Kyllä lasten kauneuskisoille!

1 Comment

En olleenkaan ymmärrä, miksi ihmiset vastustavat Suomeenkin suunniteltuja lasten missikisoja. Ihmiset käyttävät koiria ja kissojakin näyttelyissä, eivätkä ne ole edes sukua.

Ei kaikki tytöt ole luotuja voimistelemaan. Eritasonojapuilla voivat irtoripset tippua kesken kiepin.

Ainakin minun kouluaikana näteillä tytöillä oli aina ruma ystävä. Niinkuin tasapainoksi. Jin ja jang.

70-80 –luvuilla kauneus oli katsojan silmissä. On vihdoin aika pistää tytöt oikeaan järjestykseen. Muutoin joku äiti saattaa pitää omaa lastaan virheellisesti muita kauniimpana.

Nyt kun vihdoin saamme lapsimissejä, myös ruotsalaiset naistenvaateketjut löytävät aidon kohderyhmän, joille heidän anorektikoiden yllä mainostamat leggingsit mahtuvat. Miksi olla lapsi, kun voit olla miniaikuinen?

Kauneus on Suomessa kirosana. Pukeudutaan vain säkkiin ja ollaan metsäläisiä. Master Chef Juniorin pikkuvanhat minikokit ovat kaikkien mielestä niiiin söpöjä. Olisihan se ihan huippua kun Saimi Nousiainen sanoisi 7-vuotiaalle, että perseestä pitää saada kuusi senttiä pois. Jäähän siihen vielä 33 senttiä jäljelle.

Johnson´s Baby Oil. Päivittäinen käyttö tekee lapsestasi jopa 54 % kauniimman ja kilpailukykyisemmän.

Lumi-Maria on vasta 12-vuotias, mutta hän on kauneuskisojen konkari. Pitäähän työuria pidentää myös niiden alkupäästä.

 

 

Kaukopartiomies

5 Comments

Turussa on noussut myrsky trangiassa. Keskustan uuteen kauppakeskukseen avattiin viikonloppuna Partioaitan myymälä. Sieltä on kimmonnut herneitä Läntisenkadun Partiovarusteen edeskäypien neniin asti.

Itse olen onnistunut kiertämään partiolaisuuden kohtalaisen kaukaa. En siksi, että minulla olisi jotakin partioaatetta vastaan. Päinvastoin. Kokeilin itsekin partiota poikavuosina. Lapsuuteni kotiseudulla vaikuttanut Ulvilan Eräpojat ei taitanut kuitenkaan edustaa aatetta parhaimmillaan.

Omat pojatkin kävivät meripartiota muutaman vuoden, mutta kipinä ei ottanut tulta alleen. Siksi kaltaiseni kaukopartiomies olikin yllättynyt tänään alkaneesta partiokauppojen Suomi-Ruotsi –maaottelusta.

Tämän päivän jälkeen tiedän, että on olemassa kaksi kilpailevaa partiokauppaa: Partiovaruste, joka on varsinaissuomalaisten partioiden omistama (+ HYVÄ) ja Partioaitta, joka on osa ruotsalaista pörssiyhtiötä (- PAHA). Nyt paha on tullut hyvän hoodeille.

Minun silmissäni hyvä muuttui kuitenkin tänään huonommaksi. Sen sijaan, että Partiovaruste olisi some-keskusteluissa tuonut esiin oman omistuksensa partiolaisille mukanaan tuomia etuja, se keskittyikin samalla intensiteetillä kilpailijan kasvottomaan omistukseen. Sympatiani kääntyivät hyökkäyksen kohteen puolelle.

Toivon molemmille osapuolille menestystä yhdessä ja erikseen. Ja toivon rehtiä kilvoittelua. Eikö yksi partioihanteistakin ole ystävyyden rakentaminen yli rajojen?

PS. Tosin saattaisin itsekin käydä hiukan kuumana, jos olisin Partiovarusteen miehiä. On vahintäinkin sekaannuttavaa, että ruotsalaisyhtiö saa käyttää yrityksensä nimessä partio-etuliitettä, vaikka sen siteet partioliikkeeseen ovat pelkkää historiaa.

