tietävät, koska heidän vaanimansa saalis on heikoimmillaan. Urheilujournalismissa heikolle ei tarjota tukea, hänet syödään elävältä.

Jättäkää Olli rauhaan. Antakaa hänen hypätä. Urheiluhistoriassamme on liian monta menetettyä lupausta, jotka ovat taipuneet median lööppikiihkon alla. Urheilu on parhaimmillaan hyvää viihdettä, urheilijoiden piinaaminen on kaikkea muuta.

Hyppää, Harri, hyppää.

 

Vastuuttomuus on aikamme keskeisin kuolemansynti

2 Comments

Rahapelien markkinointi on Suomessa annettu monopolista nauttivalle Raha-automaattiyhdistykselle. RAY väittää olevansa vastuullinen. Siitä sitten voidaankin olla eri mieltä, miten vastuullista RAYn viestintä on. Tänään Ilta-Sanomissa oli esimerkiksi tämä kiihkeä uutinen (LYHENNELMÄ):

Eurolla RAY:n nettipelistä oli 200.000!

Yhdeksän kultaista kypärää pamahti tietokoneruutuun Pohjanmaalla lauantai-iltana. Se tarkoitti sitä, että Vaasan seudulta kotoisin oleva mies nappasi yhden euron panoksella 205 467 euron voiton.

–      Gladiator-pelissä on jackpot-ominaisuus. Aina kun joku pelaa peliä, pieni osa panoksesta lisätään voittosummaan. Suomalaiset eivät vielä ole täysin omaksuneet jackpot-voiton mahdollisuutta, sanoo RAYn business manager Riikka Seppänen.

Seppänen muistuttaa, että nettimaailmassa pienelläkin summalla on mahdollisuus voittaa isoja summia:

–      Jo senteillä pääsee pelaamaan ja voi voittaa jackpotin silti.

Esimerkiksi Gladiator-pelissä voitot voivat nousta satoihin tuhansiin euroihin.

–      Se on ollut todella suosittu peli, sitä on pelattu ihan hämmästyttävän paljon, Seppänen päättää.

Suomessa on 65 000 rahapeliriippuvaista. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna 90% pelaajista jää tappiolle. Suurin todennäköisyys riippuvuuteen on kolikko- ja nettipeleissä.

Jos RAY olisi vastuullinen, se lopettaisi yllä esitetyn kaltaisen uhkapelien markkinoinnin. Ilta-Sanomien jutun ansiosta pelattiin taas muutama lapsilisä tai asumistuki.

 

 

 

 

Varo halpoja kopioita

No Comments

Juuso on maisteri ja yrittäjä.

Juuso syö hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa ja kuntoilee säännöllisesti.

Juuson pituus on 182 cm ja paino 79 kg.

Juuso on lukenut tuhansia kirjoja, kuunnellut tuhansia levyjä, nähnyt tuhansia tauluja.

Juuso kommunikoi tyydyttävästi neljällä kielellä ja ymmärtää auttavasti kahta muuta.

Juuso on kohdannut tuhansia asiakkaita.

Juusolla on vaimo ja kaksi poikaa.

Juusolla on ystäviä.

Juusolla on faneja.

Juuso-brändi täyttää kolmen vuoden päästä 50 vuotta.

Juuso on ainutlaatuinen.

 

Rainbow ei ole Juuso.

Pirkka ei ole Juuso.

Euroshopper ei ole Juuso.

Eldorado ei ole Juuso.

 

Juuso on onneksi investointihyödyke eikä päivittäistavara.

 

Juuso kehittää osaamistaan jatkuvasti.

Juuso ei jäljittele muita.

Juuson keskeinen myyntivaltti ei ole edullinen hinta.

Juuso on brändi.

Juuso jättää jäljet, joita pitkin kopiot rämpivät.

 

Juusostakin voi tehdä halpisversion ja sen saa helposti jopa näyttämään päällisin puolin yhtä hyvältä;)

Kopio on esine tai asia jostain alkuperäisestä, jota se suuresti muistuttaa. (Wikipedia)

Kopion kanssa suhde on ennalta-arvattava.

Kopio koettaa ylittää jo muiden ylittämän riman.

 

Brändi tähtää aina jäljittelijöitä korkeammalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kohta on joulu – ja mitähän se pukkikin tuo?

No Comments

Kuntavaalit pidetään kuuden viikon päästä, mutta jo nyt ehdokkailta pääsee sosiaalisessa mediassa ennenaikaisia äänestäjien kehusyöksyjä. Neljään vuoteen ei ole annettu kuulua itsestään mitään, kunnes nyt yhtäkkiä monen ehdokkaan on tullut kummallinen tarve tykätä kaikista tekemisistäni.

Olo on kuin jouluna. Hyvää henkeä ja kulkusten kilinää kaikkialla.