 

Armstrong

No Comments

Astronautti Neil Armstrong näyttää kuolleen. Rohkea mies, mutta ei hänen poismenonsa erityisemmin kosketa minua. Hän on yksi Armstrong armstrongien joukossa. Ihminen ihmisten joukossa.

En ole koskaan fanittanut ketään. Pelkistä Amstrongeista löytyisi Neilin lisäksi monta hyvää vaihtoehtoa: Louis, Lance, Billy Joe tai Keke. Ensimmäisiä askelia kuun pinnalla, pyöräilyvoittoja, futissaavutuksia, kymmeniä miljoonia myytyjä levyjä.

Ihailuni kohteet löytyvät paljon arkisemmista ympyröistä. Ei tarvitse tavoitella tähtiä ansaitakseen ihailuani. Riittää, että yrittää parhaansa. Kiitollisuuden löytäminen arjen pienistä teoista on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri yksittäiselle ihmiselle.

 

Hän on vain auto

3 Comments

Olin tänään Espoossa. Minin moottorihäiriön merkkivalo syttyi palamaan. Muistin, että kotimatkallani Kehä II:n varrella on Laakkosen Mini-myymälä. Soitin numerotiedusteluun, joka käänsi minut Olarinluoman Mini-huoltoon. Kysyin, että onko heillä pikahuoltoa.

” Ei, mutta meillä on suorapalvelu. Sinne voi tulla ilman ajanvarausta.”

Kiitos. Tulen. Kuulemiin.

Matkalla nauroin harmaaseen sänkeeni, kun ajattelin tilannetta, missä Laakkosen markkinointiosasto on kokoontunut  tiimipäiville ja saanut neronleimauksen: Huolto on niin negatiivinen sana. Ennen huoltoa pitää olla vika. Muutetaan huolto palveluksi.  Mutta muillakin autokorjaamoilla on huoltopalveluita, mutta pankeilla suoraveloitus, joten tehdään näistä kombo. Brändätään Laakkosen pikahuolto suorapalveluksi.

Menin sisään suorapalvelun ovesta. Painoin ohjeen mukaisesti soittokelloa. Se houkutti minua tapaamaan suorapalveluhenkilön. Kerroin, että merkkivalo palaa. Suorapalveluhenkilö ei lähtenyt arvuuttelemaan:

” Vian syy voi olla missä tahansa etupuskurin ja takapuskurin välissä. Meillä on ihan kädet täynnä töitä. Emme ehdi vilaistakaan vian syytä kahteen tuntiin. Työn alla on juuri kaksi autoa ja näissä hommissa ei voi mitenkään ennustaa, miten kauan hommaan menee.”

Ehdotin, että suorapalveluhenkilö irrottaisi pöydällä olevan potilaansa kahdeksi minuutiksi letkuista ja katsoisi tietokoneellaan, voinko jatkaa matkaa kotiin.

”En voi vaarantaa nykyisen korjaukseni laatua, tsekkaamalla välissä muita autoja”.

Häneltä pääsi sana korjaus. Manuaalin mukaan olisi varmasti pitänyt puhua palvelusta. Kiitin palvelusta ja ajoin Raisioon. Asia hoitui kahdessa minuutissa.

Palvelukokemus Espoossa oli mielenkiintoinen. Suorapalveluhenkilö suhtautui huollossa olevaan autoon kuin neurokirurgi potilaaseensa. Se oli jotenkin sykähdyttävää. Maltoin mieleni, kun mieleni teki alkaa puhua Ministäni hän-pronominilla. Kerrankin vaikenin. Kotimatkalla näin jo silmissäni Nelosen TV-sarjauutuuden: Holby Cityn Sairaalan tilalla jatkaa Laakkosen suorapalvelu.

” Moottoriäänet vaimeat, polttoaineseoksen happisaturaatio alhainen, välilyöntejä, venttiilivuotoa, pinnallinen tyhjäkäyntiääni…



 

Pomon väärin opettamat aakkoset

No Comments

Teiden varsille versoneet ABC-liikenneasemat ovat minulle todellinen turn off. ABC!-peukun nähdessäni painan vilkun sijasta vakionopeudensäätimen plussaa.  Minulle ABC on aina antanut kasvot yksityisyrittäjyyden tukahduttamiselle. Bensisten välisessä kilpailussa isommalla on etuajo-oikeus. Crash boom bang!

Nyt pitää antaa ABC:lle vilpittömiä kehuja. Marmai kirjoitti tänään, miten ketju on antanut henkilökunnalleen ohjeiston asemilla aikaansa viettävien nuorten positiiviseen kohtaamiseen. Loistavaa, ABC!

Kun tulin mainosalalle kampakeraamisella kaudella, ensimmäinen esimieheni Taucher, Young & Rubicamilla ohjeisti nuorta ekonomia:

”Älä koskaan tuhlaa panoksiasi yritysten tuotepäälliköihin, vaan myy suoraan markkinointijohtajille tai perheyhtiöiden omistajille. He tekevät viime kädessä päätökset”

Silloinen pomo oli väärässä tässäkin asiassa. Hän on poistunut alalta.

Asioin nuorena mainosmiehenä vain tuotepäälliköiden kanssa. Heidän kanssaan työskenteleminen oli helppoa. Olimme monesti tuttuja opiskeluajoilta; meitä yhdisti yhteinen elämäntilanne ja opintojen jälkeinen ajatusmaailma. Aika on korjannut heidän alhaisen sijoituksen organisaatioissa. Nyt he ovat toimitus- ja markkinointijohtajia. Olemme kasvaneet yhdessä.

ABC:ssa on ymmärretty, että tämän päivän nuorista kasvaa huomisen lapsiperheitä. Heidät kannattaa sitouttaa hyvällä palvelulla.

 

Ilman tulosta

No Comments

Jere Bergius on suomalainen seiväshyppääjä. Hänen ennätyksensä tältä vuodelta on 572 cm.

Lontoon olympialaisissa Bergius epäonnistui kolme kertaa valitsemastaan karsintojen aloituskorkeudesta 535 ja jäi näin ilman tulosta.

JERE BERGIUS JÄI KARSINNASSA ILMAN TULOSTA

Sivuamalla omaa ennätystään hän olisi ollut finaalissa kuudes, ja jos ennätys olisi parantunut neljällä sentillä, hän olisi jo hätyytellyt olympia-mitalia. Hyvällä onnella olisimme saaneet lukea lööpin:

SUOMELLE MITALI SEIVÄSHYPYSTÄ

Menestys on yhteistä omaisuutta. Epäonnistumisen hetkellä vastuunkanto sälytetään yksilölle. Media houkuttelee uutisilleen lukijoita dramaattisilla otsikoilla. Samalla keskustelupalstoille kerääntyy paskanheittäjiä, jotka leimaavat Bergiuksen kaltaiset, uransa pääkilpailussa epäonnistuneet urheilijat turhiksi turisteiksi.

Mitä iloa keskustelupalstojen puskista ampuvat mitättömyydet saavat muiden ihmisten dissaamisesta? Negatiivisuuden kylväminen ei ole penkkiurheilijoiden yksinoikeus. Kauppalehden keskustelupalstoilta on miltei mahdotonta löytää yhtään positiivista lukijakommenttia. Esimerkiksi entistä kansallisylpeyttämme Nokiaa kohdellaan keskustelupalstoilla kuin rikollista. Ihan yleistä mielipidettä vastaan taistellakseni ostin Nokian Lumia 900 -puhelimen. Käyttökokemukset ovat osoittaneet sen, että kansa ei todellakaan tiedä. Puhelin on loistava.

Miksi otin esimerkiksi Jere Bergiuksen, vaikken tunne koko miestä? Viime vuonna olin Turussa Kupittaan urheiluhallissa. Seiväshyppytelineen rima oli pyynnöstäni nostettu toisen huippuhyppääjän,  Eemeli Salomäen ennätyskorkeuteen eli 560 cm:iin. Menin seiväshypyn vauhdinottoradan päähän ja otin käteeni Eemelin seipään. Seisoin ja nostin katseeni rimaan.

En olisi uskaltanut nousta riman päälle edes alumiinitikkaita kavuten.