Muistini on pitkä. En tykkää kenestäkään vaaliuurnilla siitä syystä, että hän on tykännyt jostakin tekemisestäni sosiaalisessa mediassa. Ja jos tykkään jonkun ehdokkaan statuksesta, se ei ole sama kuin annettu ääni. Tuhansien ehdokkaiden pikkujouluaattona -28.10. – monessa pirtissä kulkusten kilinä hiljenee kuin veitsellä leikaten. Vaalipäivän iltana paljastuu, että laskelmat pettävät. On helpompi tykätä kuin antaa ääni. Historian ensimmäiset todelliset some-kuntavaalit tulevat aiheuttamaan monelle ehdokkaalle katkeran pettymyksen

Tykkään niin monesta ehdokkaasta, annan ääneni vain yhdelle. Olen sen jo antanut. Kasvotusten.

I hope You´re feeling happy now

No Comments

Olen ON/OFF. Ystäväni Arto kysyikin minulta kerran tarkkanäköisesti, kahden sekunnin puhelinkeskustelun jälkeen, että ”olenko elämän rollercoasterissa ylä- vai alamäessä.”

Ei sillä ole väliä. Liike on tärkeintä. Pääasia on, että en olisi pohjalla. Enkä ainakaan joutuisi pysähtymään sinne.

18-vuotiaani opin rakastamaan lyhyitä masennuksen hetkiä. Elämä ei ollut koskaan niin synkkää, etteikö Yazoon Anyone-biisin kuunteleminen olisi saanut minua vajoamaan entistä syvemmälle. En tiedä, mikä tässä kappaleessa minua viehättää. Mutta kohta 30 vuotta se on nostanut minut pois itse kaivamastani kuopasta.

90-luvulla Yazoon Alison Moyetin tontille pyrki Portishead. Kun Beth Gibbons tulkitsee Roadsin, hän annostelee alakulooni teholtaan kilpailukykyistä siedätyshoitoa.

Edellisiä vielä vähemmän ymmärrän, miksi Adelen Someone like You toimii. Biisin sanoituksessa ei ole mitään omakohtaista. Silti se liikuttaa minua. Varsinkin Youtubesta löytyvä Brit Awardsin live-taltiointi, joissa nuori tähti seisoo eleettömästi lavalla ja tulkitsee miljoonien ihmisten kollektiivisia tunteita näennäisen eleettömästi.

Olen heikko mies. Tarvitsen rinnalleni vahvan naisen. Yhdessä nousemme kohti korkeuksia. Huipulla ei tarvitse vain kuunnella, vaan saa laulaa yhdessä.

 

 

10/20/30

No Comments

Viime viikolla hs.fi uutisoi, että yhdysvaltalainen kirjailija ja pääomasijoittaja Guy Kawasaki kertoo PowerPoint-esitysten vaarantaneen hänen terveytensä.

”Pääomasijoittajana minun täytyy kuunnella satojen yrittäjien myyntipuheita. Useimmat näistä puheista ovat roskaa. Puheet ovat niin surkeita, että olen menettämässä kuuloni, korvani soivat jatkuvasti, ja vähän väliä maailma alkaa kieppua.”

Kawasaki on alkanut evankelioida PowerPointin 10/20/30-sääntöä: esityksessä pitäisi olla 10 kalvoa, se ei saisi kestää yli 20:tä minuuttia eikä sisältää alle 30 pisteen kirjasintyyppejä

PowerPointien intohimoisena vastustaja innostuin uutisesta silmittömästi. Tänään minulla on ensimmäinen uuden ajan PPT-esitys. Sille on seminaarin ohjelmassa varattu juuri Kawasakin ehdottamat 20 minuuttia. Pistekokokin on hallussa. Parhaimmissa kelmuissa yllän jopa 250 pisteeseen, pieninkään präntti ei taida laskea alle 44:n.

Mutta se kympin sääntö. Siinä epäonnistuin pahasti. Kymmenen kalvon sijasta minulla on 86 kalvoa (kuvituksena esimerkki yhdestä kalvosta). Tasaisen vauhdin taulukolla se tietää 14 sekuntia / dia. Lohtuttaudun sillä, että esityksessäni ei ole kyse PowerPointista vaan pikemminkin lyhytelokuvasta. Kaiken lisäksi itsellenikin on epäselvää, osallistunko fakta- vai fiktio-sarjaan.

 

Etäisyyttä

No Comments

Pidän koirista.

Pelkään koiria.

Joskus kymmenvuotiaana naapurimme saksanpaimenkoira hyppäsi puun takaa päälleni, kun ajoin polkupyörällä puistossa. Se taisi lähinnä leikkiä, mutta tapaus jätti kunnioituksen varsinkin isompia koiria kohtaan.

Pari vuotta sitten lenkkipolulla toinen iso koira kuuli tuulipukuni kahisevan ja nappasi kiinni nilkkaani. Silläkään kertaa vammat eivät olleet järin suuria.

Joka päivä vastaani tulee koiranulkoiluttajia, jotka pitävät lemmikkinsä vapaana.  Yleensä vapaat koirat ovat todella isoja. Kaupungin järjestyssäännössä lukee yksiselitteisesti, että taajamassa koirat on pidettävä kytkettynä.

Joskus tuntuu, että kuntopoluilla eletään koirien, ei ihmisten ehdoilla. Koira on hyvä lemmikki, mutta huono isäntä. Enkä luultavasti ole ainoa, joka kiertää irrallaan juoksentelevat koirat kaukaa.

 

Older Entries