 

 

Yllättävä puhelu

No Comments

Soitin tänään Turun Yrittäjien vaihteeseen. Minut yhdistettiin pyytämälleni henkilölle. Linja hälytti ehkä 15 kertaa ja sitten meni poikki. Ajattelin koettaa kohta uudelleen.

Minuutin päästä puhelimeni soi. ”Terhi Turun Yrittäjistä moi. Puhelu meni äsken poikki, voin yhdistää sinut uudelleen.”

Terhi, asetit palvelun aivan uudelle tasolle. Samalla annoit ajattelemisen aihetta. Miten itse voisin palvella paremmin?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt puhuu Enkeli-Juuso

No Comments

Olen elossa. En käytä haamukirjoittajaa. Kirjoitan tämän itse. Synnyin vuonna 1965. Kasvoin Ulvilassa, Porin nukkumalähiössä. Olin hiljainen lapsi. En oppinut luistelemaan. Minulla oli keskivaikeita vakavampia puhevikoja. Olin muita tummaihoisempi. Pidin värikkäistä vaatteista.

Minut valittiin viimeisenä liikuntatuntien palloilujoukkueeseen. Se ei masentanut minua. Olisin valinnut itsekin itseni viimeisenä. Kunnan palkkalistoilla työskennellyt lukion englanninopettaja sanoi minulle toistuvasti: ”Lausu edes yksi sana, mutta lausu se kunnolla.” Ruotsinopettajani sanoi minulle: ”Fyi fan, hur kan du vara så dum!” En vaivautunut vastaamaan. Olin sen yläpuolella. Annoin sen näkyä. Pahansuovat sanoivat minua herraskaiseksi. Otin sen kehuna.

Muutin Turkuun opiskelemaan. Puhuin rumaa Porin murretta. En kuulunut pursiseuraan enkä käynyt Alpeilla laskettelemassa. Olin opiskeluajan omissa oloissani. Oli minulla kavereitakin. Aika paljonkin. Mutta eivät ne ollut opiskelukavereita. Ei minua kukaan koskaan kiusannut. Kauppakorkeakoulussa vanhemman kurssin tyttö yritti kerran heittää bileissä olutpullolla. Heitto meni ohi. En kirjoittanut blogia. Kanavoin aikani opiskelemiseen. Halusin valmistua nopeasti, jotta pääsisin pois. Jonnekin.

Menin töihin Keskoon. Olin siellä erilainen. Olin silmätikku. En sopinut muottiin. Ajauduin mainostoimistoon töihin. Siellä oli mukavia ihmisiä. Huomasin sen heti. 90-luvulla esimiehenäni oli tosin muutaman vuoden sosiopaatti. Ryhdyin yrittäjäksi. Olen ollut hyvä pomo. Olen ollut huono yhtiökumppani. Olen ollut toimissani johdonmukaisen epäjohdonmukainen. Olen one-man-band. Rakastan työkavereitani. Olen lähimmäisriippuvainen. Olen ollut huono pomo.

Kotona vaimon kanssa olen levollisempi. Lasten kanssa suhde on kompleksisempi. Olen heille pomo ja kaveri. Kimpaannun helposti. Olen dramaattinen. Minulla on jyrkät mielipiteet, enkä epäröi kertoa niitä. En kenellekään. Olen luonteva ihmisten kanssa. Minulla on pyöreä pää. Vaikutan vilpittömältä. Minua on helppo lähestyä. Minulla on paljon ystäviä. Osa rakastaa minua, osa pelkää ja rakastaa. Minä rakastan heitä aina silloin kun en vihaa. Vihatessanikin koen olevani lojaali.

Olen kekseliäs. Olen joskus väsynyt. Aika harvoin. Olen optimisti. En ole koskaan surullinen. Olen joko iloinen tai vihainen. Olen on tai off. Saan paljon aikaiseksi. Aina en onnistu. Olen aika hyvässä kunnossa. Aion olla täällä kauan. Olen ärsyttävän itsevarma. Joku sanoisi itseriittoinen. Ei minua silti kukaan ole kiusannut. En itsekään koe olleeni kiusaaja. Joskus. Kun suutun, olen pelottava. Itsellenikin. Osaan loukata. Osaan nykyisin pyytää anteeksikin. En välitä, mitä mieltä ihmiset ovat minusta. Itsekin olen ihmisistä niin montaa mieltä.

Puhun aina itsestäni. Kenestä sitten puhuisin? Voin ihan hyvin. Elämäni on ollut värikäs. Joskus se on ollut harmaampi, mutta olen värittänyt sen. Vihaan harmaata. Olen aika arka. Jos poliisi kuulustelisi minua rikoksesta, jota en ole tehnyt, pelkään, että tunnustaisin. Vihaan auktoriteetteja. Olin armeijassa temperamenttini kanssa kusessa. Äitini ja isäni toivat minulle keskiviikkona viinimarjoja. Tein niistä mehua. Neljästä ämpärillisestä tuli 24 pulloa. Talven varalle.

 

Kesän kirja-arvosteluja

No Comments

Loma on hyvä. Lomalla on aikaa lukea. Tässä tähtiarvostelut ja lyhyet kommentit lomalla lukemistani kirjoista.

 

Vesa Haapala – Markus Pyörälä: Kuka ampui Ötzin?   ****-

Parhaimmillaan huikeaa tajunnanvirtaa, erittäin positiivinen yllätys. Runo ”Onnellisuudesta” oli parasta lukemaani suomalaista runoutta vuosiin. Hienosti taitettu kirja, mutta taiton kikkailusta oli tullut jossain kohden itsetarkoitus.

” Lottokupongin keksijä on kuollut mutta kuponki elää.”


Kurt Vonnegut: Piruparka   ****

Ainoa lukematta jäänyt Vonnegutini. Ei ehkä miehen parhaimmistoa, mutta ei huono. Jos olisin aloittanut Vonnegutiin tutustumisen tästä, se olisi ollut virhe.

 

Bernardo Atxaga: 9 kiveä, 27 sanaa   *****

Aimo Katajamäen kuvitus ja Tarja Roinilan suomennos olivat mahtavia. Atxaga on yksi kaikkien aikojen suosikeistani.

 

Kysyt rakastanko sinua todella

Kysyt ikkunan ohi liukuvalta kuulta;

Valvot koko yön ymmärtämättä

Valkean ruusupensaan satakieltä.

 

Kuiskaat kysymyksesi tuulelle;

Se leikkii mieluummin hiuksillasi.

Tietäisivätköhän tähdet?

Saat niiltä tuhat hellää suudelmaa.

 

Kysyt siniseltä taivaalta,

Valtameren aalloilta, koko maailmalta.

Mutta rakkaani, sydämeltäsi

Sinun olisi pitänyt kysyä.


Lotta Lundberg: Klovnin kyyneleet   **+

Meinasin lopettaa kesken, mutta kirja paransi juoksuaan. Hiukan tekopyhä ja osoitteleva. Huolestuneen ja maailmaa ymmärtävän ruotsalaisen keski-ikäisen naisen kirjoittaman kirjan stereotyyppi.

 

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys   ****+

Paljon kehuttu kirja, mutta täytti odotukset. Yleensä en pidä romaanien kokeilevista osista, mutta tässä kirjassa se oli ylivoimaisesti voimaannuttavin ja innostavin osa.

 

Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti   **/*****

Loistavan novellistin varhaistuotantoa 90-luvun lopulta. Epätasainen. Parhaimmillaan briljantti. Tuoreemmissa teoksissa Lahirin ilmaisu on tarkentunut.

 

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta   *****+

Loistava. Monitasoinen. Ajatuksia herättävä. Ainoa asia, joka kiusasi, oli kirjan nimi, mutta sekin sai selityksensä. Suosittelen ankarasti.

 

Turkka Hautala: Kansalliskirja  *

En ymmärtänyt. Pitikö olla hauska vai mitä? Heikkoa maakuntasarjaa.

 

Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta   ****+

Kesän positiivisin yllätys. Naisen kirjoittama versio kovasti arvostamani Peter Sandströmin Sinulle joka et ole täällä -teoksesta. Lukekaa molemmat ja eläytykää kahden aikalaisen elämään saman meren vastakkaisilla rannoilla.

 

Patti Smith: Ihan kakaroita   ***

Uskomaton tarina kahden uskomattoman taiteilijan uskomattomasta elämästä. Ei kirjallisia ansioita, mutta loistavaa ajankuvaa ja namedroppailua. Viihdyttävä.

 

Jonathan Franzen: Vapaus   ****

Joka vuosi markkinoille tuodaan suuri amerikkalainen romaani. Vapaus on tuorein esimerkki tästä tyylilajista. Kuin Ruotsin euroviisu: ennalta-arvattava ja laadukkaasti tuotettu. Silti tarina jotenkin kosketti minua syvästi.

 

Augusten Burroughs: Mahdolliset sivuvaikutukset   *****

Harvoin nauran ääneeni kirjoja lukiessani, mutta Burroughsin tragikoomisuuden edessä olen aseeton. Nauroin aina silloin kun en itkenyt.

 

Hannu Väisänen: Toiset kengät   +

Ehkä tällaisellakin on kohdeyleisönsä. Minun silmissä teos on silkkaa paperihukkaa. Väisänen on hyvä kuvataitelija, se ei tee hänestä hyvää sanamaalaria, vaikka kansitekstissä niin väitetään. Parasta kirjassa oli, että se maksoi alelaarissa 2 euroa.

 

Per Robert Öhlin: Den mentala orgasmen   ***

Ruotsalaisilla on ainutlaatuinen kyky tuotteistaa itsestäänselvyydet. Itsestäselvyyksien vastapainoksia oivalluksia. Hyvää ammattikirjallisuutta.

” Om lösningen inte passar problemet, ändra  på problemet.” Albert Einstein

 

James Franco: Palo Alto   ****+

Multitalentin Francon novellikokoelma on vimmainen katsaus kulissien taakse Kalifornian pimeälle puolelle.  Lukemisen jälkeen hengästyttää kuin urheilusuorituksen jäljiltä.

 

Herman Koch: Illallinen ****+

Kirjaa lukiessaan tuli olo, että olisi lukenut elokuvakäsikirjoitusta (vaikken sellaista ole koskaan lukenut). Ehkä selitys sille on se, että kirjoittaja on tunnettu hollantilainen näyttelijä. Koukuttava, dekkarimaisen tiivis ja tuore perhedraama. Täydellinen valinta lentomatkalukemiseksi. Bonusta Sanna van Leeuwenin jouhevasta suomennoksesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

20/21

No Comments

Vietin kolme viikkoa lomaa. Tänään on viimeinen 21 lomapäivästäni. Lupasin ennen lomaa itselleni, että lenkkeilen joka päivä. Kurinalaisuus on mielestäni tärkeää. Lenkkeilinkin 20 päivänä. Yhden päivän jätin väliin. Sinä päivänä liikuntakiintiöni täyttyi parin tunnin raivaussahajamboreella.

Lenkkeilen omaksi ilokseni. En tähtää maratonille enkä edes puolikkaalle. Juostessaan saa olla hetken ihan omissa ajatuksissaan. En koskaan kuuntele edes musiikkia juostessani.

Lenkkeilin 90-luvun puolivälin jälkeen kymmenen vuotta miltei joka päivä oli sää mikä tahansa. Muutama vuosi sitten kärsin pari vuotta kiusallisista vatsavaivoista ja lenkkeily jäi pariksi vuodeksi. Lenkkeilyltä vapautuneen ajan täytti lasten kuljettaminen harrastusten ja kodin välillä. Pari kolme vuotta sitten vaivat helpottuivat ja vanha kuntoilurytmi palautui.

Kuntoiluun on antanut mukavan mausteen HeiaHeia! Kuntoilijoille on tarjolla toinen toistaan innovatiivisempia applikaatioita , mutta minulle riittää yksinkertainen. En halua mitata pulssiani, en kuluttamiani kaloreita. Haluan vain kirjoittaa liikuntapäiväkirjaa. Ja kun sen jakaa kavereilleen, se tuo sopivasti lisämotivaatiota. HeiaHeia!

 

Older Entries